Lue keskustelun säännöt.
Miksi Konmari tulkitaan väärin?
30.10.2016 |
Tunnustan etten lukenut sitä aivan loppuun asti, mutta lukemani perusteella kirjan kantava teema oli "omista vain asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi ja joita oikeasti tarvitset". Lisäksi yleisiä säilytysvinkkejä esimerkiksi vaatteiden viikkaamiseen.
.
Netissä todella moni toteuttaa tätä niin, että kirja käskisi heittämään lähes kaiken pois ja elämään minimalistisesti ja askeettisesti. Netissä moni kirjaa lukematonkin elää tuossa uskossa. Mutta eihän kirjassa tuollaista käsketä?
.
Minulla on kotona kaikenlaista "turhaa", esimerkiksi palapelejä joita kootaan tuskin koskaan ja tuikkukuppeja joka paikassa. Ne kuitenkin tekevät minut iloiseksi enkä ole niistä toistaiseksi luopumassa.
Minulla on myös tavaroita jotka eivät sytytä sydäntäni, mutta ovat omalla tavallaan tärkeitä ja hauskoja. Esimerkiksi kodinkoneissa ja siivousvälineissä löytyy yksilöitä, jotka pidän kaapissa piilossa ja iloitsen käytön jälkeen tuloksista.
Hyvästä tarjouksesta ostan varastoon useamman kappaleen tuotetta ja tulen hyvälle mielelle, kun ei tarvitse stressata milloin loppuu jne.
.
Kuitenkaan minulla ei ole kotona mitään täysin turhaa ja epämieluisaa.
Ei ole enää ruskeaksi sävyttävää shampoota, kun hiukseni ovat vaaleat "jos vielä joskus värjään ruskeaksi ja tarvitsen sitä". Ei ole sitä järkyttävän makuista pakasteateriaa "kyllä se joskus tulee syötyä". Ei ole niitä rikkinäisiä vaatteita "ehkä joskus opettelen korjaamaan ne". Ei ole niitä tappokorkoisia korkkareita "jos joskus opettelen kävelemään niillä".
Joku toinen ihminen olisi innoissaan vaatteiden korjaamisesta tai pitäisi nätit korkkarit hyllyssä koristeena, mutta henkilökohtaisesti minulle kyseiset esineet ovat täysin turhia, joten olen luopunut niistä.
.
Kotonani on nyt paljon parempi fiilis, näen vain asioita joista pidän. Ei ole mitään ikävää esillä tai kaapissa kuumottelemassa.
Kommentit (103)
Minusta ihmisten ei olisi ylipäätään syytä kommentoida asioita, joihin eivät ole perehtyneet. Siksi kirjaa lukemattomat kritisoijat teilataan. Ei kai kukaan ala vänkämään vaikka jostain keittokirjastakaan, ellei sitä ole lukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmarin idea on pitää lähellään vain tavaroita, jotka tuottavat iloa. Miksi kodin pitäisi olla turhan tavaran säilytyspaikka? Siinä kirjan ydin.
Kävin prosessin läpi ja huomasin hillonneeni nurkissani mm.seuraavia asioita, jotka eivät tosiaankaan tuottaneet iloa:
-opiskeluaikaisia monisteita ja luentomuistiinpanoja (miksi näitä pitäisi säilyttää omassa kodissa, kuka ikinä palaa niihin?)
-Joltain Hare Krisna-tyypiltä saamani Bakhti Jooga-kirja, jota en ikinä lukenut, enkä tosiaan aikonut lukeakaan.
-tärähtäneitä valokuvia, joista ei saa mitään selvää
-palkkalaskelmia 2000-luvun puolivälistä
-rikkinäisiä kännyköitä
-johtoja ja kaapeleita, jotka eivät liittyneet mihinkään nykyiseen kodin sähkölaitteeseen
-parittomia, rikkinäisiä tumppuja
-kulahtaneita ja rumia pussilakanoita niiltä ajoilta, kun muutin pois kotoa. Pussilakanoita omistin lähemmäs neljäkymmentä. Millainen ihminen tarvitsee niin monta?
Jne jne.Kierrätin kaiken, mikä ei tuottanut iloa. Kaappeihin tuli runsaasti tilaa. Koska pidän kauniista esineistä ja runsaasta sisustuksesta, kotini ei näytä minimalistiselta, ellei kurkkaa kaappeihin. Kyse on oman elintilan järjestämisestä iloa tuottavaksi ja loogiseksi jotta voi keskittyä ainaisen siivoamisen ja tavaroiden etsiskelyn ja järjestämisen sijastasta ihan muuhun. Konmarin jälkeen en ole edes puoleen vuoteen ajatellut koko asiaa. Kun prosessi on kerran tehty, tavaroille on paikat ja järjestys pysyy.
