Lue keskustelun säännöt.
"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?
Onko teille sattunut sellaisia tavallisia tilanteita, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten, kenties lapsuudessanne, mutta jostain syystä muistatte ne vieläkin yllättävän hyvin? Eli tilanne ei ole ollut mitenkään kummoinen, ei surullinen tai iloinen, vaan aika arkinen ja vähäpätöinen. Ei ollenkaan sellainen asia, jonka voisi kuvitella jäävän pysyvästi muistiin.
Itse muistan, kun lapsena utelin kodinhoitajalta hänen palkkaansa eikä se vastannut siihen mitään.
Muistan kun 4-vuotiaana yritin kiivetä vauvanvaunuun sillä tekosyyllä, että olen muka palannut takaisin 3-vuotiaaksi. (Sitä en muista, miksi tämä oli mielestäni hyvä perustelu.)
Tylsimmät muistonne?
Kommentit (2086)
Edellisestä tuli mieleen muisto 60-luvulta. Tapanani oli leikata kuvalehdistä kuvia ja mainoksia, joista sommittelin omia lehtiä liimaamalla niitä kaupan käärepaperista tehtyihin vihkosiin.
Löysin kuvan jossa nainen hymyili ja käsitin tekstistä kyseessä olevan pesuaineen. Leikkasin ja liimasin sen tekeleeseeni. Ylpeänä näyttämään valmista tuotosta äidille. Ihmeekseni äiti sanoi -tuollaista mainosta ei sovi laittaa. Ihmettelin miksi. Myöhemmin ymmärsin mitä mainostettiin, se oli vaginan pesuaine. Luulin sen olevan aineen nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan Satukaruselli-nimisen radon lastenohjelman, jossa lapset itse keskusteli ja veti sitä ohjelmaa, mutta en muista mitä se varsinaisesti sisälsi. Mutta sen muistan, että kerran yksi niistä pojista siellä alkoi vain ihan spontaanisti laulaa, että Terveiset ulapalta, näiltä maisemiltä täältä... lalalllaaa,,.. ja kaikki nauroi. Miksi se on jäänyt mun mieleen?
Vieläkin varhaisemmilta ajoilta muistan oikein hyvin Seppo Hovin, joka sellaisena koulupoikana esiintyi lastenohjelmassa, olisko sitten ollut Markus-setä tai Mirri-täti, jotka piti lastentuntia. Muistan nimen siksi, kun silloin oli joku mieslaulaja, nimeltä Hannu Hovi, ja äiti ja isä tuumaili, että onkohan tuo Seppo Hovi sen Hannu Hovin poika. En muuten tiedä vieläkään.
Ajatar on Forumissa. Olin tuon tv-mainoksen aikaan varmaan kaksi- tai kolmevuotias.
Eiks se jatkunut: Ajatar on Forumissa. Forumissa Mannerheimintiellä.
Heikoimmassa lenkissä kysyttiin joskus Kirsi Salon aikana jotain John Lennonin puolisosta ja kilpailija vastasi "Oko Yono". Kierroksen jälkeen Salo kysyi kilpailijalta: Len Johnnonko oli hänen aviomiehensä?
Vierailija kirjoitti:
Ajatar on Forumissa. Olin tuon tv-mainoksen aikaan varmaan kaksi- tai kolmevuotias.
Eiks se jatkunut: Ajatar on Forumissa. Forumissa Mannerheimintiellä.
....Auki joka ilta kello kahdeksaan, Ajatar on Foorumissa!
Toi mainos on tosiaan jäänyt monien mieleen. Mistähän ihmeestä, vai olisko se vaan sen takia, kun ne naiset siinä esitteli ylellisen näköisiä turkkeja ja turkiksia ja takkeja, joita meillä maalaispaikkakuntien asukkailla ei ikinä nähty. Ja siinä oli vielä jotain sellaista hienostunutta pääkaupunkilaistunnelmaa.
Ajatella, joku Foorum! (mikähän se on?) Ja Mannerheimintie! Ja kahdeksaan asti auki! Kyllä oli meillä maalaistossukoilla ällistelemistä.
Nauratti kun yksi ilta mun 60-luvulla syntynyt mieheni alkoi hyräillä tätä. Oli jäänyt senkin mieleen. Ja se asui vielä korvemmassa kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistatteko: KONSUKIEPRE !
Ruotsin sivulauseen sanajärjestys.
No ehkä ei ihan turha asia, kun olen sitä joskus elämäni aikana joutunut soveltamaankin, sen harvan kerran kun on tarvinnut ruotsin kieltä osata. Mutta ilmankin tuota oppia on voitu elää.
Mikko Alatalo sanoi kerran, että hän osaisi vieläkin valjastaa työhevosen. Ei vaan ole tarvetta enää sille taidolle.
