Lue keskustelun säännöt.
Miksi Konmari tulkitaan väärin?
30.10.2016 |
Tunnustan etten lukenut sitä aivan loppuun asti, mutta lukemani perusteella kirjan kantava teema oli "omista vain asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi ja joita oikeasti tarvitset". Lisäksi yleisiä säilytysvinkkejä esimerkiksi vaatteiden viikkaamiseen.
.
Netissä todella moni toteuttaa tätä niin, että kirja käskisi heittämään lähes kaiken pois ja elämään minimalistisesti ja askeettisesti. Netissä moni kirjaa lukematonkin elää tuossa uskossa. Mutta eihän kirjassa tuollaista käsketä?
.
Minulla on kotona kaikenlaista "turhaa", esimerkiksi palapelejä joita kootaan tuskin koskaan ja tuikkukuppeja joka paikassa. Ne kuitenkin tekevät minut iloiseksi enkä ole niistä toistaiseksi luopumassa.
Minulla on myös tavaroita jotka eivät sytytä sydäntäni, mutta ovat omalla tavallaan tärkeitä ja hauskoja. Esimerkiksi kodinkoneissa ja siivousvälineissä löytyy yksilöitä, jotka pidän kaapissa piilossa ja iloitsen käytön jälkeen tuloksista.
Hyvästä tarjouksesta ostan varastoon useamman kappaleen tuotetta ja tulen hyvälle mielelle, kun ei tarvitse stressata milloin loppuu jne.
.
Kuitenkaan minulla ei ole kotona mitään täysin turhaa ja epämieluisaa.
Ei ole enää ruskeaksi sävyttävää shampoota, kun hiukseni ovat vaaleat "jos vielä joskus värjään ruskeaksi ja tarvitsen sitä". Ei ole sitä järkyttävän makuista pakasteateriaa "kyllä se joskus tulee syötyä". Ei ole niitä rikkinäisiä vaatteita "ehkä joskus opettelen korjaamaan ne". Ei ole niitä tappokorkoisia korkkareita "jos joskus opettelen kävelemään niillä".
Joku toinen ihminen olisi innoissaan vaatteiden korjaamisesta tai pitäisi nätit korkkarit hyllyssä koristeena, mutta henkilökohtaisesti minulle kyseiset esineet ovat täysin turhia, joten olen luopunut niistä.
.
Kotonani on nyt paljon parempi fiilis, näen vain asioita joista pidän. Ei ole mitään ikävää esillä tai kaapissa kuumottelemassa.
Kommentit (103)
Kondon Marien ei tarvitse paljon nykyään miettiä sitä riittääkö asunnossaan tila, vai ei.
Eiköhän näet jo muutamalla vaatimattomalla tekijänoikeusmiljoonalla rakennuteta jo ihan reippaasti vaikka pari-, kolme sataa neliötä asuntopinta-alaa....
Jos jonkun huoneen sisältö ei enää jossain vaiheessa tuotakaan riittävästi iloa, on siellä kauko-idän maissa sitä siivousfirmojen halpatyövoimaa,joille senkun vain osoittelet ja napsuttelet sormilla että " viekääs tuo pois ja tuo" ja hups!
Yks'kaks homma onkin jo kitkatta ja viivytyksettä hoitunut ja kokonaan tehty.
Tuhatta euroa vastaavalla summalla paikallista rahaa siivouttaa jo ihan kummasti aika monta hallineliömetriä loistolukaaliasunnostaan.
Silti ei tunnu vielä niissä säästöissä missään.
Rakennusfirmalla voi vaikka välistä purattaa pois sellaisen kokonaisen asuntosiivenkin ,joka ei emännän mielestä enää 'säteile iloa'.Ja laittaa puutarhafirman lisäämään ja hoitamaan puutarhapinta-alaa ja kasvillisuutta pihalle ja vaikka sinne sisätilojenkin puitteisiinkin jonkun verran.
Kunnon koristelampikin pihalla lyhtyineen ja vesiaiheineen voisi olla kiva.
Ei se mitään ,sitä yksiövuokralla asuvien kirjauskovaisten köyhiäisten läjäämää fyrkkaa ympäri maailmaa kun kyllä riittää ja riittää...
