Avovaimo kohtelee kuin roskaa
Hirveän paha mieli, ei suostu puhumaan mistään mitään.
Tunnen olevani maailman iljettävin olento, halaaminenkin saa hänet tuhahtelemaan vitutuksesta.
On kaksi pientä yhteistä lasta.
Sydäntä raastaa, ahdistaa ja stressaa aivan älyttömästi.
Tekisin mitä tahansa, että perheellä olisi jälleen kaikki hyvin mutta on todella vaikeaa ilman mitään tukea.
Minulla on ollut todella stressaava työ, johon en myöskään saanut mitään tukea puolisolta.
Joka hetki kun olen hereillä, ajattelen perhettämme ja että miten voisin toimia paremmin puolisona ja isänä, mutta vastakaikua ei tipu. Yhtään.
Ihan oksettaa kun on niin voimakas suru. Pelottaa että saan sydänkohtauksen yöllä.
En hae sympatiaa enkä halua demonisoida Rakastani. Kunhan purin tunteitani.
Kommentit (62)
Inhottava tunne se on kun stressi hiipii kehoon. Kirjoita kirje jossa sanot ettet kestä etkä ansaitse tällaista. Sano että sulla on oikeus tietää miksi asiat on näin. Siitä sitten johonkin suuntaan.
En tiedä enään mistään mitään. Alkaa olemaan vähän liikaa lokaa yhdelle miehelle.
Pariterapiaan haluaisin.
Täällä sama, kolme lasta, joten ei tästä voi lähteäkään. Aikani yritin ja surin, mutta nyt olen vaiheessa jossa ei jaksa enää välittää. Mieliala on parempi, kun on hyväksynyt asian. Lähden heti kun tuo nuorin on täysi-ikäinen, mitäs tässä toisiamme kiduttamaan. Salaista tyytyväisyyttä tunnen siitä että tiedän vaimon olevan pulassa yksinään,
Teetkö ap muuta kui käyt töissä ja loppupäivän mietiskelet noita ajatuksiasi? Onko vaimosi sinulle kodin- ja lastenhoitokone, jolle et ole vuosiin tarjonnut edes yhden kokonaisen yön katkottomia unia? Mahdollistatko vaimollesi yhtään vapaa-aikaa?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä enään mistään mitään. Alkaa olemaan vähän liikaa lokaa yhdelle miehelle.
Pariterapiaan haluaisin.
Mikä estää lähtemästä?
Miksi hän on avovaimosi? Onko hän aina kohdellut sinua samalla tavalla? Jos ei missä tilanteessa käytös muuttui?
Hän on vapaa lähtemään mihin harrastuksiinsa haluaa. Nukun eri huoneessakin. Seksiä en ole "vongannut" aikoihin, haluaisin vaan edes läheisyyttä ja ymmärrystä häneltä.
En tiedä, miksi rakasta ihmistä ei ole voinut tukea pahimman hädän ja tuskailun aikana.
Meillä mies on hiljaa ja minulla on pinna kireällä. Olen niin stressaantunut, en yhtään oma itseni. Haluaisin apua, mutta en osaa hakea.
Siis hoitaako vaimo siellä toisessa huoneessa lasten yöheräilyt, kun sinä olet vetäytynyt omaan rauhan linnakkeeseesi ja ehkä aamuisin kehtaat vuosia yöheräilyjä hoitaneelle vaimolle valittaa, kuinka sua stressi valvotti pari tuntia edellisenä yönä?
Jätä se lehmä. Ansaitset parempaa.
Näin mummoperspektiivistä tiedän, että avovaimosi ja muidenkin vaikeiden naisten käytökseen voi olla vaikka mitä syitä, ihan pelkkä väsymyskin riittää. Yksi, mikä mieleeni tulee on se, että monia naisia, minua esimerkiksi, ärsyttäisi tavattomasti mies, joka kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti kulkee koko ajan perässäni kerjäämässä rakkautta ja jolla ei ole mitään omaa elämää. Ihminen, jolla on vahvoja omia kiinnostuksen kohteita, päämääriä ja tavoitteita, on kiinnostava. En tarkoita, että jokaisen pitäisi haluta väitellä tohtoriksi, jokin harrastuskin riittää. Kunhan vain se vaimo ei olisi niin kaikki kaikessa, että miehen elämään ei mahdu muuta.
Ehkä ketjun naiset ovat sokeita omalle toiminnalleen. Luulisi että he suostuisivat vaikka pariterapiaan. Pienten lasten vanhemmat saavat neuvolan kautta pariterapiaa, sillä juuri pienten lasten perheitä halutaan tukea.
Vierailija kirjoitti:
Siis hoitaako vaimo siellä toisessa huoneessa lasten yöheräilyt, kun sinä olet vetäytynyt omaan rauhan linnakkeeseesi ja ehkä aamuisin kehtaat vuosia yöheräilyjä hoitaneelle vaimolle valittaa, kuinka sua stressi valvotti pari tuntia edellisenä yönä?
Vaimo on omassa huoneessaan, minä toisessa ja lapset kolmannessa. Minä hoidan nykyään yöheräilyt.
Arvostan kyllä hänen panostaan pikkuvauva aikana.
Halusin vaan purkaa tätä todella pahaa tunnetta, en haukkua häntä.
Meillä samanlaista ja olen silmäillyt uutta muijaa,tai parempi olisi joku paneskelu kaveri.
Miten sinä kohtelet vaimoa? Missä asioissa se näkyy että arvostat hätä tai asioita joita hän on tehnyt (kun lapset olivat pieniä)?
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä kohtelet vaimoa? Missä asioissa se näkyy että arvostat hätä tai asioita joita hän on tehnyt (kun lapset olivat pieniä)?
Myönnän, että olen ollut aivan liian väsynyt, masentunut ja stressaantunut.
Palkka oli huono joten ajattelin että painetaan ylityöt tappiin niin on sitten rahaa ostaakin jotakin. Huono idea.
Nyt yritän kaikkeni, että meillä olisi hyvä olla perheenä. Tiskaan, imuroin, pesen pyykkiä ja hoidan lapsia.
Olen neuvoton, joten tarvitsisin vain vähän lämpöä, en muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä kohtelet vaimoa? Missä asioissa se näkyy että arvostat hätä tai asioita joita hän on tehnyt (kun lapset olivat pieniä)?
Myönnän, että olen ollut aivan liian väsynyt, masentunut ja stressaantunut.
Palkka oli huono joten ajattelin että painetaan ylityöt tappiin niin on sitten rahaa ostaakin jotakin. Huono idea.Nyt yritän kaikkeni, että meillä olisi hyvä olla perheenä. Tiskaan, imuroin, pesen pyykkiä ja hoidan lapsia.
Olen neuvoton, joten tarvitsisin vain vähän lämpöä, en muuta.
Ei tiskaaminen, pyykkääminen tai lasten hoito ole vaimon huomioimista. Ne on kodin, siisteyden, pyykin tai lasten huomioimista. Ei ihme jos et saa häneltä lämpöä hellyyttä ja huomiota jos et koskaan ole sitä itsekään antanut.
Auts. Jos teillä on kaksi pientä lasta pienellä ikäerolla ja isällä hyvin stressaavaa töissä, niin molemmilla teillä on iso tuen tarve. Saatteko apua mistään?