Isovanhemmat eivät auta

On normaalia, jopa suotavaa. Isovanhemmat hoitavat lapsiasi silloin kun itse haluavat, jos haluavat. Jos et itse voi lasta hoitaa, palkaa joku hoitamaan.

Pahinta tuossa on se, että lapsi on nuhainen ... Terveet lapsenlapset olisivat tervetulleita, tauteja tartuttavat eivät, ellei ihan äärimmäinen hätätilanne. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö ketään muuta tuttavaa ole, joka lasta hoitaisi?

Tosi ikävää, ettei isovanhempia kiinnosta. Ikävää myös, jos teillä ei ole tuttavia, joilta voisi tuollaisessa tarpeessa apua pyytää. Neljävuotias on kuitenkin sen verran iso, että räkäisyydestä huolimatta tunnin-parin hoitaminen tuskin liian pelottavaa/rasittavaa olisi (vrt. vaippaikäinen tai joka paikkaan säntäilevä taapero).

Itse olisin otettukin, jos joku pitäisi minua niin läheisenä, että apuani tuollaisessa tilanteessa pyytäisi :) Kysy siis rohkeasti joltakin tutulta! 

Jos isovanhemmat ei auta niin miksi avunvinkumisen pitäisi jatkua siirtyen seuraavaan uhriin jonka kyllä kuuluu auttaa tai paha perii. Lastenhoitoapua saa rahalla.

Omat vanhempani eivät ole koskaan vahtineet lapsiani ja kyllä on ollut kiperiä tilanteita mutta ei. Siskojen lapset on sitten ollut niin tärkeitä ja heitä on kyllä hoidettu. Jopa keskellä yötä menneet kun soitto on tullut.

Nyt kun äitini on vanha ja vaivoja on paljon niin yhtäkkiä on huomattu että hei tuolla eli siis minulla on vähän isommat lapset eli sehän voi nyt alkaa lapsenvahdiksi ilmaiseksi sellaiseksi siskojen lapsille. Yhden kerran menin vastentahtoisesti vahdiksi mutta päätin ettei enää. On huvittavaa huomata miten tekemisiå mietitään ilmaisen vahdin varaan ja vihjaillaan siihen tyyliin että toinen tarjoutuisi. En muuten tarjoudu. Ovat sitten olleet menemättä tai maksaneet jollekin opiskelijatytölle. Siskoni eivät hoida toistensa lapsia.

Ja ei en tule saamaan huonoa kohtelua myöhemmin jos tai kun tarvitsen apua. Se minun on aina pitänyt ostaa rahalla eli mikään ei muutu

Kun minä olin pieni, ei isovanhempani eli isäni vanhemmat jaksaneet lainkaan vahtia meitä lapsia. Äidin omat vanhemmat asuivat kaukana ja äiti oli aika lujilla kolmen pienen lapsen kanssa (hänellä oli 30-vuotiaana 9v, 7v, ja 1v lapset, minä vanhin). Lisäksi äiti hoiti kodin kokonaan yksin ja oli yrittäjä. Isäni on taiteilija jota ei oikein myöskään kiinnostanut lastenhoito jne, siis hoiti kyllä esim. äidin 2 vkon ulkomaan matkan aikana minua ja veljenä kun olimme alle kouluikäisiä, saimme tuon 2 vkon aikana syödä mitä huvitti, ei tarvinut peseytyä, ei ollut mitään rajoja, eli se siitä isän vastuullisuudesta.. ;)

