Lue keskustelun säännöt.
Avovaimo kohtelee kuin roskaa
01.11.2016 |
Hirveän paha mieli, ei suostu puhumaan mistään mitään.
Tunnen olevani maailman iljettävin olento, halaaminenkin saa hänet tuhahtelemaan vitutuksesta.
On kaksi pientä yhteistä lasta.
Sydäntä raastaa, ahdistaa ja stressaa aivan älyttömästi.
Tekisin mitä tahansa, että perheellä olisi jälleen kaikki hyvin mutta on todella vaikeaa ilman mitään tukea.
Minulla on ollut todella stressaava työ, johon en myöskään saanut mitään tukea puolisolta.
Joka hetki kun olen hereillä, ajattelen perhettämme ja että miten voisin toimia paremmin puolisona ja isänä, mutta vastakaikua ei tipu. Yhtään.
Ihan oksettaa kun on niin voimakas suru. Pelottaa että saan sydänkohtauksen yöllä.
En hae sympatiaa enkä halua demonisoida Rakastani. Kunhan purin tunteitani.
Kommentit (62)
1: Painoit töitä kuin pieni eläin oletettavasti vaimosi vanhempainvapaat kun tulonne olivat pienemmät. Kotityöt ja lapset hoiti vaimo?
2: Heräsit todellisuuteen ja aloit tehdä osasi kotitöistä, ja nyt tarttis saada pimperoa myös?
Voi nyyh.
Aloita pyytämällä anteeksi. Sitten opettele kommunikoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat jotenkin heikolta ja takertuvalta. Missä assertivisuus, puoliesi pitäminen, omien tarpeidesi asettaminen etusijalle? Ei naisesi voi avautua sinulle, jos hän ei luota sinuun ja kykyysi olla hänen miehensä. Koeta opetella ilmaisemaan suuttumusta, älä mielistele ja suojele vaimokettasi kuin vähämielistä.
hanska kirjoitti:
Vaikutat jotenkin heikolta ja takertuvalta. Missä assertivisuus, puoliesi pitäminen, omien tarpeidesi asettaminen etusijalle? Ei naisesi voi avautua sinulle, jos hän ei luota sinuun ja kykyysi olla hänen miehensä. Koeta opetella ilmaisemaan suuttumusta, älä mielistele ja suojele vaimokettasi kuin vähämielistä.
Itsekkyys, suuttuminen ja toisen huomiotta ottaminenko auttaa?
Ihme ruikutusta, oikeinko aikuinen mies tätä kirjoittaa!
Aloittakaa lisäämällä hellyyttä suhteeseen sit on helpompi puhuakkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiallisia neuvoja ja tukea Ap täältä tarvii,eikä asiattomia kommentteja😒
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vaikutat jotenkin heikolta ja takertuvalta. Missä assertivisuus, puoliesi pitäminen, omien tarpeidesi asettaminen etusijalle? Ei naisesi voi avautua sinulle, jos hän ei luota sinuun ja kykyysi olla hänen miehensä. Koeta opetella ilmaisemaan suuttumusta, älä mielistele ja suojele vaimokettasi kuin vähämielistä.
Itsekkyys, suuttuminen ja toisen huomiotta ottaminenko auttaa?
Terve itsekkyys ja aiheesta suuttuminen kyllä auttavat. Naisena kaipaan mieheltä todellakin muuta kuin että on huomiota kerjäävä koiranpentu valmiina miellyttämään kaiken aikaa..
Vierailija kirjoitti:
Näin mummoperspektiivistä tiedän, että avovaimosi ja muidenkin vaikeiden naisten käytökseen voi olla vaikka mitä syitä, ihan pelkkä väsymyskin riittää. Yksi, mikä mieleeni tulee on se, että monia naisia, minua esimerkiksi, ärsyttäisi tavattomasti mies, joka kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti kulkee koko ajan perässäni kerjäämässä rakkautta ja jolla ei ole mitään omaa elämää. Ihminen, jolla on vahvoja omia kiinnostuksen kohteita, päämääriä ja tavoitteita, on kiinnostava. En tarkoita, että jokaisen pitäisi haluta väitellä tohtoriksi, jokin harrastuskin riittää. Kunhan vain se vaimo ei olisi niin kaikki kaikessa, että miehen elämään ei mahdu muuta.