Vanhasta kansakoulun ensimmäisen luokan luokkakuvasta pystyn sanomaan jokaisen oppilaan nimen.
Sen sijaan melkein kaikista muista myöhemmistä koulu- ja oppilaskuvista on jäänyt unholaan vähintään kolmasosan nimi, ellei puoletkin.
Miten tää muisti meillä oikein toimii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, kun kaverini kummitäti oli lähtenyt käymään jossakin ja toinen kaveri sanoi vitsillä: Se lähti myymään itseään. Kaverini ei pitänyt tästä ja muistan hänen vihaisen katseensa tilanteessa.
- Eskari-ikäisenä muistan, että oltiin menossa ulos. Tuulikaappiin paistoi lämpimästi aurinko. Minulla oli jotkut tarralenkkarit ja telkkarissa pyöri niihin aikoihin kengännauhamainos "sports lace". Olin katkera niille tarralenkkareille, kun halusin "sairaan nopeet ja värikkäät" sinkuvat kengänanuhat.
- Yhtä mainosta olen vuosia yrittänyt löytää, kun se oli jonkun VHS-kasetin alussa. En tiedä oliko se Sodastreamin mainos vai minkä. Mutta siinä oli teinipoika ja kultainennoutaja ja tyyli oli kaaosmainen, vesilasi kaatui ja ne hyppäsi tai imettin telkkariin. Vai oliko se jokin ohjelma sittenkin?
- Käsisaippua - Flytande tvål
- Äidin pitkänmatkan polkupyörässä oli käyräsarvissa valkoinen nahkamainen teippi ja eturenkaassa sellainen värikäs harjas ja dynamo. Siihen aikaan oli lapsilla muotia laittaa pinnoihin värikkäitä helmiä ja voirasian kannesta leikattiin "räpätin", mikä laitettiin pyykkipojalla pyörään kiinni ja se räpätti pinnoja vasten.
- Isä hehkutti milleniumia meille kauan. Osti kaikkea millenium-krääsää ja hehkutti miten iso juttu se on kun vuosituhat vaihtuu.
- Katselin pienenä Chucky-tappajanukke elokuvaa ja pelkäsin se jälkeen kaikkia viemärinkansia kadulla. Niitten yli piti hypätä ettei Chucky tapa.
- Naapurin lapsella oli jokin siivekäs keijulelu joka pyrähti lentoon kun narusta veti.
- Isosiskolla oli pitkä violetti hiippapipo josta oli tupsu irronnut.
- Vihasin jostain syystä autoja, joiden rekkari alkoi "LJN-"
Paljon on kaikkea muistoja ja haluaisin elää lapsuuteni uudestaan. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pähkinäsaaren rauha oli 1323. Tai näin muistaisin, se oli hissassa kun olin ehkä 10v. Nyt 45v, kertaakaan en ole tarvinnut tuota tietoa mihinkään. Toinen vastaava on, että Zola Budd juoksi olympialaisissa ilman kenkiä ja voitti
Zola Budd juoksi kyllä ilman kenkiä, mutta ei voittanut olympiakisoissa. Parhaimmillaan oli 7:s.
Juustohampurilainen Tampereen keskustan MacDonaldsissa vuonna 1985 maksoi 5 markkaa.
Kaverillani oli siniset satiinikengät 80-luvulla. Hän kovin halusi niitä, mutta lopulta inhosikin niitä ja toivoi, että ne hajoisivat.
Oulun tekun pääsykokeissa 1985 oli jäätävän kylmä (olisin päässyt, valitsin toisen koulun)
Pekka puri Saria! Muisto ala-asteelta, molemmat alempien luokkien oppilaista, mutta opettajani vaimo tuli pyytämään apua minun opettajaltani, mieheltään, kun ei pärjännyt Pekan kanssa (kuulemani mukaan Pekka on rauhoittunut ja pärjää hyvin työelämässä). Nimet muutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- Eskari-ikäisenä muistan, että oltiin menossa ulos. Tuulikaappiin paistoi lämpimästi aurinko. Minulla oli jotkut tarralenkkarit ja telkkarissa pyöri niihin aikoihin kengännauhamainos "sports lace". Olin katkera niille tarralenkkareille, kun halusin "sairaan nopeet ja värikkäät" sinkuvat kengänanuhat.
- Yhtä mainosta olen vuosia yrittänyt löytää, kun se oli jonkun VHS-kasetin alussa. En tiedä oliko se Sodastreamin mainos vai minkä. Mutta siinä oli teinipoika ja kultainennoutaja ja tyyli oli kaaosmainen, vesilasi kaatui ja ne hyppäsi tai imettin telkkariin. Vai oliko se jokin ohjelma sittenkin?