Isäni vanhemmat päättivät noin 50-60 v että he "mummoutuvat" nyt täysin. Eli jäivät varhaiseläkkeelle, ja alkoivat odottaa kuolemaa. Päivät kotona kauniita ja rohkeita toljottaen. Aikaa oisi ollut ja asuivat lähellämme, mutta eivät halunneet auttaa tai hoitaa meitä lapsia. Kerran äiti oli kuulemma anellut että ottakaa veljeni hoitoon (oli kai 7-8 v silloin) kun minä tipuin kiipeilytelineeltä ja äiti lähti viemään sairaalaan minua taaperoikäisen toisen pikkuveljeni kanssa. Nuorinta veljeäni eivät hoitaneet ikinä koska eivät oleeet niin sinut pikkuvauvojen kanssa (?). Eivät ottaneet veljeäni, kumpaakaan hoitoon, paitsi sitten kun äiti lupasi maksaa bensarahaa ja korvausta veljeni hoidosta. Volvolla tulivat sen 5 km matkan ja rahasta pikkuveljeäni sairaalareissuni ajan vahtivat.

Vuodet vieri ja nuo isovanhemmat jäivät minulle vieraiksi ja etäisiksi. Nyt kun minä olen vajaa 30-v ja he oikeasti siinä 80-90v paikkeilla, heitä kiinnostaisi kovasti seurani (apuni) ja äitiäni koittavat syyllistää kun äiti ei heitä auta. Ehkä äiti on kusipää mutta sanoi että oli täysin loppu meidän lapsuusaikana ja pienikin apu olisi ollut tarpeen. Ei silloin kiinnostanut, nyt ei äitiäni kiinnosta.

Minun lastani äiti hoitaa jopa liikaakin. On korvaamaton apu ja aina valmiina auttamaan, ostelee lapselle lähes kaikki vaatteet jne. Yritän toppuutella mutta äidistäni huokuu onnellisuus kun saa touhottaa mummona.

Minun anoppi auttaa lasten kanssa ja muutenkin, niin mekin autamme häntä tarpeen mukaan (yleensä kyllä mies, koska hommat on tyylillä lipaston kokoaminen), anoppi kyllä tarvitsee vähemmän apua kuin me. Olen kiitollinen. Isäni joka asuu lähempänä ei ole yhtään kiinnostunut, ei siis edes puhelimessa kysy lasten kuulumisia, höpöttää vaan omiaan. Viimeksi ollaan nähty kaksi vuotta sitten, viime kesänä ehdotin että oltais kylään menty, tekosyitä kuuntelin tovin (tyylillä ajattelin silloin maalata seinän niin nyt huono hetki ja parturissakin pitäisi käydä) ja ei menty. Isäni ei ole minustakaan huolehtinut lapsena, kun isä vanhenee niin koen ettei minulla mitään syytä huolehtia hänestä.

Kyllä ääripäät on aina ikäviä. Varmasti harmittaa, jos ei ikinä saa apua. Hurjalta kuulostaa myös sekin että joillakin on lapsenlapset 1x/vko hoidossa. Me ollaan pidetty mummon hoitoa sellaisena mukavana extrana, hoidossa ehkä 2-3x/vuosi ja vasta reilusti yli 2-vuotiaana meni ensimmäisen kerran pariksi tunniksi hoitoon,pienempänä kävi kyllä kummin luona välillä hoidossa. Jos arjessa tulee kiperiä tilanteita, niin ensisijaisesti pyydetään apua sisaruksilta ja ystäviltä. Kun tuntuu että eläkkeellä oleva tarvitsee jo vähän etukäteen sopimista noista kyläilyistä. Siis ihan jaksamisen vuoksi. Mutta eihän kaikilla ole tietenkään yhtä hyvä tukiverkosto kuin meillä, ja silloin varmasti odottaa isovanhemmilta enemmän apua.

Minä itse preferoin aina pienten lasten kanssa "nuorempaa" apua, juuri sen vuoksi että nämä 40-50-luvulla syntyneet eivät helposti uskalla myöntää väsyvänsä lastenhoidosta. Ja kyllä toisten lasten hoitaminen on aina raskaampaa kuin omien. Ei esim taaperot ole todellakaan helppoja hoidettavia, kun ikävöivät vanhempia, vaativat paljon nostelua, rutiinit eivät ole samat kuin kotona jne. Ja jos alle 3-vuotiaan hoitaja väsyy eikä sitä myönnä, niin seurauksena voi olla oikeita vaaratilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä olen nyt neljännen (4!!!!) peräkkäisen lastenhoitokerran jälkeen taas kipeänä. Tauti kestänyt jo kolme viikkoa. Joka kerralla -"Meillä on ollut vain pikkusen niiskutusta ja vähän yskää, eli ihan terveitä ovat".