Siis:"Tehkää vaan siellä pikku kodeissanne niinkuin minä sanon ja teitä neuvon,älkääkä niinkuin itse täällä omassa kotonani teen."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ikinä lue mitään kirjaa, kuuntele musiikkia, katso elokuvaa, tai osta mitään. Jokuhan voi tienata siitä!
Parasta konmarissa ollut irtipäästäminen ikävistä tavaroista jotka ei tuottaneet iloa vaan enemmänkin ahdistusta. Jotkut valokuvat, kirjeet, lahjat, vaatteet jotka muistuttivat menneestä jonka halusin unohtaa... helpotuksen tunne, kun vapautui niistä, on ollut uskomaton. En ennen konmaria tajunnut miten tuollaisen tavaran avulla muistutin itseäni asioista joista tahdoin eroon. Ja miten pinnallinen on voinut olla kun joku materia ollut ensimmäisenä mielessä.
Sekin tunne ettei ole enää sidoksissa tavaraan on mahtava. Jos tulisi tulipalo olisi tärkeintä pelastaa vaan ihmiset ja eläimet, eikä tavaraa. Ei tulisi ikävä mitään. Tärkeät asiat muistaa kyllä, vähemmän tärkeät unohtaa.
Hyvät kirjatkin, kuten konmari-kirja, on annettu eteenpäin muiden luettavaksi. Miksi sen pitäisi olla minulla enää kun olen sen lukenut, eli se on täyttänyt tehtävänsä.
En ole minimalisti, mutta pyrin elämään niin että on tilaa ajatuksille ja vähempi on parempi. Säilytystilat jääneille tavaroille on löytynyt jo olemassa olevista huonekaluista tai koreista vaikkei niitäkään montaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, että joku tarvitsee kirjaa ymmärtääkseen, ettei rikkinäisiä sukkia, vanhoja monisteita tai 30 kylpypyyhettä tarvitse kukaan. Anteeksi nyt vain. Ja siksi huvittaa joidenkin marittajien asenne; he antavat kommenteissaan ymmärtää, että kaikki, jotka eivät marita, tosiaan säilövät kilokaupalla tuollaista roinaa.
Samoin huvittaa kuunnella, miten nämä kertovat Konmarin olevan niin käänteentekevä siksi, koska siinä ei poisteta tarpeettomia, vaan jätetään iloa tuottavat.
Juu, tarpeettomia poistettaessahan ei millään tulisi mieleen heittää menemään rikkonaisia pussilakanoita, parittomia sukkia tai ruokakaupan kuitteja.
Kiva, että teillä tällainen karsiminen sujuu luonnostaan. Minulta ei. Suhtaudun kaikkeen tavaraan HYVIN tunnepitoisesti ja vasta nyt kolmekymppisenä olen oppinut (osin Konmarin avustuksella), että muistot säilyvät vaikka tavaran heittäisikin pois. Tällaisia minulle turhia muistotavaroita ovat olleet esim. äidinkielen yo-kirjoituksissa ollut paita yli kymmenen vuoden takaa, neuletakki, jonka edesmennyt isäni toi tuliaiseksi työmatkalta, pyyhekumi, jossa lukee yläasteaikaisen ihastuksen nimi, suojapaperi eka kerran kondomista jne.
Eikä, sä olet vuositolkulla säästellyt ekan kondomisi suojapaperia ja nyt sun piti lukea kirja että raaskit heittää suojapaperin. Oi kerro että olet provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No missä ne tavarat sitten tällä hetkellä ovat, jos niillä ei ole paikkaa? Onko teillä lattiat täynnä vai minkälainen ongelma on kyseessä?
Pinoissa pöydillä, hyllyillä ja nurkissa :) Periaatteessa tavaramäärä ei ole mikään ylipääsemätön ongelma, vaan tämä oli myös yleisluontoinen kysymys. Olisi kiva, jos tätä voisi pohtia asiallisesti, kun kerran asiallista keskustelua kaivattiin, mutta näköjään ainakin hel-nycin näkemys asiallisesta keskustelusta on erilainen kuin minun.
