Lue keskustelun säännöt.
"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?
Onko teille sattunut sellaisia tavallisia tilanteita, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten, kenties lapsuudessanne, mutta jostain syystä muistatte ne vieläkin yllättävän hyvin? Eli tilanne ei ole ollut mitenkään kummoinen, ei surullinen tai iloinen, vaan aika arkinen ja vähäpätöinen. Ei ollenkaan sellainen asia, jonka voisi kuvitella jäävän pysyvästi muistiin.
Itse muistan, kun lapsena utelin kodinhoitajalta hänen palkkaansa eikä se vastannut siihen mitään.
Muistan kun 4-vuotiaana yritin kiivetä vauvanvaunuun sillä tekosyyllä, että olen muka palannut takaisin 3-vuotiaaksi. (Sitä en muista, miksi tämä oli mielestäni hyvä perustelu.)
Tylsimmät muistonne?
Kommentit (2086)
Jossakin lastenkirjassa sanottin: Istutaan tähän juomaan voileipiä ja syömään mehua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, kun pikkusisko sanoi Jukka-Pekka Paloa Megavisan sedäksi, koska ei tiennyt hänen nimeään.
Ysi ysi nolla, ysi ysi nolla. Mikset soita jo?
Opettaja sanoi minulle jonkun kirjoitukseni luettuaan, että sinusta tulee vielä jotain hienoa. Ei tullut (mielestäni) mutta siitä tuli todella hyvä mieli. Silloin ei aikuisilla ollut tapana pahemmin kehua lapsia.
Muistan, kun äiti tuli pikkuveljen kanssa synnytyslaitokselta kotiin. En muista, miltä minusta itsestäni tuntui. Muistan, miten koira oli niin hämillään, että istui eteisen nurkassa ihan hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auto satumaahan ajaa, katsos kuutta matkustajaa. Valo paistaa satumaasta, ajetaanpa sisään A:sta.
Vierailija kirjoitti:
Valehtelin tädilleni että mummolossa on imuri jolla voi imuroida vettä. Olin tuolloin jotain 5 vuotias ja tästä on aikaa 40 vuotta. Mummolossa ei ollut imuria lainkaan, eikä todellakaan kellään ollut kotona imuria jolla voisi ihmuroida vettä. Myöhemmin minua harmitti vietävästi kun tajusin että täti on äitin sisko ja mummola on hänen vanha kotinsa ja että hän tietää tasan yhtä hyvin kuin minä että siellä ei ole imuria lainkaan. Ehkä tuon opetuksen myötä minusta onkin tullut varsin rehellinen ja sanani mittainen ihminen. Otin opikseni.
Minä yritin kerran siivota imurilla lattialle pudonnutta ja hajonnutta mehupulloa ja kaikkialle roiskunutta mehua. Äiti sai sätkyn, kun näki, mitä olin tekemässä. Olin niin pieni, etten oikein saanut painavaa imuria edes liikkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-asteella opettajalla oli tapana kuvaamataidon tunnin lopussa näyttää luokan edessä kuluneen tunnin parhaat "taideteokset". Hän näytti yleensä pari kolme piirustusta tai maalausta. Oma tuotokseni oli usein esillä tähän tapaan. Kerran aiheena oli sirkus, ja olin piirtänyt mielestäni maailman hienoimman sirkusteltan ja sen eteen klovnin, mutta tällä kertaa opettaja ei valinnutkaan minun piirustustani. Olin niin järkyttynyt, että vein piirustukseni hänelle uudelleen näytille ja sanoin jotain tyyliin anteeksi, mutta opettaja ei ehkä huomannut tätä ollenkaan. En muista, miten opettaja reagoi.
Olin 7-vuotias. Olisipa edelleen sama itsetunto ja -varmuus.
3. luokalla kun englannin opetus alkoi, ihmettelin suuresti, miksi apple ei tarkoita appelsiinia. Olin närkästynyt, kun hommassa ei ollut mitään logiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Satukasetti joka alkoi: Oli kerran kuningas ja kuningatar, joille syntyi tytär, prinsessa Adalmiina.
”On internet täynnä kaikenlaista mukavaa, mut ilman nettiliittymää et sieltä sitä saa. Siks tahdommekin kertoa nyt ilouutisen: sen ilmaiseksi tarjoaa Ämteeveekolmonen!”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekalla tai tokalla luokalla menin tahalleen kiertoreittiä kouluun, jotta myöhästyisin, koska halusin päästä sanomaan luokassa että nukuin pommiin, koska se kuulosti mielestäni hassulta. Tulinkin sitten pari minuuttia myöhässä ja pääsin sanomaan sen. Opettaja kysyi eikö äiti ja isä herättänyt, ja pelästyin että se sanoo mun vanhemmille jotain, koska koulusta oltiin paljon yhteydessä kotiin.
Olin mummolassa maaseudulla ja mennyt samanikäisen paikallisen tytön luo leikkimään. Ajantaju katosi, oli tullut jo pimeää. Isäntäväki tyrkkäsi minut yksin ulos. Oli pimeää, valaisematon tie, valoa kajastui kauempaa talojen ikkunoista, pakkaslumi narskui, koirat haukkuivat kaukana. Pelkäsin hirveästi, että sudet hyökkäävät kimppuun. Itkuksi taisi mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan tarkkaan, miten majoneesi tehdään itse, vaikka en ole tehnyt yli 20 vuoteen. Mielessäni on oikein tarkat kuvat siitä, mitä kulhoa käytin tuolloin ja minkä näköisissä pakkauksissa ainesosat olivat. Muistan jopa pöytäliinan niiden alta. Miksi en muista mitään tärkeää yhtä yksityiskohtaisesti?
Muistan lapsuudenaikaisen posteljoonitädin nimen ja miltä hänen polkupyöränsä näytti. Tämä 40 vuoden takaa.
Muistan, että seurakuntatalon tiloissa oli valtava viherkasvi huoneessa, jossa päiväkerholaiset söivät eväitään. Muistaakseni joku sanoi, että se on "kahvipuu". Se oli kuulemma kasvatettu siemenestä, jonka kotiin palanut lähetyssaarnaaja oli tuonut tullessaan. Jotenkin hahmotin asian niin, että puusta alkaa kasvaa Kulta Katriina -paketteja. Olin tosi pieni.
Ruotsin kirjassa jonkun tyypin bändin nimi oli Het Potatis.
Muistan vieläkin paikallisen ykkösdivarilätkäjengin pelinumerot vuodelta -82. Taisin olla fani.
Vierailija kirjoitti:
Ruotsin kirjassa jonkun tyypin bändin nimi oli Het Potatis.
Meidän ruotsinkirjassa jengi asui Talkullassa. Kan jag har en flaska jaffis...ja siihen se sitten jäikin.
Hyi! Tuolla haisee ja on kosteaa. Mikä kissanpissan lemu! Mutta mitä? Cassius-kissa näyttää tyytyväiseltä. Paakkuuntuva Cassius-hiekka sitoo hajun ja kosteuden. Cassius-kissanhiekka - se hygieninen.