Tiedän, että tauti voi tulla mistä vain, mutta heti olen nähnyt, kun ovat hoitooni tulleet, että ihan väsyneenvelttoja ovat olleet ja yöllä on alkanut huono olo. Mulla sitten sama tauti parin päivän päästä. Eli: EI AINA JAKSA!!!!

Ja joo joo, tyhmästi olen toiminut jne. mutta kun sitä haluaa toista hädässä auttaa.

Erään kerran minut herätettiin uutena vuotena klo 02 jälkeen kyyditsemään, kun ei taksia saanut. Törkeetä.  Ei paljon naurata. (Ja turha laitaa mitään "Niin metsä vastaa..." jne, kun ei olosuhteista mitään tiedä.)

Onko tullut mieleesi, että lapset voivat sairastaa ne flunssat juuri niin kevyesti ja kerran lapsesi on vielä rehellisesti maininnut asiasta niin etkö neljännenkään kerran jälkeen tajua, että sairastat sitten ne "vähän niiskuttaa ja yskii" pahemmin kuin pienet lapset. Jos kerran lapsi on ollut sitten siellä hoidossa väsyneen kipeän veltto, miksi et ole saman tien sanonut asiasta? Lapsen kuntokin voi heiketä aika äkillisesti, varsinkin jos mennään mummolaan tms hoitoon jossa herkästi touhuillaan enemmän. Meilläkin pari kertaa jo viety lapset tarhaan kun ei ole mitään niiskutusta ihmeellisempää ollut, mutta soitettu sitten, että lapsi onkin voimaton ja kuumeinen, sitten tietysti heti haettu kotiin. Mitään tahallista tuollaista en lapseni kustannuksella koskaan tekisi ja olen ihan mielelläni lasten kanssa kotona sen sijaan, että menisin vihaamaani työhön :D vaikka varmasti on syytelty selän takana.

On mulle tullut vaikka mitä mieleen ja olen miettinyt eri vaihtoehtoja.

Se vain on mennyt niin, että ovat sairastaneet kunnon taudit ja sen jälkeen olen saanut tiedustelun ottaa hoitoon. Aina mä kysyn, että mikä onkaan tilanne. Kun eihän kukaan voi "puolta vuotta kerrallaan sairastaa" (karrikoin vähän, jos sopii)?

 Mutta niin se vaan sitten käy, että uusi tauti onkin jo ehtinyt päälle ja se on siinä. Nämä "tapaukset" ovat allergisia, astmaa on jne. ja meillä suvussa valekuristustautia, mikä tekee normiyskästäkin ihan helvetillisen kuuloisen, kun kaikki paikat ovat tukossa. Siitä sitten se yleiskunto laskee, joten aina on uusi bakteeri tai virus valmiudessa hyökkäämään. Lääkärissä hyppäävät muutaman viikon välein.

Aina sitä vaan lasten puolesta toivoo, että ikä tekee tehtävänsä ja alkavat päästä helpommalla. Ainakin olen myötäelänyt ja niiskuttanut vuoteen omana :) Jospa he sitten joskus hoitaisivat minua? :D

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä siitä perusarjesta täytyy perheiden selvitä ihan itsekseen. Vierailut isovanhempien luona on sitten sellaista kivaa extraa aina silloin tällöin. Mikäli  vanhemmat tarvitsevat apua ihan perusasioista selviämiseen, niin aika heikoilla kyllä mennään. Itse en edes huolisi tänne mitään mummoa pyykkäämään tai hakemaan lapsia koulusta tai kerhosta. Lapset ovat muutaman kerran vuodessa yökylässä päivän tai pari, vietetään yhdessä juhlapyhiä ja synttäreitä sekä kyläillään silloin tällöin puolin ja toisin. Välit ovat hyvät, mutta eivät sellaiset että häiritsisimme toistemme elämää.

