Isovanhemmat eivät auta

Vierailija kirjoitti:

Me kyllä olimme lapsena viikoittain mummolassa hoidossa ja välillä useamman yönkin, mutta omat vanhemmat eivät suostu lapsenlapsiaan ottamaan hoitoon edes kerran vuodessa pariksi tunniksi. Luulisin että samoin on monilla muilla. He saivat kyllä aikanaan kaiken mahdollisen avun, mutta eivät voi nyt auttaa omia lapsiaan. 

Ovatko he vaan unohtaneet, miten paljon itse saivat apua omilta vanhemmiltaan? Vai ovatko vain puhtaasti itsekkäitä. Ei oikein voi vedota siihen, että ovat jo omat lapsensa kasvattaneet, koska he eivät joutuneet tekemään sitä yksin, vaan saivat apua vanhemmiltaan. Nyt vaativat omia lapsiaan selviämään täysin yksin.

Juuri tämä! Unohdettu täysin se,että itse ovat saaneet vaikka mitä apua.

Sama myös rahoissa, mökeissä ym. Kaikki on kelvannut omilta vanhemmilta mutta mitään ei haluta antaa eteenpäin.

Mun vanhemmat ei hoida, eli meille tuo on normaalia. Mun vanhemmat ovat ihan normaaleja ihmisiä, mutta eivät koe tehtäväkseen hoitaa lapsenlapsiaan, ovat kyllä kiinnostuneita heidän elämästään ja rakastavat ja hyvät välit on.

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on se, että huomenna vien oman vakavasti sairaan äitini neurologisen sairaalaan ja otan lapseni mukaan. Jos appivanhemmat olisivat minun kirjoissani normaaleja, heitä ei varmasti haittaisi lapsen olo heillä tunnin ajan. 'Minulta ei tule enää ikinä löytymään heille inhimillisyyttä

Sä olet varmaan loukannut niitä pahasti. En keksi muuta syytä miksi olisivat noin ynseitä.

MInä haluaisin olla miniälle jotain muuta kuin ilmainen lastenhoitaja. Kahteen vuoteen miniä ei ole käynyt kylässä muuta kuin tuomassa ja hakemassa lapsenlapsia, aina on kova kiire jonnekin. En kelpaa aikuisena ihmisenä seuraksi edes sen vertaa, että istuttaisiin kahvikupilliselle ja rupateltaisiin. Lastenlapsia hoidan 3-4 krt/kk, otan yökylään, kuljettelen harrastuksiin, otan sairaat lapset hoitoon jne. Keväällä otin lapsenlapset viikoksi hoitoon, kun poika ja miniä olivat yhdessä lomalla.

Lastenlasten kanssa saan olla niin paljon kuin ehdin ja enemmänkin, mutta aikuista seuraa miniä ei minulle suo. Koen, että isoäitiyttä käytetään hyväksi, ihmisenä en ole minkään arvoinen.

Vanhin lapsenlapsi menee syksyllä kouluun ja jo nyt miniä kaavailee, että olen iltapäivähoitajana tarvittaessa. Se merkitsee sitä, että joutuisin luopumaan vesijumpasta ja vanhustenpiiristä (jota olen vetämässä). Miniä ei kysy, sopiiko minulle, hän vain toteaa, että heidän perheensä tarvitsee tätä apua ja sitä on oltava tarjolla.

Jos kieltäydyn, saan kuulla, että sitten en näe lapsenlapsia lainkaan. Joko hyväksyn vaatimukset tai luovun lapsenlapsista.

Vierailija kirjoitti:

Aivan normaalia. Isovanhemmat elävät omaa elämäänsä nyt, mutta kun terveys alkaa pettämään, ollaankin itkemässä apujen perään.

Ei todellakaan ole normaalia! Mutta tätähän aloituksessa haettiin. Haukutaan KAIKKI isovanhemmat läpipaskoiksi :), eikö vaan?

Itse hoidamme  omien lastemme  lapsiamme parhaimmillaan monta kertaa viikossa. Viemme  päiväkotiin, haetaan päiväkodista, kuskataan harrastuksiin jne. Otetaan viikonloppuna yökylään, viedään ruokaa....

Ja näin tekevät kaikki tuntemani isovanhemmat, jos terveys vain heillä sallii. 

Mutta välit ovat olleet meillä perheen kesken aina lämpimät ja autellaan muutenkin puolin ja toisin, kun asutaan kaikki samalla paikkakunnalla.

