Isovanhemmat eivät auta

EN todellakaan uskoe ttä 4 v itkee isovanhempiensa perään jos kunnon suhdetta ei edes ole olemassa. Jospa joskus ap:tkin viittisi kirjoittaa asioita rehellisesti niinkuin ne on. Tuo on tosi ärsyttävää että tuodaan omat tunteet esiin muka lapsen kautta.

Jos kyseessä on todellinen avun tarve, niin ihmettelen. Mitään velvollisuuttahan lapsen hoitoon ei ole kenelläkään muulla kuin vanhemmilla, mutta itse hoitaisin "hätätilanteessa" vaikka puolitutun naapurin muksua koska minusta se on vain inhimillistä toimintaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on se, että huomenna vien oman vakavasti sairaan äitini neurologisen sairaalaan ja otan lapseni mukaan. Jos appivanhemmat olisivat minun kirjoissani normaaleja, heitä ei varmasti haittaisi lapsen olo heillä tunnin ajan. 'Minulta ei tule enää ikinä löytymään heille inhimillisyyttä

Voisiko olla jotain mustasukkaisuuttakin? Oletteko auttaneet heitä kuten äitiäsikin?

Onko äidilläsi ja appivanhemmillasi hyvät välit vai onko jotain selkkauksia heillä?

Tuo tarttumisasia oli myös hyvä pointti. Vanhemmille ihmisille voi tavallinen harmiton flunssa olla vakava. Esim. oma isäni kun sydänleikattiin, oli tarkkaa, ettei saisi flunssaa.

Mutta on ihan ok ottaa räkäinen lapsi mukaan sairaalaan. Ja aika paksua olla mustasukkainen siitä, että ap vie vakavasti sairaan äitinsä sairaalaan. Jos appivanhemmat eivät ole itse sairaita, niin en ymmärrä, miksi he eivät suostu hoitamaan lasta sen aikaa, että ap saa vietyä äitinsä.

Miksi äiti pitää viedä sairaalaan? Meillä äiti osaa mennä taksilla, ei sinne osastolle oteta omaisia mukaan. Neurologian poliklinikalla taas ei ole sillä tavalla sairaita, että nuha olisi heille kuolemaksi.

Vierailija kirjoitti:

Asuvatko lähellä? Onko teillä hyvät välit muuten? Minkälainen lapsenne on, onko kenties kovin vaativa/rasittava tapaus...? Pitävätkö oikeasti lapsista? Oletko kovin päällepäsmäri: jos eivät uskalla hoitaa toisen lasta? Onko heillä jotain sairauksia tai muuten ovatko ehkä jotenkin huonossa kunnossa eivätkä ehkä tohdi kertoa siitä? Oletteko te tai joku muu lapsista "hyväksikäyttänyt" heidän apuaan? Tai ehkä heillä itsellään on traumoja asioihin puuttuvista isovanhemmista, kun ovat itse olleet aikanaan tuoreita vanhempia? Joskus jotkut vetävät överiksi, kun "eivät halua olla samanlaisia (yhtä kamalia) kuin heitä kohtaan ollaan oltu" ja ovat sitten vallan hoitamatta ym.

Vaikea sanoa, mikä on takana. Mutta toisaalta isovanhemmilla on oikeus olla hoitamatta lapsenlapsia ja sanoa ei, niin halutessaan. Kannattaa jutella, mikä on taustalla?

Tästä tuli mieleen, että kysytäänkö viisikymppisiltä, jotka auttavat vanhempiaan, että "pitävätkö he oikeasti vanhuksista"?

no voi kyynel

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MInä haluaisin olla miniälle jotain muuta kuin ilmainen lastenhoitaja. Kahteen vuoteen miniä ei ole käynyt kylässä muuta kuin tuomassa ja hakemassa lapsenlapsia, aina on kova kiire jonnekin. En kelpaa aikuisena ihmisenä seuraksi edes sen vertaa, että istuttaisiin kahvikupilliselle ja rupateltaisiin. Lastenlapsia hoidan 3-4 krt/kk, otan yökylään, kuljettelen harrastuksiin, otan sairaat lapset hoitoon jne. Keväällä otin lapsenlapset viikoksi hoitoon, kun poika ja miniä olivat yhdessä lomalla.