Mun mielestä myös, ja myös isovanhempien on selvittävä sitten siitä perusarjesta ihan itsekseen. Että jos sitten tarvitsee kyytiä sairaalaan tai siivousapua, niin on soiteltava kotihoitoon ja taksia jne. Tarvittaessa muutettava palvelukotiin, jos ei selviä ilman lastensa apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä siitä perusarjesta täytyy perheiden selvitä ihan itsekseen. Vierailut isovanhempien luona on sitten sellaista kivaa extraa aina silloin tällöin. Mikäli  vanhemmat tarvitsevat apua ihan perusasioista selviämiseen, niin aika heikoilla kyllä mennään. Itse en edes huolisi tänne mitään mummoa pyykkäämään tai hakemaan lapsia koulusta tai kerhosta. Lapset ovat muutaman kerran vuodessa yökylässä päivän tai pari, vietetään yhdessä juhlapyhiä ja synttäreitä sekä kyläillään silloin tällöin puolin ja toisin. Välit ovat hyvät, mutta eivät sellaiset että häiritsisimme toistemme elämää.

Mun mielestä myös, ja myös isovanhempien on selvittävä sitten siitä perusarjesta ihan itsekseen. Että jos sitten tarvitsee kyytiä sairaalaan tai siivousapua, niin on soiteltava kotihoitoon ja taksia jne. Tarvittaessa muutettava palvelukotiin, jos ei selviä ilman lastensa apua.

Olen tästä aivan samaa mieltä. Minusta olisi kohtuutonta edes olettaa, että omat lapseni valitsisivat ammattinsa, työpaikkansa, puolisonsa, lastensa lukumäärän, harrastuksensa ja asuinpaikkansa asuinmaata myöten sitä silmällä pitäen, että aikanaan voisivat hoitaa minua. Sitä varten mulla on varallisuutta, että kun alan palveluja tarvitsemaan, voin realisoida omaisuuteni ja käyttää rahani näihin palveluihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä olen nyt neljännen (4!!!!) peräkkäisen lastenhoitokerran jälkeen taas kipeänä. Tauti kestänyt jo kolme viikkoa. Joka kerralla -"Meillä on ollut vain pikkusen niiskutusta ja vähän yskää, eli ihan terveitä ovat".

Tiedän, että tauti voi tulla mistä vain, mutta heti olen nähnyt, kun ovat hoitooni tulleet, että ihan väsyneenvelttoja ovat olleet ja yöllä on alkanut huono olo. Mulla sitten sama tauti parin päivän päästä. Eli: EI AINA JAKSA!!!!

Ja joo joo, tyhmästi olen toiminut jne. mutta kun sitä haluaa toista hädässä auttaa.

Erään kerran minut herätettiin uutena vuotena klo 02 jälkeen kyyditsemään, kun ei taksia saanut. Törkeetä.  Ei paljon naurata. (Ja turha laitaa mitään "Niin metsä vastaa..." jne, kun ei olosuhteista mitään tiedä.)

Teidän olosuhteistanne en tosiaan mitään tiedä, mutta omalla kohdallani katsoisin peiliin, jos lapseni härskisti hyväksikäyttäisivät minua. Jotainhan olisi lasteni kasvatuksessa mennyt pieleen, jos he katsoisivat oikeudekseen käyttää minua hyväkseen aina, kun vain haluavat.