Ei ollut. Näit vinoilua siellä missä sitä ei ollut. Asiallinen keskustelu vain on vaikeaa, kun asetat noin yleisluontoisen kysymyksen lukematta kirjaa. Siihen on 100 erilaista vastausta jotka kaikki riippuvat sinusta. Täällä voidaan auttaa äärimmäisen rajatusti. Vaihda paperiversiot digitaalisiin. Tarvitsetko 87 kuulakärkikynää? Älä alenna rikkinäisiä tai kulahtaneita vaatteita kotivaatteiksi (ellei kyse ole jostain tosi spesiaalista). Mieti voitko lainata joitain tavaroita vaikka sisarusten kesken?
Ja viimeisenä, hanki paremmat säilytystilat jos mitenkään mahdollista. Suosittelen lukemaan kirjan, koska suurella todennäköisyydellä ongelma katoaa itsekseen sen luettuasi ja jos ei, sinulla on käsissäsi aito krittiikki,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ikinä lue mitään kirjaa, kuuntele musiikkia, katso elokuvaa, tai osta mitään. Jokuhan voi tienata siitä!
Tietenkin tienaavatkin,mutta antavat he kyllä sitten vastineeksikin jotain viihdettä,eivätkä mitään minun toteutettavia järjestelyvinkkejä omille tavaroilleni omassa kodissani,eivätkä myöskään anna mitään noudattamiskehotuksia 'onnen saavuttamiseksi' omassa elämässäni yms. aivan katteettomia lupauksia,joita kukaan niiden antaja ei millään voi (edes teoriassa) pitää .
Kuinhan monelta kotitalousnettipalstalta muuten esim. tuo "näin puhdistat mikron kätevästi sitruunamehua sen sisällä lämmössä keittämällä"...löytyykään ?
Kuinkahan monessa "Me"-lehdessä tai "Pirkassa" , "Kotilieden" numerossa ym. se onkaan jo kerrottu ?
Ilmaiseksi siis.
Ilman mitään 'life-changing-magic' -lupauksia .
Ihan vain periaatteella 'kokeile ja ylläty'.
Juuri tuo ' life changing' on jotain sellaista ,mitä sen enempää Bridget Jones,Leonardo di Caprio, kuin kukaan lukemattomista muusikoista,yhteyeistä tai pop-tähdistäkään eivät sentään sinulle koskaan lupaa.
Siinä mielessä heidän luomistyönsä tai esitystensä tuloksiin on siis mahdotonta pettyä, koska hehän eivät aluperinkään ole edes antaneet ymmärtää mitään sellaista, että kuulijoiden tai lukijoiden elämä heidän teoksiinsa tutustumisen jälkeen muuttuisi joksikin,mitä se ei ennen sitä ollut.
Siivous on kyllä ihan hyvä idea ja hyvä on paikkojakin joskus kotona saada järjestykseen (eikä aina vain lykätä sitä puuhaan ryhtymistä. ) Siivoaminen voi olla ihan terapeuttistakin toisinaan ja kiva tunne se,kun tuntee saavansa jotain järjestystä ja puhtautta ja niiden kautta viihtyisyyttä omaan asuinympäristöönsä,mutta...
Tarvitaanko siihen oikeasti mitään tällaista Konmaria ja "marittamista" tai muutakaan hokkus-pokkus taikametodia.
Mitähän jos sen sijaan vain käärisi hihat ylös,ja ryhtyisi hommiin . Siivoamista voi ihan arkisesti nimittää siivoamiseksi ja paikkojen järjestelyä paikkojen järjestelyksi,eikä miksikään 'konmarittamiseksi' (...jonka 'syvempää filosofista olemusta' ja sen saavuttamista sitten miettisi ja tuhlaisi siihen vain sitä tehokasta siivousaikaa.)
Mitä tehdä asioista vaikeampia,mutkikkampia ja konstikkaampia kuin ne todellisuudessa ja käytännössä ovat ? No joo, onhan sitä aina hyvä ajatella jotain apuna,myönnettäköön...
No, nyt kun joulu lähestyy,niin ettei tulisi sitä 'joulupaniikkiryysissiivousta', niin..