Onnittelut, jos olet kasvattanut tuollaisella asenteella eläviä tyttäriäkin. Noin itsekkään naisen ei ehkä kannattaisi mennä sitten naimisiinkaan. Ikinä. Etkö sä lue että aloittajalla on hätä?! Ja sä vain kehtaatkin sanoa, että vika on aloittajassa ja siinä, että kasvatusmetodiesi mukaan sun tyttäresi voi vaatia aloittajalta ettei tarvitse naiseltaan mitään! Häpeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko yhtään miettinyt mikä häntä voisi vaivata? Olet yrittänyt tehdä kaikenlaista, mutta et voi tilannetta korjata jos et tiedä mikä on rikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin mummoperspektiivistä tiedän, että avovaimosi ja muidenkin vaikeiden naisten käytökseen voi olla vaikka mitä syitä, ihan pelkkä väsymyskin riittää. Yksi, mikä mieleeni tulee on se, että monia naisia, minua esimerkiksi, ärsyttäisi tavattomasti mies, joka kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti kulkee koko ajan perässäni kerjäämässä rakkautta ja jolla ei ole mitään omaa elämää. Ihminen, jolla on vahvoja omia kiinnostuksen kohteita, päämääriä ja tavoitteita, on kiinnostava. En tarkoita, että jokaisen pitäisi haluta väitellä tohtoriksi, jokin harrastuskin riittää. Kunhan vain se vaimo ei olisi niin kaikki kaikessa, että miehen elämään ei mahdu muuta.
Onnittelut, jos olet kasvattanut tuollaisella asenteella eläviä tyttäriäkin. Noin itsekkään naisen ei ehkä kannattaisi mennä sitten naimisiinkaan. Ikinä. Etkö sä lue että aloittajalla on hätä?! Ja sä vain kehtaatkin sanoa, että vika on aloittajassa ja siinä, että kasvatusmetodiesi mukaan sun tyttäresi voi vaatia aloittajalta ettei tarvitse naiseltaan mitään! Häpeä!
Mitä ihmettä sinä vaahtoat? Ja miten sinä autat aloittajaa kun aloitat riidan tuon kirjoittajan kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei voi muuttaa kuin omaa toimintaansa.
Kyllähän hän tarvitsee myötätuntoa, mutta täältä sitä ei taida saada: multa ei ainakaan liikene onnitteluja siitä että hoitaa oman osuutensa oman huushollinsa kotitöistä.
Jos ap haluaa vaimonsa kommunikoivan selkeästi missä vika, hänen täytyy itse kommunikoida omasta puolestaan.
Keino ei ole takuuvarma: voi olla että puoliso on jo henkisesti erkaantunut suhteesta jolloin uudelleenlämmittely voi olla vaikeaa ellei mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin mummoperspektiivistä tiedän, että avovaimosi ja muidenkin vaikeiden naisten käytökseen voi olla vaikka mitä syitä, ihan pelkkä väsymyskin riittää. Yksi, mikä mieleeni tulee on se, että monia naisia, minua esimerkiksi, ärsyttäisi tavattomasti mies, joka kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti kulkee koko ajan perässäni kerjäämässä rakkautta ja jolla ei ole mitään omaa elämää. Ihminen, jolla on vahvoja omia kiinnostuksen kohteita, päämääriä ja tavoitteita, on kiinnostava. En tarkoita, että jokaisen pitäisi haluta väitellä tohtoriksi, jokin harrastuskin riittää. Kunhan vain se vaimo ei olisi niin kaikki kaikessa, että miehen elämään ei mahdu muuta.
Onnittelut, jos olet kasvattanut tuollaisella asenteella eläviä tyttäriäkin. Noin itsekkään naisen ei ehkä kannattaisi mennä sitten naimisiinkaan. Ikinä. Etkö sä lue että aloittajalla on hätä?! Ja sä vain kehtaatkin sanoa, että vika on aloittajassa ja siinä, että kasvatusmetodiesi mukaan sun tyttäresi voi vaatia aloittajalta ettei tarvitse naiseltaan mitään! Häpeä!
Mitä ihmettä sinä vaahtoat? Ja miten sinä autat aloittajaa kun aloitat riidan tuon kirjoittajan kanssa?