Olen joustanut paljon lasteni vuoksi, kun he ovat tarvinneet apuani. Tyttäreni ja poikani on kuitenkin pitänyt perustella hyvin, miksi minun pitäisi käyttää lomapäiviäni tai ottaa palkatonta vapaata töistä hoitaakseni sairastunutta lapsenlastani sen sijaan, että tyttäreni tai poikani jäisi itse lapsiaan (vieläpä palkallisesti) hoitamaan. Jos perustelut ovat olleet hyvät, kuten vaikkapa tärkeä työmatka tai harvinainen tilaisuus päästä koulutukseen, olen joustanut. Olemme myös aina sopineet, miten he tulevat vastaan, jos saan lapsenlapsiltani tartunnan ja olen itse sairaana (esimerkiksi käyvät mulle kaupassa). 

Osaan myös sanoa lapsilleni ei, jos en todellakaan jaksa. Jos olisi kyseessä oikeasti hätätilanne eli lapsenlapseni molemmat vanhemmat olisivat joutuneet sairaalaan ja ainoa keino välttää lasten joutuminen sosiaaliviranomaisten kautta edes tilapäisesti lastenkotiin, niin tilanne olisi tietysti toinen. Tällaisessa tilanteessa aivan varmasti myös toinen lapsistani osallistuisi sisaruksensa lasten hoitamiseen eikä vastuu lapsenlapsistani jäisi yksin minulle. 

Olet ihan oikeassa ja samaa mieltä kanssasi olen. On kuitenkin taustalla erinäisiä asioita, minkä vuoksi jotkut toimivat, kuten toimivat. En valitettavasti voi niitä tässä eritellä. Joskus se itsekritiikki unohtuu, kun on vaikeaa.

Olen myös kiristänyt linjaani! Tilanne myös helpottuu onneksi koko ajan. Ja mitään mahdollista näpistelijä- tai pussikaljajengiä en aio kotiini piilottaa tai majoittaa!!    Kiitos muuten kun vastasit :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä siitä perusarjesta täytyy perheiden selvitä ihan itsekseen. Vierailut isovanhempien luona on sitten sellaista kivaa extraa aina silloin tällöin. Mikäli  vanhemmat tarvitsevat apua ihan perusasioista selviämiseen, niin aika heikoilla kyllä mennään. Itse en edes huolisi tänne mitään mummoa pyykkäämään tai hakemaan lapsia koulusta tai kerhosta. Lapset ovat muutaman kerran vuodessa yökylässä päivän tai pari, vietetään yhdessä juhlapyhiä ja synttäreitä sekä kyläillään silloin tällöin puolin ja toisin. Välit ovat hyvät, mutta eivät sellaiset että häiritsisimme toistemme elämää.

Mun mielestä myös, ja myös isovanhempien on selvittävä sitten siitä perusarjesta ihan itsekseen. Että jos sitten tarvitsee kyytiä sairaalaan tai siivousapua, niin on soiteltava kotihoitoon ja taksia jne. Tarvittaessa muutettava palvelukotiin, jos ei selviä ilman lastensa apua.

Ohoh... omat vanhempasi ovat sinut kasvattaneet aikuiseksi, nähneet aikanaan vaivaa vuoksesi: hoitaneet, ruokkineet, vaatettaneet, kouluttaneet,,, Etkö siitäkin jo vois olla kiitollinen? Kuulostat aika kiittämättömältä.