Voisihan sitä vaikka siivota esim. kaapin ja hyllyn kerrallaan.
Sanotaan tätä nyt sitten vaikka "joulukalenteri-metodiksi" .
Eli avataan siis 'luukku' (...eli siis kaappi) päivässä ja siivotaan se niin puhtaaksi ,että on itse tulokseen jo täysin tyytyväinen ja unohdetaan ne selittämättömän 'ilon säteilyn' vaatimukset tulokselle.
Pahvilaatikko vaan kaupasta , mihin laitetaan kaikki se kirpparikelpoinen (tai muille kelpaava) tavara ja vaikka musta muovisäkki taas niille jotka on tarkoitus siitä sitten jatkolajitella oikeaan kierrätyskonttiin tai jätepisteeseen siirtolavalle vietäviksi.
Lattiatkin voi sitten kun kaapit ja hyllyt on saatu järjestykseen
( eli järkeistykseen) Pestä ja luututa lopuksi yksi kerrallaan,tai jos on isompi olohuone,niin vaikka huoneenosa kerrallaan (pariin kolmeen huoneenosatavoitteeseen ennakkoon jaetusti)
Simple as that- no Konmari needed
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavaksi marittajien tajunta räjähtää kun jatko-opas suihkussa käymisestä ja hampaiden pesemisestä tulee kauppoihin.
Hammaslangan elämää muuttava taikaihmeloitsu on käsillä!
Hyvä kun tästä keskustellaan. Minua tympii myös kirjan sisällön vääristely ja pilkkaaminen. Hirveän paljon olen nähnyt ja kuullut näitä heittoja: "Marie Kondo käskee heittämään pois kaiken, mikä ei tuota iloa. No, minäpä heitän pois laskut!" Tuo on tietysti olevinaan läppää, mutta osoittaa kuitenkin, ettei kirjan filosofia ole oikein mennyt perille.
Olen itse aloittanut 'konmarituksen' ja se on myös henkinen prosessi, johon liittyy helpotuksen tunnetta ja selkiintymistä.
Erityisesti hänen neuvonsa vaatteiden säilytystä koskien, ne viikkaamisideat ym ovat osoittautuneet toimiviksi. Oli jännä huomata, että viikkaamalla esim t-paidat pieneen pakettiin, ne säilyivätkin sileinä silityksen jäljiltä, ja niitä mahtui pieneen tilaan enemmän. Sama myös matkalle pakatessa. Matkalaukkuun jäi tilaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
92 jatkaa: Minä en ole käytännöllinen ihminen. Olen hyvin teoreettinen kirjatoukka-tyyppi. Siksi luen mielelläni tällaista kirjaa ja käyn marttojen sivulla myös. Olen opetellut olemaan käytännöllinen, koska en pidä kaaoksesta. Ihmiset ovat erilaisia. Kon Mari-kirjassa on asioita, joita en olisi tullut ajatelleeksi ja tehneeksi ilman sitä. Jos siitä saa joku aiheen pilkata minua, niin omapa on häpeänsä.
Hyvin moni ihminen elää nykyään tavarakaaoksessa. On shoppailuaddiktiota ja uusavuttomuutta. Sekin selittänee kirjan suosion. Sitä tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
92 jatkaa: Minä en ole käytännöllinen ihminen. Olen hyvin teoreettinen kirjatoukka-tyyppi. Siksi luen mielelläni tällaista kirjaa ja käyn marttojen sivulla myös. Olen opetellut olemaan käytännöllinen, koska en pidä kaaoksesta. Ihmiset ovat erilaisia. Kon Mari-kirjassa on asioita, joita en olisi tullut ajatelleeksi ja tehneeksi ilman sitä. Jos siitä saa joku aiheen pilkata minua, niin omapa on häpeänsä.
Hyvin moni ihminen elää nykyään tavarakaaoksessa. On shoppailuaddiktiota ja uusavuttomuutta. Sekin selittänee kirjan suosion. Sitä tarvitaan.
Mutta Mariehan on oikein uusavuttomuuden ikoni, käyttää paistinpannua vasarana jne. Shoppailutapansakin ovat kirjan mukaan varsin maanisia.
