Lue keskustelun säännöt.
"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?
Onko teille sattunut sellaisia tavallisia tilanteita, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten, kenties lapsuudessanne, mutta jostain syystä muistatte ne vieläkin yllättävän hyvin? Eli tilanne ei ole ollut mitenkään kummoinen, ei surullinen tai iloinen, vaan aika arkinen ja vähäpätöinen. Ei ollenkaan sellainen asia, jonka voisi kuvitella jäävän pysyvästi muistiin.
Itse muistan, kun lapsena utelin kodinhoitajalta hänen palkkaansa eikä se vastannut siihen mitään.
Muistan kun 4-vuotiaana yritin kiivetä vauvanvaunuun sillä tekosyyllä, että olen muka palannut takaisin 3-vuotiaaksi. (Sitä en muista, miksi tämä oli mielestäni hyvä perustelu.)
Tylsimmät muistonne?
Kommentit (2089)
Käveltiin kaverin kanssa heidän maatilaltaan kauppaan. Kauppa oli kuitenkin vielä kiinni ja aukesi vasta klo 12 tms, joten mentiin leikkimään joen rantaan siinä lähellä. Se oli ihan kivaa. En muista siitä muuta erityistä, ehkä se tunne oli pettynyt tai tyrmistynyt kun kauppa ei ollutkaan auki. Oltiin ehkä 10-vuotiaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pieni marakatti Coco nimeltään, viidakossa liikun tosi vikkelään.
Banaaneja vaikka puut on pullollaan, minä söisin vain Coco Popsia, jee jee!
Vain kaakaonmakuinen Kellogg's Coco Pops muuttaa maidon kaakaomaidoksi!
Minä söisin vain Coco Popsia, ugh!
Vierailija kirjoitti:
Käveltiin kaverin kanssa heidän maatilaltaan kauppaan. Kauppa oli kuitenkin vielä kiinni ja aukesi vasta klo 12 tms, joten mentiin leikkimään joen rantaan siinä lähellä. Se oli ihan kivaa. En muista siitä muuta erityistä, ehkä se tunne oli pettynyt tai tyrmistynyt kun kauppa ei ollutkaan auki. Oltiin ehkä 10-vuotiaita.
Kauanko jouduitte odottamaan kaupan aukeamista?
Keksejä
Laastaria
Limpparia
Kohtalaisen kokonen väritelevisio
Vierailija kirjoitti:
Muistan kuinka 3-vuotiaana, sateisenharmaana syyspäivänä, hiekkalaatikolla ajattelin, että elämä on kamalaa.
Minulla taas sellainen muisto, jossa n 5 vuotiaana hiekkalaatikolla kesäillalla ajattelin että elämä on ihanaa :D
Mutta kauhea tuo sinun muistosi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin jotakin 7, kun katselin kotona ikkunasta ulos. Kotimme ajotien päässä, noin 50 metriä huoneeni ikkunasta, istui sammakko. Ohi pitkin isompaa tietä pyöräili poika, huomasi sammakon, ja nousi pyöränsä päältä. Hän otti ojasta kiven, kohotti sen päänsä ylle molemmin käsin, aikoen paiskata sen voimalla sammakon päälle. Mutta hän tuli vilkaisseeksi ikkunaani, heristin hänelle kiireesti nyrkkiäni. Poika säikähti kun joku näki mitä hän oli aikomassa, heitti kiven tien sivuun ja lähti kiireesti pois. Sammakko sai jatkaa elämää.
Olin koulukiusattu, en osannut pitää omia puoliani, enkä osaa oikein vieläkään, liki 50 vuotta myöhemmin. Mutta pelastin sen eläimen hengen, siihen olen edelleen oikein tyytyväinen.
Ja jos se kivi-idiootti sattuisi olemaan linjoilla, niin haistapa ukko kuule oikein pitkä pas*a.
Hyvin teit! Kiitos siitä, oli tiukka paikka. Teen joskus saman sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Ah, tämä tuli niin äkkiä, mutta jos olisimme kahden kesken, vastaisin kyllä.
Lapsena lempivastaukseni siinä kysymysten ja vastausten korttipelissä, jonka nimen olen unohtanut.
Tästä on aikaa... Muistan vieläkin niitten korttien takaosan kuvioinnin. Vihreitä ristejä tiheässä.
Tuli surullinen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isän Ford Capri 1,6 l maksoi 1970 14.200 mk ja sai hyvitystä siitä Ford Taunukseen 10 tmk v. 1976 98 tkm ajettuna. Väliraha 23.600 mk. Ja Taunuksesta sai 21.700 mk hyvityksenä Ford Sierraan v. 1983. joka maksoi 73.700 mk.
Todella tärkeää tietoa muistaa ;)
Jos Capri olisi tallessa ja kunnossa, niin siitä saisi enemmän kuin ostohintansa.
Caprissa on pitkä konepelti.
Vierailija kirjoitti:
Opettaja sanoi minulle jonkun kirjoitukseni luettuaan, että sinusta tulee vielä jotain hienoa. Ei tullut (mielestäni) mutta siitä tuli todella hyvä mieli. Silloin ei aikuisilla ollut tapana pahemmin kehua lapsia.