Vaikea sanoa ap:n tapauksesta, kun ei vastaile lisäkysymyksiin. Jossain tapauksissa voi isovanhemmillakin olla melkoinen kynnys lapsenvahtimiseen, jos lasten äiti on itseriittoinen tai sellainen, jolle vain yksi tapa on ainoa oikea. ts. jos ei siksi pistä lastaan tarhaan, koska on itse y livoimaisesti parempi hoitaja. Näitäkin tapauksia on, jolloin isovanhemmat eivät jotenkin uskalla ottaa hoitovastuuta, kun pelkäävät äidin yrmyilevän tai taivastelevan. Tosin 1 tunti on tosi lyhyt aika, joten sen nyt viettäisi vaikka päällään seisoen.

Pitäisikö kysyä isovanhemmilta, miksi he eivät tuona ajankohtana ole valmiita auttamaan edes lyhyttä pätkää - ja auttavatko muulloin? Joillekin se miniä on liian kaikkitietävä ja anoppeja väheksyvä, tai heillä vain voi olla sellainen olo, vaikkei miniä sellainen olisikaan.

Jos lasta ei voi ottaa ko. osastolle, varaa hoitaja muualta, kuten muutkin ihmiset. Aina ei ole ilmaista.

No mun mielestä on tosi epänormaalia, enkä voisi kuvitellakaan, että omien lasteni isovanhemmat ei auttaisi. Olen kuitenkin kuullut, että tuo on aika yleistäkin. Tosin kaikkien ystävieni perheiden isovanhemmat ovat kyllä tosi tärkeä osa sitä perheyhteisöä ja ovat tiiviisti mukana lastenlastensa kasvatuksessa ja hoitoapuna.

Ymmärrän tuon tilanteen ainoastaan sellaisessa tilanteessa, että isovanhemmalla on jokin sairaus, joka on esim alentanut yleiskuntoa ja sairastuminen voisi olla kohtalokasta tai tuoda muita ongelmia.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä on isovanhempien valinta. Hoitoapu ei ole isovanhemman velvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

MInä haluaisin olla miniälle jotain muuta kuin ilmainen lastenhoitaja. Kahteen vuoteen miniä ei ole käynyt kylässä muuta kuin tuomassa ja hakemassa lapsenlapsia, aina on kova kiire jonnekin. En kelpaa aikuisena ihmisenä seuraksi edes sen vertaa, että istuttaisiin kahvikupilliselle ja rupateltaisiin. Lastenlapsia hoidan 3-4 krt/kk, otan yökylään, kuljettelen harrastuksiin, otan sairaat lapset hoitoon jne. Keväällä otin lapsenlapset viikoksi hoitoon, kun poika ja miniä olivat yhdessä lomalla.

Lastenlasten kanssa saan olla niin paljon kuin ehdin ja enemmänkin, mutta aikuista seuraa miniä ei minulle suo. Koen, että isoäitiyttä käytetään hyväksi, ihmisenä en ole minkään arvoinen.

Vanhin lapsenlapsi menee syksyllä kouluun ja jo nyt miniä kaavailee, että olen iltapäivähoitajana tarvittaessa. Se merkitsee sitä, että joutuisin luopumaan vesijumpasta ja vanhustenpiiristä (jota olen vetämässä). Miniä ei kysy, sopiiko minulle, hän vain toteaa, että heidän perheensä tarvitsee tätä apua ja sitä on oltava tarjolla.

Jos kieltäydyn, saan kuulla, että sitten en näe lapsenlapsia lainkaan. Joko hyväksyn vaatimukset tai luovun lapsenlapsista.

Ja missä poikasi on? Pitääkö poikasi sinulle seuraa vai vaaditko tätä vain pojan puolisolta? Entä onko poikasi myös sitä mieltä, että jos kieltäydyt hoitamasta, niin et enää lapsia näe? Turha syyttää pelkästään miniää, jos poikasi ei ole yhtään sen parempi. Poikasi on niiden lasten isä, ja samalla tavalla lapsistaan vastuussa kun äitikin. Miniälläsi taas ei ole mitään velvollisuutta viettää aikaakanssasi, vaikka sitä tahtoisit. Pojaltasi sen sijaan olisi suotavaa tulla edes kahville ja juttelemaan, jos hänen lapsiaankin säännöllisesti hoidat. 

Huhuu ap!!! Miksi et vastaile kysymyksiin?

