Lue keskustelun säännöt.
Miksi Konmari tulkitaan väärin?
30.10.2016 |
Tunnustan etten lukenut sitä aivan loppuun asti, mutta lukemani perusteella kirjan kantava teema oli "omista vain asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi ja joita oikeasti tarvitset". Lisäksi yleisiä säilytysvinkkejä esimerkiksi vaatteiden viikkaamiseen.
.
Netissä todella moni toteuttaa tätä niin, että kirja käskisi heittämään lähes kaiken pois ja elämään minimalistisesti ja askeettisesti. Netissä moni kirjaa lukematonkin elää tuossa uskossa. Mutta eihän kirjassa tuollaista käsketä?
.
Minulla on kotona kaikenlaista "turhaa", esimerkiksi palapelejä joita kootaan tuskin koskaan ja tuikkukuppeja joka paikassa. Ne kuitenkin tekevät minut iloiseksi enkä ole niistä toistaiseksi luopumassa.
Minulla on myös tavaroita jotka eivät sytytä sydäntäni, mutta ovat omalla tavallaan tärkeitä ja hauskoja. Esimerkiksi kodinkoneissa ja siivousvälineissä löytyy yksilöitä, jotka pidän kaapissa piilossa ja iloitsen käytön jälkeen tuloksista.
Hyvästä tarjouksesta ostan varastoon useamman kappaleen tuotetta ja tulen hyvälle mielelle, kun ei tarvitse stressata milloin loppuu jne.
.
Kuitenkaan minulla ei ole kotona mitään täysin turhaa ja epämieluisaa.
Ei ole enää ruskeaksi sävyttävää shampoota, kun hiukseni ovat vaaleat "jos vielä joskus värjään ruskeaksi ja tarvitsen sitä". Ei ole sitä järkyttävän makuista pakasteateriaa "kyllä se joskus tulee syötyä". Ei ole niitä rikkinäisiä vaatteita "ehkä joskus opettelen korjaamaan ne". Ei ole niitä tappokorkoisia korkkareita "jos joskus opettelen kävelemään niillä".
Joku toinen ihminen olisi innoissaan vaatteiden korjaamisesta tai pitäisi nätit korkkarit hyllyssä koristeena, mutta henkilökohtaisesti minulle kyseiset esineet ovat täysin turhia, joten olen luopunut niistä.
.
Kotonani on nyt paljon parempi fiilis, näen vain asioita joista pidän. Ei ole mitään ikävää esillä tai kaapissa kuumottelemassa.
Kommentit (103)
Vähän ot mutta luulin että tämä on joku suomalainen juttu joka liittyy jotenkin kommunismiin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parasta konmarissa ollut irtipäästäminen ikävistä tavaroista jotka ei tuottaneet iloa vaan enemmänkin ahdistusta. Jotkut valokuvat, kirjeet, lahjat, vaatteet jotka muistuttivat menneestä jonka halusin unohtaa... helpotuksen tunne, kun vapautui niistä, on ollut uskomaton. En ennen konmaria tajunnut miten tuollaisen tavaran avulla muistutin itseäni asioista joista tahdoin eroon. Ja miten pinnallinen on voinut olla kun joku materia ollut ensimmäisenä mielessä.
Sekin tunne ettei ole enää sidoksissa tavaraan on mahtava. Jos tulisi tulipalo olisi tärkeintä pelastaa vaan ihmiset ja eläimet, eikä tavaraa. Ei tulisi ikävä mitään. Tärkeät asiat muistaa kyllä, vähemmän tärkeät unohtaa.
Hyvät kirjatkin, kuten konmari-kirja, on annettu eteenpäin muiden luettavaksi. Miksi sen pitäisi olla minulla enää kun olen sen lukenut, eli se on täyttänyt tehtävänsä.
En ole minimalisti, mutta pyrin elämään niin että on tilaa ajatuksille ja v
Valitettavasti se ei ole ihan totta, että tärkeät asiat aina muistaa. Esim. vanhoja kirjeitä lukiessa huomaa unohtaneensa monia tärkeitä asioita, jotka olisi ehdottomasti halunnut muistaa. Onneksi sitten on edes ne kirjeet muistuttamassa niistä, muuten olisivat unohtuneet lopullisesti.
Ihmeellisen paljon menee tämä kirja ihmisillä tunteisiin, erityisesti negatiivisessa mielessä. Johtuneeko siitäkin, että "konmari" ja "marittaminen" termeinä ovat niin pikkusieviä että tulee mielikuva jostain täysin oudosta ja ärsyttävästä villityksestä?
Itse olen ollut konmarista tietoinen jo varmaan vuoden ja suhtauduin siihen juuri tuolla tavalla, itse sana on mielestäni vieläkin ihan jumalattoman ärsyttävä ja olin skeptinen kirjan suhteen. Mutta tulin lukeneeksi sen nyt äitini aiemmin ostettua sen ja ihan järkevä pikku opushan se on. Siinä on kodin järjestelyä varten hyviä neuvoja, joita ei ole mikään pakko ottaa kritiikittä vaan itselleen sopivassa määrin. En ymmärrä ihmisiä, jotka tekevät elämää suuremman asian jostain konmarista hyvässä tahi pahassa.
Itse en ollut samaa mieltä kirjassa mm. sen ajatuksen kanssa, että kaikki esineet, mm. valokuvat olisi arvioitava yksitellen vaan mielestäni jotkut kodin esineet muodostavat kokonaisuuksia, joiden osia ei irrallaan toisistaan voi arvioida. Ja onhan tuo animismi siinä vähän pitkälle vietyä mutta kuka nyt käskeekään ottaa sitä kirjaimellisesti? Toisaalta yllätyin positiivisesti siitä, että kirjassa tosiaan annettiin "synninpäästö" ei-minimalistiselle elämäntavalle. Henkilökohtaisesti inhoan minimalismia, koska suomalaisessa sisustuskulttuurissa ja -ihanteissa sitä tuputetaan ihan liikaa. Tyhjät, valkoiset tilat tulevat jo korvista ulos....