Entä jos käy niin, että kaikelle ei ole paikkaa?
Miksei kaikelle ole paikkaa? Asutko 15m2 yksiössä vai omistatko kahdeksat lasketteluvälineet?
En asu yksiössä, enkä omista yksiäkään lasketteluvälineitä. Osaatko vastata asiallisesti, mikä on konmarin ratkaisu siihen, että kaikelle ei ole paikkaa?
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmarin idea on pitää lähellään vain tavaroita, jotka tuottavat iloa. Miksi kodin pitäisi olla turhan tavaran säilytyspaikka? Siinä kirjan ydin.
Kävin prosessin läpi ja huomasin hillonneeni nurkissani mm.seuraavia asioita, jotka eivät tosiaankaan tuottaneet iloa:
-opiskeluaikaisia monisteita ja luentomuistiinpanoja (miksi näitä pitäisi säilyttää omassa kodissa, kuka ikinä palaa niihin?)
-Joltain Hare Krisna-tyypiltä saamani Bakhti Jooga-kirja, jota en ikinä lukenut, enkä tosiaan aikonut lukeakaan.
-tärähtäneitä valokuvia, joista ei saa mitään selvää
-palkkalaskelmia 2000-luvun puolivälistä
-rikkinäisiä kännyköitä
-johtoja ja kaapeleita, jotka eivät liittyneet mihinkään nykyiseen kodin sähkölaitteeseen
-parittomia, rikkinäisiä tumppuja
-kulahtaneita ja rumia pussilakanoita niiltä ajoilta, kun muutin pois kotoa. Pussilakanoita omistin lähemmäs neljäkymmentä. Millainen ihminen tarvitsee niin monta?
Jne jne.Kierrätin kaiken, mikä ei tuottanut iloa. Kaappeihin tuli runsaasti tilaa. Koska pidän kauniista esineistä ja runsaasta sisustuksesta, kotini ei näytä minimalistiselta, ellei kurkkaa kaappeihin. Kyse on oman elintilan järjestämisestä iloa tuottavaksi ja loogiseksi jotta voi keskittyä ainaisen siivoamisen ja tavaroiden etsiskelyn ja järjestämisen sijastasta ihan muuhun. Konmarin jälkeen en ole edes puoleen vuoteen ajatellut koko asiaa. Kun prosessi on kerran tehty, tavaroille on paikat ja järjestys pysyy.
Entä jos käy niin, että kaikelle ei ole paikkaa?
Miksei kaikelle ole paikkaa? Asutko 15m2 yksiössä vai omistatko kahdeksat lasketteluvälineet?
En ole tuo äskeinen, mutta haluan muistuttaa sinua, että palstan nimi on "vauva", ja täällä keskustelee paljon perheellisiä ihmisiä.
Lasten kausikamppeet vievät yllättävän paljon tilaa. Itse asun kolmiossa puolison ja kahden lapsen kanssa, ja olen joutunut luopumaan sellaisestakin, jonka omistaminen tuottaa iloa, jotta kaikki mahtuisi kaappeihin.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmarin idea on pitää lähellään vain tavaroita, jotka tuottavat iloa. Miksi kodin pitäisi olla turhan tavaran säilytyspaikka? Siinä kirjan ydin.
Kävin prosessin läpi ja huomasin hillonneeni nurkissani mm.seuraavia asioita, jotka eivät tosiaankaan tuottaneet iloa:
-opiskeluaikaisia monisteita ja luentomuistiinpanoja (miksi näitä pitäisi säilyttää omassa kodissa, kuka ikinä palaa niihin?)
-Joltain Hare Krisna-tyypiltä saamani Bakhti Jooga-kirja, jota en ikinä lukenut, enkä tosiaan aikonut lukeakaan.
-tärähtäneitä valokuvia, joista ei saa mitään selvää
-palkkalaskelmia 2000-luvun puolivälistä
-rikkinäisiä kännyköitä
-johtoja ja kaapeleita, jotka eivät liittyneet mihinkään nykyiseen kodin sähkölaitteeseen
-parittomia, rikkinäisiä tumppuja
-kulahtaneita ja rumia pussilakanoita niiltä ajoilta, kun muutin pois kotoa. Pussilakanoita omistin lähemmäs neljäkymmentä. Millainen ihminen tarvitsee niin monta?