Lastenlasten kanssa saan olla niin paljon kuin ehdin ja enemmänkin, mutta aikuista seuraa miniä ei minulle suo. Koen, että isoäitiyttä käytetään hyväksi, ihmisenä en ole minkään arvoinen.

Vanhin lapsenlapsi menee syksyllä kouluun ja jo nyt miniä kaavailee, että olen iltapäivähoitajana tarvittaessa. Se merkitsee sitä, että joutuisin luopumaan vesijumpasta ja vanhustenpiiristä (jota olen vetämässä). Miniä ei kysy, sopiiko minulle, hän vain toteaa, että heidän perheensä tarvitsee tätä apua ja sitä on oltava tarjolla.

Jos kieltäydyn, saan kuulla, että sitten en näe lapsenlapsia lainkaan. Joko hyväksyn vaatimukset tai luovun lapsenlapsista.

Ja missä poikasi on? Pitääkö poikasi sinulle seuraa vai vaaditko tätä vain pojan puolisolta? Entä onko poikasi myös sitä mieltä, että jos kieltäydyt hoitamasta, niin et enää lapsia näe? Turha syyttää pelkästään miniää, jos poikasi ei ole yhtään sen parempi. Poikasi on niiden lasten isä, ja samalla tavalla lapsistaan vastuussa kun äitikin. Miniälläsi taas ei ole mitään velvollisuutta viettää aikaakanssasi, vaikka sitä tahtoisit. Pojaltasi sen sijaan olisi suotavaa tulla edes kahville ja juttelemaan, jos hänen lapsiaankin säännöllisesti hoidat. 

Poika on kanssani tekemisissä, käy kahvilla aina, kun tuo tai hakee lapsia. Kyse ei ole nyt siitä, miten poika minua kohtelee vaan siitä, että miniälle olen ilmainen lastenhoitaja, jonka kanssa hänellä ei ole mitään halua istua alas juttelemaan. Valitettavasti se on pääasiassa miniä, joka lapsia kuljettaa tai jos tulevat yhdessä, ei poika saa jäädä rupattelemaan. Miniällä ei sinusta ole mitään velvollisuutta viettää aikaa kanssani, mutta eikö aikuiseen kanssakäymiseen kuulu se, että lapsen vanhemmat ovat isovanhempien kanssa tekemisissä muutenkin kuin "vahdinvaihdossa"?

Poika on suoraa sanonut, että häntä suututtaa vaimonsa tapa toimia, mutta koska he ovat parisuhteessa, niin hänen on oltava vaimonsa puolella, vaikka se on väärin.

Olen harkinnut, että lopetan lastenhoitopalvelun ja ajattelen niin, että olen tehnyt nyt voitavani, enempään en pysty. Vietän mieluummin aikaani sellaisten kanssa, jotka minua arvostavat.

Jos on kyse tästä yhdestä kerrasta vain, on ihan normaalia. Heillä voi olla juuri sillä hetkellä jotain ennalta sovittua ohjelmaa/menoa/tekemistä, johon eivät voi ottaa lasta mukaan. Tai ovat itse sellaisessa kunnossa juuri nyt, etteivät jaksa ottaa pientä hoidettavaksi, mutta eivät halua huolestuttaa sinua kertomalla totuutta terveydentilastaan.

Jos eivät ole koskaan ennenkään hoitaneet, se ei tälläkään kerralla varmaan tullut yllätyksenä, ja on siis heidän tapauksessaan ihan normaalia.

