Voi pirskatti tää vuosittainen kesämasennus :(

Up

Sama täällä ja jatkuu vaan vuodesta toiseen... Kun kuulen Aleksi Hakaniemen laulavan Viimeinen kesä sinkkuna niin tuntuu siltä kuin joku mies ymmärtäisi... Mutta sitä miestä ei ole missään... Ollaan kohtalotovereita.

Sama juttu, paitsi että ei ole yhtään kaveria eikä poikakaveria missään. Oma vikahan se on. Kyllä tiedostan, että voisi olla aktiivinen ja koettaa tutustua uusiin ihmisiin, mutta en vaan jotenkin rohkene, kun pelkään että minua pidetään outona ja epätoivoisena ystävättömänä hyypiönä. Vaikka olenkin kai ihan fiksu ja mukava, mutta myös outo omalla tavallani. Tutustukaamme tänä kesänä uusiin ihmisiin, ainakin yrittää pitää! Tsemppiä ap.

Niin, koska mielesi tajuaa että kesä voisi olla matkailua, historiallisia katedraaleja, mestarikokkien valmistamaa raikasta ruokaa, rentoutumista rannalla tai järvellä, huippuhotelleja jne.

Sen sijaan kökötät kotona, välillä kävelet lähipiirissä ja palaat kotiin.

Itse olen tuo kököttäjä ei siksi että haluan, vaan kun minulla ei ole varaa elää. On varaa vain olla hengissä ja maksaa vuokra.

Minäkin mietin aina millaista elämäni olisi ollut ja olisi, jos olisi ystäviä. Olen töissä tapahtumaalalla jaseuraan sivusta, kun muut pitävät hauskaa. Tavallaan olen jo luovuttanut ja sekin masentaa. 

Ehkä löydät lähempää uusia kivoja tuttuja (aiempien lisäksi) siinä on kynnys tutustua ja joskus aika iso, toivottavasti turvallisia tuttuja ja ei ole hyvä ottaakaan riskityyppejä kaveriksi. Nuorena tuo on aika "normaalia" miettiä noita ja miksei muulloinkin. Muillakin ollut sitä. Toisaalta jos menetät jotain, saat muualta jotain muuta. Ehkä sua auttaisi silti ajatukset: että olet tärkeä, olet hyvä, sulla on tarkoitusta elämässä, pääset omalla tavalla eteenpäin, voit tehdä pienempiä (tai isoja) asioita, yksin voi mennä piipahtamaan jossain (halutessasi, ei pakko) tai kävelyt, myönteisiä ajatuksia jostain vaikka tietää aina kaikki tosiasiat, paremmalla mielellä aurinkoannos tekee hyvää (ei liikaa, sopiva pieni) se virkistää. Jos on liikaa ulkona, se voi olla liikaa kuumalla.

Entä kivat omat tekemiset ja soitto joskus läheiselle, toimisiko ne. Koko ajan voi seurata myös luontoa, kukkia, pensaita, säätä, ilmanpainetta ja mitä tapahtuu muualla vai onko oma rauha. Itse olen iloinen nyt etten päässyt nuorena konsertteihin, kun kuuli miten ihmiset sikailevat ja ovat viinoissa siellä. Olisin halunnut välttää myös pari baaria. Kaipasin järveen kastautumista, mutta veden pitäisi olla puhtaammalla alueella ja kaipasin myös maantieajeluja. Ulkomailla on riskejä länsimaissakin ja etelässä, aikuisena tietää enemmän mitä ne ovat. Matkustus olisi ollut silti ok, jos olosuhteet hyvät paikanpäällä. Raha usein senkin ratkaisee tai sen olemattomuus. No sillä mennään mitä on tai on olematta.

Niin ja lisään vielä, että työssäni seuraan sivusta kun asiakkaat pariutuu ja työntekijätkin saa usein treffikutsuja. Kukaan ei edes tiedä kuinka yksin minä olen. 

