Lue keskustelun säännöt.
"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?
Onko teille sattunut sellaisia tavallisia tilanteita, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten, kenties lapsuudessanne, mutta jostain syystä muistatte ne vieläkin yllättävän hyvin? Eli tilanne ei ole ollut mitenkään kummoinen, ei surullinen tai iloinen, vaan aika arkinen ja vähäpätöinen. Ei ollenkaan sellainen asia, jonka voisi kuvitella jäävän pysyvästi muistiin.
Itse muistan, kun lapsena utelin kodinhoitajalta hänen palkkaansa eikä se vastannut siihen mitään.
Muistan kun 4-vuotiaana yritin kiivetä vauvanvaunuun sillä tekosyyllä, että olen muka palannut takaisin 3-vuotiaaksi. (Sitä en muista, miksi tämä oli mielestäni hyvä perustelu.)
Tylsimmät muistonne?
Kommentit (2086)
Miksi sinä etelän mies huitot? Miksi sinä et käytä Ohvia? -Onks se hyvä? -Se on hyvä. Se pitää hyttyset loitolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Smarties-maassa on nastempaa, se on värikäs lasten maa
Kinkkelaade ja kokkelaa, Smarties-kansa on nokkelaa
Napsuvat sormet ja napsaa suu, suklaanami, mikäpä muu
Kun Smartien pistät sä huulelle, Smarties saa sut hyvälle tuulelleeeeee!
Vierailija kirjoitti:
Valehtelin tädilleni että mummolossa on imuri jolla voi imuroida vettä. Olin tuolloin jotain 5 vuotias ja tästä on aikaa 40 vuotta. Mummolossa ei ollut imuria lainkaan, eikä todellakaan kellään ollut kotona imuria jolla voisi ihmuroida vettä. Myöhemmin minua harmitti vietävästi kun tajusin että täti on äitin sisko ja mummola on hänen vanha kotinsa ja että hän tietää tasan yhtä hyvin kuin minä että siellä ei ole imuria lainkaan. Ehkä tuon opetuksen myötä minusta onkin tullut varsin rehellinen ja sanani mittainen ihminen. Otin opikseni.
Ei paha! Meillä oli imuri ja kun olin yksin kotona n. 7 v., niin sain päähäni Hooveroida lumet parvekkeelta.
Asuimme lapissa, joten lumi oli aika kuivaa ja helposti imuroitavissa.
Kun äiti alkoi seuraavan kerran imuroimaan, niin hän ihmetteli että imurin sisuksista valui vettä ja se lotisi.
Onneksi ei pistänyt töpseliä seinään! Olin jo aiheuttanut oikosulun koko talossa tekemällä omia sähkövirityksiä purkamalla radion ja yhdistämällä piuhat suoraan sähkörasiaan. Bufff! Sininen valo ja käry!
Mulla oli loputon kiinnostus sähköön. Mua harmitti 12-vuotiaana, ettei meillä ollut stereolaitteita, kuten ei ollut monilla muillakaan. Tykkäsin kuunnella musiikkia ja erityisesti Moody Bluesia, joka kuullosti monona aivan lattealta. Mulla oli Aiwa, monomankka. Hankin vanhan Philips-radion, jossa oli 2 skopea. Purin radion kappaleiksi ja yhdistin kaiuttimet monooni. Siskon kanssa kuunneltiin sen jälkeen "mukastereona" musaa ja nautittiin iltaisin ihanista wow-wow-nauhoista ja haaveiltiin. Jos nyt multa kysyttäisiin, että miten se toteutin, niin en osaa vastata. Oli vain intuitio ja onneksi kukaan ei saanut sähköiskuja :D
3. luokalla alkoi englannin opiskelu. Oppikirjassa oli kissa, joka seikkaili ympäri Lontoota.
Ruotsin opiskelu alkoi 7. luokalla ja siinä oltiin laivalla, jossa oli smörgåsboard. Kirjan sankarit seikkaili Ruotsissa.
Pekka Töpöhäntä lastensarjassa kissat olivat Uppsalassa, jossa oli kissanmuotoinen kirkko. Siis kirkko, jonka torni näytti kissalta.
Kioskissa 90- luvulla myytiin 3 markan karkkipussseja, 5 markan karkkipusseja ja 10 markan karkkipusseja. 10 markan pussi oli tosi iso. Yleensä ostin 5 markan pussin.
90- luvulla Helsingin keskustan Mannerheimintien mäkkärissä oli karuselli. Se oli ihana 😍
Vierailija kirjoitti:
Muistan minkälaisessa kantokopassa pikkusiskoni oli, kun hänet tuotiin synnytyssairaalasta kotiin. Melkein mitään muuta siskoni vauva-ajasta en muistakaan, vaikka olin tuolloin 6-vuotias. Veljeni syntymästä muistan, millaisen unipeiton hän sai lahjaksi, mutten mitään muuta. En ollut ollenkaan kiinnostunut vauvoista. Meille tuli kuitenkin hyvät välit ja molemmat ovat minulle tärkeitä nyt aikuisena.