Aina sanotaan että itsepä olet lapsesi tehnyt mutta niinhän ne isovanhemmatkin ovat! Heidän oma räkänokkansa siinä kyselee heitä hoitamaan omaa räkänokkaansa. Eli ei kannata tehdä lapsia jos ei halua lapsenlapsia ja aikoo jättää lapsensa täysin oman onnensa nojaan kahdeksantoistavuotiaana. Oma äitini vietti kesät ilman lapsiaan lomaillen kun tytkkäsi heidät omalle äidilleen koulujen kesälomien ajaksi. Ja hänellä on myös nolla mielenkiintoa lapsenlapsia kohtaan. Minä sanoin hänelle että olisi kannattanut pitää jalat ristissä eikä lisääntyä. Emme ole missään tekemisissä. Kun hän vanhana tarvitsisi ehkä lasten ja lastenlasten apua niin meillä on myös sitä kuuluisaa omaa aikaa nyt vain.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat saattoi pienenä pistää meidät koko kesäksikin mummulaan.. Itse kysyin äidiltä esikoisen ollessa 2-vuotias että hoitaisiko Juhannuksena yhden yön, olisi ollut kaverin häät. Ei kuulemma joka juhlapyhä viitsi hoitaa. Esikoinen nyt 18v, en kysynyt enää koskaan. Eikä tuo tarjoutunutkaan.

Niin se vaan itse saatu apu unohtuu. 

Ehkä sun äiti ei "pidä" lapsista? Ei niistä omistakaan eikä lapsenlapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä siitä perusarjesta täytyy perheiden selvitä ihan itsekseen. Vierailut isovanhempien luona on sitten sellaista kivaa extraa aina silloin tällöin. Mikäli  vanhemmat tarvitsevat apua ihan perusasioista selviämiseen, niin aika heikoilla kyllä mennään. Itse en edes huolisi tänne mitään mummoa pyykkäämään tai hakemaan lapsia koulusta tai kerhosta. Lapset ovat muutaman kerran vuodessa yökylässä päivän tai pari, vietetään yhdessä juhlapyhiä ja synttäreitä sekä kyläillään silloin tällöin puolin ja toisin. Välit ovat hyvät, mutta eivät sellaiset että häiritsisimme toistemme elämää.

Mun mielestä myös, ja myös isovanhempien on selvittävä sitten siitä perusarjesta ihan itsekseen. Että jos sitten tarvitsee kyytiä sairaalaan tai siivousapua, niin on soiteltava kotihoitoon ja taksia jne. Tarvittaessa muutettava palvelukotiin, jos ei selviä ilman lastensa apua.

Ohoh... omat vanhempasi ovat sinut kasvattaneet aikuiseksi, nähneet aikanaan vaivaa vuoksesi: hoitaneet, ruokkineet, vaatettaneet, kouluttaneet,,, Etkö siitäkin jo vois olla kiitollinen? Kuulostat aika kiittämättömältä.

Mutta itsepä lapsensa hankkivat! Ja siitä pitäisi lapsen olla kiitollinen vai? Ihan kuin se olisi ollut hänen valintansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä siitä perusarjesta täytyy perheiden selvitä ihan itsekseen. Vierailut isovanhempien luona on sitten sellaista kivaa extraa aina silloin tällöin. Mikäli  vanhemmat tarvitsevat apua ihan perusasioista selviämiseen, niin aika heikoilla kyllä mennään. Itse en edes huolisi tänne mitään mummoa pyykkäämään tai hakemaan lapsia koulusta tai kerhosta. Lapset ovat muutaman kerran vuodessa yökylässä päivän tai pari, vietetään yhdessä juhlapyhiä ja synttäreitä sekä kyläillään silloin tällöin puolin ja toisin. Välit ovat hyvät, mutta eivät sellaiset että häiritsisimme toistemme elämää.

Mun mielestä myös, ja myös isovanhempien on selvittävä sitten siitä perusarjesta ihan itsekseen. Että jos sitten tarvitsee kyytiä sairaalaan tai siivousapua, niin on soiteltava kotihoitoon ja taksia jne. Tarvittaessa muutettava palvelukotiin, jos ei selviä ilman lastensa apua.

Olen tästä aivan samaa mieltä. Minusta olisi kohtuutonta edes olettaa, että omat lapseni valitsisivat ammattinsa, työpaikkansa, puolisonsa, lastensa lukumäärän, harrastuksensa ja asuinpaikkansa asuinmaata myöten sitä silmällä pitäen, että aikanaan voisivat hoitaa minua. Sitä varten mulla on varallisuutta, että kun alan palveluja tarvitsemaan, voin realisoida omaisuuteni ja käyttää rahani näihin palveluihin. 