Mahdollisesti ap tietää isovanhemmilla olevan jokin todella pätevä syy kieltäytymiselleen - siksi ei viitsi tulla jatkamaankaan valitustaan.

Tilanteita on monia, ja tottakai se harmittaa jos itse jää ihmettelemään sairaan lapsensa kanssa kummallisessa tilanteessa. Mutta semmoista se joskus on... Toivottavasti ap:lla (ja kaikilla muillakin) on muitakin mahdollisia varahoitajia kuin isovanhemmat: sisaruksia, ystäviä joiden lapsia myös itse on valmis hätätilassa hoitamaan.

Verkostoituminen, sietäminen, myötätunto, kommunikaatio ja hyväntahtoisuus ovat ominaisia tuntemilleni ihmisille, joilla on runsaasti apuvoimaa käytössä. Kun voi antaa voi myös saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odota vain kun heillä tulee kremppaa, niin alkaa syyllistäminen kun ette auta heitä. Miten sydämettömiä joutilaita laiskoja lapsia. Suku komppaa kun puhuvat pahaa selän takana.

niin, arvan hirveitä nämä vanhemmat, jotka sinut kasvattivat ja sinun hyvinvointiin laittoivat aikansa aikoinaan. He ovat sitten niin sydämettömiä, etteivät syystä tai toisesta halua olla ilmaisia lapsenlikkoja teidän lapsille. Älä missään nimessä edes yritä korvata tätä heille.

Yleensä lapsista vain pidetään huolta.

Alapeukku? Lapsilla ei ole vaihtoehtoja, siksi heistä on pidettävä huolta. Isovanhemmilla valintoja on, vaikka niin helposti ovat sitä mieltä et pakollisia menoja. Sit on katkeroituneita heissä myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odota vain kun heillä tulee kremppaa, niin alkaa syyllistäminen kun ette auta heitä. Miten sydämettömiä joutilaita laiskoja lapsia. Suku komppaa kun puhuvat pahaa selän takana.

niin, arvan hirveitä nämä vanhemmat, jotka sinut kasvattivat ja sinun hyvinvointiin laittoivat aikansa aikoinaan. He ovat sitten niin sydämettömiä, etteivät syystä tai toisesta halua olla ilmaisia lapsenlikkoja teidän lapsille. Älä missään nimessä edes yritä korvata tätä heille.

Yleensä lapsista vain pidetään huolta.

Alapeukku? Lapsilla ei ole vaihtoehtoja, siksi heistä on pidettävä huolta. Isovanhemmilla valintoja on, vaikka niin helposti ovat sitä mieltä et pakollisia menoja. Sit on katkeroituneita heissä myös.

Lapsilla ovat vanhemmat.

Aikuiset lapset ovat minusta jossain määrin velvollisia myös huolehtimaan vanhemmistaan. Tuntuu vaan, että täällä Suomessa halutaan olla sillä tavalla aikuisia, että tehdään lapsia, mutta ei sillä tavalla aikuisia, että otettaisiin omista valinnoista vastuuta, saati että oltaisiin avuksi omille vanhemmille. Helposti ollaan vain käsi pitkänä ottamassa: hoitoapua, rahaa, siivousapua ja ties mitä. Moniko lapsiperheen äiti tai isä ehdottaa että lähdetääs hei haravoimaan isovanhempien luokse, mennääs auttamaan niiden puut vajaan tai käydään läpi niiden pakastin? Tai että kutsutaan isovanhemmat syömään ja passattavaksi? Moniko osallistuu omien todella iäkkäiden isovanhempiensa monimutkaisiin hoitojärjestelyihin tai välittää edes olla tietoinen missä byrokratiaviidakossa omat vanhemmat ehkä ovat niiden omien vanhempiensa asioissa?

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on se, että huomenna vien oman vakavasti sairaan äitini neurologisen sairaalaan ja otan lapseni mukaan. Jos appivanhemmat olisivat minun kirjoissani normaaleja, heitä ei varmasti haittaisi lapsen olo heillä tunnin ajan. 'Minulta ei tule enää ikinä löytymään heille inhimillisyyttä

Ok, tuossa tilanteessa ymmärrän erittäin hyvin loukkaantumisesi. En voi ymmärtää miksei voi auttaa noin lyhyttä aikaa jos toisella on hätätilanne ja kyseessä vielä vakavasti sairas ihminen. Tuon ajan nyt katsoo vaikka Pikku Kakkosta jos ei mitään muuta ohjelmaa jaksa järjestää. Kertoo kyllä paljon ihmisten perusluonteesta, minä minä-asenne taas valloillaan ja patalaiskoja, välinpitämättömiä ja empatiakyvyttömiä nämä appivanhemmat.

