Lue keskustelun säännöt.
"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?
Onko teille sattunut sellaisia tavallisia tilanteita, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten, kenties lapsuudessanne, mutta jostain syystä muistatte ne vieläkin yllättävän hyvin? Eli tilanne ei ole ollut mitenkään kummoinen, ei surullinen tai iloinen, vaan aika arkinen ja vähäpätöinen. Ei ollenkaan sellainen asia, jonka voisi kuvitella jäävän pysyvästi muistiin.
Itse muistan, kun lapsena utelin kodinhoitajalta hänen palkkaansa eikä se vastannut siihen mitään.
Muistan kun 4-vuotiaana yritin kiivetä vauvanvaunuun sillä tekosyyllä, että olen muka palannut takaisin 3-vuotiaaksi. (Sitä en muista, miksi tämä oli mielestäni hyvä perustelu.)
Tylsimmät muistonne?
Kommentit (2086)
Pikkusiskon ristiäisissä (olin noin kaksi vee) muistan kun mulla oli uudet mustat kengät, jotka kopisivat lattiaa vasten kun juoksin niillä. Se oli niin siistiä, että juoksin kuin hullu koko ristiäistilaisuuden ajan kopisevilla kengilläni ympäriinsä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. ja 2. luokan vessakoppien ovessa sisäpuolella oli lappu jossa luki:
"Älä heitä käsipyyhepapereita WC-pönttöön
Tuli sitä tai tätä
Älä vetämättä jätä
Sammuta valot"
Ja sitte välillä on päiviä kun en muista pankkikortin koodia...
Muistan kuinka eskarien ekana päivänä koulutaksi toi minua kotiin päivän päätteeksi. Taksi oli tavallinen pieni henkilöauto ja vei ensin kaksi muuta oppilasta koteihinsa kunnes lopulta taksissa oli vain minä ja kuski. Katselin ikkunasta ulos nähdäkseni käännytäänkö pian jo meidän kotitielle mutta taksi ajoikin risteyksen ohi. Meni ainakin 10 minuuttia niin että taksi ajoi koko ajan väärään suuntaan ennen kuin minä arka ja pieni 6-vuotias uskalsin kysyä kuskilta pääsenkö minäkin pian kotiin. Kuski säpsähti ja sanoi että oli unohtanut että minäkin olin kyydissä. Istuin takapenkillä kuskin takana aivan hiljaa koko matkan joten on uhan mahdollista kai että hän ei huomannut minua. Kuitenkin näin aikuisena on tullut mieleen että entä jos taksikuski yrittikin viedä minua jonnekin muualle? T. Maaseudulla 90-luvulla
Muistan, kun olisin halunnut sähköisen pyörätuolin, koska näytti niin hauskalta, kun siinä oli nappuloita ja sitten saisi painella niitä. Sanoin kerran, kun näin tuollaisen julkisella paikalla, että haluan kulkea tuollaisella, ja mukana ollut tuttava sanoi, että älä halua.
Olin lapsi 60-luvulla. Pieni paikkakunta Etelä-Suomessa kaukana kaikesta, kylässä koulu ja kauppa. Halusin kaupunkiin tai joka tapauksessa suurempiin ympyröihin, halusin mahdollisuuksia esim harrastaa jotain. Kotona ei ollut mitään tekemistä tai mielenkiintoista alle 10-vuotiaalle
Kuulin Ruotsiin muuttavista perheistä. Toivoin ja rukoilin monena päivänä, että perheemme muuttaisi Ruotsiin. Yritin puhua isällenikin asiasta. Toivoin ja toivoin, koska tarvitsin mahdollisuuksia toisenlaiseen elämään.
Ei muutettu. Itse muutin kotoa 17-vuotiaana Helsinkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aus bei mit nach zei von zu
Muistat vähän väärin. Se on zeit eikä zei. Nipotan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hissun tassun löpölöpölöö, hissun tassun löpölöpölöö. Semmoista kieltä ne puhuu. Laulu marsilaisten kielestä. Kuulin sen toisella luokalla.
Kuudennella luokalla valmisteltiin liikuntatunneilla kevätjuhlaan liikuntaesitys. Musiikki soi taustalla.
Vaaka kaks kol neljä. Eteenpäin kaks kol neljä. Ylös kaks kol neljä. Alas kaks kol.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, kun äiti oli sisareni kanssa reissussa ja minä olin toisen sisareni kanssa serkkujen luona käymässä, meillä oli mukana useita videoita, mm. Basil Hiiri, ja katsoimme sen muistaakseni kuusi kertaa. Kun rupesimme kolmannen kerran sitä katsomaan, serkkuni sanoi: No niin, nyt se jo kolmannen kerran ryöstää sen isän.
