Isovanhemmat eivät auta

Pelkäävät flunssan tarttuvan itselleen. Ovatko olleet täysin terveitä viimeiset puoli vuotta? Olet aika raivotautisen oloinen ap.

Tunne on tuttu. Minulla on kuitenkin ihanat appivanhemmat eli lapsillamme on ihanat isovanhemmat mieheni vanhemmista. Ovat läsnä ja aidosti kiinnostuneita ja ajan tasalla lastenlastensa asioista. Haluavat tätä ihan itse. Ovat hoitoapuna tarvittaessa mutta eivät kuitenkaan automaattisesti. Käymme myös itse heillä päin kylässä ja olemme avuksi pyytämättäkin. Näin voin sanoa että täydelliset isovanhemmat jotka pystyvät ja saavat kieltäytyä esimerkiksi lasten hoidosta jos niin haluavat. Oma äitini sen sijaan ei kysele, ei käy kylässä kuin pakolliset synttärit kutsuttuna. On kyllä kiinnostunut lastemme asioista mikäli niistä alan puhumaan muttei sen enempää mitään jatkokysymyksiä esitä ainakaan myöhemmin. Tiedostaa itsekin kyllä olevansa vieraantunut omista lastenlapsistaan. Minä käyn kylässä hänen luonaan nuorimman lapseni kanssa mutta ei isommat enää oikein tahdo isoäitiään vapaaehtoisesti lähteä moikkaamaan. Joskus muinoin oma äitini vielä toisinaan hoisi minunkin lapsiani mutta jossain kohtaa se alkoi käymään niin vastenmieliseksi etten enää viitsinyt vaivata.. Minulla on kolme sisarusta ja kaikilla lapsia muttemme kovin usein hoitoapua vuoden aikana ole edes pyytäneet. Toivon todella ettei minusta tule samanlaista mammaa etten tuntisi omia lastenlapsiani jos sellaisia joskus saan.

Pääsiskö pissismummo 2016 uudissanalistalle?

Ei ole.

Ap

Viimeksi teillä meni kolme tuntia odotellessa neurologia. Nyt uskot että selviät tunnissa... ei taida mennä samaan halpaan isovanhemmat toista kertaa. Eikö äitiäsi voi joku muu viedä sairaalaan?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole.

Ap

Mihinköhään tää viittasi??? Ei ole mitä?

Ota huomioon että isovanhemmilla on oma elämä. Monet harrastaa, matkustelee, käyvät kylässä ja kutsuvat vielä niitä jotka ei oo menneetmanan majoille jne. Sulla on nyt lapsi/lapsia niin hoida itse ja jos vielä mieskin on. Ei isovanhemmuus sitä tarkoita että pitäisi olla valmis kun kutsu käy. Tietenkin välillä voi hoitaa kun itselle käy. Mulla ei olisi edes aikaa koska käyn työssä ja viikonloppuna on ohjelmaa. 

Heillähän saattaa olla jotain sairautta jota ei kehtaa kertoa huolen vuoksi tai vain haluaa nauttia eläkeiästä aivan rauhassa. Joten näen että normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi 4-vuotta. Ainoa taudinkuva räkäisyys.

Miksi nuhaista kuumeetonta lasta pitäisi isovanhempien hoitaa. Kyllä sen voi hoitoon viedä.

Mä en todellakaan huolisi räkäistä lasta hoidettavaksi vaikkei ole ikäriskiä. Ihmiset eivät tajua, että toisille "lapsen pieni räkätauti" voi olla monen viikon piina.

No mä olen nyt neljännen (4!!!!) peräkkäisen lastenhoitokerran jälkeen taas kipeänä. Tauti kestänyt jo kolme viikkoa. Joka kerralla -"Meillä on ollut vain pikkusen niiskutusta ja vähän yskää, eli ihan terveitä ovat".

Tiedän, että tauti voi tulla mistä vain, mutta heti olen nähnyt, kun ovat hoitooni tulleet, että ihan väsyneenvelttoja ovat olleet ja yöllä on alkanut huono olo. Mulla sitten sama tauti parin päivän päästä. Eli: EI AINA JAKSA!!!!