Toivottavasti edestään löytävät käytöksensä hedelmät. Mitäs mieltä mies on tästä?

Itse kyllä pitäisin huolen, että mies hoitaa jatkossa kaiken yhteydenpidon ja muistamisen tuohon suuntaan. Jos ei miniää voi tuollaisessa sairastapauksessa tuntiakaan auttaa, niin on ihan kohtuullista ettei sinunkaan tarvitse esim. isänpäivänä, merkkipäivinä tai jouluna raahautua paikalle muuten vaan. Mies vieköön lapsen sinne jos jaksaa, älä sinä vaivaudu. Ehkä kuolinvuoteelle sitten. Seuraavan kerran kun ruinaavat apua johonkin asiaan, sano että hoidat lastasi/haluat katsoa salkkareita/pyykit on laittamatta jne. , että ei käy ja koittakaa soitella vaikka taksia sen lonkkamurtumanne hoidattamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

MInä haluaisin olla miniälle jotain muuta kuin ilmainen lastenhoitaja. Kahteen vuoteen miniä ei ole käynyt kylässä muuta kuin tuomassa ja hakemassa lapsenlapsia, aina on kova kiire jonnekin. En kelpaa aikuisena ihmisenä seuraksi edes sen vertaa, että istuttaisiin kahvikupilliselle ja rupateltaisiin. .

Tämä juuri taitaa olla usein syynä, kun isovanhemmat eivät aina ole kovin auliita lastenhoitajia.

Jos yhteydenpito olisi vain pelkkää lastenhoitoa, tuskin itsekään olisin aina valmis auttamaan. Luulisin, että tarvittaessa apuakin saisi helpommin, jos oltaisiin muutenkin tekemisissä ihan tasa-arvoisten aikuisten tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MInä haluaisin olla miniälle jotain muuta kuin ilmainen lastenhoitaja. Kahteen vuoteen miniä ei ole käynyt kylässä muuta kuin tuomassa ja hakemassa lapsenlapsia, aina on kova kiire jonnekin. En kelpaa aikuisena ihmisenä seuraksi edes sen vertaa, että istuttaisiin kahvikupilliselle ja rupateltaisiin. Lastenlapsia hoidan 3-4 krt/kk, otan yökylään, kuljettelen harrastuksiin, otan sairaat lapset hoitoon jne. Keväällä otin lapsenlapset viikoksi hoitoon, kun poika ja miniä olivat yhdessä lomalla.

Lastenlasten kanssa saan olla niin paljon kuin ehdin ja enemmänkin, mutta aikuista seuraa miniä ei minulle suo. Koen, että isoäitiyttä käytetään hyväksi, ihmisenä en ole minkään arvoinen.

Vanhin lapsenlapsi menee syksyllä kouluun ja jo nyt miniä kaavailee, että olen iltapäivähoitajana tarvittaessa. Se merkitsee sitä, että joutuisin luopumaan vesijumpasta ja vanhustenpiiristä (jota olen vetämässä). Miniä ei kysy, sopiiko minulle, hän vain toteaa, että heidän perheensä tarvitsee tätä apua ja sitä on oltava tarjolla.

Jos kieltäydyn, saan kuulla, että sitten en näe lapsenlapsia lainkaan. Joko hyväksyn vaatimukset tai luovun lapsenlapsista.

Ja missä poikasi on? Pitääkö poikasi sinulle seuraa vai vaaditko tätä vain pojan puolisolta? Entä onko poikasi myös sitä mieltä, että jos kieltäydyt hoitamasta, niin et enää lapsia näe? Turha syyttää pelkästään miniää, jos poikasi ei ole yhtään sen parempi. Poikasi on niiden lasten isä, ja samalla tavalla lapsistaan vastuussa kun äitikin. Miniälläsi taas ei ole mitään velvollisuutta viettää aikaakanssasi, vaikka sitä tahtoisit. Pojaltasi sen sijaan olisi suotavaa tulla edes kahville ja juttelemaan, jos hänen lapsiaankin säännöllisesti hoidat. 