Muistan kun olin noin 4 vuotias ja istuin yläkertaan menevillä sinisillä rappusilla ja minua harmitti ja aloin itkemään ja äiti tuli luokseni ja kysyi mikä hätänä. Itkin etten ikinä halua kasvaa aikuiseksi ja äiti halasi ja sanoi ettei minun tarvitsekkaan. en ymmärrä mistä tämä yhtäkkinen haikeus tuli niin pienenä 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin eka luokalla 1960-luvun lopussa ja pääsiäisen tienoilla lauloimme open harmonisäestyksen tahtiin virttä 63: "Oi rakkain Jeesukseni, piinattu, verinen, jo särkyy sydämeni, kun tuskaas muistelen."
Aloin itkeä ja toivoin hirveästi, ettei kukaan huomaisi.
Muistan kun kuulin ensimmäistä kertaa kun isä kirosi. Olin varmaan jotain 7-8. Meillä ei kotona ärräpäitä päästelty, joten olin aivan äimänä, kun sähköteknikko-isäni töistä soitettiin ja kysyttiin voiko hän tulla korjaamaan jotain, vaikka oli pyhäpäivä. Siellä toisessa päässä joku selosti ongelmaa, ja isä sanoi: "Älä perhana!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Bibaabbaluula, Elviksen muuna, siinä kaksi karvaa, ruskea ja harmaa" :D Laulettiin päiväkodissa pihalla leikkiessä liukumäen alla
Soitin lapsena salaa aina samaan puhelinnumeroon eri päivinä ja olin vaan hiljaa, ja siellä vastannut nainen oli ihan raivona kuka jaksaa hänelle soitella jatkuvasti turhia. Aika ennen kuin näkyi puhelinnumerot niin oli kulta-aikaa soitella tämmösiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun olin vedettävänä pulkassa lampaantaljan päällä paksuihin talvivaatteisiin topattuna. Olin sen verran pieni, että mahduin hyvin pulkkaan ihan selälläni köllöttämään. Muistan, että lampaantalja tuntui allani pehemältä ja pulkka kolisteli allani lumisella/jäisellä alustalla. Muistan vain häivähtävän hetken kun makasin siinä ehkä hieman unisena ja katselin taivasta, oli kivaa maata siinä lämpimiin vaatteisiin topattuna ja vedettävänä. Onnellinen muisto.
Hyvin kuvattu! Muistan saman tunteen 70-luvulta. Isäni hiihti ja oli lisännyt pulkannaruihin jatkopalan jonka kiepautti olkien ympäri kuin repun. Isä kovana hiihtäjänä ei kuitenkaan malttanut hiihtää riittävän hitaasti pulkkaa vetäessään ja ylittäessämme tien jonka reunoilla oli korkeat vallit, hupsahdin kyydistä selälleni tielle. Hetken isän suksien äänet etääntyivät, tuli hiljaista. Taianomainen hetki, vain tähdet tuikkivat ja tuntui että taivas humisi hiljaa. Todellisuudessa hetken on täytynyt olla hyvin lyhyt. Suksien suihkinta koveni jälleen ja yhtäkkiä isä oli siinä ja sanoi: "Mää ajattelin, että ompas kevyt pulkka, mutta sää olitkin jäänyt tänne!"
Muistan, että olisin halunnut makoilla vielä hetken. Olin varmaan hyvin nuori, koska mahduin hyvin makaamaan pulkkaan, enkä edes huolestunut autotiellä makoilusta.
Oli vähän kuin Topeliuksen satu Tähtisilmästä!
Muistan kuinka päiväkodissa aikanaa tarpoin lumen poikki ku lapsia huudettiin sisälle ja sanoin itekseni että on tää talvi kyllä tympiä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aus bei mit nach zei von zu
Muistat vähän väärin. Se on zeit eikä zei. Nipotan.
Ei mennyt sullakaan oikein. Se on seit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla, ehkä 90-luvun alussa, suomalaisissa keskusteluohjelmissa oli usein vieraana sellainen vanhanaikasen herrasmiehen tavoin pukeutunut nuori mies, jolla oli vähän partaa ja muistaakseni pyöreät lasit, ellei jopa monokkeli. En yhtään muista nimeä, aikansa turha julkkis. Puhui hyvin teennäisesti ja häntä vissiin pidettiin jonain "ihmelapsena".
Sittemmin on hävinnyt kokonaan.Sam Inkinen tai Mika D. Rubanovitsch?
Ei se ollu kumpikaan noista.
Sellainen itseään vanhemman oloinen vakava mies. Vaaleahko lyhyt tukka ja viikset ja partaa.
Raitapuku ainakin joskus päällä ja kenties jopa kävelykeppi tuolin vieressä. Istui jalat ristissä sillä lailla tärkeästi.
Juhan af Grann?
Syödään keittiön pöydän ääressä arki-iltana arkiruokaa 80-luvulla, minä, sisko, äiti ja isä. Radiosta tulee merisää. Ulkona hämärtää.
Aina kun kuulen merisään, tulee mieleen ruuan valmistus, tuoksut tai syövä nälkäinen lapsuuden lauma ja aterinten kolina.. höyryävä kattila pöydällä, isä melkein naama kiinni perunakeossaan kauhoessaan sitä sisään, äiti voitlemassa leipää, sisko pyytämässä lisää... 😋