Mun anoppi ei hoida. Asutaan suht lähekkäin mutta ei koskaan ota itse yhteyttä, vaikka olen asiasta hänelle sanonut.

Tulee kyllä kylään jos pyydän, tai käydään kaupoilla jne. Mutta aina mun aloitteesta. Ei varmaan näkisi lapsenlapsia ollenkaan jos itse lakkausin pitämästä yhteyksiä.

Näkee enemmän veljensä lastenlapsia. Kertoo aina niistä ja kehuu kovasti. Nyt olivat risteilyllä syyslomalla, toki näiden lapsien oma mummi oli mukana, on anopin hyvä ystävä.

Onneksi on omat vanhemmat. Ne on olleet avuksi ja meidän lapset auttaa nyt heitä tarvittaessa, käyvät moikkaamassa ja tekevät pikku askareita jos on tarve. 2 lasta siis on jo teinejä.

Jotenkin säälittää anoppi, se ei tiedä mistä kaikesta hyvästä on jäänyt paitsi.

Heh, me ollaan miehen kanssa testattu isovanhempien luotettavuus etukäteen jättämällä koirat aina välistä hoitoon kummankin vanhemmille. Ilmeisesti ovat ihan iloisena ja valmiina toimimaan myös ihmislapsenlapsiensa hoitopaikkoina, toki pitää sopia aina erikseen, ettei heillä ole muita menoja ja esteitä, kuten normaaleihin käytöstapoihin kuuluu.

AP:n tapauksesta tuli mieleen, että jos ovat vanhuksia, joilla heikko vastustuskyky, eikö räkätautinen lapsi ole ikäihmiselle aikamoinen tartuntariski? Minkä ikäiset isovanhemmat?

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, ettei isovanhemmat tarvitse apua vanhoilla päivillään.

.

Päinvastoin toivotaan, että tarvitsevat ja pyytävät.  Tuolloin voi antaa samantasoisen vastauksen kuin nyt itse antavat, mikäli heiltä tilapäistä ja lyhtyaikaista apua pyytää.

Onneksi on vain poikia, niin saa olla se paska-anoppi rauhassa. Olen laiska ja nautiskelija perusluonteeltani ja ei nappaa lapsenlikaksi alkaminen vanhempana. Onneksi miniät inhoaa anoppejaan, niin saa viettää ne vanhuuspäivät rauhassa.

Anoppi ei oo koskaan hoitanut lapsiamme kun taas äitini on halunnut ehdottomasti hoitaa lapsenlapsiaan vaikka on työikäinen yhä.

Ei ole ihan kauhean normaalia, mitä nyt mietin omaa tuttavapiiriä. Meillä on tilanne tällainen:

Minun äiti: alkoholisoitunut luuseri, elää jossain laitoksessa toisella puolella Suomea. 

Isä: auttaa parhaansa mukaan, varsinkin remonteissa joita on ollut parin vuoden aikajaksolla pakko tehdä, ja vaimonsakin on hiljalleen alkanut osallistua perhe-elämään, tosin häntä emme "velvoita" lastenhoitoon mitenkään. Auttaa kyllä myös joskus heidän kanssaan. 

Miehen äiti: vielä työelämässä ja tekee kolmivuorotyötä. Hoitaa omia vanhempiaan siinä sivussa. Ei käy meillä edes kylässä kuin aniharvoin. Näkee tyttäriään paljon useammin vaikka he asuvat kaukana. Koen tästä suuresti huonoa omaatuntoa, vaikka en ihan ymmärrä mitä olen tehnyt väärin. En ole riidellyt, en ollut hankala. Häntä ei vain kiinnosta. Sukujuhlissa esittää maailman parasta mummua, mikä on alkanut ärsyttää suuresti. 

Miehen isä: ennen auttoi enemmän ja kävi useammin ihan vain kylässä. Nyt vähentynyt radikaalisti. Tuntuu kuin olisi loukkaantunut jostain, mutta en tiedä mistä.