Tuen aloittajaa siinä' että hänen tuntemuksensa linevät ihan oikeita. Ehkä kannattaisi jopa käynnistellä eroprosessia, koska tuollaiset pikkuprinsessat harvoin muuttuvat. Ja pliis, älkää kasvattako niitä lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei.. Varmaan eka kerta kun sain tipan linssiin av.lla!!! Ymmärrän sua, tai en koska olen nainen.. Tein tuota ihan samaa miehelleni joitakin vuosia sitten ja meinasin särkeä sen sydämen.. Rupes vaan kyllästyttämään ja no, miehethän kestää kaiken.. Ei niitä kiinnosta ja niiden sydän on tehty kivestä ja ainahan miehen minun oikut täytyy kärsiä. Näin ajattelin..ja häpeän sitä. Joskus tulee vaan tuollaisia aikoja. Koita puhua sille vaimolle ihan suoraan mitä tunnet. Se auttoi ainakin minulle.. Avasi silmät ja päätin taas koittaa alkaa yrittämään ja rakastamaan itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin mummoperspektiivistä tiedän, että avovaimosi ja muidenkin vaikeiden naisten käytökseen voi olla vaikka mitä syitä, ihan pelkkä väsymyskin riittää. Yksi, mikä mieleeni tulee on se, että monia naisia, minua esimerkiksi, ärsyttäisi tavattomasti mies, joka kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti kulkee koko ajan perässäni kerjäämässä rakkautta ja jolla ei ole mitään omaa elämää. Ihminen, jolla on vahvoja omia kiinnostuksen kohteita, päämääriä ja tavoitteita, on kiinnostava. En tarkoita, että jokaisen pitäisi haluta väitellä tohtoriksi, jokin harrastuskin riittää. Kunhan vain se vaimo ei olisi niin kaikki kaikessa, että miehen elämään ei mahdu muuta.
Onnittelut, jos olet kasvattanut tuollaisella asenteella eläviä tyttäriäkin. Noin itsekkään naisen ei ehkä kannattaisi mennä sitten naimisiinkaan. Ikinä. Etkö sä lue että aloittajalla on hätä?! Ja sä vain kehtaatkin sanoa, että vika on aloittajassa ja siinä, että kasvatusmetodiesi mukaan sun tyttäresi voi vaatia aloittajalta ettei tarvitse naiseltaan mitään! Häpeä!
Mitä ihmettä sinä vaahtoat? Ja miten sinä autat aloittajaa kun aloitat riidan tuon kirjoittajan kanssa?
Ja aloittajaa pitää tukea, että hän voi todellakin edellyttää naiseltaan jotain eikä tarvitse vain alistua toisen kylmyyteen. Siis saada ei voi vaatimalla, mutta että aivan turha miettiä tässä tilanteessa, onko itsessä vika, näkeehän sen, ettei ole. Te vain kasvatatte itsenne ja lapsenne luulemaan, että kaikki vika on aina itsessä. Mä sanon, että kyllä se on tässä tapauksessa toisessa.
samaa meillä. en enää edes yritä vongata seksiä, halauskin riittäisi tai pusu. avovaimo kyllä halii ja suukottaa lapsia, mutta ei minua. mitään huomiota tai kiitosta en saa, vaikka minä täällä siivoan ja laitan ruokaa ja ulkoilen lasten kanssa !
samoin maksan kampaajakäynnit ja vaatetilaukset ja tatuoinnit koska sosiaalisen kömpelyyden ja paniikkikohtausten takia vaimo ei pysty käymään töissä.. olen käskenyt ryhdistyä ja opetella toimimaan tässä maailmassa, mutta kääntää sen niin etten rakasta häntä! ai en rakasta ? siivoan joka päivä , laitan ruokaa, haen lapset, hoidan lapset. työpäivän jälkeen teen töitä vielä kotonakin kun vaimo on muka liian surullinen tekemään mitään ja palkkioksi en saa edes halausta !
Me ollaan tosiaan miehen kanssa oltu 17 vuotta yhdessä. Kaikki on yhdessä katsottu ja koettu mitä tähän ikään on elämään tullut. Aina ollaan oltu perusonnellisia ja varmasti enemmän. Rakastetaan paljon. Joskus tulee noita huonompia aikoja ja ikävä myöntää että se riidan halu ja katkeroituminen on aina lähtöisin minusta. On asioita joista täytyy joskus riidellä mutta usein asiat selviäisi keskustelemalla ja joustamalla ja tekemällä itse toisella tavalla, eikä uhriutumalla.
Usein sitä kuvittelee että miehen asia on kestää jokainen oikku ja kiukku joka vielä johtuu jostain kodin ulkopuolisesta asiasta. Ei meillä oikein nykyään riidellä kun MINÄ mietin että kannattaakohan taas aloittaa. Ja en enää kuvittele että mies kestää ja ottaa kaiken vastaan.
Oma isäni oli sellainen -44 syntynyt jörtikkä joka ei puhunut tai pussannut kuin kännissä. Rauha hänen sielulleen. Tähän kuvaan kasvoin että miehelle voi huutaa kaiken naamalle ja se sanoo että perkele ja rähjää pahan olon pois sitten kännissä...
Ap, miten tähän tilanteeseen on edetty? Mieti mikä tapahtuma, ajanjakso etc on niin sanottu alkupiste. Joku tuolla jo kirjoittikin, että vikaa ei voi korjata, jos ei tiedä mikä on rikki.
En ole koskaan antanut? Selvä.
Yritän parhaani mukaan antaa lämpöä, mutta tuntuu turhauttavalta.