Ja joo joo, tyhmästi olen toiminut jne. mutta kun sitä haluaa toista hädässä auttaa.

Erään kerran minut herätettiin uutena vuotena klo 02 jälkeen kyyditsemään, kun ei taksia saanut. Törkeetä.  Ei paljon naurata. (Ja turha laitaa mitään "Niin metsä vastaa..." jne, kun ei olosuhteista mitään tiedä.)

Vierailija kirjoitti:

MInä haluaisin olla miniälle jotain muuta kuin ilmainen lastenhoitaja. Kahteen vuoteen miniä ei ole käynyt kylässä muuta kuin tuomassa ja hakemassa lapsenlapsia, aina on kova kiire jonnekin. En kelpaa aikuisena ihmisenä seuraksi edes sen vertaa, että istuttaisiin kahvikupilliselle ja rupateltaisiin. Lastenlapsia hoidan 3-4 krt/kk, otan yökylään, kuljettelen harrastuksiin, otan sairaat lapset hoitoon jne. Keväällä otin lapsenlapset viikoksi hoitoon, kun poika ja miniä olivat yhdessä lomalla.

Lastenlasten kanssa saan olla niin paljon kuin ehdin ja enemmänkin, mutta aikuista seuraa miniä ei minulle suo. Koen, että isoäitiyttä käytetään hyväksi, ihmisenä en ole minkään arvoinen.

Vanhin lapsenlapsi menee syksyllä kouluun ja jo nyt miniä kaavailee, että olen iltapäivähoitajana tarvittaessa. Se merkitsee sitä, että joutuisin luopumaan vesijumpasta ja vanhustenpiiristä (jota olen vetämässä). Miniä ei kysy, sopiiko minulle, hän vain toteaa, että heidän perheensä tarvitsee tätä apua ja sitä on oltava tarjolla.

Jos kieltäydyn, saan kuulla, että sitten en näe lapsenlapsia lainkaan. Joko hyväksyn vaatimukset tai luovun lapsenlapsista.

Jos tämä on totta, on miniäsi täydellinen ääliö. Joku ehdotti pojan kahvitteluhetkiä äitinsä kanssa ratkaisuksi, mutta se ei ole ratkaisu. Pidä ihmeessä vesijumppasi ja vanhustenpiirisi. Et ole mikään lastenhoitoautomaatti. Miniä hoitakoon itse omansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MInä haluaisin olla miniälle jotain muuta kuin ilmainen lastenhoitaja. Kahteen vuoteen miniä ei ole käynyt kylässä muuta kuin tuomassa ja hakemassa lapsenlapsia, aina on kova kiire jonnekin. En kelpaa aikuisena ihmisenä seuraksi edes sen vertaa, että istuttaisiin kahvikupilliselle ja rupateltaisiin. Lastenlapsia hoidan 3-4 krt/kk, otan yökylään, kuljettelen harrastuksiin, otan sairaat lapset hoitoon jne. Keväällä otin lapsenlapset viikoksi hoitoon, kun poika ja miniä olivat yhdessä lomalla.

Lastenlasten kanssa saan olla niin paljon kuin ehdin ja enemmänkin, mutta aikuista seuraa miniä ei minulle suo. Koen, että isoäitiyttä käytetään hyväksi, ihmisenä en ole minkään arvoinen.

Vanhin lapsenlapsi menee syksyllä kouluun ja jo nyt miniä kaavailee, että olen iltapäivähoitajana tarvittaessa. Se merkitsee sitä, että joutuisin luopumaan vesijumpasta ja vanhustenpiiristä (jota olen vetämässä). Miniä ei kysy, sopiiko minulle, hän vain toteaa, että heidän perheensä tarvitsee tätä apua ja sitä on oltava tarjolla.

Jos kieltäydyn, saan kuulla, että sitten en näe lapsenlapsia lainkaan. Joko hyväksyn vaatimukset tai luovun lapsenlapsista.

