Lue keskustelun säännöt.
"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?
Onko teille sattunut sellaisia tavallisia tilanteita, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten, kenties lapsuudessanne, mutta jostain syystä muistatte ne vieläkin yllättävän hyvin? Eli tilanne ei ole ollut mitenkään kummoinen, ei surullinen tai iloinen, vaan aika arkinen ja vähäpätöinen. Ei ollenkaan sellainen asia, jonka voisi kuvitella jäävän pysyvästi muistiin.
Itse muistan, kun lapsena utelin kodinhoitajalta hänen palkkaansa eikä se vastannut siihen mitään.
Muistan kun 4-vuotiaana yritin kiivetä vauvanvaunuun sillä tekosyyllä, että olen muka palannut takaisin 3-vuotiaaksi. (Sitä en muista, miksi tämä oli mielestäni hyvä perustelu.)
Tylsimmät muistonne?
Kommentit (2086)
Neljävuotiaana yritin lähteä lentoon sateenkaarenvärisellä sateenvarjollani. Hypin ja hypin, mutta ei onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Hei, herra heittiö, ala laputtaa.
Myös mun on keittiö, ja sua haluun rakastaa. On herkkua rakas, niinkuin mummon herkkupasta. Jos et heti päästä irti, olet kohta vanukasta. Yhdessä kun kokataan, elämän saa maistumaan.”
Eldorado-säilykkeiden mainos 90-luvulta
Vierailija kirjoitti:
Kun olimme serkusten kesken pieniä, Pikku-Kakkosen Nukku-Matin heitettyä unihiekat ohjelman lopussa peitimme kasvomme tyynyillä ettei saada vain "unihiekkaa" silmiimme.
Me tehtiin siskon kanssa näin aina!
Ala-asteella luokkakaverini matkusti keskellä talvea useaksi viikoksi Meksikoon. Matka kuulosti muutenkin hyvin eksoottiselta pikkupaikkakuntalaiselle ja kun tulivat takaisin, niin tämä poika oli todella ruskea ja hänellä oli upeat, auringon vaalentamat hiukset.
Keväisin ja syksyisin oli ehdottoman kiellettyä mennä kahlaamaan ojissa. Tästä syystä sitä tietysti piti harjoittaa oikein kunnolla. Otettiin pienen pieniä askeleita ja yritettiin arvioida, missä kohtaa on liian syvää. Ainahan siinä kävi niin, että kumisaappaat hörppäsivät vettä. Silloin piti hiipiä kotiin ihan hiljaa ja viedä sisältä märät kumpparit pannuhuoneeseen salaa kuivumaan. Märät sukat viriteltiin sinne myös kuivumaan. Sitten piti vain yrittää olla niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Aika usein se onnistuikin muistikuvieni mukaan. Tai sitten vanhemmat vain päättivät olla sanomatta mitään, kun olin itse huolehtinut vaatteistani. Muistan vieläkin, pannuhuoneen lämmön ja kaikenlaiset erikokoiset putket ja naulakossa oli isän työvaatteita. Vaatteet ja kengät kuivuivat siellä nopeasti. Sukat kuivuivat ihan koppuralle, se oli jotenkin aivan erityisen hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, miten isosisko oli vihainen minulle, kun äiti oli ommellut minulle punaisen kesämekon ja hänelle jostain syystä ruskean. Muistan miettineeni, miten epäreilua se oli, että sisko oli minulle vihainen eikä äidille. En oikein pystynyt nauttimaan omasta mekostani täysin siemauksin. Olin 5.
Ala-asteikäisinä soitettiin salaa häirikköpuheluja. Puhelinluettelosta valittiin nimi, joka kuulosti erikoiselta tai hauskalta, ja sitten soitettiin numeroon ja teeskenneltiin aikuista. Yhden puhelun muistan erityisen tarkkaan. Joku täti-ihminen vastasi ja esittelin itseni keksityllä nimellä ja sanoin, että heidän perunakellarissa on nähty varkaita. Selvisi, ettei tädillä ollut perunakellaria. Täti oli vihainen ja sanoi, että selvittää, kenenkä lapset tällaista harrastaa. Löin luurin kiinni, ja kaverin kanssa hihitettiin hysteerisinä. Sitten mieleen hiipi vähitellen pelko siitä, että täti oikeasti selvittää, kuka hänelle soitti. Tämä oli aikana, jolloin tällaisia ei niin vaan selvitetty, mutta emme me sitä lapsena tiennet. Pitkän aikaa olin hieman paniikissa aina, kun puhelin soi, kun ajattelin, että perunakellarinainen se siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulukaverini tuli kerran meille leikkimään ja hän kysyi keittiössä, mikä tuo on. Sanoin, että mikro. "Mikä mikro?" Kerroin, miten sillä lämmitetään ruokaa. Kaveri kieltäyty uskomasta, että tällainen laite on olemassa, koska heillä ei ollut sellaista. Jonkinlainen riitakin aiheesta saatiin aikaiseksi.