Jne jne.Kierrätin kaiken, mikä ei tuottanut iloa. Kaappeihin tuli runsaasti tilaa. Koska pidän kauniista esineistä ja runsaasta sisustuksesta, kotini ei näytä minimalistiselta, ellei kurkkaa kaappeihin. Kyse on oman elintilan järjestämisestä iloa tuottavaksi ja loogiseksi jotta voi keskittyä ainaisen siivoamisen ja tavaroiden etsiskelyn ja järjestämisen sijastasta ihan muuhun. Konmarin jälkeen en ole edes puoleen vuoteen ajatellut koko asiaa. Kun prosessi on kerran tehty, tavaroille on paikat ja järjestys pysyy.
Entä jos käy niin, että kaikelle ei ole paikkaa?
Miksei kaikelle ole paikkaa? Asutko 15m2 yksiössä vai omistatko kahdeksat lasketteluvälineet?
En asu yksiössä, enkä omista yksiäkään lasketteluvälineitä. Osaatko vastata asiallisesti, mikä on konmarin ratkaisu siihen, että kaikelle ei ole paikkaa?
Ne olivat esimerkkejä ongelmasta - eli rautalangasta, onko sinulla liian vähän säilytystilaa vai liikaa tavaraa. Ja kyllä, ne ovat eri ongelmia. Lisäksi se riippuu siitä millaista tavaraa on liikaa ja kuinka paljon liikaa (ie. onko sinulla neljä vaatekaappia, jotka kaikki pursuavat vaatteita? Vai onko kyse kirjoista, joita on jokainen nurkka täynnä?). Lähtökohta KonMari-kirjassa kuitenkin on se, että tavaraa ei jää liikaa.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmarin idea on pitää lähellään vain tavaroita, jotka tuottavat iloa. Miksi kodin pitäisi olla turhan tavaran säilytyspaikka? Siinä kirjan ydin.
Kävin prosessin läpi ja huomasin hillonneeni nurkissani mm.seuraavia asioita, jotka eivät tosiaankaan tuottaneet iloa:
-opiskeluaikaisia monisteita ja luentomuistiinpanoja (miksi näitä pitäisi säilyttää omassa kodissa, kuka ikinä palaa niihin?)
-Joltain Hare Krisna-tyypiltä saamani Bakhti Jooga-kirja, jota en ikinä lukenut, enkä tosiaan aikonut lukeakaan.
-tärähtäneitä valokuvia, joista ei saa mitään selvää
-palkkalaskelmia 2000-luvun puolivälistä
-rikkinäisiä kännyköitä
-johtoja ja kaapeleita, jotka eivät liittyneet mihinkään nykyiseen kodin sähkölaitteeseen
-parittomia, rikkinäisiä tumppuja
-kulahtaneita ja rumia pussilakanoita niiltä ajoilta, kun muutin pois kotoa. Pussilakanoita omistin lähemmäs neljäkymmentä. Millainen ihminen tarvitsee niin monta?
Jne jne.Kierrätin kaiken, mikä ei tuottanut iloa. Kaappeihin tuli runsaasti tilaa. Koska pidän kauniista esineistä ja runsaasta sisustuksesta, kotini ei näytä minimalistiselta, ellei kurkkaa kaappeihin. Kyse on oman elintilan järjestämisestä iloa tuottavaksi ja loogiseksi jotta voi keskittyä ainaisen siivoamisen ja tavaroiden etsiskelyn ja järjestämisen sijastasta ihan muuhun. Konmarin jälkeen en ole edes puoleen vuoteen ajatellut koko asiaa. Kun prosessi on kerran tehty, tavaroille on paikat ja järjestys pysyy.
Entä jos käy niin, että kaikelle ei ole paikkaa?
Miksei kaikelle ole paikkaa? Asutko 15m2 yksiössä vai omistatko kahdeksat lasketteluvälineet?
En ole tuo äskeinen, mutta haluan muistuttaa sinua, että palstan nimi on "vauva", ja täällä keskustelee paljon perheellisiä ihmisiä.
Lasten kausikamppeet vievät yllättävän paljon tilaa. Itse asun kolmiossa puolison ja kahden lapsen kanssa, ja olen joutunut luopumaan sellaisestakin, jonka omistaminen tuottaa iloa, jotta kaikki mahtuisi kaappeihin.
Perheellinen minäkin olen. Asumme neliössä miehen ja kahden tarha-ikäisen lapsen kanssa. Miehellä on lisäksi paljon urheiluvälineitä, jotka vievät paljon tilaa. En joutunut luopumaan mistään mikä tuotti iloa.
