Lue keskustelun säännöt.
"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?
Onko teille sattunut sellaisia tavallisia tilanteita, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten, kenties lapsuudessanne, mutta jostain syystä muistatte ne vieläkin yllättävän hyvin? Eli tilanne ei ole ollut mitenkään kummoinen, ei surullinen tai iloinen, vaan aika arkinen ja vähäpätöinen. Ei ollenkaan sellainen asia, jonka voisi kuvitella jäävän pysyvästi muistiin.
Itse muistan, kun lapsena utelin kodinhoitajalta hänen palkkaansa eikä se vastannut siihen mitään.
Muistan kun 4-vuotiaana yritin kiivetä vauvanvaunuun sillä tekosyyllä, että olen muka palannut takaisin 3-vuotiaaksi. (Sitä en muista, miksi tämä oli mielestäni hyvä perustelu.)
Tylsimmät muistonne?
Kommentit (2086)
Rutkasti reiluja tarjouksiaa DNA:n nettikaupassaa! Elämä kallis, DNA-kauppa halvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän Ford Capri 1,6 l maksoi 1970 14.200 mk ja sai hyvitystä siitä Ford Taunukseen 10 tmk v. 1976 98 tkm ajettuna. Väliraha 23.600 mk. Ja Taunuksesta sai 21.700 mk hyvityksenä Ford Sierraan v. 1983. joka maksoi 73.700 mk.
Todella tärkeää tietoa muistaa ;)
Jos Capri olisi tallessa ja kunnossa, niin siitä saisi enemmän kuin ostohintansa.
Kummitädilläni oli sika..vahingossa päästin sian karkaamaan aitauksestaan. En muista minkä ikäinen olin. Kuiskutin isäni korvaan että se pääsi karkuun, isä kysyi mikä pääsi karkuun? Sanoin vaan että no se....
Avainasemassa kun olet ostamassa
Muista nyt menetellä näin:
Kysy kotimaista
Osta suomalaista
Sillä se kaikki on kotiinpäin!
Tämä rallatus jäi mieleen vuodelta 1974
Vuonna 1974 yksi Kiinan yuan oli Suomen markkoina 1,80
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran yläasteella talvella 2001-2002 koulukaverini mopo ei tahtonut käynnistyä. Hän huusi: Voi p*******n v***n h***a!
Oonko vähän pimee, mutta tämä naurattaa mua kauheasti! Kaveri lienee nyt joku kolmevitonen, mitähän se huutaa, jos auto ei lähde käyntiin?
Oma muisto nuoruusvuosilta: Jonotin pankkitiskille. Mun edessä oli paikallinen romaninainen, joka pyysi virkailijaa puolestaan kirjoittamaan anomuksen kunnalle, että saa koulun aloittavalle pojalle vaatteet. Virkailija sanoi, että sitähän anottiin jo ja tehän saitte tuhat markkaa. Niin saatiin, sanoi nainen, mutta eihän se riittänyt kuin nahkatakkiin.
Mitenkäs tilanne jatkui tästä?
Pikku kakkosen posti, Postilokero 347, 33101 Tampere 10!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus Kymppitonnissa kysyttiin sanaa "meri" ja vihje oli: Kostea Veijo.
Muistan että joskus Kymppitonnissa oli vihjeenä ”se on karvainen ja sellainen on Riitalla”. Riitta Väisänen rupesi nauramaan hysteerisesti. Sana oli ”koira”.
Suomen Posti täytti 350 vuotta vuonna 1988 ja kaikki koulumme oppilaat saivat viiden markan postimerkkivihon. Kirjepostimerkki maksoi silloin 1,80mk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Bästa passagerare: vi ber er av säkerhetssker att hålla utta dörrarna stängda till tåget har anländat till station.”
Tämä sinisten junien kuulutuksissa silloin kun ovet pystyi avaamaan matkan aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"0118999881999119725...3"
Anyone?
IT Crowd. Hyvä brittikomedia hyvillä näyttelijöillä, mutta ei tuo nyt niin hieno yksittäinen läppä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidillä oli sinkkuystävä, ihan mukava nainen jonka luona kävimme usein. Kerran kysyin leikin lomassa: "Kuule täti, miksi sulla ei ole miestä?" Muistan vieläkin siitä seuranneen hiljaisuuden, köhimisen ja lopulta naurunpyrskähdykset. En muista mitä vastasi.
Muistan, kun rusina juuttui nenääni. Olin kolmevuotias.