Meidän oma tilanne: mies töissä, myös työmatkoja ulkomaille kolme-neljä kertaa vuodessa. Minä osa-aikatöissä ja koulussa ennen kolmatta lasta, nyt vain koulussa. Meillä on todella hetkinen elämäntilanne, mutta olisi silti ihana ihan vain nähdä sukulaisia joskus. Monesta tilaisuudesta olemme joutuneet ajanpuutteen takia kieltäytymään kohteliaaksi ja mietinkin, onko siinä syy olla meille vihaisia? No, ostin kuukausi sitten isänpäiväksi keikkaliput minulle ja miehelle, ja pyysin miehen vanhemmilta lastenhoitoapua siksi aikaa. Samalla ehdotin, että olisimme meillä tarjoneet isänpäivälounaan ja kakkua. Vastaus oli jyrkkä EI.

Täytyy myöntää, että kyllä minä mieleni pahoitin. Oma isäni ei tuolloin pääse, kaveriperheiltä ei kehtaa pyytää apua. Palkkasin sitten hoitajan. Niinhän sitä sanotaan, että nykyvanhempien pitääkin tehdä jos ikinä mitään tahtoo puolison kanssa kaksistaan tehdä? :(

Sanon kuin isoäitini: hoitakoot kuka on tehnytkin. Isoäiti kertoi, että hän joutui pienestä asti vahtimaan nuorempia sisaruksiaan. Tarpeen tullen hän osasi olla aika teräväkielinen. Niinpä kun hän oli kyllästynyt sisarusten ainaiseen vahtimiseen, hän oli lausahtanut yllä olevan toteamuksen - ja saanut kunnon selkäsaunan. Mutta minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Nuori äitini oli yksinhuoltaja, joka vasta lapsen saatuaan hankki ammatin, joten isoäiti hoiteli minua monta vuotta. Eikä tietääkseni edes valittanut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MInä haluaisin olla miniälle jotain muuta kuin ilmainen lastenhoitaja. Kahteen vuoteen miniä ei ole käynyt kylässä muuta kuin tuomassa ja hakemassa lapsenlapsia, aina on kova kiire jonnekin. En kelpaa aikuisena ihmisenä seuraksi edes sen vertaa, että istuttaisiin kahvikupilliselle ja rupateltaisiin. Lastenlapsia hoidan 3-4 krt/kk, otan yökylään, kuljettelen harrastuksiin, otan sairaat lapset hoitoon jne. Keväällä otin lapsenlapset viikoksi hoitoon, kun poika ja miniä olivat yhdessä lomalla.

Lastenlasten kanssa saan olla niin paljon kuin ehdin ja enemmänkin, mutta aikuista seuraa miniä ei minulle suo. Koen, että isoäitiyttä käytetään hyväksi, ihmisenä en ole minkään arvoinen.

Vanhin lapsenlapsi menee syksyllä kouluun ja jo nyt miniä kaavailee, että olen iltapäivähoitajana tarvittaessa. Se merkitsee sitä, että joutuisin luopumaan vesijumpasta ja vanhustenpiiristä (jota olen vetämässä). Miniä ei kysy, sopiiko minulle, hän vain toteaa, että heidän perheensä tarvitsee tätä apua ja sitä on oltava tarjolla.

Jos kieltäydyn, saan kuulla, että sitten en näe lapsenlapsia lainkaan. Joko hyväksyn vaatimukset tai luovun lapsenlapsista.

Ja missä poikasi on? Pitääkö poikasi sinulle seuraa vai vaaditko tätä vain pojan puolisolta? Entä onko poikasi myös sitä mieltä, että jos kieltäydyt hoitamasta, niin et enää lapsia näe? Turha syyttää pelkästään miniää, jos poikasi ei ole yhtään sen parempi. Poikasi on niiden lasten isä, ja samalla tavalla lapsistaan vastuussa kun äitikin. Miniälläsi taas ei ole mitään velvollisuutta viettää aikaakanssasi, vaikka sitä tahtoisit. Pojaltasi sen sijaan olisi suotavaa tulla edes kahville ja juttelemaan, jos hänen lapsiaankin säännöllisesti hoidat. 