Marien suosio perustuu siihen, että hän antaa ihmisille luvan olla yhtä höpsöjä kuin hän itse on. Lisäksi siinä on taustalla hämärä suggestio, kuinka kama on jotakin luonnonvaroista ja käyttötarkoituksestaan irtonaista, jotakin jonka ylin tarkoitus on tuottaa mielihyvää. Tämä filosofia on täsmälleen yhtä syvällinen kuin shoppailun elämänmuuttava taika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karppaajst siirtyivät konmaristeiksi, kun eivät onnistuneet laihtumaan. Täsdä näkee, kuinka massoja pystyy hallitsemaan ja manipuloimaan
kirjoitti:
Ostakaa vaan Marie Kondon kirjasia, se kannattaa.
Sitä enemmän hän iloitsee.
Arviolta tähänkin mennessä n.24000000 euron saldo hänen tilillään saa hänet jo nytkin suorastaan'sädehtimään ilosta' ..
. (viikkailee varmaan nytkin kotonaan t-paitoja pystyyn ja rullailee sukkahousujaan kätevästi tilaa säästäviin kenkälaatikoihin ja puhdistelee mikroaaltouuniaan sitruunamehulla, ja höpöttelee sille kirpparilta hankitulle ainoalle käsilaukulleen,jota tietysti muistaa joka päivä kiittää ja jonka tyhjentää joka kerta kotiinsa tultuaan...)
Jos näin ajattelee niin mitä voi enää ostaa? Jokuhan kaikesta jonkun verran rikastuu. Itse maksoin kirjasta 5e enkä koe että se olisi minulle suuri menetys koska nautin tuon kirjan lukemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Ostakaa vaan Marie Kondon kirjasia, se kannattaa.
Sitä enemmän hän iloitsee.
Arviolta tähänkin mennessä n.24000000 euron saldo hänen tilillään saa hänet jo nytkin suorastaan'sädehtimään ilosta' ..
. (viikkailee varmaan nytkin kotonaan t-paitoja pystyyn ja rullailee sukkahousujaan kätevästi tilaa säästäviin kenkälaatikoihin ja puhdistelee mikroaaltouuniaan sitruunamehulla, ja höpöttelee sille kirpparilta hankitulle ainoalle käsilaukulleen,jota tietysti muistaa joka päivä kiittää ja jonka tyhjentää joka kerta kotiinsa tultuaan...)
Jos näin ajattelee niin mitä voi enää ostaa? Jokuhan kaikesta jonkun verran rikastuu. Itse maksoin kirjasta 5e enkä koe että se olisi minulle suuri menetys koska nautin tuon kirjan lukemisesta.
Itse maksoin kirjasta 0 e, enkä ymmärrä tuota Marielle menevien provikoiden arvostelua. Pöyristyttävämpää minusta on se, miten kirjassa "heitetään pois" kelpo tavaraa kymmenien jätesäkkien verran. Kirjan hinta on siinä konkurssissa pientä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Ostakaa vaan Marie Kondon kirjasia, se kannattaa.
Sitä enemmän hän iloitsee.
Arviolta tähänkin mennessä n.24000000 euron saldo hänen tilillään saa hänet jo nytkin suorastaan'sädehtimään ilosta' ..
. (viikkailee varmaan nytkin kotonaan t-paitoja pystyyn ja rullailee sukkahousujaan kätevästi tilaa säästäviin kenkälaatikoihin ja puhdistelee mikroaaltouuniaan sitruunamehulla, ja höpöttelee sille kirpparilta hankitulle ainoalle käsilaukulleen,jota tietysti muistaa joka päivä kiittää ja jonka tyhjentää joka kerta kotiinsa tultuaan...)
Jos näin ajattelee niin mitä voi enää ostaa? Jokuhan kaikesta jonkun verran rikastuu. Itse maksoin kirjasta 5e enkä koe että se olisi minulle suuri menetys koska nautin tuon kirjan lukemisesta.