Muistan, kun voitin ulkomaanmatkan koko perheelle Puotinharjun Citymarketin avajaisissa, olin kai seitsemän. Itäkeskusta ei silloin vielä ollut, Citymarketin vieressä oli kaalipelto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistin pitkään todella hyvin vanhojen peliarvostelujen tekstejä Pelit-lehdestä. Ne luettiin silloin 90-luvun alussa moneen kertaan, mikä nyt toki tuntuu huvittavalta.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun 3. luokalla oli englannin tunti ja tyttö nimeltä Mervi ei osannut vastata kysymykseen. Jostain syystä hän reagoi tilanteeseen nousemalla ylös, kävelemällä ikkunan luokse ja tuijottamalla ulos. Opettaja kävi hänet sieltä saattamassa takaisin pulpettiinsa. Kukaan ei osannut sanoa mitään eikä kukaan edes nauranut, ja siitä jatkettiin kysymyksiä eteenpäin niin kuin ei olisi mitään tapahtunut.
Voihan olla, että sillä tytöllä oli paljon muita ja vakavampia vaikeuksia ja ongelmia elämässään, ja englannin tunnin kysymys lähestulkoon katkaisi kamelin selän kuin se kuuluisa viimeinen olki. Ehkä taakka oli liian suuri pienen tytön kantaa.
Muistan häiritsevänkin tarkkaan kyläkoulun, jossa kävin ensimmäiset neljä luokkaa. Kaikkien neljänkymmenen oppilaiden nimet ja ulkonäön, luokkahuoneiden ulkonäön ja koulun tilojen pohjakaavan, opettajien tarkat maneerit, eri kirjojen ja opetusvälineistön ulkonäön ja tuntuman, miltä näytti koulun keittiössä, millainen oli koulun kiertänyt hiihtolatu yksittäisen mutkan tarkkuudella, miltä tuntui pihakeinulla keinumisen lakipisteessä jne. Muistan useita keskusteluita myös noilta vuosilta lähes sanatarkasti.
Varmaankin sitten hyvinkin tavalliset lapsuudenkokemukset tekevät kuitenkin ison vaikutuksen, ainakin minuun. :)
Vierailija kirjoitti:
Muistan kuinka 3-vuotiaana, sateisenharmaana syyspäivänä, hiekkalaatikolla ajattelin, että elämä on kamalaa.
En ole ikinä ollut hiekkalaatikolla, en pysty kuvittelemaan mitä siellä pitäsi tehdä.Näin sellaisen ekakerran joskus ehkä 10v. ikäisenä, kun kävimme jossakin kylässä.Luulin sitä hiekoitushiekkalaatikoksi.
Sitten seuraavan kerran näin hiekkalaatikon, kun ostimme talon, siinä oli pihalla hiekkakasa risoin reunalaudoin...lapset oli jo isoja.
Kun naapurin pikkuiset kasvoi leikki-ikäiseksi, puolisoni teki hiekkalaatikon reunat siihen laatikkoon.
Muuten omakohtaiset kokemukset puuttuu, meillä oli nurmikkoa, kallioita, suuria ja pieniäkiviä, metsää...siellä voi touhuta niinpaljon kuin sielu sieti. jonkin matkan päässä oli joki, jossa kävimme uimassa....siis pulikoimassa, omia aikojamme. Ei silloin kukaan 'vahtinut' meitä lapsia.Tila ei loppunut ja naapurien lapset sai kaikki tulla ja mennä mielensä mukaan, useimmiten olimme kuitenkin yhdessä.
Ootko muuten maistanu tätä Fazerin tryffelinmakusta maitosuklaata? On muuten melko muhkeet palat. Maistahan! -Ooo! Fashu! Kiitosh! -Ei se on mikään Fashu, se on Fasu. -Fashu! -Eiku Fa-su. -Fa-shu! -Sä käytät aivan liikaa tota suhuässää. Se on fa niinku Fazer ja shu niinku shuklaa. Ei no nyt ei menny iteltäkään oikein nappiin. -Fazuk! -Ei, ei! Ota lisää. -Kiitosh! Hyvää tämä Fazuk! -No eipä paljoa oottanu.
Lankapuhelinen nunmeron. En ole vuosiin tarvinnut sitä.
Jostain syystä muistan, että kun Elisabet kuuli, että hänen sisarpuolensa kuningatar Mary on kuollut ja että hänestä oli tulossa seuraava kuningatar, Elisabet sanoi: A Dominum factum est illud, et est mirabile in oculis notris. (It is the Lord's doing, and it is marvelous in our eyes.) Vuosi oli muistaakseni 1558.
En ole tarvinnut tietoa mihinkään.