"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?

Muistan kuinka 90-luvulla Tuttu Jutussa yksi pariskunta kieltäytyi voittamastaan kahden viikon ulkomaanmatkasta, koska lapset halusivat mieluummin viikonlopuksi kylpylään. Olin jotain 10 v. mutta muistan silti facepalmanneeni kotisohvalla, ja miettineeni, että tilanne oli kuin Aku Ankan ”rahat vai kolmipyörä”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselin pullan tuioksussa jotain ruotsinkielistä lastenohjelmaa, jota olin ennenkin katsellu. Siinä oli outo rillipäinen(?) hattupäinen (?)nainen joka asui asuntovaunussa metsässä. Nainen seisoi vaunun katollakin. En osannut ruotsia, mutta ei haitannut.

Äiti leipoi pullaa, joten oli takuulla lauantai.

Jos joku keksii mikä lastenohjelma tollanen oli, kertokaa.

Hei, kuuluiko ohjelmaan myös, että vaunun katolla asui mies linnunpesässä? Ainakin tuli lauantaisin ja oli ruotsinkielinen. Tykkäsin siitä ohjelmasta.

Ei ollut mies vaan pöllö. Ohjelma oli "Från A till Ö", löytyy YouTubesta.

Ei nyt ehdi, kun pitää katsoa kolomoselta Gran Designs!

Katsokaa muutkin:-)

Olin 6v ja systeri 2v. Äiti puki minut aina siniseen ja kaikki tavarani olivat sinisiä, vaatteita, verhoja ja reppuja myöten, koska olin kuulemma vakava lapsi, jolle sininen sopii. Siskolla tuo väri oli punainen kiireestä kantapäähän, koska hän oli "naurava ilopilleri" äitini mukaan.

Saimme pienet säästöpankin säästöpossut, minä sinisen tietysti ja sisko kivemman punaisen. Keräsin pulloja ojista koko kesän ja yritin kaikin tavoin kolikoita saada possuuni. Siskonì ei tietenkään 2-vuotiaana ymmärtänyt mitään koko possusta tai kolikoista. Jonkun markan laittoi äiti molempien possuun. Possut olivat vierekkäin keittiön kaapissa.

Kun pieni sininen possuni oli täyden tuntuinen lopulta, kysyin äidiltä jännittyneenä, voisiko possun viedä kýlällä käyvään pankkiautoon.

Yllätys ja järkytys oli käsittämätön, kun äiti suuttui ja sanoì, että olen ymmärtänyt jotain väärin - PUNAINEN possu on minun ja sininen siskon. Itkin monta päivää ja yritin jänkätä, että SININEN on minun, ihan kuten kaikki muukin minulla on sinistä, halusin tai en. Pikkusisko tosiaan imi peukkua vielä, ei edes tajunnut possusta mitään. Äiti ei taipunut, lähes tyhjä punainen possu oli kuulemma minun ja sain monet nuhteet ja haukut, kun olen niin typerä ja muistan väärin. Sinistä possua tai keräämiäni kolikoita en sen koommin koskaan nähnyt.

Historiantunnilta: Avicennan oikea nimi on Abu ali Hussein ibn Abdallah ibn Sina ja oikeastaan muistan tuon rimpsun paremmin, pitää miettiä kuka se olikaan

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt ehdi, kun pitää katsoa kolomoselta Gran Designs!

Katsokaa muutkin:-)

Jottai mummosuunnittelua vahtaat? LOL

Vierailija kirjoitti:

Olin 6v ja systeri 2v. Äiti puki minut aina siniseen ja kaikki tavarani olivat sinisiä, vaatteita, verhoja ja reppuja myöten, koska olin kuulemma vakava lapsi, jolle sininen sopii. Siskolla tuo väri oli punainen kiireestä kantapäähän, koska hän oli "naurava ilopilleri" äitini mukaan.

Saimme pienet säästöpankin säästöpossut, minä sinisen tietysti ja sisko kivemman punaisen. Keräsin pulloja ojista koko kesän ja yritin kaikin tavoin kolikoita saada possuuni. Siskonì ei tietenkään 2-vuotiaana ymmärtänyt mitään koko possusta tai kolikoista. Jonkun markan laittoi äiti molempien possuun. Possut olivat vierekkäin keittiön kaapissa.

Kun pieni sininen possuni oli täyden tuntuinen lopulta, kysyin äidiltä jännittyneenä, voisiko possun viedä kýlällä käyvään pankkiautoon.

Yllätys ja järkytys oli käsittämätön, kun äiti suuttui ja sanoì, että olen ymmärtänyt jotain väärin - PUNAINEN possu on minun ja sininen siskon. Itkin monta päivää ja yritin jänkätä, että SININEN on minun, ihan kuten kaikki muukin minulla on sinistä, halusin tai en. Pikkusisko tosiaan imi peukkua vielä, ei edes tajunnut possusta mitään. Äiti ei taipunut, lähes tyhjä punainen possu oli kuulemma minun ja sain monet nuhteet ja haukut, kun olen niin typerä ja muistan väärin. Sinistä possua tai keräämiäni kolikoita en sen koommin koskaan nähnyt.