Itse maksoin kirjasta 0 e, enkä ymmärrä tuota Marielle menevien provikoiden arvostelua. Pöyristyttävämpää minusta on se, miten kirjassa "heitetään pois" kelpo tavaraa kymmenien jätesäkkien verran. Kirjan hinta on siinä konkurssissa pientä.
Ja siis tarkennetaan: Marie kannustaa lukijoitaan heittämään käyttökelpoista tavaraa jätesäkeissä pois ja pitää tätä jonkinlaisena metodin onnistumisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sparkling with joy" kirjoitti:
Ostakaa vaan Marie Kondon kirjasia, se kannattaa.
Sitä enemmän hän iloitsee.
Arviolta tähänkin mennessä n.24000000 euron saldo hänen tilillään saa hänet jo nytkin suorastaan'sädehtimään ilosta' ..
. (viikkailee varmaan nytkin kotonaan t-paitoja pystyyn ja rullailee sukkahousujaan kätevästi tilaa säästäviin kenkälaatikoihin ja puhdistelee mikroaaltouuniaan sitruunamehulla, ja höpöttelee sille kirpparilta hankitulle ainoalle käsilaukulleen,jota tietysti muistaa joka päivä kiittää ja jonka tyhjentää joka kerta kotiinsa tultuaan...)
Jos näin ajattelee niin mitä voi enää ostaa? Jokuhan kaikesta jonkun verran rikastuu. Itse maksoin kirjasta 5e enkä koe että se olisi minulle suuri menetys koska nautin tuon kirjan lukemisesta.
Itse maksoin kirjasta 0 e, enkä ymmärrä tuota Marielle menevien provikoiden arvostelua. Pöyristyttävämpää minusta on se, miten kirjassa "heitetään pois" kelpo tavaraa kymmenien jätesäkkien verran. Kirjan hinta on siinä konkurssissa pientä.
No ainakin kun minä kävin viime kesänä tutustumassa siihen kirjakaupan esittelypöydällä,niin kyllä sen hinta oli ihan reippaasti yli 20 euroa.(...yhtään ilmaisia näytekappaleita ei siellä ollut jaossa.)
On tietenkin selvää,että kaikkien tuollaisten 'sensaatiometodien' hintaa on lopulta pakkokin laskea,että kustantaja saisi loputkin painoksesta myydyksi.
Muistatteko vielä sen australialaisen hömppähuijarin kirjoittamat opukset "Law of Attraction" ? ( ...niillä oli sellaiset yhden sanan nimet kuten 'Voima' jne. (hänellä oli niitä myynnissä monta)
Totaalista huuhaata ja hyvin myi aikansa.
Itse löysin sellaisen kirppiksen ilmaishyllystä. Lueskelin vähän matkaa,kyllästyin sen jankuttavaan tyyliin ja tarkistin netistä sanottiinko niistä oppaista mitään.
Löytyi enää pelkkää kritiikkiä. Taisi olla joku oikeudenkäyntikin kirjoittajaa vastaan ja kanne nostettu rahankäärimisestä humpuukillaan ja huuhaallaan . Kirja päätyi käsistäni ihan saman tien kierrätyksen siirtolavalle.
No, ei tämä Kondo nyt sentään ihan niin pahasti höynäytä,se myönnettäköön,mutta aivan katteettomia lupauksia antaa kuitenkin "elämäsi muuttumisesta tämän metodini avulla".
Ron L. Hubbardin "Skientologiaan" aikanaan taas haksahtivatkin juuri fiksut ja hyvin koulutetut ihmiset ympäri maailma, (harvoin ketkään työmiehet tai kaupan kassat.) Sillä käärittiinkin varmasti satoja miljoonia voittoa.
Kondo on toki hyvin pientä ja lievää siihen verrattuna,mutta on hiukan sitä tyhjillä mainoslupauksilla lukijan manipulointia ja sillä nettoamisen suuntaista kampanjointia painatus- luennointitouhuilua kuitenkin.
Tarkkana kannattaa siis lukijan olla kaikkien noiden 'life-changing-taikakirjojen' ja metodien kanssa aina.
