Lue keskustelun säännöt.
Avovaimo kohtelee kuin roskaa
01.11.2016 |
Hirveän paha mieli, ei suostu puhumaan mistään mitään.
Tunnen olevani maailman iljettävin olento, halaaminenkin saa hänet tuhahtelemaan vitutuksesta.
On kaksi pientä yhteistä lasta.
Sydäntä raastaa, ahdistaa ja stressaa aivan älyttömästi.
Tekisin mitä tahansa, että perheellä olisi jälleen kaikki hyvin mutta on todella vaikeaa ilman mitään tukea.
Minulla on ollut todella stressaava työ, johon en myöskään saanut mitään tukea puolisolta.
Joka hetki kun olen hereillä, ajattelen perhettämme ja että miten voisin toimia paremmin puolisona ja isänä, mutta vastakaikua ei tipu. Yhtään.
Ihan oksettaa kun on niin voimakas suru. Pelottaa että saan sydänkohtauksen yöllä.
En hae sympatiaa enkä halua demonisoida Rakastani. Kunhan purin tunteitani.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Ap haluaa tukea ja apua niin jotkut täällä vain haukkuvat ja lyttäävät, taitaa olla miesvihaa havaittavissa...
Mun mielestä on hienoa, että Ap töiden ohella auttaa naista kodin hoitamisessa ja lasten kanssa. Vaikka koti ja lapset on yhteisiä, niin valitettavasti on niitä perheitä, joissa mies käy töissä ja pitää ainoastaan sitä hänen velvollisuutenaan, naisen harteille jää kaikki kotityöt sekä lapset. Kyllä mä ainakin muistan kehua miestä (en kiittää, vaan kehua) jos auttaa kotitöissä sekä on lapsen kanssa että saan edes hetken levähtää. Ja musta on hienoa kuulla, että oma-alotteisesti mies on menossa/haluamassa pariterapiaan.
Meillä tilanne niinpäin, että en saa mieheltä tarpeeksi läheisyyttä. En pusua, halia, syleilyä, koskettamista. Töistä tullessaan yleensä murahtaa (ja mulkoilee), ei voi edes kunnolla sanoa että moi. Seksiä on kerran viikossa/parissa, itse voisin petipuuhiin ryhtyä vaikka joka päivä mutta a) mies on liian väsynyt tai b) päätä särkee. Mä en ole käynyt melkein kahteen vuoteen missään (paitsi salilla), jos nään kavereita niin aina mun on otettava lapsi mukaan. Mies saa pitää jätkien iltoja, mutta minä en. Mies saa lähteä salille ihan milloin tahansa, mutta jos mä haluan salille lähteä, mun pitää ilmoittaa siitä miehelle noin 16h etuajassa. Kaikki tv-ohjelmat katsotaan vain miehen mukaan, jos mä olen katsomassa jotain sarjaa mikä ei miellytä miestä, vaihtaa kanavan ja pitää tyytyä hänen ohjelmiaan katsomaan enkä saa valittaa asiasta. Muutenkin on sellaisia päiviä, että ihan sama mitä teen, mitä puhun ja millä äänensävyllä, kaikki on väärin ja mulle huudetaan ja kiukutellaan. Noh ihan sama, kaikkeni olen yrittänyt ja miehelle sanonut että loputtomiin en tällaista jaksa, se on hänen oma valintansa panostaako vai ei.
Tulipa omaa tilannetta kerrottua, mutta joka tapauksessa ap:lle tsempit, sympatiat täältä!
Lapanen. Miksi ihmiset suostuvat tällaiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus on siitä ikävä, että se saattaa vaikuttaa välinpitämättömyydeltä.
Toivottavasti kyse ei ole narsismista teidän kohdalla.