Meitä on 5 sisarusta (olen keskimmäinen). 5 vuotta nuoremman veljeni vauva-ajasta en muista mitään, mutta nuorimman siskoni (s. 62) "tulosta" muistan sen, kun yhtenä pvänä tulin koulusta ja kammarin oven takana pyöreällä sohvapöydällä oli siinä äitiysavustuslootassa (kankaalla koristeltu) uusi vauva eli tämä nuorin siskoni. Äidin odotusaikana ei puhuttu mitään vauvan tulosta eikä raskaudesta muutenkaan, mutta toki sen verran ymmärsin äidin mahan koosta, mistä on kyse. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-asteella oli maantiedon oppikirja, jonka sivulla 60 oli kuva Geirangerinvuonosta.
Olen ollut varmaankin noin neljävuotias '80-luvulla, kun jouduin korkean kuumeen vuoksi päivystykseen. Jouduin riisumaan alasti ja huusin, kun tajusin että minulle aiotaan laittaa suppo. Muistan sen kauhun ja huudon kun minua väkisin talutettiin makaamaan pedille, jotta lääke saadaan annettua. En millään olisi halunnut lääkettä peppuun, se tuntui nöyryyttävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo koskaan juonu maitoa. Enkä juo.
Ja sen kyllä huomaa.
Juo maitoa.
Lukuisia bändejä, bändiläisten nimiä ja satoja biisejä. Tosin toisaalta tämä ihan kiva asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina jouluaattona tontut palkittiin koko vuoden aherruksestaan parhailla jouluruoilla. Tuonakin jouluna otin äidin antaman lautasen ja vein sen hangelle oven viereen. Odotin ja odotin, mutta lopulta vaivuin uneen. Kun heräsin, muistin lautasen. Se oli tyhjä. Koskemattomassa hangessa oli pienenpienet jalanjäljet. Sen jälkeen en ole tontusta jälkeäkään nähnyt.
Sanokaa, että jäätte. -Että jäätte. -Että TE jäätte. -Että te jäätte. -Sanokaa, että MINÄ jään, idiootti! -Että minä jään, idiootti. -Uuui!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erään entisen luokkakaverini isä kuoli tapaturmaisesti vuosia sitten. Hänen kuolinilmoituksessaan luki muun muassa:
On isä mennyt
Ja poika käsittää nyt
Ettei voi milloinkaan
Ei neuvoa antaa
Ei elon taakkaa kantaa
Ei enää milloinkaan
Muistan moniakin "turhia" tapahtumia ja asioita. Ekoina tulee mieleen kahden kaverin puhelinnumerot, kummalekaan en ole soittanut varmaan 15 vuoteen, ensimmäisen kesätyöpaikkani puhelinnumero, sekä yksi puhelinnumero, mihin sieltä kesätyöpaikasta piti soittaa joka ilta viimeiseksi ennen kuin lähti kotiin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tamagotchia piti syöttää tunnin välein tai se kuoli.
Kaikkein varhaisimmat muistoni ovat juuri tuollaisia "turhia", aivan arkipäiväisiä asioita. Varhaisimmat muistot ovat ajalta, kun olin 3 vuotta ja 9 kuukautta vanha. Nyt olen 62-vuotias.
"Merkittävämmistä" asioista muistan sen, kun opin oikean ja vasemman. Olin silloin 6-vuotias ja ohjastin ruhurattailla hevosta ja pappa seisoi rattailla vierellä ja käski kääntymään vasemmalle.
Vierailija kirjoitti:
ruhurattailla
kirjoitusvirhe: tarkoitus oli tietenkin kirjoittaa rehurattailla
Äidinkielen työkirjassa oli tehtävä, jossa kysyttiin, mikä esine voisi sanoa näin, jos se osaisi puhua ja kuvat esineistä. Yhdessä kohdassa vastaus oli silmälasit ja siinä luki: Taasko unohdit meidät pöydälle? Nyt et näe kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Mobilatin mainos bussin penkeissä.
Oli tylsää ja lueskelin sitä kun bussissa istuskelin harvase päivä. Olin silloin teini.
Vaikuttava aine tais olla mukopolysakkaridipolysulfaatti. Muistinkohan oikein :)
Taidan olla outo.
Kumpikohan meistä oli oudompi teini?
Mobutu sese seko ngbendu wasa banga, kaikkivaltias taistelija joka ryntää voitosta voittoon tuli kantapäillään ( oli siis jonkun Afrikan päämies ). Toinen on nää saksan jutut:
aus bai mit nach zeit von zu... yksi kertoi että oli Saksassa synnyttämässä ja ainoat sanat nuo tuli mieleen...
-Riittääks sulle toi? -Kyllä.
Raider - kaksi rapeaa keksiä, päällä toffeeta, ympärillä herkullista maitosuklaata.
Raider ei lopu kesken!
Muistan, kun opin värin ruskea. Se liittyi mielikuvaan ruskeaksi maalatusta lautaseinästä tai aidasta, ja mietin jotenkin epämääräisesti että nyt muistan, TUO on väri ”ruskea”.