Lue keskustelun säännöt.
"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?
Onko teille sattunut sellaisia tavallisia tilanteita, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten, kenties lapsuudessanne, mutta jostain syystä muistatte ne vieläkin yllättävän hyvin? Eli tilanne ei ole ollut mitenkään kummoinen, ei surullinen tai iloinen, vaan aika arkinen ja vähäpätöinen. Ei ollenkaan sellainen asia, jonka voisi kuvitella jäävän pysyvästi muistiin.
Itse muistan, kun lapsena utelin kodinhoitajalta hänen palkkaansa eikä se vastannut siihen mitään.
Muistan kun 4-vuotiaana yritin kiivetä vauvanvaunuun sillä tekosyyllä, että olen muka palannut takaisin 3-vuotiaaksi. (Sitä en muista, miksi tämä oli mielestäni hyvä perustelu.)
Tylsimmät muistonne?
Kommentit (2086)
Tiskasin ekan kerran ja mulle laitettiin tiskivedet tuolille pesualtaaseen, kun en ylettänyt altaalle asti ja se oli äidin mielestä turvallisempaa kuin laittaa minut tiskaamaan tuolille. Taisin itse haluta tiskata
Naapurin Heikillä oli hyvä lauluääni ja kuulin kun hän harjoitteli pihalla koulun kevätjuhlaan "On suuri sun rannan autius, sitä sentään ikävöin".
Veli meni pallopiilosessa lautakasan taakse ja ei löydetty häntä ei sitten millään. Hän vielä ovelasti siirtyi siellä että etsijä ei ollut löytänyt. Lopulta hänen piti tulla itse esiin, kun häntä ei löydetty muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkun synttäreillä oli tarjolla montaa eri limua. Limut eivät silloin vielä olleet lainkaan niin yleisiä kuin nykyään. Tuijotin isojen 1 litran limupullojen riviä haltioituneena. Maistoin kaikkia, ja ne kaikki olivat niin hyviä! Jossain vaiheessa iltaa synttärisankari alkoi sekoittaa limuja keskenään, pieni liraus jokaisesta pullosta. Olin kauhuissani ja tilanne kiehtoi minua salaa. Omat vanhempani eivät olisi koskaan antaneet "läträtä" noin.
Enkunopettajan olen unohtanut, mutta SPOTPAa en.
Oulussa oli 90-luvun alussa kaksi natsiaista toinen oli nimeltään Sika-Mika, joka heitti myymälävarkaus keikkoja ja imppasi ja toinen Runkku-Mikael joka masturboi harrastuksena, osallistui lentokonekaappaukseen ja sekaantui alaikäisiin tyttöihin.
Monesti mietin että mitä näille veijareille kuuluu tätä nykyä?
Ylä-Voltan pääkaupunki? Ouagadougou. Maantiedossa piti osata kaikki Afrikan valtiot ja niiden pääkaupungit ulkoa. Todella tarpeellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inssiajosta joulukuun lopulla 24 vuotta. Muistan vieläkin.missä inssiajoreitti kulki. Ei vaan enää voi fiilistellä,kun osa reitistä on kävelykatua nykyään..
Vierailija kirjoitti:
Ylä-Voltan pääkaupunki? Ouagadougou. Maantiedossa piti osata kaikki Afrikan valtiot ja niiden pääkaupungit ulkoa. Todella tarpeellista.
...ja me naureskellaan keskilännen punaniskoille, jotka ei tiedä missä Suomi on... heille yhtä relevantti tieto kuin Afrikan pääkaupungit meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylä-Voltan pääkaupunki? Ouagadougou. Maantiedossa piti osata kaikki Afrikan valtiot ja niiden pääkaupungit ulkoa. Todella tarpeellista.
Missäs Tanskassa Legolandi sijaitsee? No Billundissa tietenkin,sanoi opettaja repseästi saaden luokan nauramaan ja itsensä punastumaan..