Sama toi henkinen puoli, mut sit päälle fysiikka ei jaksa, ei palaudu kuten kylmillä keleillä. ym

Lähdin yhtenä juhannuksena festareille toiselle puolelle Suomea. Yksin ja tarkoituksena nukkua omassa autossa. En vaan kestänyt olla enää yksin, en ollut ikinä seurustellut, ja ajattelin että mikä tahansa on parempaa kuin nyyhkiä koko juhannus kotona. Joku kohtalo mut juuri sinne festareille ajoi. Muhun iski silmänsä nuori mies, joka on ollut mun aviomies nyt 9 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu, paitsi että ei ole yhtään kaveria eikä poikakaveria missään. Oma vikahan se on. Kyllä tiedostan, että voisi olla aktiivinen ja koettaa tutustua uusiin ihmisiin, mutta en vaan jotenkin rohkene, kun pelkään että minua pidetään outona ja epätoivoisena ystävättömänä hyypiönä. Vaikka olenkin kai ihan fiksu ja mukava, mutta myös outo omalla tavallani. Tutustukaamme tänä kesänä uusiin ihmisiin, ainakin yrittää pitää! Tsemppiä ap.

Sinähän olet kaikkea sitä jota pelkäät. Tee muutos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu, paitsi että ei ole yhtään kaveria eikä poikakaveria missään. Oma vikahan se on. Kyllä tiedostan, että voisi olla aktiivinen ja koettaa tutustua uusiin ihmisiin, mutta en vaan jotenkin rohkene, kun pelkään että minua pidetään outona ja epätoivoisena ystävättömänä hyypiönä. Vaikka olenkin kai ihan fiksu ja mukava, mutta myös outo omalla tavallani. Tutustukaamme tänä kesänä uusiin ihmisiin, ainakin yrittää pitää! Tsemppiä ap.

Sinähän olet kaikkea sitä jota pelkäät. Tee muutos!

Jos oikeasti kuvittelet, että sulla on jotenkin rahkeita antaa kannustavia neuvoja muille ihmisille, niin ei näköjään ole. Tai sitten olet vaan trolli.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu, paitsi että ei ole yhtään kaveria eikä poikakaveria missään. Oma vikahan se on. Kyllä tiedostan, että voisi olla aktiivinen ja koettaa tutustua uusiin ihmisiin, mutta en vaan jotenkin rohkene, kun pelkään että minua pidetään outona ja epätoivoisena ystävättömänä hyypiönä. Vaikka olenkin kai ihan fiksu ja mukava, mutta myös outo omalla tavallani. Tutustukaamme tänä kesänä uusiin ihmisiin, ainakin yrittää pitää! Tsemppiä ap.

No kyllä fiksut ihmiset ainakin ymmärtää että ei se elämä mene kuin jossain Strömsössä tai somehötössä aina. Älä häpeä turhaan vaan sitkeästi koitat löytää elämääsi ihmisiä joiden kanssa synkkaa (äläkä tee sitä virhettä että kun tutustut johonkin kivaan ihmiseen kaikki normaali varovaisuus katoaa kun niin kaipaat seuraa, ja se myös ettei todellakaan saa kuka tahansa kelvata. Sori jos oli jotenkin holhoava ote, uskon sun handlaavan nuo kyllä mutta halusin muistuttaa kaikille.)

Yksinäisyys on valtava ongelma nykyään, älä siis tosiaan häpeä kun ei ole mitään hävettävää. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, koska mielesi tajuaa että kesä voisi olla matkailua, historiallisia katedraaleja, mestarikokkien valmistamaa raikasta ruokaa, rentoutumista rannalla tai järvellä, huippuhotelleja jne.

Sen sijaan kökötät kotona, välillä kävelet lähipiirissä ja palaat kotiin.

Itse olen tuo kököttäjä ei siksi että haluan, vaan kun minulla ei ole varaa elää. On varaa vain olla hengissä ja maksaa vuokra.

Ihan kun en oo sitä tehnyt jo tarpeeksi. Kun on tarpeeksi monta kesä mennyt aina yksin joka paikkaan niin se ei ole enää kivaa.

Elämä on merkityksetön kun et voi jakaa muistoja ja kokemuksia ja nauria yhtään kenenkään kanssa.

Tuntuu niin tyhmältä olla aina yksin tekemässä kaikkea.