Tämä on muuten huvittavaa kaikissa miniä-haukuissa. Miniä aina sanelee sitä ja tätä, käskyttää ja pyytää. Mites se poika tosiaan? Eikö ne pyynnöt ole ihan molemmilta vanhemmilta? Vai minkälaisen tohvelin olette kasvattaneet jos poika on eri mieltä muttei saa suutaan ikinä auki? Pojassa ei koskaan ole vikaa, miniässä aina kun anopilta kysytään.

Tämä iltapäivähoidostakin natkuttanut: Oletko kysynyt pojaltasi mitä hän on tehnyt pojan iltapäivähoidon järjestymisen eteen? Ettei vaan sysää kaikkea miniäsi harteille? Turha kiukuta miniälle jos oma poikasi ei saa muuta ratkaisua ehdotettua tai aikaiseksi? Entäs jos onkin poikasi idea ja miniä vain sanoo sen ääneen kun poika ei saa aikaiseksi?

Miksei poika käy kahvilla ja kohtaa sinua aikuisena? Jos ei oma poikakaan jaksa, miksi miniän pitäisi?

Itse en anoppini kanssa jaksa olla yhtään ylimääräistä tekemisissä. Hoitaa lapsia ja näemme juurikin sen ajan kun lapsia sinne viedään tai haetaan. Käsittääkseni pääosin ihan mielellään heitä kyllä hoitaa, joten pyrin ystävällisesti käyttäytymään sen hetken kun kohtaamme. Tällöin hermot ei pala totaalisesti ja näin lapsetkin saavat rajoituksetta aikaa heidän kanssaan viettää. Mutta itse en jaksa, enkä kestä.

Kaakattaa, taivastelee ja kiekuu taukoamatta, lässyttää lapsille, puuttuu meidän asioihin arvostelevaan sävyyn, tuputtaa "vanhan kansan" kasvatusta ja ohjeistuksia, nälvii esim. meidän lelumäärää (todella minimaalinen verrattuna yhteenkään näkemääni lapsiperheeseen), kauhistelee lasten liian hienoja vaatteita (öh, ihan normaaleja h&m-kamoja ja käyttöön ostettu? Miksi kaiken pitäisi olla lumppua, että kelpaa?), ei ole ennenkään näin ja niin ja noin.... En vaan yksinkertaisesti siedä tätä ihmistä hetkeäkään ylimääräistä. En työkaverina, en harrastusriennoissa jne. sietäisi, eli se anoppi-titteli ei tässä nyt ole se juttu. Lasten takia yritän kestää, jotta saavat nähdä niin usein kuin haluavat. Jos pitävät minua lastenhoidon hyväksikäyttäjänä niin ilomielin lopetetaan käynnit kokonaan. Hoitoapua on tarjolla muualtakin ja niissä paikoissa ei tarvitse mielessään laskea koko ajan sataan.

Vierailija kirjoitti:

Huhuu ap!!! Miksi et vastaile kysymyksiin?

Mahdollisesti ap tietää isovanhemmilla olevan jokin todella pätevä syy kieltäytymiselleen - siksi ei viitsi tulla jatkamaankaan valitustaan.

Tilanteita on monia, ja tottakai se harmittaa jos itse jää ihmettelemään sairaan lapsensa kanssa kummallisessa tilanteessa. Mutta semmoista se joskus on... Toivottavasti ap:lla (ja kaikilla muillakin) on muitakin mahdollisia varahoitajia kuin isovanhemmat: sisaruksia, ystäviä joiden lapsia myös itse on valmis hätätilassa hoitamaan.

Verkostoituminen, sietäminen, myötätunto, kommunikaatio ja hyväntahtoisuus ovat ominaisia tuntemilleni ihmisille, joilla on runsaasti apuvoimaa käytössä. Kun voi antaa voi myös saada.

Huhuu, eikös se ap ole nyt siellä neuron polilla!! Ei ole nyt vastailemassa av:lla.

Aivan täysin normaalia on itsellä on vielö toiset isovanhemmat elossa näen heitä EHKÄ kerran vuodessa nuorempana en saanut heiltä ikinä mitään eikä ilmeisesti kukaan muukaan saanut jos lapsen tekaisen eivät he sitä tule näkemään.