Lapsuudenkaverin kotona oli norjan harmaa hirvikoira. Se asui ulkona aika pienessä aitauksessa talon takana. Muistan, miten yritin miettiä, mitä järkeä on hankkia koira, jos se ei saa olla sisällä eikä sen kanssa saa leikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan hyvin elävästi, kun heräsin yöpaita päällä keskellä yötä ulkona. Olin kävellyt unissani. Ulkona oli sankka varhaisaamun sumu. Kylmä ruoho jalkojen allla. Olin 5 tai 6
Sain koulussa käytetyn koulukirjan, jonka alkuperäinen omistaja oli päällystänyt huolimattomasti. Siihen oli tullut iso kupla takakanteen. Muistan täsmälleen, minkä muotoinen se kupla oli ja miten se ritisi sormen alla. En muista, mikä kirja tai luokka oli kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan tolkuttomasti (turhiakin) asioita 4-vuotiaasta saakka mutta nykyään ihmisten nimet eikä kasvot jää millään päähän enkä opi mitään.
Lastentarhassa joskus 45 vuotta sitten. Ruokana jotain, jossa oli pippureita. Laittelin ne riviin lautasen reunalle. Silloin vastapäätä istunut tyttö alkoi hokea "syö pippuvit." Eikä auttanut vaikka mitä sanoin.
"Syö pippuvit." "Ei tarvii." "Syö pippuvit." "En halua." "Syö pippuvit." "Ei niitä tarvii!" "Syö pippuvit." "Syö sinä vain omaa ruokaa." "Syö pippuvit." jne.
Ensikohtaaminen ihmistyyppin kanssa, johon olen törmännyt monesti myöhemminkin elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyin pikkutyttönä äidiltä, mitä tarkoittaa "tekee gutaa". Äiti oli hyvin närkästynyt. Muistan elävästi hämmennyksen tunteen, kun kukaan ei selittänyt, miksi asiaa ei olisi saanut kysyä.
Muistan paljon pieniä asioita varhaislapsuudestani 50-luvun alkupuolelta, kuten sen että naapurin vanha rouva, ”Mamma”, tarjosi minulle viinirypäleen (joita en ollut koskaan aiemmin maistanut), tai sen kun löysin Pihlaja-kettukarkin heinäseiväspinon välistä, mutta en osaa sanoa tarkalleen kuinka vanha olisin tuolloin ollut. Yhden osaan laittaa tarkalleen ajankohtaan: sain postista 4-vuotissyntymäpäiväkortin kummienoltani. Kortissa oli iso 4:n numero, johon oli kiinnitetty linnunpönttö, ja paljon lintuja lenteli ympärillä.
Paljonko on yksi hampurilaisateria? Vain 14,90. Paljonko on kokonainen hampurilaisateria? Yksi hampurilainen + pienet ranskalaiset + pieni juoma! Noin paljon! Ja näin vähän! Yks plus yks siis mulle kaks!
Ala-asteen luokkakaverin lankapuhelinnumeron.
Muistan, kun pikkutyttönä kuulin aikuisten keskustelevan JFK:n kuolemasta ja enoni kertoi valistavaan sävyyn, että Jackie Kennedy ei suinkaan yrittänyt paeta autosta, niin kuin muu porukka ilmeisesti luuli, vaan hän yritti ottaa kiinni miehensä aivot, jotka lennähtivät ampumisen seurauksena ilmaan. Kommentti oli minusta samaan aikaan niin pelottava, jännittävä ja älytön, että muistan tilanteen täydellisesti kaikkia yksityiskohtia myöten (mitä ihmisillä oli päällään, minkä näköinen matto oli jalkojeni alla ja miten isosiskoni kilisteli jotain keittiössä. )
Muistan, miten kerran kesämökille ajettuamme huomasin perillä, että autossa oli muurahainen. Otin sen kädelleni ja asetin varovasti maahan ja murehdin todella pitkään sitä, miten muurahaiselle käy, kun se oli joutunut auton mukana monen kymmenen kilometrin päähän kotoaan. Tapahtui 70-luvulla.
Koulun muistisääntöjä. Ennen käytettiin rimpsuja listojen opetteluun. Yhä vuosikymmeniä myöhemmin muistan joitain