Varsinkin jos niissä ei opeteta edes mitään kunnon taikatemppuja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ikinä lue mitään kirjaa, kuuntele musiikkia, katso elokuvaa, tai osta mitään. Jokuhan voi tienata siitä!
Tietenkin tienaavatkin,mutta antavat he kyllä sitten vastineeksikin jotain viihdettä,eivätkä mitään minun toteutettavia järjestelyvinkkejä omille tavaroilleni omassa kodissani,eivätkä myöskään anna mitään noudattamiskehotuksia 'onnen saavuttamiseksi' omassa elämässäni yms. aivan katteettomia lupauksia,joita kukaan niiden antaja ei millään voi (edes teoriassa) pitää .
Kuinhan monelta kotitalousnettipalstalta muuten esim. tuo "näin puhdistat mikron kätevästi sitruunamehua sen sisällä lämmössä keittämällä"...löytyykään ?
Kuinkahan monessa "Me"-lehdessä tai "Pirkassa" , "Kotilieden" numerossa ym. se onkaan jo kerrottu ?
Ilmaiseksi siis.
Ilman mitään 'life-changing-magic' -lupauksia .
Ihan vain periaatteella 'kokeile ja ylläty'.
Juuri tuo ' life changing' on jotain sellaista ,mitä sen enempää Bridget Jones,Leonardo di Caprio, kuin kukaan lukemattomista muusikoista,yhteyeistä tai pop-tähdistäkään eivät sentään sinulle koskaan lupaa.
Siinä mielessä heidän luomistyönsä tai esitystensä tuloksiin on siis mahdotonta pettyä, koska hehän eivät aluperinkään ole edes antaneet ymmärtää mitään sellaista, että kuulijoiden tai lukijoiden elämä heidän teoksiinsa tutustumisen jälkeen muuttuisi joksikin,mitä se ei ennen sitä ollut.
Oletko yhtä kriittinen kaikkia self-help-kirjoja kohtaan? Vai onko konmari jotenkin erityisen paha asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sparkling with joy" kirjoitti:
Ostakaa vaan Marie Kondon kirjasia, se kannattaa.
Sitä enemmän hän iloitsee.
Arviolta tähänkin mennessä n.24000000 euron saldo hänen tilillään saa hänet jo nytkin suorastaan'sädehtimään ilosta' ..
. (viikkailee varmaan nytkin kotonaan t-paitoja pystyyn ja rullailee sukkahousujaan kätevästi tilaa säästäviin kenkälaatikoihin ja puhdistelee mikroaaltouuniaan sitruunamehulla, ja höpöttelee sille kirpparilta hankitulle ainoalle käsilaukulleen,jota tietysti muistaa joka päivä kiittää ja jonka tyhjentää joka kerta kotiinsa tultuaan...)
Jos näin ajattelee niin mitä voi enää ostaa? Jokuhan kaikesta jonkun verran rikastuu. Itse maksoin kirjasta 5e enkä koe että se olisi minulle suuri menetys koska nautin tuon kirjan lukemisesta.
Itse maksoin kirjasta 0 e, enkä ymmärrä tuota Marielle menevien provikoiden arvostelua. Pöyristyttävämpää minusta on se, miten kirjassa "heitetään pois" kelpo tavaraa kymmenien jätesäkkien verran. Kirjan hinta on siinä konkurssissa pientä.
Ja siis tarkennetaan: Marie kannustaa lukijoitaan heittämään käyttökelpoista tavaraa jätesäkeissä pois ja pitää tätä jonkinlaisena metodin onnistumisena.
Älä valehtele.
Ja Rhonda Byrnen kirjoja on useita ja niitä myydään (hyvin) yhä. Myös muiden ns. new age -kirjailijoiden teoksia.
Vierailija kirjoitti:
Siivous on kyllä ihan hyvä idea ja hyvä on paikkojakin joskus kotona saada järjestykseen (eikä aina vain lykätä sitä puuhaan ryhtymistä. ) Siivoaminen voi olla ihan terapeuttistakin toisinaan ja kiva tunne se,kun tuntee saavansa jotain järjestystä ja puhtautta ja niiden kautta viihtyisyyttä omaan asuinympäristöönsä,mutta...
