Onko muilla yli nelikymppisillä tunne että eletään elämän ehtoopuolta?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuntuu että ehtoopuoli on alkanut, ja se surettaa koska se odottamani elämä ei koskaan ehtinyt edes alkaa. 

Menin nuorena matalapalkkahommiin, koska piti saada rahaa. Opinnot jäivät, koska opintotuki&laina eivät riittäneet elämiseen eikä minulla ollut tukiverkkoja. Jumituin tekemään samaa pienipalkkaista työtä pitkäksi aikaa, ilman ylenemismahdollisuuksia, elin kädestä suuhun, asuin vuokralla, mitään ei jäänyt säästöön.

Viimein yt:t osuivat minuunkin ja päätin jatkaa kesken jääneitä opintoja jotta pääsisin vihdoin taloudellisesti vakaampaan elämään. Valmistuin 38-vuotiaana. Nyt olen 40 ja ollut kaksi vuotta työtön. En vain saa töitä tältä uudelta alalta, koska muut vastavalmistuneet ovat parikymppisiä ja minun ikäisilläni etuna on kokemus. Toisaalta en saa enää niitä ns. paskaduunejakaan, koska työnantajien on helppo arvata että etsin myös oman alani töitä ja vaihdan paikkaa heti kun saan paremman työn.

En tiedä, mitä minun olisi pitänyt aiemmin tehdä tai mitä voisin tehdä nyt. Olen aivan lamaantunut. Lapsia ei ole, joten olen aivan samassa tilanteessa kuin lukion jälkeen. Elämä on valunut ohi. Pelkään tulevaisuutta leipäjonoissa ja kansaneläkkeellä. Luultavasti teen itsemurhan ennen eläkeikää, kunhan omat vanhempani ovat kuolleet.

Sama tilanne paitsi että mä en ole edes valmistunut mihinkään ammattiin. Pätkätöitä teen nykyisin ja ammatin opiskelu kiinnostaisi mutta ongelma on, että ne alat mihin pk-pohjalla pääsisin ei kiinnosta pätkän vertaa.  Nyt sitten nelikymppisenä tosiaan on tunne että tämä elämä oli ja meni enkä mä missään vaiheessa saanut elää sitä.

N40

Eipä ole hirveästi tullut ajateltua, että kuinka "ehtoolla" sitä ollaan, mutta jos viikatemies korjaa vaikka huomenna, niin täyttä elämää on tullut vietettyä.

Nyt 47 -vuotiaana periaatteessa ne kaikki unelmat, joita on joskus ollut, ovat toteutuneet riittävällä intensiteetillä. Teininä unelmoin siitä, että joskus minun tekemiäni lauluja levytetään. Sittemmin useampia tekemiäni levyllisiä on julkaistu minun itseni, bändieni ja muidenkin artistien taholta. Jossain vaiheessa unelmoin myös siitä, että suorittaisin joskus yliopistotutkinnon ja työskentelisin sekä Suomessa että ulkomailla. Ne ovat toteutuneet ja niiden eteen tuli aikoinaan nähtyä vaivaa hyvinkin paljon.

Teininä haaveilin joskus myös ulkomaisesta puolisosta "koska kuulosti jännältä". Myöhemmin useampien suomalaisten ja ulkomaalaisten suhteiden jälkeen ulkomaalainen puoliso ilmaantui töiden kautta, joskaan ei minulla suomalaisiakaan vastaan mitään ollut. Kulttuurierot ovat joskus lievästi haasteellisia, mutta luonteemme ovat niin samankaltaiset, että eipä ole pahempia konflikteja ollut.

Sen sijaan en ole koskaan haaveillut varsinaisesti rahasta, kuuluisuudesta tai materiasta, kuten talosta, autosta, kesämökistä. Materialla ei ole ollut minulle koskaan mitään merkitystä. Tienaan riittävästi, maksamme vielä pari vuotta asunnosta (jonka vaimoke oli ostanut ennen tapaamistamme) ja kesämökkejä on perintöjen kautta. Ihan kiva, mutta ei välttämätöntä. Lapsista en haaveillut koskaan, koska en ole halunnut sitoa itseäni kenenkään kaitsijaksi pariksikymmeneksi vuodeksi. No, lapsi on tullut ja elätetty, enkä sitä vaihtaisi pois tietenkään, mutta en koskaan erityisesti katsonut tarvitsevani perinteistä perhe-elämää. Elämän jakaminen kumppanin kanssa riittää. Ja hyvät ystävät.

Minusta tuntuu, että monet ihmiset asettavat riman turhan korkealle ja sitten pettyvät ja katkeroituvat, kun ei mennytkään niin kuin saippuaoopperassa. Jäi unelmatalo rakentamatta, mersu ostamatta ja rikkaan ridgen sijaan elämän valtaosa tuli vietettyä naapurikylän köyhän tanelin tai keskituloisen jarmon kanssa. Mutta ehkä elämässä on sittenkin ollut paljon hyviä asioita ja niitä saattaa tulla myös tulevaisuudessa?

Olen ollut jo pari vuotta työttömänä erinäisten työpätkien jälkeen, ja nyt on välillä pelko p-siissä, että mitä ihmettä teen (työkseni) tulevaisuudessa. Olen uudelleenkouluttautunut jo kerran, mutta sekin on tuottanut vain pari pätkää. Työhaluja olisi, mutta kuka palkkaa yli 40-v pari vuotta työttömänä ollutta... Onneksi elämässä on muita ilonaiheita; perhe, ystävät ja harrastukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen fyysisen huippukohta 25-vuotiaana. Sen jälkeen se on väkisin alamäkeä.