Ja kuten edellä sanoin, kysymys ei ollut tarkoitettu vinoiluksi, vaan esimerkiksi ongelman laadusta. Ilmeisesti ilmaisin sen huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No missä ne tavarat sitten tällä hetkellä ovat, jos niillä ei ole paikkaa? Onko teillä lattiat täynnä vai minkälainen ongelma on kyseessä?
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmarin idea on pitää lähellään vain tavaroita, jotka tuottavat iloa. Miksi kodin pitäisi olla turhan tavaran säilytyspaikka? Siinä kirjan ydin.
Kävin prosessin läpi ja huomasin hillonneeni nurkissani mm.seuraavia asioita, jotka eivät tosiaankaan tuottaneet iloa:
-opiskeluaikaisia monisteita ja luentomuistiinpanoja (miksi näitä pitäisi säilyttää omassa kodissa, kuka ikinä palaa niihin?)
-Joltain Hare Krisna-tyypiltä saamani Bakhti Jooga-kirja, jota en ikinä lukenut, enkä tosiaan aikonut lukeakaan.
-tärähtäneitä valokuvia, joista ei saa mitään selvää
-palkkalaskelmia 2000-luvun puolivälistä
-rikkinäisiä kännyköitä
-johtoja ja kaapeleita, jotka eivät liittyneet mihinkään nykyiseen kodin sähkölaitteeseen
-parittomia, rikkinäisiä tumppuja
-kulahtaneita ja rumia pussilakanoita niiltä ajoilta, kun muutin pois kotoa. Pussilakanoita omistin lähemmäs neljäkymmentä. Millainen ihminen tarvitsee niin monta?
Jne jne.Kierrätin kaiken, mikä ei tuottanut iloa. Kaappeihin tuli runsaasti tilaa. Koska pidän kauniista esineistä ja runsaasta sisustuksesta, kotini ei näytä minimalistiselta, ellei kurkkaa kaappeihin. Kyse on oman elintilan järjestämisestä iloa tuottavaksi ja loogiseksi jotta voi keskittyä ainaisen siivoamisen ja tavaroiden etsiskelyn ja järjestämisen sijastasta ihan muuhun. Konmarin jälkeen en ole edes puoleen vuoteen ajatellut koko asiaa. Kun prosessi on kerran tehty, tavaroille on paikat ja järjestys pysyy.
Entä jos käy niin, että kaikelle ei ole paikkaa?
Miksei kaikelle ole paikkaa? Asutko 15m2 yksiössä vai omistatko kahdeksat lasketteluvälineet?
En asu yksiössä, enkä omista yksiäkään lasketteluvälineitä. Osaatko vastata asiallisesti, mikä on konmarin ratkaisu siihen, että kaikelle ei ole paikkaa?
Olen eri kirjoittaja, mutta olen lukenut Konmari-kirjan ja tekisin niin, että karsisin niin paljon kuin mahdollista ja sitten hommaisin lisää säilytystilaa, jos olisi pakko. Meillä tuli yllättäin paljon lisää säilytystilaa, kun ensin maritin kaikki tavarat. Kirja antoi hyviä vinkkejä siitä mitä ei kannata säilyttää. Esim. CD-levyt, joita en ole kuunnellut vähintään 15 vuoteen joutuivat melkoisen karsinnan alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Kuten tässä KonMari-asiassa - suurin osa sen kritisoijista on ihmisiä, jotka eivät ole lukeneet kirjaa ja joilla on väärä käsitys.
Toki osa kommentoijista sanoo ihan suoraan, ettei ole lukenut, ja heille voi sitten huomauttaa, että väärin ole tulkinnut.
Mutta aika paljon on sellaistakin kommentointia, että oletetaan ja luullaan, ettei toinen ole kirjaa lukenut, ja vain siksi, että heillä on erilainen näkemys sen sisällöstä. Tässäkin ketjussa näkyy, kuinka joillain on tarve halventaa eriävät mielipiteet "et ole lukenut"-kommentilla. Kai se sitten saa heidät tuntemaan itsensä muita paremmiksi.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmarin idea on pitää lähellään vain tavaroita, jotka tuottavat iloa. Miksi kodin pitäisi olla turhan tavaran säilytyspaikka? Siinä kirjan ydin.