Tarvitaanko siihen oikeasti mitään tällaista Konmaria ja "marittamista" tai muutakaan hokkus-pokkus taikametodia.
Mitähän jos sen sijaan vain käärisi hihat ylös,ja ryhtyisi hommiin . Siivoamista voi ihan arkisesti nimittää siivoamiseksi ja paikkojen järjestelyä paikkojen järjestelyksi,eikä miksikään 'konmarittamiseksi' (...jonka 'syvempää filosofista olemusta' ja sen saavuttamista sitten miettisi ja tuhlaisi siihen vain sitä tehokasta siivousaikaa.)
Mitä tehdä asioista vaikeampia,mutkikkampia ja konstikkaampia kuin ne todellisuudessa ja käytännössä ovat ? No joo, onhan sitä aina hyvä ajatella jotain apuna,myönnettäköön...
No, nyt kun joulu lähestyy,niin ettei tulisi sitä 'joulupaniikkiryysissiivousta', niin..
Voisihan sitä vaikka siivota esim. kaapin ja hyllyn kerrallaan.
Sanotaan tätä nyt sitten vaikka "joulukalenteri-metodiksi" .
Eli avataan siis 'luukku' (...eli siis kaappi) päivässä ja siivotaan se niin puhtaaksi ,että on itse tulokseen jo täysin tyytyväinen ja unohdetaan ne selittämättömän 'ilon säteilyn' vaatimukset tulokselle.
Pahvilaatikko vaan kaupasta , mihin laitetaan kaikki se kirpparikelpoinen (tai muille kelpaava) tavara ja vaikka musta muovisäkki taas niille jotka on tarkoitus siitä sitten jatkolajitella oikeaan kierrätyskonttiin tai jätepisteeseen siirtolavalle vietäviksi.
Lattiatkin voi sitten kun kaapit ja hyllyt on saatu järjestykseen
( eli järkeistykseen) Pestä ja luututa lopuksi yksi kerrallaan,tai jos on isompi olohuone,niin vaikka huoneenosa kerrallaan (pariin kolmeen huoneenosatavoitteeseen ennakkoon jaetusti)
Simple as that- no Konmari needed
Ei minulla ole ikinä ollut likaista kotia, eikä liikaa tavaraa. Tavarat ovat aina olleet järjestyksessä. En ole koskaan tehnyt ns. joulusiivousta, koska pidän siististä kodista muinakin vuodenaikoina. Tämän vuoksi en lukenutkaan mitään siivousopasta, vaan KonMari -metodista.
En minä tarvinnut KonMaria "raivatakseni" tai luopuakseni rikkinäisistä lakanoista, vaan luopuakseni niistä tavaroista, jotka olen esim. saanut lahjaksi ja joista en syystä tai toisesta pidä. Tai siitä epämukavasta iltapuvusta, jonka kerran ostin ja käytin - kerran. Se oli kuitenkin niin hävyttömän kallis, että aina nähdessäni sen tuntui että pitää muistaa käyttää sitä.
KonMari paistinpannuvasaroillaan sai minut myös ajattelemaan kriittisesti tavaroitani, joita omistin vain koska niin 'kuuluu' olla. Toki minä tarvitsen vasaraa koska joskus pitää naulojakin lyödä, mutta en tarvinnut esim. ylimääräistä kameraa kännykän lisäksi, koska otan kaikki kuvat muutenkin kännykällä. Enkä tarvinnut sitä juhla-astiastoa.
Kiva, että teillä tällainen karsiminen sujuu luonnostaan. Minulta ei. Suhtaudun kaikkeen tavaraan HYVIN tunnepitoisesti ja vasta nyt kolmekymppisenä olen oppinut (osin Konmarin avustuksella), että muistot säilyvät vaikka tavaran heittäisikin pois. Tällaisia minulle turhia muistotavaroita ovat olleet esim. äidinkielen yo-kirjoituksissa ollut paita yli kymmenen vuoden takaa, neuletakki, jonka edesmennyt isäni toi tuliaiseksi työmatkalta, pyyhekumi, jossa lukee yläasteaikaisen ihastuksen nimi, suojapaperi eka kerran kondomista jne.