Noup. Itse olin sairaana. Nyt elämäni kunnossa.

Hienoa logiikkaa.

Tosiasia on silti se, että et voi päästä 35-vuotiaana enää niin kovaan kuin olisit voinut päässä 25-vuotiaana. Huippukohta on takanapäin joka tapauksessa.

Miten niin olisin päässyt huippukuntoon kun olin helvetin kipeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen fyysisen huippukohta 25-vuotiaana. Sen jälkeen se on väkisin alamäkeä.

Noup. Itse olin sairaana. Nyt elämäni kunnossa.

Hienoa logiikkaa.

Tosiasia on silti se, että et voi päästä 35-vuotiaana enää niin kovaan kuin olisit voinut päässä 25-vuotiaana. Huippukohta on takanapäin joka tapauksessa.

Miten niin olisin päässyt huippukuntoon kun olin helvetin kipeä?

Paskaa tuuria.

Se, että olit 25-vuotiaana sairas ei silti tarkoita sitä, että voisit päästä 35-vuotiaana samaan mihin olisit voinut päästä 25-vuotiaana mikäli terveys olisi sallinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen fyysisen huippukohta 25-vuotiaana. Sen jälkeen se on väkisin alamäkeä.

Noup. Itse olin sairaana. Nyt elämäni kunnossa.

Hienoa logiikkaa.

Tosiasia on silti se, että et voi päästä 35-vuotiaana enää niin kovaan kuin olisit voinut päässä 25-vuotiaana. Huippukohta on takanapäin joka tapauksessa.

Miten niin olisin päässyt huippukuntoon kun olin helvetin kipeä?

Paskaa tuuria.

Se, että olit 25-vuotiaana sairas ei silti tarkoita sitä, että voisit päästä 35-vuotiaana samaan mihin olisit voinut päästä 25-vuotiaana mikäli terveys olisi sallinut.

Miten niin paskaa tuuria, mulla menee hyvin. Mutta miten se liittyy mihinkään, että olisin 25-vuotiaana voinut olla jossain teoreettisessa huippukunnossa, ei se merkitse yhtään mitään, koska en ole/ollut kilpaurheilija. Se merkitsee, että pystyn tehdä asioita, esimerkiksi sellaisia asioita kuin käydä töissä, nukkua. Toisin sanoen vanhempana voi olla paremmassa kunnossa kuin nuorempana, vaikka useammin se saattaa mennä niin, että on ollut paremmmassa kunnossa nuorempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen fyysisen huippukohta 25-vuotiaana. Sen jälkeen se on väkisin alamäkeä.

Noup. Itse olin sairaana. Nyt elämäni kunnossa.

Hienoa logiikkaa.

Tosiasia on silti se, että et voi päästä 35-vuotiaana enää niin kovaan kuin olisit voinut päässä 25-vuotiaana. Huippukohta on takanapäin joka tapauksessa.

Miten niin olisin päässyt huippukuntoon kun olin helvetin kipeä?

Paskaa tuuria.

Se, että olit 25-vuotiaana sairas ei silti tarkoita sitä, että voisit päästä 35-vuotiaana samaan mihin olisit voinut päästä 25-vuotiaana mikäli terveys olisi sallinut.

En ole tuo äskeinen, mutta kun ihminen arvioi elämäänsä, hän tekee sen aina kokemuspiirinsä puitteissa.

Äskeisen kirjoittajan kokemus on, että hän on elämänsä kunnossa 35-vuotiaana. Ei hän siis voi arvioida, millaista olisi ollut olla paremmassa kunnossa 25-vuotiaana. Ihan samoin voi olla, että hän on 35-vuotiaana paremmassa kunnossa kuin sinä ikinä, mutta ei tässä ketjussa kukaan vaadi sinua vertaamaan omaa kuntoasi hänen kuntoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen fyysisen huippukohta 25-vuotiaana. Sen jälkeen se on väkisin alamäkeä.

Noup. Itse olin sairaana. Nyt elämäni kunnossa.

Hienoa logiikkaa.

Tosiasia on silti se, että et voi päästä 35-vuotiaana enää niin kovaan kuin olisit voinut päässä 25-vuotiaana. Huippukohta on takanapäin joka tapauksessa.

Miten niin olisin päässyt huippukuntoon kun olin helvetin kipeä?

Paskaa tuuria.

Se, että olit 25-vuotiaana sairas ei silti tarkoita sitä, että voisit päästä 35-vuotiaana samaan mihin olisit voinut päästä 25-vuotiaana mikäli terveys olisi sallinut.

Miten niin paskaa tuuria, mulla menee hyvin. Mutta miten se liittyy mihinkään, että olisin 25-vuotiaana voinut olla jossain teoreettisessa huippukunnossa, ei se merkitse yhtään mitään, koska en ole/ollut kilpaurheilija. Se merkitsee, että pystyn tehdä asioita, esimerkiksi sellaisia asioita kuin käydä töissä, nukkua. Toisin sanoen vanhempana voi olla paremmassa kunnossa kuin nuorempana, vaikka useammin se saattaa mennä niin, että on ollut paremmmassa kunnossa nuorempana.

Kyllä vanhempana voi olla paremmassa kunnossa kuin nuorempana, mutta vanhempana ei voi olla niin hyvässä kuin olisi voinut olla nuorempana, about 25-uotiaana.