Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Turhia" asioita, jotka muistat vuosien takaa?
Onko teille sattunut sellaisia tavallisia tilanteita, jotka ovat tapahtuneet kauan sitten, kenties lapsuudessanne, mutta jostain syystä muistatte ne vieläkin yllättävän hyvin? Eli tilanne ei ole ollut mitenkään kummoinen, ei surullinen tai iloinen, vaan aika arkinen ja vähäpätöinen. Ei ollenkaan sellainen asia, jonka voisi kuvitella jäävän pysyvästi muistiin.
Itse muistan, kun lapsena utelin kodinhoitajalta hänen palkkaansa eikä se vastannut siihen mitään.
Muistan kun 4-vuotiaana yritin kiivetä vauvanvaunuun sillä tekosyyllä, että olen muka palannut takaisin 3-vuotiaaksi. (Sitä en muista, miksi tämä oli mielestäni hyvä perustelu.)
Tylsimmät muistonne?
Kommentit (2090)
Vapaaehtoisesta asepalveluksesta jäi ulkoa mieleen rynnäkkökiväärin numerosarja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla, ehkä 90-luvun alussa, suomalaisissa keskusteluohjelmissa oli usein vieraana sellainen vanhanaikasen herrasmiehen tavoin pukeutunut nuori mies, jolla oli vähän partaa ja muistaakseni pyöreät lasit, ellei jopa monokkeli. En yhtään muista nimeä, aikansa turha julkkis. Puhui hyvin teennäisesti ja häntä vissiin pidettiin jonain "ihmelapsena".
Sittemmin on hävinnyt kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla, ehkä 90-luvun alussa, suomalaisissa keskusteluohjelmissa oli usein vieraana sellainen vanhanaikasen herrasmiehen tavoin pukeutunut nuori mies, jolla oli vähän partaa ja muistaakseni pyöreät lasit, ellei jopa monokkeli. En yhtään muista nimeä, aikansa turha julkkis. Puhui hyvin teennäisesti ja häntä vissiin pidettiin jonain "ihmelapsena".
Sittemmin on hävinnyt kokonaan.
Sam Inkinen tai Mika D. Rubanovitsch?
Ollessani 4-vuotias (kotivideolta aikavarmistus) olimme perheen kanssa Kööpenhaminassa.
Nyt 29-vuotiaana muistan edelleen, kuinka olin jossain sisätiloissa olevassa leikkipaikassa. Muistan minkälaisia vekottimia ja putkiliukumäkiä siellä oli, sekä pehmeän alustan. Hukkasin vanhempani hetkeksi ja minulle tuli hirveä paniikki. Ihmiset puhuvat vierasta kieltä ympärillä, eikä kellään mitään kännyköitä luonnollisesti ole. Hetken etsinnän jälkeen löydän äidin ensin. Olin pienenä aika arka kaikelle eksymiselle, joten ehkä tuosta jäi pienimuotoiset traumat, koska vieläkin muistan tapahtuman niin kirkkaasti.
Ja jonneille, kotivideot ovat VHS-kasetille teetettyjä pätkiä videokamerasta, yleensä perheen reissuja yms :-D
Sabrinan Boys -laulun "räppi"osuuden sanat osaan vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla, ehkä 90-luvun alussa, suomalaisissa keskusteluohjelmissa oli usein vieraana sellainen vanhanaikasen herrasmiehen tavoin pukeutunut nuori mies, jolla oli vähän partaa ja muistaakseni pyöreät lasit, ellei jopa monokkeli. En yhtään muista nimeä, aikansa turha julkkis. Puhui hyvin teennäisesti ja häntä vissiin pidettiin jonain "ihmelapsena".
Sittemmin on hävinnyt kokonaan.Sam Inkinen tai Mika D. Rubanovitsch?
Ei se ollu kumpikaan noista.
Sellainen itseään vanhemman oloinen vakava mies. Vaaleahko lyhyt tukka ja viikset ja partaa.
Raitapuku ainakin joskus päällä ja kenties jopa kävelykeppi tuolin vieressä. Istui jalat ristissä sillä lailla tärkeästi.
Katsoin mummolan ikkunasta kun joku hakkasi pihalla mattoja mattotelineellä.
Mattoja oli rullalla telineen päällä samalla kun yksi oli hakattavana.
Minun tuli rullatuista matoista mieleen mummon letut.
Mattojen hakkaus saa vielä nykyäänkin aikaan lettuhimon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesta asepalveluksesta jäi ulkoa mieleen rynnäkkökiväärin numerosarja
Mistä tietää, onko nainen käynyt armeijan? Hän kyllä itse kertoo sen...
Vau, haluatko mitalin? Täytyi oikein mainita, että vapaaehtoinen asepalvelus, että kaikki varmasti tietävät että olet nainen! Tsiisus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesta asepalveluksesta jäi ulkoa mieleen rynnäkkökiväärin numerosarja
Mistä tietää, onko nainen käynyt armeijan? Hän kyllä itse kertoo sen...
Vau, haluatko mitalin? Täytyi oikein mainita, että vapaaehtoinen asepalvelus, että kaikki varmasti tietävät että olet nainen! Tsiisus.