Kävin prosessin läpi ja huomasin hillonneeni nurkissani mm.seuraavia asioita, jotka eivät tosiaankaan tuottaneet iloa:
-opiskeluaikaisia monisteita ja luentomuistiinpanoja (miksi näitä pitäisi säilyttää omassa kodissa, kuka ikinä palaa niihin?)
-Joltain Hare Krisna-tyypiltä saamani Bakhti Jooga-kirja, jota en ikinä lukenut, enkä tosiaan aikonut lukeakaan.
-tärähtäneitä valokuvia, joista ei saa mitään selvää
-palkkalaskelmia 2000-luvun puolivälistä
-rikkinäisiä kännyköitä
-johtoja ja kaapeleita, jotka eivät liittyneet mihinkään nykyiseen kodin sähkölaitteeseen
-parittomia, rikkinäisiä tumppuja
-kulahtaneita ja rumia pussilakanoita niiltä ajoilta, kun muutin pois kotoa. Pussilakanoita omistin lähemmäs neljäkymmentä. Millainen ihminen tarvitsee niin monta?
Jne jne.Kierrätin kaiken, mikä ei tuottanut iloa. Kaappeihin tuli runsaasti tilaa. Koska pidän kauniista esineistä ja runsaasta sisustuksesta, kotini ei näytä minimalistiselta, ellei kurkkaa kaappeihin. Kyse on oman elintilan järjestämisestä iloa tuottavaksi ja loogiseksi jotta voi keskittyä ainaisen siivoamisen ja tavaroiden etsiskelyn ja järjestämisen sijastasta ihan muuhun. Konmarin jälkeen en ole edes puoleen vuoteen ajatellut koko asiaa. Kun prosessi on kerran tehty, tavaroille on paikat ja järjestys pysyy.
Entä jos käy niin, että kaikelle ei ole paikkaa?
Miksei kaikelle ole paikkaa? Asutko 15m2 yksiössä vai omistatko kahdeksat lasketteluvälineet?
En asu yksiössä, enkä omista yksiäkään lasketteluvälineitä. Osaatko vastata asiallisesti, mikä on konmarin ratkaisu siihen, että kaikelle ei ole paikkaa?
Ne olivat esimerkkejä ongelmasta - eli rautalangasta, onko sinulla liian vähän säilytystilaa vai liikaa tavaraa. Ja kyllä, ne ovat eri ongelmia. Lisäksi se riippuu siitä millaista tavaraa on liikaa ja kuinka paljon liikaa (ie. onko sinulla neljä vaatekaappia, jotka kaikki pursuavat vaatteita? Vai onko kyse kirjoista, joita on jokainen nurkka täynnä?). Lähtökohta KonMari-kirjassa kuitenkin on se, että tavaraa ei jää liikaa.
Varmasti liian vähän säilytystilaa, mutta myös paljon tavaraa. En sano että liian paljon, koska jäljellä on vain sellaista mikä tavalla tai toisella tuottaa minulle iloa. Esimerkiksi nyt niitä kirjoja on paljon, kun taas hyllytilaa tai tilaa hyllyille on vähän.
Jos konmarin lähtökohta on se, että tavaraa ei jää liikaa, niin sittenhän siinä kuitenkin tavoitellaan vähäistä tavaramäärää. Siitä huolimatta hoetaan, että konmarin idea ei ole minimalismi. Miten se nyt sitten lopulta on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmarin idea on pitää lähellään vain tavaroita, jotka tuottavat iloa. Miksi kodin pitäisi olla turhan tavaran säilytyspaikka? Siinä kirjan ydin.
Kävin prosessin läpi ja huomasin hillonneeni nurkissani mm.seuraavia asioita, jotka eivät tosiaankaan tuottaneet iloa:
-opiskeluaikaisia monisteita ja luentomuistiinpanoja (miksi näitä pitäisi säilyttää omassa kodissa, kuka ikinä palaa niihin?)
-Joltain Hare Krisna-tyypiltä saamani Bakhti Jooga-kirja, jota en ikinä lukenut, enkä tosiaan aikonut lukeakaan.
-tärähtäneitä valokuvia, joista ei saa mitään selvää
-palkkalaskelmia 2000-luvun puolivälistä
-rikkinäisiä kännyköitä
-johtoja ja kaapeleita, jotka eivät liittyneet mihinkään nykyiseen kodin sähkölaitteeseen
-parittomia, rikkinäisiä tumppuja
-kulahtaneita ja rumia pussilakanoita niiltä ajoilta, kun muutin pois kotoa. Pussilakanoita omistin lähemmäs neljäkymmentä. Millainen ihminen tarvitsee niin monta?