Jos anoppi hoitaa jatkuvasti lapsenlapsia niin kyllä miniällä on velvollisuus edes kahvikupillinen silloin tällöin juoda. Oletan, että hoitaa jopa ihan korvausta vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihan kauhean normaalia, mitä nyt mietin omaa tuttavapiiriä. Meillä on tilanne tällainen:

Minun äiti: alkoholisoitunut luuseri, elää jossain laitoksessa toisella puolella Suomea. 

Isä: auttaa parhaansa mukaan, varsinkin remonteissa joita on ollut parin vuoden aikajaksolla pakko tehdä, ja vaimonsakin on hiljalleen alkanut osallistua perhe-elämään, tosin häntä emme "velvoita" lastenhoitoon mitenkään. Auttaa kyllä myös joskus heidän kanssaan. 

Miehen äiti: vielä työelämässä ja tekee kolmivuorotyötä. Hoitaa omia vanhempiaan siinä sivussa. Ei käy meillä edes kylässä kuin aniharvoin. Näkee tyttäriään paljon useammin vaikka he asuvat kaukana. Koen tästä suuresti huonoa omaatuntoa, vaikka en ihan ymmärrä mitä olen tehnyt väärin. En ole riidellyt, en ollut hankala. Häntä ei vain kiinnosta. Sukujuhlissa esittää maailman parasta mummua, mikä on alkanut ärsyttää suuresti. 

Miehen isä: ennen auttoi enemmän ja kävi useammin ihan vain kylässä. Nyt vähentynyt radikaalisti. Tuntuu kuin olisi loukkaantunut jostain, mutta en tiedä mistä.

Meidän oma tilanne: mies töissä, myös työmatkoja ulkomaille kolme-neljä kertaa vuodessa. Minä osa-aikatöissä ja koulussa ennen kolmatta lasta, nyt vain koulussa. Meillä on todella hetkinen elämäntilanne, mutta olisi silti ihana ihan vain nähdä sukulaisia joskus. Monesta tilaisuudesta olemme joutuneet ajanpuutteen takia kieltäytymään kohteliaaksi ja mietinkin, onko siinä syy olla meille vihaisia? No, ostin kuukausi sitten isänpäiväksi keikkaliput minulle ja miehelle, ja pyysin miehen vanhemmilta lastenhoitoapua siksi aikaa. Samalla ehdotin, että olisimme meillä tarjoneet isänpäivälounaan ja kakkua. Vastaus oli jyrkkä EI.

Täytyy myöntää, että kyllä minä mieleni pahoitin. Oma isäni ei tuolloin pääse, kaveriperheiltä ei kehtaa pyytää apua. Palkkasin sitten hoitajan. Niinhän sitä sanotaan, että nykyvanhempien pitääkin tehdä jos ikinä mitään tahtoo puolison kanssa kaksistaan tehdä? :(

 

Että ajattelit nakittaa appesi lapsenvahtihommiin isänpäivän kunniaksi? Ei tullut mieleen että hän on ukki muutamalle muullekin lapsenlapselle... ja isä muillekin kuin miehellesi.

Kehno pelisilmä sinulla, täytyy sanoa.

Onko sinun "tunti lastenhoitoa" oikeasti puolipäivää? 4 h?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihan kauhean normaalia, mitä nyt mietin omaa tuttavapiiriä. Meillä on tilanne tällainen:

Minun äiti: alkoholisoitunut luuseri, elää jossain laitoksessa toisella puolella Suomea. 