Ja missä poikasi on? Pitääkö poikasi sinulle seuraa vai vaaditko tätä vain pojan puolisolta? Entä onko poikasi myös sitä mieltä, että jos kieltäydyt hoitamasta, niin et enää lapsia näe? Turha syyttää pelkästään miniää, jos poikasi ei ole yhtään sen parempi. Poikasi on niiden lasten isä, ja samalla tavalla lapsistaan vastuussa kun äitikin. Miniälläsi taas ei ole mitään velvollisuutta viettää aikaakanssasi, vaikka sitä tahtoisit. Pojaltasi sen sijaan olisi suotavaa tulla edes kahville ja juttelemaan, jos hänen lapsiaankin säännöllisesti hoidat. 

Poika on kanssani tekemisissä, käy kahvilla aina, kun tuo tai hakee lapsia. Kyse ei ole nyt siitä, miten poika minua kohtelee vaan siitä, että miniälle olen ilmainen lastenhoitaja, jonka kanssa hänellä ei ole mitään halua istua alas juttelemaan. Valitettavasti se on pääasiassa miniä, joka lapsia kuljettaa tai jos tulevat yhdessä, ei poika saa jäädä rupattelemaan. Miniällä ei sinusta ole mitään velvollisuutta viettää aikaa kanssani, mutta eikö aikuiseen kanssakäymiseen kuulu se, että lapsen vanhemmat ovat isovanhempien kanssa tekemisissä muutenkin kuin "vahdinvaihdossa"?

Poika on suoraa sanonut, että häntä suututtaa vaimonsa tapa toimia, mutta koska he ovat parisuhteessa, niin hänen on oltava vaimonsa puolella, vaikka se on väärin.

Olen harkinnut, että lopetan lastenhoitopalvelun ja ajattelen niin, että olen tehnyt nyt voitavani, enempään en pysty. Vietän mieluummin aikaani sellaisten kanssa, jotka minua arvostavat.

Poikasi on väärässä. Vaimon puolella ollaan silloin, kun hän on oikeassa. Teet nyt niin, että et hoida lapsia pariin kuukauteen. He tarvitsevat sinua enemmän tällä hetkellä. Alkaa pian korjaantumaan käytös.

Vierailija kirjoitti:

No mä olen nyt neljännen (4!!!!) peräkkäisen lastenhoitokerran jälkeen taas kipeänä. Tauti kestänyt jo kolme viikkoa. Joka kerralla -"Meillä on ollut vain pikkusen niiskutusta ja vähän yskää, eli ihan terveitä ovat".

Tiedän, että tauti voi tulla mistä vain, mutta heti olen nähnyt, kun ovat hoitooni tulleet, että ihan väsyneenvelttoja ovat olleet ja yöllä on alkanut huono olo. Mulla sitten sama tauti parin päivän päästä. Eli: EI AINA JAKSA!!!!

Ja joo joo, tyhmästi olen toiminut jne. mutta kun sitä haluaa toista hädässä auttaa.

Erään kerran minut herätettiin uutena vuotena klo 02 jälkeen kyyditsemään, kun ei taksia saanut. Törkeetä.  Ei paljon naurata. (Ja turha laitaa mitään "Niin metsä vastaa..." jne, kun ei olosuhteista mitään tiedä.)

Onko tullut mieleesi, että lapset voivat sairastaa ne flunssat juuri niin kevyesti ja kerran lapsesi on vielä rehellisesti maininnut asiasta niin etkö neljännenkään kerran jälkeen tajua, että sairastat sitten ne "vähän niiskuttaa ja yskii" pahemmin kuin pienet lapset. Jos kerran lapsi on ollut sitten siellä hoidossa väsyneen kipeän veltto, miksi et ole saman tien sanonut asiasta? Lapsen kuntokin voi heiketä aika äkillisesti, varsinkin jos mennään mummolaan tms hoitoon jossa herkästi touhuillaan enemmän. Meilläkin pari kertaa jo viety lapset tarhaan kun ei ole mitään niiskutusta ihmeellisempää ollut, mutta soitettu sitten, että lapsi onkin voimaton ja kuumeinen, sitten tietysti heti haettu kotiin. Mitään tahallista tuollaista en lapseni kustannuksella koskaan tekisi ja olen ihan mielelläni lasten kanssa kotona sen sijaan, että menisin vihaamaani työhön :D vaikka varmasti on syytelty selän takana.

