"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?
Onko teille sattunut sellaisia tavallisia tilanteita, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten, kenties lapsuudessanne, mutta jostain syystä muistatte ne vieläkin yllättävän hyvin? Eli tilanne ei ole ollut mitenkään kummoinen, ei surullinen tai iloinen, vaan aika arkinen ja vähäpätöinen. Ei ollenkaan sellainen asia, jonka voisi kuvitella jäävän pysyvästi muistiin.
Itse muistan, kun lapsena utelin kodinhoitajalta hänen palkkaansa eikä se vastannut siihen mitään.
Muistan kun 4-vuotiaana yritin kiivetä vauvanvaunuun sillä tekosyyllä, että olen muka palannut takaisin 3-vuotiaaksi. (Sitä en muista, miksi tämä oli mielestäni hyvä perustelu.)
Tylsimmät muistonne?
Kommentit (2086)
Siskoni oli ala-asteella kuten minäki. Oli siis 90-luku.Yhtäkkiä ruokapöydässä hän kysyi: Millo ihimisapinoita on eläny?
Joskus Heikoimman lenkin äänestyksessä oli niin, että kaksi ääntä pudotti kilpailijan pelistä pois ja kilpailijat, joilta nämä äänet tulivat, olivat nimeltään Eero ja Jussi. Kirsi Salo sanoi: Raittisen veljekset pudottivat (en muista pudonneen nimeä) pois pelistä.
Katsoin tv:stä Saint Tropezia kun WTC-iskuista/ylimääräisestä uutislähetyksestä tuli tiedote tv:n yläreunaan :D. En tiedä miksi tämä on jäänyt mieleen.
Ai niin ja minäkin muistan meidän lapsuuden pakun rekkarin vaikka se myytiin kun olin 12v eli 18 vuotta sitten:D
Muistan myös meidän lankapuhelinnron vaikka sitä en ole käýttänyt melkein yhtä moneen vuoteen
Saarioisten uudet kokolihaleikkeleet. Vastustamattoman hyvää. Vastustamattoman kätevässä pöytärasiassa. Dii-di-dii-dii.
Purkkamainoksen laulu
Juicy Fruit on kuin paistetta päivän, paistetta päivän.
Pikkupojat keräsivät rekisterinumeroita. Meidän pihassa ollut enon auto uudenmaan rekkarissa oli "hei tuolla on U-alkuinen" sai aikaan riemunkiljahduksia. Joskus 70-luvulla tämä.
Joskus Lasse Lehtisen aikana Haluatko miljonääriksi -ohjelmassa kysyttiin Tongan saarivaltion pääkaupunkia. En muista kysymyksen arvoa, mutta se oli kuitenkin jo iso summa. Varmastikin aika harva suomalainen tietää sitä. Itse olisin tiennyt. Oikea vastaus on Nuku'alofa. Yhtä väärää vaihtoehtoa en muista, mutta yksi oli Uinu'alofa ja toinen Nuoku'alofa. Ajattelin ensin, että vaihtoehdoiksi tulisi muita samalla suunnalla sijaitsevien saarivaltioiden pääkaupunkeja, mutta noissa olikin sitten tuollainen sanaleikki, ja kyllä noista kaikki kuulostavat myös ihan oikeilta.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin tv:stä Saint Tropezia kun WTC-iskuista/ylimääräisestä uutislähetyksestä tuli tiedote tv:n yläreunaan :D. En tiedä miksi tämä on jäänyt mieleen.
Olisin varmasti itsekin muistanut, mitä tv-ohjelmaa katsoin silloin, jos olisin katsonut televisiota sillä hetkellä kun kuulin.
Muistan 70-luvulta kuulutuksen bussissa: kuljettajana toimii Kuparinen, rahastajana Hakkarainen.
Syötäväksi sopii nakki. Ossin päähän tämä...
Lukemista toivoi Irja. Paketissa on siis...
Pakettiin ei sovi puu. Mustin toive onkin...
Jalkaa lämmitä ei kukat. Simo tarvitsee nyt...
Älä Heikki liikaa syö. Katketa voi uusi...
Näin päivät vaihtelee
Ei aina hyvin mee
Vaan ilta tullessaan
Saa kaiken muuttumaan
Teehetki lämpöisin
Tietysti Pauligin
Vierailija kirjoitti:
Minulle tilattiin Nalle Puh -lehteä ja kerran siellä oli julkaistu minun lukijat-kirjeeni. Kiljahdin innosta kaakaomukini äärellä, en ollut muistanut lähettäneeni sitä.
Olikohan se Olipa kerran... elämä vai mikä, mutta miesääni dubbasi suomeksi kaikki ne piirretyt. Muistan miten hysteerisen hauska oli kohtaus, jossa väkijoukko mellakoi nälkäänsä, ja kaksi naista huutavat miehekkäällä äänellä "LEIPÄÄ!" "RUOKAA!"
Ranskan vallankumous? Sehän oli kuohuttava dramaattinen, minä ja mun pikkuveli leikittiin sitä kohtaa. Toinen oli ne pahikset eli oliko ne jotain santarmeja ja toinen köyhä nainen, jonka pahikset nappas itse teosta varastamasta leipää, ja joka huusi sydäntäsärkevästi: "Se on lapsille! Se on lapsille!" Sitten vaihdettiin vuoroa.
Joskus 7. luokalla äidinkielen tunnilla erään luokkakaverini piti sanoa "nominatiivi", mutta hän rupesi takeltelemaan sen kanssa jotenkin näin: moninatiivi. Luokka-avustaja sanoi: Omina monina namina manina.
Isoäitini oli himouskovainen ennenkuin sai lääkityksen ja sairastui skitsofreniaan ja luopui uskosta ja alkoi haukkumaan Jeesusta. Uskossa ollessaan totesi minulle kun olin 11 ja kauhuissani luon raamattua jossa oli kohta ”lisääntykää ja täyttäkää maaa” ja ahdistuin että en mä halua lapsia ikinä tehdä ja onko Jumala nyt vihainen jos en ikinä tee ja joudunko helvettiin?
Mummo nauroi maireasti ja sanoi ”Rakas lapsi, eihän se Jumala sinua tarkoittanut!” Se oli jotenkin hassua mutta jäi mieleen.
Sääresi niin karvaiset
On lady shaven arvoiset
Veikon koneen mainos 80-tai 90-luvulta, radiossa äitienpäivän tienoilla.
Katsoin kerran nyt jo edesmenneen isäni kanssa hiihtokilpailua, jossa oli hiihtämässä Matti Heikkinen. Tiedämme/tiesimme myös erään toisen tuonnimisen henkilön, joka on paljon hiihtäjä Matti Heikkistä vanhempi. Isäni nauroi: Heikkisen Mattiko siellä hiihtää?
Lähinnä noloja hetkiä, välillä tulee joku lasten laulu pyörimään päähän. Tosin nyt kun ajattelen niin ei tule mitään mieleen.
Hei Herra Beaver! Mikä saa hampaasi näyttämään noin valkoisilta? Käytän Herbal Hammastahnaa tietysti...
LU Jaffa-keksejä voit nauttia niin monella tavalla. Vanhanaikaisesti. Uudenaikaisesti. Aloittaa reunasta tai sitten keskeltä. Sen voi syödä spontaanisti tai siitä vaan. LU Jaffa - sisällä hedelmäistä hilloa ja päällä aitoa herkullista suklaata. Miten sinä syöt LU Jaffasi tänään? LU Jaffa - monella tavalla herkullinen leivoskeksi