Isä: auttaa parhaansa mukaan, varsinkin remonteissa joita on ollut parin vuoden aikajaksolla pakko tehdä, ja vaimonsakin on hiljalleen alkanut osallistua perhe-elämään, tosin häntä emme "velvoita" lastenhoitoon mitenkään. Auttaa kyllä myös joskus heidän kanssaan. 

Miehen äiti: vielä työelämässä ja tekee kolmivuorotyötä. Hoitaa omia vanhempiaan siinä sivussa. Ei käy meillä edes kylässä kuin aniharvoin. Näkee tyttäriään paljon useammin vaikka he asuvat kaukana. Koen tästä suuresti huonoa omaatuntoa, vaikka en ihan ymmärrä mitä olen tehnyt väärin. En ole riidellyt, en ollut hankala. Häntä ei vain kiinnosta. Sukujuhlissa esittää maailman parasta mummua, mikä on alkanut ärsyttää suuresti. 

Miehen isä: ennen auttoi enemmän ja kävi useammin ihan vain kylässä. Nyt vähentynyt radikaalisti. Tuntuu kuin olisi loukkaantunut jostain, mutta en tiedä mistä.

Meidän oma tilanne: mies töissä, myös työmatkoja ulkomaille kolme-neljä kertaa vuodessa. Minä osa-aikatöissä ja koulussa ennen kolmatta lasta, nyt vain koulussa. Meillä on todella hetkinen elämäntilanne, mutta olisi silti ihana ihan vain nähdä sukulaisia joskus. Monesta tilaisuudesta olemme joutuneet ajanpuutteen takia kieltäytymään kohteliaaksi ja mietinkin, onko siinä syy olla meille vihaisia? No, ostin kuukausi sitten isänpäiväksi keikkaliput minulle ja miehelle, ja pyysin miehen vanhemmilta lastenhoitoapua siksi aikaa. Samalla ehdotin, että olisimme meillä tarjoneet isänpäivälounaan ja kakkua. Vastaus oli jyrkkä EI.

Täytyy myöntää, että kyllä minä mieleni pahoitin. Oma isäni ei tuolloin pääse, kaveriperheiltä ei kehtaa pyytää apua. Palkkasin sitten hoitajan. Niinhän sitä sanotaan, että nykyvanhempien pitääkin tehdä jos ikinä mitään tahtoo puolison kanssa kaksistaan tehdä? :(

 

Että ajattelit nakittaa appesi lapsenvahtihommiin isänpäivän kunniaksi? Ei tullut mieleen että hän on ukki muutamalle muullekin lapsenlapselle... ja isä muillekin kuin miehellesi.

Kehno pelisilmä sinulla, täytyy sanoa.

Minun oma isäni ei isänpäivää pidä kovin kummoisena, vaikka aina olen häntä muistanut. Sitä, että keikka on isänpäivänä (keskellä päivää), en lippuja ostaessa ihan rehellisesti sanottuna ymmärtänyt. Huomasin asian vasta kun avasin kalenterin ennen kuin olin soittamassa apua. Ja tarjosinhan minä tuossa että meillä olisi ollut lounas, ja kaikki olisivat kyllä olleet tervetulleita. Myöhemmin on vielä selvinnyt, ettei miehen siskotkaan ole menossa kylään isänpäivänä - en ole nyt ainoa pahis tässä suvussa ;)

Vierailija kirjoitti:

Onpa outoa jossei isovanhemmat voi hetkeä viettää lapsenlapsensa kanssa..

onhan niitä pissis-mummoja nykyään, ei niitä kiinnosta eikä ne jaksa siis ei toodellakaan...

Oikeasti, biologisesti ihmisnaaras lakkaa lisääntymästä niin nuorena jja elää niin kauan juuri siksi, että kestää niin kauan saada ihmisen poikaset itsenäistymään. Siinä tarvitaan enemmän porukkaa kuin yksi emo, tarvitaan isovanhempia.