Vierailija kirjoitti:

Sanon kuin isoäitini: hoitakoot kuka on tehnytkin. Isoäiti kertoi, että hän joutui pienestä asti vahtimaan nuorempia sisaruksiaan. Tarpeen tullen hän osasi olla aika teräväkielinen. Niinpä kun hän oli kyllästynyt sisarusten ainaiseen vahtimiseen, hän oli lausahtanut yllä olevan toteamuksen - ja saanut kunnon selkäsaunan. Mutta minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Nuori äitini oli yksinhuoltaja, joka vasta lapsen saatuaan hankki ammatin, joten isoäiti hoiteli minua monta vuotta. Eikä tietääkseni edes valittanut!

Mikä tässä tarinassa oli se opetus? Mummo sanoi, ettei hoida kuin omia lapsiaan, mutta hoitikin lapsenlastaan vuosikausia?

Eihän tuosta voi muuta johtopäätöstä vetää kuin että söi sanansa. Miten liittyy tähän ap:n tilanteeseen?

Eikö ketään muuta tuttavaa ole, joka lasta hoitaisi?

Tosi ikävää, ettei isovanhempia kiinnosta. Ikävää myös, jos teillä ei ole tuttavia, joilta voisi tuollaisessa tarpeessa apua pyytää. Neljävuotias on kuitenkin sen verran iso, että räkäisyydestä huolimatta tunnin-parin hoitaminen tuskin liian pelottavaa/rasittavaa olisi (vrt. vaippaikäinen tai joka paikkaan säntäilevä taapero).

Itse olisin otettukin, jos joku pitäisi minua niin läheisenä, että apuani tuollaisessa tilanteessa pyytäisi :) Kysy siis rohkeasti joltakin tutulta! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihan kauhean normaalia, mitä nyt mietin omaa tuttavapiiriä. Meillä on tilanne tällainen:

Minun äiti: alkoholisoitunut luuseri, elää jossain laitoksessa toisella puolella Suomea. 

Isä: auttaa parhaansa mukaan, varsinkin remonteissa joita on ollut parin vuoden aikajaksolla pakko tehdä, ja vaimonsakin on hiljalleen alkanut osallistua perhe-elämään, tosin häntä emme "velvoita" lastenhoitoon mitenkään. Auttaa kyllä myös joskus heidän kanssaan. 

Miehen äiti: vielä työelämässä ja tekee kolmivuorotyötä. Hoitaa omia vanhempiaan siinä sivussa. Ei käy meillä edes kylässä kuin aniharvoin. Näkee tyttäriään paljon useammin vaikka he asuvat kaukana. Koen tästä suuresti huonoa omaatuntoa, vaikka en ihan ymmärrä mitä olen tehnyt väärin. En ole riidellyt, en ollut hankala. Häntä ei vain kiinnosta. Sukujuhlissa esittää maailman parasta mummua, mikä on alkanut ärsyttää suuresti. 

Miehen isä: ennen auttoi enemmän ja kävi useammin ihan vain kylässä. Nyt vähentynyt radikaalisti. Tuntuu kuin olisi loukkaantunut jostain, mutta en tiedä mistä.

Meidän oma tilanne: mies töissä, myös työmatkoja ulkomaille kolme-neljä kertaa vuodessa. Minä osa-aikatöissä ja koulussa ennen kolmatta lasta, nyt vain koulussa. Meillä on todella hetkinen elämäntilanne, mutta olisi silti ihana ihan vain nähdä sukulaisia joskus. Monesta tilaisuudesta olemme joutuneet ajanpuutteen takia kieltäytymään kohteliaaksi ja mietinkin, onko siinä syy olla meille vihaisia? No, ostin kuukausi sitten isänpäiväksi keikkaliput minulle ja miehelle, ja pyysin miehen vanhemmilta lastenhoitoapua siksi aikaa. Samalla ehdotin, että olisimme meillä tarjoneet isänpäivälounaan ja kakkua. Vastaus oli jyrkkä EI.