- Käsisaippua - Flytande tvål
- Äidin pitkänmatkan polkupyörässä oli käyräsarvissa valkoinen nahkamainen teippi ja eturenkaassa sellainen värikäs harjas ja dynamo. Siihen aikaan oli lapsilla muotia laittaa pinnoihin värikkäitä helmiä ja voirasian kannesta leikattiin "räpätin", mikä laitettiin pyykkipojalla pyörään kiinni ja se räpätti pinnoja vasten.
- Isä hehkutti milleniumia meille kauan. Osti kaikkea millenium-krääsää ja hehkutti miten iso juttu se on kun vuosituhat vaihtuu.
- Katselin pienenä Chucky-tappajanukke elokuvaa ja pelkäsin se jälkeen kaikkia viemärinkansia kadulla. Niitten yli piti hypätä ettei Chucky tapa.
- Naapurin lapsella oli jokin siivekäs keijulelu joka pyrähti lentoon kun narusta veti.
- Isosiskolla oli pitkä violetti hiippapipo josta oli tupsu irronnut.
- Vihasin jostain syystä autoja, joiden rekkari alkoi "LJN-"
Paljon on kaikkea muistoja ja haluaisin elää lapsuuteni uudestaan. <3
Imettin?
Mulla oli vaikeuksia oppia kertotaulua ala-asteella, ja jostain syystä 6x8 -lasku meni kertolaskukokeissa aina väärin. Kun se taas yhden kerran meni väärin, mun edessä istuva poika kääntyi yhtäkkiä tuolissaan ympäri, katsoi mua suoraan silmiin ja sanoi pontevan rytmikkäästi ”kuus kertaa kaheksan on nelkytkaheksan”. Enpä ole sen jälkeen sitä unohtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vaikeuksia oppia kertotaulua ala-asteella, ja jostain syystä 6x8 -lasku meni kertolaskukokeissa aina väärin. Kun se taas yhden kerran meni väärin, mun edessä istuva poika kääntyi yhtäkkiä tuolissaan ympäri, katsoi mua suoraan silmiin ja sanoi pontevan rytmikkäästi ”kuus kertaa kaheksan on nelkytkaheksan”. Enpä ole sen jälkeen sitä unohtanut.
Muistatko vääriä vastauksia?
Vierailija kirjoitti:
-
- Vihasin jostain syystä autoja, joiden rekkari alkoi "LJN-"
Paljon on kaikkea muistoja ja haluaisin elää lapsuuteni uudestaan. <3
Mua taas ärsytti lapsena "ICL"-alkuinen rekkari! silloin 90-luvun alussa tuntui että joka toisessa autossa oli tuo.
- Muistan vieläkin 80-luvun lopulta naapurin lasten perheiden autojen merkit ja värit ulkoa. :) Meidän keittiöstä oli näkymä taloyhtiön parkkipaikalle, ja sieltä aina kuikuilin että onko tietyn kaverin perheen auto parkissa - siitä tiesin kaverin olevan kotona. Niinan perheellä oli oranssi saab, Jarin porukoilla valkoinen volvo ja Heinin taloudessa vihreä honda.
- Muistan ajatelleeni joskus 7-vuotiaana, että nyt olen normaalissa iässä. Kaikki muut ovat joko liian nuoria tai liian vanhoja. XD
80-luvun alussa kylällä kävi kauppa-auto, ja siellä myytiin keksinmuruja isossa muovipussissa, ne olivat epäkurantteja vohveleita palasina, niitä sai halvalla. Oli mukava kauppias Siira.
Opin tuon sanan "epäkurantti" kun mies oli töissä Saarioisilla, hän toi sieltäkin epäkurantteja leivonnaisia, ei meinaan tarvinnut nälkää nähdä.
Kaakaopaketin kyljessä luki 'Snabb lösligt'.
Koulun vessassa olevan käsisaippuan oli valmistanut Kemiansalpa.
Yläasteella yhden luokan seinällä oli käsin kirjoitettu pahvitaulu, jossa luki tikkukirjaimin "YLEINEN HÄLYTYSNUMERO ON <strike> 000 </strike> 112". Joku oli siis yliviivannut vanhan hätänumeron ja kirjoittanut perään uuden. Tämä oli siis joskus vuonna 1998-99, ja hätänumero oli vaihtunut jo 1993.
TV-mainos, jossa sanottiin: "Aivan niin, aivan niin, Holgers!"
Joku 60-luvun pikakahvimainos, muistelisin.
Ja muistan mehumainoksen, jossa kehuttiin appelsiinimehutiivistettä, ja lopuksi sanottiin LEKKERKOMMA!
Kukaan ei tiennyt mitä se merkitsi, eikä tiennyt mainostajakaan, kun sitä jossain lehdessä kysyttiin. Oli kai vain mainoskikka, jolla saatiin ihmiset kiinnostumaan. No ainakin minä muistan vieläkin.