Jne jne.Kierrätin kaiken, mikä ei tuottanut iloa. Kaappeihin tuli runsaasti tilaa. Koska pidän kauniista esineistä ja runsaasta sisustuksesta, kotini ei näytä minimalistiselta, ellei kurkkaa kaappeihin. Kyse on oman elintilan järjestämisestä iloa tuottavaksi ja loogiseksi jotta voi keskittyä ainaisen siivoamisen ja tavaroiden etsiskelyn ja järjestämisen sijastasta ihan muuhun. Konmarin jälkeen en ole edes puoleen vuoteen ajatellut koko asiaa. Kun prosessi on kerran tehty, tavaroille on paikat ja järjestys pysyy.
Entä jos käy niin, että kaikelle ei ole paikkaa?
Miksei kaikelle ole paikkaa? Asutko 15m2 yksiössä vai omistatko kahdeksat lasketteluvälineet?
En asu yksiössä, enkä omista yksiäkään lasketteluvälineitä. Osaatko vastata asiallisesti, mikä on konmarin ratkaisu siihen, että kaikelle ei ole paikkaa?
No eiköhän KonMarin ratkaisu ole yksinkertaisesti etsiä kaikelle paikka. Tai siis käydä läpi kriittiisesti kaikki tavara, ja päättää mitä haluat säästää. On vaikea kuvitella, että ihmisellä olisi niin paljon tarpeellista tavaraa, etteivät ne mahdu mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
No missä ne tavarat sitten tällä hetkellä ovat, jos niillä ei ole paikkaa? Onko teillä lattiat täynnä vai minkälainen ongelma on kyseessä?
Pinoissa pöydillä, hyllyillä ja nurkissa :) Periaatteessa tavaramäärä ei ole mikään ylipääsemätön ongelma, vaan tämä oli myös yleisluontoinen kysymys. Olisi kiva, jos tätä voisi pohtia asiallisesti, kun kerran asiallista keskustelua kaivattiin, mutta näköjään ainakin hel-nycin näkemys asiallisesta keskustelusta on erilainen kuin minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmarin idea on pitää lähellään vain tavaroita, jotka tuottavat iloa. Miksi kodin pitäisi olla turhan tavaran säilytyspaikka? Siinä kirjan ydin.
Kävin prosessin läpi ja huomasin hillonneeni nurkissani mm.seuraavia asioita, jotka eivät tosiaankaan tuottaneet iloa:
-opiskeluaikaisia monisteita ja luentomuistiinpanoja (miksi näitä pitäisi säilyttää omassa kodissa, kuka ikinä palaa niihin?)
-Joltain Hare Krisna-tyypiltä saamani Bakhti Jooga-kirja, jota en ikinä lukenut, enkä tosiaan aikonut lukeakaan.
-tärähtäneitä valokuvia, joista ei saa mitään selvää
-palkkalaskelmia 2000-luvun puolivälistä
-rikkinäisiä kännyköitä
-johtoja ja kaapeleita, jotka eivät liittyneet mihinkään nykyiseen kodin sähkölaitteeseen
-parittomia, rikkinäisiä tumppuja
-kulahtaneita ja rumia pussilakanoita niiltä ajoilta, kun muutin pois kotoa. Pussilakanoita omistin lähemmäs neljäkymmentä. Millainen ihminen tarvitsee niin monta?
Jne jne.Kierrätin kaiken, mikä ei tuottanut iloa. Kaappeihin tuli runsaasti tilaa. Koska pidän kauniista esineistä ja runsaasta sisustuksesta, kotini ei näytä minimalistiselta, ellei kurkkaa kaappeihin. Kyse on oman elintilan järjestämisestä iloa tuottavaksi ja loogiseksi jotta voi keskittyä ainaisen siivoamisen ja tavaroiden etsiskelyn ja järjestämisen sijastasta ihan muuhun. Konmarin jälkeen en ole edes puoleen vuoteen ajatellut koko asiaa. Kun prosessi on kerran tehty, tavaroille on paikat ja järjestys pysyy.
Entä jos käy niin, että kaikelle ei ole paikkaa?
Miksei kaikelle ole paikkaa? Asutko 15m2 yksiössä vai omistatko kahdeksat lasketteluvälineet?
En asu yksiössä, enkä omista yksiäkään lasketteluvälineitä. Osaatko vastata asiallisesti, mikä on konmarin ratkaisu siihen, että kaikelle ei ole paikkaa?