Se kuuluisa 'perintöä ette sitten saa senttiäkään'. Mun äitini yritti aina sitä hokea. Tein perinnöstäkieltäytymisen kirjallisena. Senttiäkään en ota kunhan saan olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä siitä perusarjesta täytyy perheiden selvitä ihan itsekseen. Vierailut isovanhempien luona on sitten sellaista kivaa extraa aina silloin tällöin. Mikäli  vanhemmat tarvitsevat apua ihan perusasioista selviämiseen, niin aika heikoilla kyllä mennään. Itse en edes huolisi tänne mitään mummoa pyykkäämään tai hakemaan lapsia koulusta tai kerhosta. Lapset ovat muutaman kerran vuodessa yökylässä päivän tai pari, vietetään yhdessä juhlapyhiä ja synttäreitä sekä kyläillään silloin tällöin puolin ja toisin. Välit ovat hyvät, mutta eivät sellaiset että häiritsisimme toistemme elämää.

Mun mielestä myös, ja myös isovanhempien on selvittävä sitten siitä perusarjesta ihan itsekseen. Että jos sitten tarvitsee kyytiä sairaalaan tai siivousapua, niin on soiteltava kotihoitoon ja taksia jne. Tarvittaessa muutettava palvelukotiin, jos ei selviä ilman lastensa apua.

Olen tästä aivan samaa mieltä. Minusta olisi kohtuutonta edes olettaa, että omat lapseni valitsisivat ammattinsa, työpaikkansa, puolisonsa, lastensa lukumäärän, harrastuksensa ja asuinpaikkansa asuinmaata myöten sitä silmällä pitäen, että aikanaan voisivat hoitaa minua. Sitä varten mulla on varallisuutta, että kun alan palveluja tarvitsemaan, voin realisoida omaisuuteni ja käyttää rahani näihin palveluihin. 

Se kuuluisa 'perintöä ette sitten saa senttiäkään'. Mun äitini yritti aina sitä hokea. Tein perinnöstäkieltäytymisen kirjallisena. Senttiäkään en ota kunhan saan olla rauhassa.

Mikä ihmeen " perintöä ette sitten saa senttiäkään"? Ei kai kukaan mahdollisen tulevan perintönsä varaan rakenna elämäänsä? Elinaikaodotteet ovat kasvaneet jatkuvasti ja monille mahdollinen perintö tulee vasta sitten, kun perillinen on jo kuudenkympin korvilla. Siinä vaiheessahan on jo omakin varallisuus hankittu. Minusta ei olisi järjen häivääkään, jos nuori heti täysi-ikäiseksi tultuaan alkaisi suunnitella elämäänsä sen mukaan, että aikanaan hoitaa vanhempansa ja saa siitä palkinnoksi perinnön. Tuohan on aivan mielettömän rajoittava ajatus vuosikymmeniksi. Entä, jos oma lapsi saisi huippuhyvän työpaikan jostain ulkomailta tai rakastuisi maapallon toisella puolella asuvaan ihmiseen? Pitäisi kieltäytyä työstä ja rakkaudesta, jotta  sitten lähellä omaa eläkeikäänsä voisi saada perinnön?

Minä olen kohta kuuskymppinen, molemmat vanhempani edelleen elossa ja ihan hyväkuntoisia enkä todellakaan ole elänyt elämääni perintöä silmälläpitäen. Vanhempani käyttävät oman omaisuutensa ihan miten haluavat, niin käytän minäkin omani ja lapseni käyttävät omansa. Ymmärrän kuitenkin sinua, jos äitisi on käyttänyt perintöä tavallaan kiristyskeinona. Kun jokainen käyttää omaisuutensa ihan itse, ei tuollaista kiristyskeinoa tarvita eikä myöskään jälkipolvien tarvitse riidellä perinnöstä "kun minä autoin mummoa paljon enemmän kuin sinä, niin minun pitää saada....."