Vierailija kirjoitti:

MInä haluaisin olla miniälle jotain muuta kuin ilmainen lastenhoitaja. Kahteen vuoteen miniä ei ole käynyt kylässä muuta kuin tuomassa ja hakemassa lapsenlapsia, aina on kova kiire jonnekin. En kelpaa aikuisena ihmisenä seuraksi edes sen vertaa, että istuttaisiin kahvikupilliselle ja rupateltaisiin. Lastenlapsia hoidan 3-4 krt/kk, otan yökylään, kuljettelen harrastuksiin, otan sairaat lapset hoitoon jne. Keväällä otin lapsenlapset viikoksi hoitoon, kun poika ja miniä olivat yhdessä lomalla.

Lastenlasten kanssa saan olla niin paljon kuin ehdin ja enemmänkin, mutta aikuista seuraa miniä ei minulle suo. Koen, että isoäitiyttä käytetään hyväksi, ihmisenä en ole minkään arvoinen.

Vanhin lapsenlapsi menee syksyllä kouluun ja jo nyt miniä kaavailee, että olen iltapäivähoitajana tarvittaessa. Se merkitsee sitä, että joutuisin luopumaan vesijumpasta ja vanhustenpiiristä (jota olen vetämässä). Miniä ei kysy, sopiiko minulle, hän vain toteaa, että heidän perheensä tarvitsee tätä apua ja sitä on oltava tarjolla.

Jos kieltäydyn, saan kuulla, että sitten en näe lapsenlapsia lainkaan. Joko hyväksyn vaatimukset tai luovun lapsenlapsista.

Mä tein omille lapsilleni selväksi jo ennenkuin oli vävyjä ja miniöitäkään, että jos lapseni minulta jotain tarvitsevat, he pyytävät sitä itse. Vävyt ja miniät pyytävät omilta vanhemmiltaan. Homma on toiminut erittäin hyvin, olipa kyseessä lastenhoito, taloudellinen apu, muuttoapu tai vaikka koiran ulkoilutus. Kertaakaan en ole kokenut itseäni hyväksikäytetyksi. 

Vierailija kirjoitti:

Äitini: narsistipaska, joka ei ole edes nähnyt nuorimmaista lastenlastaan, joka on jo yli yksivuotias

Isäni: alkoholisti, ulkoilee kyllä paljon, kun roikkuu puistonpenkillä ryyppyremminsä kanssa

Puolisoni äiti: voi hetken leikittää lapsia, jos toinen vanhemmista on myös paikalla, mutta ei siis ole hoitanut yhtäkään neljästä lapsenlapsestaan

Puolisoni isä: kuollut.

Että näillä mennään, ei ole näiden ihmisten hoitoavun varaan laskettu IKINÄ. Hoitoapua ollaan saatu muilta sukulaisilta, MLL:n lastenhoitajilta ja vertaisverkostosta, eli muiden samanikäisten lasten vanhemmilta, joihin ollaan ihan tarkoituksella tutustuttu ja kyselty onnistuisiko satunnaisesti lastenhoito puolin ja toisin.

Millainen on tuo narsistipaska äiti, joka ei ole nähnyt jo vuoden ikään ehtinyttä lapsenlastaan? Onko hänkin alkoholisti vai muuten mielenterveysongelmainen?? Oletko häneen yhteydessä;  minun on niin vaikea mummina ymmärtää tuota?

Miksi kuumeinen lapsi eroaisi jotenkin räkäisestä lapsesta. Yhtä hyvin se tauti tarttuu isovanhemmille oli se lapsi "vain" räkäinen vai myös kuumeinen?!

Ap tässä. En ole ehtinyt vastailemaan, koska tosiaan hoidan sairasta lastani. Askarreltiin aamu yhdessä.

Isovanhemmat mielellään ottavat parhaat palat isovanhemmuudesta silloin kun se heille sopii. Kuvaavat lasta mielellään ja esittelevät kuvia tuttavilleen. Jos todellista apua kaipaisi, kuten tänään olisin kaivannut tunniksi, sitä ei useimmiten saa. Onneksi ystäväni auttaa tänään. Isovanhemmilla ei ole tälle päivälle menoa, näin ovat itse kertoneet. Jos olisi vaan itsestäni kyse, en heitä enää tapaisi. Mutta nyt on lapsi, jota pitää ajatella. Hän rakastaa isovanhempiaan, eikä voi ymmärtää, miksi tapaavat niin harvoin. Itkee asiaa minulle välillä. Omat voimani ovat muutenkin aika loppu äiti vakavan sairauden ja sen myötä tulleiden asioiden hoidossa. Kyllä tämä taas tästä, sainpa purkaa pahan mieleni.

Ap