Toi on kyllä tismalleen totta :D IG täyttyy vielä vuosienkin jälkeen armeijamuistoista ja joka kekkereissä täytyy mainita asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-asteen opettaja kertoi sokeasta miehestä, joka oli ulkosaunassa pessyt itsensä napilla luullen sitä saippuapalaksi. En tiedä, miksi tuo on jäänyt sitkeästi muistiin.
Muistan, kun meillä oli nauhalla Pulttibois-jakso, jonka alussa näyttää siltä, kuin Kalliala ja Petelius olisivat Sibeliuksena ja Beethovenina vedessä. Kerran, kun katsoin tätä jaksoa, mummo kysyi, että eikö tuolta setältä puttoo tuo hattu tuonne järveen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä soi vieläkin toisinaan päässä
Pikku Kakkosen posti. Postilokero 347, 33101 Tampere 10.
N49
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoisesta asepalveluksesta jäi ulkoa mieleen rynnäkkökiväärin numerosarja
Mistä tietää, onko nainen käynyt armeijan? Hän kyllä itse kertoo sen...
Vau, haluatko mitalin? Täytyi oikein mainita, että vapaaehtoinen asepalvelus, että kaikki varmasti tietävät että olet nainen! Tsiisus.
Aseelllinen palvelu on vapaaehtoinen kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häivy senkin kurja haamu, eihän sua edes ole!
Nykyään siis oikeastaan turha.
Muistan miten järkytyin, kun kuulin isän äidin, eli mummon haukkuvan äitiäni. Ei kai tajunnut minun ymmärtävän, kun olin niin pieni.
Muistan miten onnellinen olin aina ruokapöydässä, kun oli ruokaa mitä syödä.
Muistan miten onneton olin, kun luokkakaverit ymmärsivät köyhyyteni. Joillakin ystävyys katkesi siihen.
Kun Nuuskamuikkunen sanoi kultakalasta, että harvat ovat edes nähneet sen, sisareni ei ymmärtänyt sitä ja kysyi äidiltä, että mitä ovat harvat.
1 ja 2 luokkani opettajalla haisi henki aina iltapäivisin kahville. Päästeli myös pieniä röyhtäisyjä , ehkäpä kahvin juonti ärsytti vatsaa. Oli kyllä muuten hyvä ja asiallinen opettaja.
Turhin muisto on varmaan se, että 7.-luokan fyssanmaikka Hongisto poltti vuonna 1986 Bonustupakkaa piipussa. En oo tehnyt sillä tiedolla ikinä mitään.
Varhaisin muisto on kotimatkasta kitarisaleikkauksen jälkeen, kun äiti moitti mun kummitädin ajotapaa, niin sanoin äidille, että anna Irkun ajaa ja sit menin nallen kanssa takapenkille pötkölleen. Nalle oli melkein yhtä iso, kuin mä (Vähän päälle 2-vuotias olin) ja sillä oli toisena silmänä nahkanappi, jonka äiti oli ommellut.
Seuraava muisto on siitä, kun me asuttiin kerrostalossa ja siellä oli rappukäytävän kaiteen välitangot vähän vääntyneet ja työnsin pääni niiden välistä ennen, kuin kukaan kerkesi reagoimaan ja jäin korvistani jumiin. Mun sisko rauhoitteli mua sillä aikaa, kun äiti haki talonmiehen vääntämään niitä tankoja erilleen. Mulla oli harmaa villatakki ja punaiset sukkikset ja valkoiset kesäkengät, joita tuijottelin siinä ansassa ollessani. Kyseisestä paikasta muutettiin pois kesäkuussa -75 ja olin silloin 2,5-vuotta eli oon ollut sitä nuorempi.
Noi oli sellaisia välähdyksen kaltaisia muistoja, mutta sieltä kesäkuulta -75 muistan kutakuinkin sen koko muuttopäivän. En muista sitä asuntoa, josta muutettiin, mutta muistot alkaa siitä, kun istuin sen samaisen aiemmin mainitun nallen kanssa siellä uusessa osoitteessa tyhjässä kämpässä keittiössä lattialla ja nojasin jääkaappi-pakastimen oveen ja sit äiti juoksee ikkunaan ja huutaa siskoille, että muuttoauto tuli ja siitä muistan tyyliin koko päivän tapahtumat.
Sen jälkeen on lukuisia muistoja. Joka tapauksessa kyllä ihminen voi muistaa alle kolme vuotiaana tapahtuneita asioista, mutta en mä kyllä ihan siihen usko, että oman syntymänsä tai vauva-ajan muistaa.
Muutoin tää on ollut kyllä tosi kiva ketju lukea.
Luokka ja eteinen ei ole mikään kilparata, ulkona voit juosta vaikka metrejä sata.
Alue: Aihe vapaa
Muistan, kun meillä oli toisella luokalla erilaisia pajoja, mm. rakentelupaja, jossa olin itse. Meidän piti käydä syömässä normaalia aiemmin. Muistan, kun yhtenä pajapäivänä opettaja kuulutti keskusradiosta: Rakentelupajalaiset ruokailuun! Rakentelupajalaiset ruokailuun!
Sitten yhdellä kerralla, kun olimme menossa rakentelupajaan isomman koulun teknisten työn tiloihin ja jotkut oppilaista käyttäytyivät huonosti, opettaja sanoi: Ne, jotka eivät osaa käyttäytyä kunnolla, kääntyvät takaisin koululle. Rakentelupajan voi unohtaa.