No eiköhän KonMarin ratkaisu ole yksinkertaisesti etsiä kaikelle paikka. Tai siis käydä läpi kriittiisesti kaikki tavara, ja päättää mitä haluat säästää. On vaikea kuvitella, että ihmisellä olisi niin paljon tarpeellista tavaraa, etteivät ne mahdu mihinkään.
En olen äskeinen, mutta just tässä katselen ympärilleni ja näen 25 hyllymetriä kirjoja. Tarpeellisuudesta en tiedä, mutta iloa todellakin tuottavat.
Minusta tämä keskustelu on ollut ihan asiallista, myös HEL-NYCin osalta?
No mitä tavaraa sulla esim. on lähimmässä nurkassa? Tuoko se kaikki sulle iloa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen, että joku tarvitsee kirjaa ymmärtääkseen, ettei rikkinäisiä sukkia, vanhoja monisteita tai 30 kylpypyyhettä tarvitse kukaan. Anteeksi nyt vain. Ja siksi huvittaa joidenkin marittajien asenne; he antavat kommenteissaan ymmärtää, että kaikki, jotka eivät marita, tosiaan säilövät kilokaupalla tuollaista roinaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä keskustelu on ollut ihan asiallista, myös HEL-NYCin osalta?
No mitä tavaraa sulla esim. on lähimmässä nurkassa? Tuoko se kaikki sulle iloa?
Minusta taas heitto 15 neliön yksiöstä tai kahdeksista lasketteluvälineistä ei ole asiallinen, varsinkaan kun itse on juuri kaivannut asiallista keskustelua.
Mitä minulla on lähimmässä nurkassa? Kaksi kitaravahvistinta, kaksi nuottitelinettä ja muutama nuottikansio. Ja kyllä, tuo iloa, koska soittaminen on kivaa. Tuo läjä nurkassa vaan on ruma ja epäkäytännöllinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä keskustelu on ollut ihan asiallista, myös HEL-NYCin osalta?
No mitä tavaraa sulla esim. on lähimmässä nurkassa? Tuoko se kaikki sulle iloa?
Minusta taas heitto 15 neliön yksiöstä tai kahdeksista lasketteluvälineistä ei ole asiallinen, varsinkaan kun itse on juuri kaivannut asiallista keskustelua.
Mitä minulla on lähimmässä nurkassa? Kaksi kitaravahvistinta, kaksi nuottitelinettä ja muutama nuottikansio. Ja kyllä, tuo iloa, koska soittaminen on kivaa. Tuo läjä nurkassa vaan on ruma ja epäkäytännöllinen.
Tarviiko vahvistimia olla kaksi, entä telineitä? Voisiko nuottikansioita karsia? Onko niitä vielä muualla lisää? Jos on, niin entä jos keräisit ne kaikki yhteen, kävisit läpi, ja asettelisit samaan paikkaan? Niin ettet pinoa niitä, vaan asettelet niin että näet ne kaikki.
Ei sun tarvi vastata näihin. Mutta jotakuinkin näin KonMari näitä lähestyisi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, että joku tarvitsee kirjaa ymmärtääkseen, ettei rikkinäisiä sukkia, vanhoja monisteita tai 30 kylpypyyhettä tarvitse kukaan. Anteeksi nyt vain. Ja siksi huvittaa joidenkin marittajien asenne; he antavat kommenteissaan ymmärtää, että kaikki, jotka eivät marita, tosiaan säilövät kilokaupalla tuollaista roinaa.
Samoin huvittaa kuunnella, miten nämä kertovat Konmarin olevan niin käänteentekevä siksi, koska siinä ei poisteta tarpeettomia, vaan jätetään iloa tuottavat.
Juu, tarpeettomia poistettaessahan ei millään tulisi mieleen heittää menemään rikkonaisia pussilakanoita, parittomia sukkia tai ruokakaupan kuitteja.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan petivaatteita. Meillä on useita päiväpeittoa, tyynyjäkin aivan liikaa.
Aluslakanoita oli yli 30 ja pussilakanoita vielä enemmän.Laitoin kaikki pussilakanat sängylle, osa haisi tunkkasilta ja osa oli revennyt, nappeja irronnut jne.
Etsin jokaiselle pussilakanalle tyynyliinat ja katsoin setti toimii.
Jos en tykännyt, laitoin suoraan kierrätykseen ja laitoin ekan karsinnan läpäisseet jonoon.