Kiva sinulle. Meillä opettaja kehui vain itseään. Oli vielä sukunimeltään Lujala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksi juhla kirjoitti:
Minulla on syntymä- ja nimipäivä samana päivänä.
Eka luokalla koulussa oli jotain puhetta synttäreistä ja kerroin sitten opettajalle ja luokalle tämän asian.
Opettaja, jota suorastaan jumaloin, alkoi saarnata minulle tyyliin, että minun ei pitäisi "korottaa" itseäni keksimällä tällaisia juttuja ja että kelpaan ihan omana itsenäni ilman mitään tällaisia keksittyjä hienouksia!
Yritin selittää asiaa, mutta opettaja kerta toisensa jälkeen tyssäsi aikeeni ja huudahti lopulta, että tästä asiasta lopetetaan heti puhe.
Olin itku kurkussa, 7-vuotias tytön tyllerö. Minusta tuntui, että muutkin oppilaat katsoivat minua alta kulmain. Vain paras ystäväni lohdutti, ettei kannata välittää.
Koko koulupäivän oli kurja olo. Kotona kerroin äidilleni asiasta ja hän oli todella suuttunut saamastani kohtelusta ja ihmetteli, eikö opettaja voinut tarkistaa asiaa; kai heillä meidän oppilaiden syntymäajat olivat ja kalenterista näki nimipäivät.
Äiti soitti opettajalle.
Opettajan kunniaksi on sanottava, että hän heti seuraavana aamuna pyysi minulta anteeksi kaikkien oppilaiden kuullen ja sanoi, että hän oli tyhmä, kun piti mahdottomana sitä, että jollain voi olla syntymäpäivä ja nimipäivä samana päivänä.
Sanoin vielä, että minusta itsestäni tuo samanpäivän juhla oli kurja homma, eikä mitään hienostelua. Muut saivat viettää erikseen nimipäiviä ja synttäreitä, minulla oli vain yksi juhlapäivä vuodessa.
Jotenkin rakastamani opettajan pisteet kuitenkin ropisivat hieman alemmaksi. Luulin, että opettaja tietää kaiken maailmassa. :D
Opettajat usein luulevat olevansa jotain erikoisyksilöitä. Varsinkin vanhat kansakoulunopettajat, olen huomannut.
Maakuntalaulut ei lähde päästä edes 30 vuodessa. Jos kuulen sävelen, tulee sanat heti mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Finnejä? Minulla? Älä naurata!"
Muistan, kun joskus 5-7 vuotiaana olin kokkikoulussa ja saatiin paperinen ohje leivonnaisiin nimeltä Masalisa. Mietin miksi siinä on pojan ja tytön nimi samassa ja miten se liittyy edes leipomiseen.
En ymmärtänyt mitä se oli. Vasta myöhemmin aikuisena tajusin, että sehän on ollut mokkapalojen ohje.
En kyllä vieläkään ymmärrä tuota Masalisa nimeä =D
Kaikki ohjeet oli mulla säilössä vaaleanliilassa mapissa ja tykkäsin kirjoitella reseptejä ylös lapsen harakanvarvas-käsialalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun pitäis mennä nukkumaan, mut ensiks mä haluun näyttää tän. Se on raketti, mut se ei oo ihan vielä valmis. Kato, se tarttee kärjeks tommosen tyhjän pullon. -Olen pahoillani. Tätä on vielä vaikka kuinka paljon jäljellä. -Mun kaverin raketti on jo valmis. -Hänen perheensä käyttää varmaan jotain muuta astianpesuainetta. Viikkoa myöhemmin... -Vieläkin paljon jäljellä. -Riittoisa Fairy riittää todella kauemmin kuin mikään muu. Pari viikkoa myöhemmin... -Kolme, kaks, yks, fiuuuuu!
Etuovi.com - Siellä se asunto on
Netissä on paljon kaikenlaista mukavaa
Mut ilman kunnon liittymää et sieltä sitä saa
Siks tahdommekin kertoa nyt ilouutisen:
Sen ilmaiseksi tarjoaa Ämteeveekolmonen!
Saat palveluita joista toiset untakaan ei nää
Kun käytät koneellasi tätä nettiliittymää
Saat viihdettä ja toimintaa ja paljon huvia
Kun katsot naama näkkärillä uutiskuvia
Toimi pian ettei tule suru puseroon
Soita heti laulun jälkeen tähän numeroon!
Saanko osan lehdestäsi? -Mikäs osa saisi olla? -Mm, urheilusivut. -Yyhy. Seuraavaksi haluat kai yhden Rieseneistäni? -Haluan. -Mutta ethän sinä ennen niistä pitänyt. -No siitä nyt on aikaa.
Riesen - ei liian makeaa. Tuhtia toffeeta, paljon suklaata. Riesen - tosi suklainen.
Hei onks sulla purkkaa? -Joo, joo, joo. -Onks se Jenkkiä? -Hip hop tietysti. -Onks Jenkki hyvää? -Jenkki venyy ja paukkuu.
Espanjantaudin aikaako muistelet?