Täytyy myöntää, että kyllä minä mieleni pahoitin. Oma isäni ei tuolloin pääse, kaveriperheiltä ei kehtaa pyytää apua. Palkkasin sitten hoitajan. Niinhän sitä sanotaan, että nykyvanhempien pitääkin tehdä jos ikinä mitään tahtoo puolison kanssa kaksistaan tehdä? :(

 

Että ajattelit nakittaa appesi lapsenvahtihommiin isänpäivän kunniaksi? Ei tullut mieleen että hän on ukki muutamalle muullekin lapsenlapselle... ja isä muillekin kuin miehellesi.

Kehno pelisilmä sinulla, täytyy sanoa.

Minun oma isäni ei isänpäivää pidä kovin kummoisena, vaikka aina olen häntä muistanut. Sitä, että keikka on isänpäivänä (keskellä päivää), en lippuja ostaessa ihan rehellisesti sanottuna ymmärtänyt. Huomasin asian vasta kun avasin kalenterin ennen kuin olin soittamassa apua. Ja tarjosinhan minä tuossa että meillä olisi ollut lounas, ja kaikki olisivat kyllä olleet tervetulleita. Myöhemmin on vielä selvinnyt, ettei miehen siskotkaan ole menossa kylään isänpäivänä - en ole nyt ainoa pahis tässä suvussa ;)

No, hoitoapua saa rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mielestani ollenkaan normaalia, mutta ihan yhta paskat isovanhemmat on minunkin lapsillani. Jos ei kiinnosta lapsia hoitaa tunnin ajan, niin taytyyko sellaisten isovanhempien saada nahda lapsia ollenkaan? Minusta ei.

Onko lapsella oikeus tavata isovanhempiaan? Hän on kuitenkin syytön aikuisten huonoihin väleihin. Minusta sinun käytäntösi liippaa jo vähän lapsen kautta kostamiseen: "Et saa nähdä ollenkaan, jos et suostu hoitamaan." Ei hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuvatko lähellä? Onko teillä hyvät välit muuten? Minkälainen lapsenne on, onko kenties kovin vaativa/rasittava tapaus...? Pitävätkö oikeasti lapsista? Oletko kovin päällepäsmäri: jos eivät uskalla hoitaa toisen lasta? Onko heillä jotain sairauksia tai muuten ovatko ehkä jotenkin huonossa kunnossa eivätkä ehkä tohdi kertoa siitä? Oletteko te tai joku muu lapsista "hyväksikäyttänyt" heidän apuaan? Tai ehkä heillä itsellään on traumoja asioihin puuttuvista isovanhemmista, kun ovat itse olleet aikanaan tuoreita vanhempia? Joskus jotkut vetävät överiksi, kun "eivät halua olla samanlaisia (yhtä kamalia) kuin heitä kohtaan ollaan oltu" ja ovat sitten vallan hoitamatta ym.

Vaikea sanoa, mikä on takana. Mutta toisaalta isovanhemmilla on oikeus olla hoitamatta lapsenlapsia ja sanoa ei, niin halutessaan. Kannattaa jutella, mikä on taustalla?

Tästä tuli mieleen, että kysytäänkö viisikymppisiltä, jotka auttavat vanhempiaan, että "pitävätkö he oikeasti vanhuksista"?

Aivan. Minä en ainakaan pidä. En takuulla pidä itsestänikään, kun olen vanhus. 

Isovanhempien rooli lastenlasten elämässä - aihe mikä puhuttaa aina. Mun mielestä isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lastenlapsia eikä isovanhempia voi käyttää lastenhoitoautomaatteina. Sen sijaan on pelkästään inhimillistä auttaa silloin tällöin apua tarvitsevaa. Ei voi ajatella että "itse olet lapsesi hommannut niin hoida myös". Jokainen vanhempi tarvitsee joskus omaa aikaa ja on todella harmi, jos ympäriltä ei löydy minkäänlaista tukiverkkoa.