Miksi sairaat lapset täytyy raijata isovanhemmille hoitoon? Entäs sitten, kun tartuttavat nekin. Eix vanhemmilla oo oikeus olla sairaan lapsen takia pois töistä lapsen tiettyyn ikään asti?

Tässä taas kierretään kehää taas saman asian ympärillä.

Isovanhempien ei ole pakko hoitaa lapsenlapsiaan. Joskus tein gallupin aiheesta ja en tunne montaa, jonka isovanhempi ei olisi jollain tavalla mukana perheen arjessa. On tietysti poikkeuksia, mutta en tunne ketään, jonka isovanhemmat hylkisivät lapsenlapsiaan. Mutta sen tiedän jopa omasta kokemuksesta, että kummatkin sekä minun vanhempani ovat työelämässä ja mieheni ei. Nykyisin eläkeläisille on tarjolla vähän kaikenlaista virkistystoimintaa ja jumppaa, koulutusta tai terapiaa. On tärkeää, että kun jää eläkkeelle, niin pysyy aktiivisena senkin jälkeen. Se voi olla yllätys, että osalla isovanhemmista on hyvin organisoitu elämä ja sovittuja tapaamisia viikottain. Osan noista tapaamisista voi perua, mutta osaa ei. Ainakin meillä kannattaa tarkistaa isovanhempien aikataulu, sillä he ovat paljon aktiivisempia kuin minä... Milloin missä päin Suomea tanssimassa tai teatterissa. Mutta isovanhempina ja ystävinä ihania. Vietämme paljon aikaa mummoloissa ja soittelemme usein. Isovanhemmuus on muutakin kuin lastenhoitoa. Meillä kummatkin hoitavat lapsenlapsiaan aikataulujensa ja kykyjensä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä siitä perusarjesta täytyy perheiden selvitä ihan itsekseen. Vierailut isovanhempien luona on sitten sellaista kivaa extraa aina silloin tällöin. Mikäli  vanhemmat tarvitsevat apua ihan perusasioista selviämiseen, niin aika heikoilla kyllä mennään. Itse en edes huolisi tänne mitään mummoa pyykkäämään tai hakemaan lapsia koulusta tai kerhosta. Lapset ovat muutaman kerran vuodessa yökylässä päivän tai pari, vietetään yhdessä juhlapyhiä ja synttäreitä sekä kyläillään silloin tällöin puolin ja toisin. Välit ovat hyvät, mutta eivät sellaiset että häiritsisimme toistemme elämää.

Mun mielestä myös, ja myös isovanhempien on selvittävä sitten siitä perusarjesta ihan itsekseen. Että jos sitten tarvitsee kyytiä sairaalaan tai siivousapua, niin on soiteltava kotihoitoon ja taksia jne. Tarvittaessa muutettava palvelukotiin, jos ei selviä ilman lastensa apua.

Ohoh... omat vanhempasi ovat sinut kasvattaneet aikuiseksi, nähneet aikanaan vaivaa vuoksesi: hoitaneet, ruokkineet, vaatettaneet, kouluttaneet,,, Etkö siitäkin jo vois olla kiitollinen? Kuulostat aika kiittämättömältä.

Mutta itsepä lapsensa hankkivat! Ja siitä pitäisi lapsen olla kiitollinen vai? Ihan kuin se olisi ollut hänen valintansa.

Noin ne sitten sinunkin lapsesi varmaankin aikanaan sanovat sinulle! Ei minkaanlaista kiitollisuutta elämän antajia kohtaan. Pöyristyttävän kylmä asenne.

Rintaperillisen jättäminen perinnöttä on Suomessa aika vaikeaa, koska heillä on oikeus lakiosaan, joka on puolet perintöosasta.