Ikävä juttu :( Äitisi taisi olla vähän sadisti? Tosin omasta lapsuudestani löytyy vähän samankaltainen tarina: Mun kaksi veljeä, vanhempi ja nuorempi, heittelivät mua kävyillä meidän pihalla. Äiti hääräsi siinä lähellä jotakin, en muista mitä, mutta ei puuttunut asiaan. No mä aikani siinä kärvistelin ja otin sitten pienen kiven, jonka sinkautin veljiä päin. Pahaksi onneksi se kopsahti pikkuveljeä päähän ja velihän siitä kävi sitten kurkku suorana parkumaan. Mä sain äitiltä huutia, se huuti mulle ihan raivona. Hemmetin epäoikeudenmukaista, vaikka ehkä mäkin olisin voinut tyytyä käpyjen heittelyyn...

Tik Takin Petran turhin ostos oli nenäkarvatrimmeri. Jossain nuortenlehdessä parikymmentä vuotta sitten kerrottiin näin.

Muistan että kun olin yläasteella 2004, sinne mennessä sain ekan puhelimen jossa oli ekaa kertaa myös kamera.. Eli kamerakännykkä...!!

Nuoremmalla sisaruksella oli tenavana r-kirjaimen kanssa ongelmia ja se harjoitteli mm. tällä lorulla:

risto löysi ruplan rahan jyrkän penkereen alta

Muistan pienenä kun meiltä kysyttiin miksikä halutaan olla isona. Pikkusiskoni ilmoitti että sitten isona haluaa rosvoksi, minä tästä johtuen halusin sitten poliisiksi että voin ottaa pikkusiskon kiinni ja viedä kuulemma vankilaan.

Muistan kun isäni ei päästänyt minua telttaretkelle ala-asteella tuttuvaperheen kanssa koska minulla oli yökasteluita ja pissasin joka yö sänkyyni erikoispatjalleni 7vanhaksi asti.

Muistan kun eka idols tuli ja Suomi räjähti, kaikki 7-14vuotiaat tytöt olivat ”Rakastuneet” Antti tuiskuun.

Myös euroviisut olivat kova juttu kun Lordi voitti, istuimme TV ääressä ja jännitimme.

TV ssä olivat vielä ne ohjelman selostajat ja kertoivat mitä seuraavaksi tulee, Ylellä näkyy joskus vieläkin. Muut lopetettiin

Muistan, kun äiti valitti joskus Onnenpyörästä että se on joka kerta niin samanlainen.

It´s a piece of America! Share a little piece of America

Extra-purukumimainos

Silloin ei kyllä ollut hajuakaan, mitä tuo tarkoittaa.

70 luvulla tuli lauantaitanssit telkkarista jossa oli joku silloinen discohitti. sitä ei koskaan soitettu kokonaan vaan mainosten vuoksi se katkaistiin.  otti niin päähän että muistaa vieläkin.  sitä kun odotettiin aina monta päivää.

Olin alle eskari-ikäinen, kun iso serkkutyttöni , 16 v oli meillä poikakaverinsa kanssa minua vahtimassa. He makasivat sohvalla vierekkäin ja se oli ällöä ja menin omaan huoneeseeni. Serkkuni tuli sinne pyytämään minulta pientä muovipussia. Vein hänet keittiöön ja annoin pakastepussin.

I synnerhet om sommaren

Kouluruotsi

Muistan vieläkin ensimmäisen poikaystäväni lapsuudenkodin puhelinnumeron.   Kuusikymmentäluvulta.

Muistan vinyl-telex -nuken, joka oli minulla 50-luvulla.  Sen tuoksun muistan vieläkin.  Materiaali oli siis tuota vinyl-telexiä, joka oli aivan uutta silloin.  Kotiliedessä mainostettiin näitä nukkeja.

Ja muistan, kuinka ensimmäisellä luokalla opeteltiin kirjaimia niin, että opettaja laittoi meidät leikkaamaan jostain lehdestä kuvan esineestä tai asiasta, joka alkoi sillä opeteltavalla kirjaimella.  Se kuva liimattiin sitten vihkoon ja samalle sivulle kirjoitettiin sitten sen esineen nimi moneen kertaan.  Sakset kädessä sitten etsin kuumeisesti jotain P-kirjaimella alkavaa jostain Seurasta tai Kotiliedestä.  Osasin jo lukea, joten leikkasin sitten mainoksen, jossa oli sen tuotteen nimi ja kuva oli joku paketti.  Se oli Perfekta.  En onneksi ehtinyt liimata sitä, kun näytin äidille, että nyt löytyi!  En aikoihin tajunnut, miksi sitä ei saanut laittaa vihkoon.  Toisaalta, alkaahan pakettikin peellä...