Joka lauantai otin seuraavan setin ja oli viikko aikaa miettiä tykkäänkö vai en.Puolisen vuotta, tai ylikin, siinä meni aikaa ja jotkut pääsi jatkoon, toiset eivät. Kirpparille meni valtaosa ja loput ovat samassa jonossa, päällimmäinen otetaan lauantaina sänkyyn ja puhdas setti menee kasan alimmaiseksi.
Ja petivaatteet ovat ojennuksessa . Nyt on myös ylimääräisen päiväpeitot laitettu kiertoon.
Olen ahkera kirppiksellä kävijä, myyjänä. Mutta enpä ole ennen tajunnut myydä pussilakanoita ja muita petivaatteita.
Ei helvetti! 6kk meni, että sait setvittyä petivaatteet... Ööö, mulla kestää n. 10 minuuttia ja on selvillä mitkä "menee jatkoon". Miten ihmeessä voi kestää noin kauan??? Etkä ole aiemmin tajunnut, että kirppiksellä voi myydä petivaatteita (KonMariko se sulle sen neuvoi?). Onko sun äo joku 40?
On kyllä ihmisillä aikaa vatvoa jotain tavaroiden karsimisia, kun mulla se kesti kahden päivän aikana yhteensä 6 tuntia. En mä nyt alkanut miettimään, että mikä helvatun tavara tuottaa iloa, vaan onko se turhaa kamaa, mitä en ole käyttänyt moniin vuosiin. Ei siinä paljon jäänyt ihmettelylle aikaa, vaan laatikot ja pussit oli vieressä ja sinne vaan, jos ei ollu käyttöä.
On teillä vakeeta tuo järjesteleminen ja paikkojen siivoaminen, hohhoijaa....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä keskustelu on ollut ihan asiallista, myös HEL-NYCin osalta?
No mitä tavaraa sulla esim. on lähimmässä nurkassa? Tuoko se kaikki sulle iloa?
Minusta taas heitto 15 neliön yksiöstä tai kahdeksista lasketteluvälineistä ei ole asiallinen, varsinkaan kun itse on juuri kaivannut asiallista keskustelua.
Mitä minulla on lähimmässä nurkassa? Kaksi kitaravahvistinta, kaksi nuottitelinettä ja muutama nuottikansio. Ja kyllä, tuo iloa, koska soittaminen on kivaa. Tuo läjä nurkassa vaan on ruma ja epäkäytännöllinen.
Tarviiko vahvistimia olla kaksi, entä telineitä? Voisiko nuottikansioita karsia? Onko niitä vielä muualla lisää? Jos on, niin entä jos keräisit ne kaikki yhteen, kävisit läpi, ja asettelisit samaan paikkaan? Niin ettet pinoa niitä, vaan asettelet niin että näet ne kaikki.
Ei sun tarvi vastata näihin. Mutta jotakuinkin näin KonMari näitä lähestyisi.
Vahvistimia ja nuottitelineitä on kaksi, koska soittajiakin on kaksi. Kitaroita on enemmänkin... Nuotit on käyty läpi, ne on lajiteltu eri kansioihin mm. tyylilajien mukaan. Eli tarpeellinen on tehty, ainakin omissa kansioissani.
Kuten sanottu, tämä minun tavaramääräni ei ole mikään ylipääsemätön ongelma. Kysymykseni tavaroista, joille ei löydy paikkaa, oli tosiaan enemmän yleisluontoinen.
Rakastan petivaatteita. Meillä on useita päiväpeittoa, tyynyjäkin aivan liikaa.
Aluslakanoita oli yli 30 ja pussilakanoita vielä enemmän.
Laitoin kaikki pussilakanat sängylle, osa haisi tunkkasilta ja osa oli revennyt, nappeja irronnut jne.
Etsin jokaiselle pussilakanalle tyynyliinat ja katsoin setti toimii.
Jos en tykännyt, laitoin suoraan kierrätykseen ja laitoin ekan karsinnan läpäisseet jonoon.
Joka lauantai otin seuraavan setin ja oli viikko aikaa miettiä tykkäänkö vai en.
Puolisen vuotta, tai ylikin, siinä meni aikaa ja jotkut pääsi jatkoon, toiset eivät. Kirpparille meni valtaosa ja loput ovat samassa jonossa, päällimmäinen otetaan lauantaina sänkyyn ja puhdas setti menee kasan alimmaiseksi.
Ja petivaatteet ovat ojennuksessa . Nyt on myös ylimääräisen päiväpeitot laitettu kiertoon.
Olen ahkera kirppiksellä kävijä, myyjänä. Mutta enpä ole ennen tajunnut myydä pussilakanoita ja muita petivaatteita.