Äiti sanoi joskus kun olin pieni, ettei meille voida ottaa koiraa tai kissaa, koska olen allerginen. Muistan hyvin miten itkin monet itkut tämän vuoksi. Myöhemmin sain tietää, että se oli valhe. En ollut koskaan edes käynyt testeissä. Äiti ja isä valehtelivat, koska eivät halunneet lemmikkieläintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruotsin kirjassa jonkun tyypin bändin nimi oli Het Potatis.
Meidän ruotsinkirjassa jengi asui Talkullassa. Kan jag har en flaska jaffis...ja siihen se sitten jäikin.
Mun ruotsinkielen ensimmäinen opittu lause oli: När går nästa bus tills Slussen. Monta vuotta mietin, mitä toi Slussen tarkoittaa, kunnes tajusin, että se on jonkin pienen paikkakunnan nimi. Isosta alkukirjaimestahan se olisi pitänyt tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Muistan viidennellä luokalla kun piti asettua pituusjonoon, niin olin kolmanneksi viimeinen siinä jonossa.
Olin aina toiseksi lyhyin eli toinen rivissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kuinka keväisin räystäisiin muodostui jääpuikkoja. Joskus oikein pitkiä ja paksuja. Yritimme niitä aina kavereiden kanssa saada katkaistua ehjinä. Imeskelimme niitä sitten onnessamme. Muistan vielä maun oikein hyvin. Joissakin oli maa-ainekseen vivahtava maku. Tai sammaleinen. Jostain syystä niitä ei olisi saanut katkoa, vanhemmat vahtivat tätä aina. Olisikohan siihen sitten liittynyt vaarallista kiipeilyä.
Lastenkirja nimeltä Maan henki ei nuku koskaan. Muistan tismalleen, miltä sen kansi näytti ja missä sen paikka oli kirjaston hyllyssä. Itse tarinaa en muista yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten saastuttamista pidettiin vaan tyyliin kalavesien likaantumisena tais inä, että roskia kertyy liikaa. Mitään ei tajuttu siitä, että mihin se lopulta johtaa.
Kaikki luonnonsuojeluun liittyväkin ole naurettavaa pelleilyä, erityisesti jos kyseessä oli asiaan intohimoisesti suhtauva ihminen. Aikoinaan heitä ei ollut juuri ollenkaan, ja sen pienen porukan huolestuneet puheet kuitattiin turhana piipittämisenä.
Muistan valokuvantarkasti tilanteen, jossa äiti sanoi, että olen hyvä pyyhkimään pölyjä. Olin auttamassa keittiön siivoamisessa. Oli kuuma kesäpäivä. Ikkunassa oli puoliväliin asti vedetty rullaverho. Ruokapöydällä vahapöytäliinan päällä oli kuivumassa yleiskoneen pestävät osat. Muistan, miten hyvältä äidin kehu tuntui. Meillä ei juuri koskaan kehuttu, ettei lapset ylpistyisi.
Ihmettelin tosi pienenä, miksi joululaulussa liina komme kiitää. Että mikä sellainen liina komme on.
Se tietty ääni, kun väänsi kiekkopuhelimella numeron kerrallaan. Ei unohdu koskaan.
Muistan isosiskon mustan dödöpullon. Se oli suihkutettavaa mallia. Nimi oli muistaakseni Fii. Sen haju oli meidän kummankin mielestä hienostuneinta maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Se tietty ääni, kun väänsi kiekkopuhelimella numeron kerrallaan. Ei unohdu koskaan.
Ja miten piti sormella painaa alas ne luurin alla olevat kaksi muovijuttua, jos valitsi väärän numeron. Sitten piti aloittaa alusta.
Minäkin muistan niistä lukuisista koulussa ulkoa opetelluista vuosiluvuista tämän parhaiten.