Lue keskustelun säännöt.
Miksi Konmari tulkitaan väärin?
30.10.2016 |
Tunnustan etten lukenut sitä aivan loppuun asti, mutta lukemani perusteella kirjan kantava teema oli "omista vain asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi ja joita oikeasti tarvitset". Lisäksi yleisiä säilytysvinkkejä esimerkiksi vaatteiden viikkaamiseen.
.
Netissä todella moni toteuttaa tätä niin, että kirja käskisi heittämään lähes kaiken pois ja elämään minimalistisesti ja askeettisesti. Netissä moni kirjaa lukematonkin elää tuossa uskossa. Mutta eihän kirjassa tuollaista käsketä?
.
Minulla on kotona kaikenlaista "turhaa", esimerkiksi palapelejä joita kootaan tuskin koskaan ja tuikkukuppeja joka paikassa. Ne kuitenkin tekevät minut iloiseksi enkä ole niistä toistaiseksi luopumassa.
Minulla on myös tavaroita jotka eivät sytytä sydäntäni, mutta ovat omalla tavallaan tärkeitä ja hauskoja. Esimerkiksi kodinkoneissa ja siivousvälineissä löytyy yksilöitä, jotka pidän kaapissa piilossa ja iloitsen käytön jälkeen tuloksista.
Hyvästä tarjouksesta ostan varastoon useamman kappaleen tuotetta ja tulen hyvälle mielelle, kun ei tarvitse stressata milloin loppuu jne.
.
Kuitenkaan minulla ei ole kotona mitään täysin turhaa ja epämieluisaa.
Ei ole enää ruskeaksi sävyttävää shampoota, kun hiukseni ovat vaaleat "jos vielä joskus värjään ruskeaksi ja tarvitsen sitä". Ei ole sitä järkyttävän makuista pakasteateriaa "kyllä se joskus tulee syötyä". Ei ole niitä rikkinäisiä vaatteita "ehkä joskus opettelen korjaamaan ne". Ei ole niitä tappokorkoisia korkkareita "jos joskus opettelen kävelemään niillä".
Joku toinen ihminen olisi innoissaan vaatteiden korjaamisesta tai pitäisi nätit korkkarit hyllyssä koristeena, mutta henkilökohtaisesti minulle kyseiset esineet ovat täysin turhia, joten olen luopunut niistä.
.
Kotonani on nyt paljon parempi fiilis, näen vain asioita joista pidän. Ei ole mitään ikävää esillä tai kaapissa kuumottelemassa.
Kommentit (103)
kirjoitti:
Ostakaa vaan Marie Kondon kirjasia, se kannattaa.
Sitä enemmän hän iloitsee.
Arviolta tähänkin mennessä n.24000000 euron saldo hänen tilillään saa hänet jo nytkin suorastaan'sädehtimään ilosta' ..
. (viikkailee varmaan nytkin kotonaan t-paitoja pystyyn ja rullailee sukkahousujaan kätevästi tilaa säästäviin kenkälaatikoihin ja puhdistelee mikroaaltouuniaan sitruunamehulla, ja höpöttelee sille kirpparilta hankitulle ainoalle käsilaukulleen,jota tietysti muistaa joka päivä kiittää ja jonka tyhjentää joka kerta kotiinsa tultuaan...)
On ihan hirveä epäkohta että kuka tahansa voi kirjoittaa kirjan ja laittaa sen myytäväksi. Tai ei se nyt niin paha mutta se että se saa myös osan niistä myyntituotoista, se on tosi paha. Koska kuka tahansa voisi kirjoittaa samat asiat koska ne on niin itsestäänselviä mutta muut eivät ole niin ahneita että viitsisivät kirjoittaa mitään. Kaikkein parhaita ihmisiä ovat kateelliset ja periaatteen vuoksi köyhät ja katkerat, he vaan on niin hienoja ja heitä ei petkuteta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin olisi mielenkiintoista keskustella KonMarista sellaisen kanssa, joka on kirjan lukenut mutta ei pitänyt sen ajatuksista! Nämä keskustelut tuntuvat yleensä olevan pelkkiä olettamuksia ja väärinkäsityksiä ihmisiltä, jotka eivät ole lukeneet mutta josta KonMari ärsyttää.
Raamattu on vähän eri asia kuin Konmari. Raamattua saa arvostella lukematta ja noudattamatta sitä.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Olisi oikeasti kiva keskustella sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat lukeneet kirjan ihan ajatuksella ja sitten kritisoivat sitä.
Niin olisi minustakin. Mutta kaikki yritykset täällä ovat epäonnistuneet, koska olen vain lukenut kirjan, en seurannut sen ohjeita.
Eli kysymys on todellakin jonkinlaisesta uskonnollisesta kultista.
Ei ole kysymys uskonnollisesta kultista sen enempää kuin vaikkapa dekkarien ystävillä. Koetko sinä, että voit todella punnita puolueettomasti toimiiko kirjan tekniikat, koska et ole niitä itse kokeillut? Kirja lukeneena voit varmaan ottaa tähän kantaa, koska ymmärrät tekniikoiden laajuuden.
Väännetään nyt taas kerran rautalangasta. Konmaria saa lukea toteuttamatta sen ideologiaa. Ihan niin kuin Koraania saa lukea kääntymättä muslimiksi. Konmaria saa lukea, vaikka ei olisi ongelmia tavaranhallinnan kanssa. Konmaria saa lukea 2010-luvun "first world problems" -ilmiön kuvana. Sellaisena se on erittäin osuva. Sitä voi lukea retoriikan näkökulmasta vertaillen sitä muihin self help -oppaisiin.
Kaikki nämä ovat täysin oikeita ja sallittuja lukutapoja.
Tietenkin ovat. Mutta jos et tee niin kuin ohje sanoo, on turha väittää ettei se ns. toimi. Saathan sinä käyttää ammetta ilman tulppaakin, mutta se ettei siellä pysy vesi ei ole suinkaan valmistajan vika.
En syytä kirjaa siitä, ettei se toimisi. Arvostelen kirjan arvomaailmaa ja ristiriitaisuuksia.
Kai minä voin kritisoida Raamatunkin arvoja, jos koen ne etiikkani vastaisiksi, kääntymättä kristityksi niitä käytännössä testaamaan.
Siinä tuskin on mitään ongelmaa kenenkään mielestä. Ongelma minusta on siinä, että sen väitetään olevan niin monia asioita, mitä se ei todellakaan ole (ts. kirjassa ei mainita asiaa sanallakaan/sanotaan päinvastoin).
Minusta eriävät mielipiteet ovat mielenkiintoisia ja kasvattavia mutta mielipiteet, jotka perustuvat huhupuheelle vs. kirjan lukemiselle(/kokeilemiselle, jos siihen ottaa kantaa) eivät minusta ole saman arvoisia keskenään.
Kirja minulla on edelleen lukematta. Täytyykin ryhdistäytyä sen suhteen... Tutkin konmaria netissä, uskoisin ymmärtäneeni ainakin karsimisperiaatteen ja sen pohjalta tein kesällä kotona aika perusteellisen siivouksen. Pois heitettävää kertyi paljon, mutta paljon tavaraa silti jäi. Kaikki jäljelle jäänyt on sellaista, minkä koen iloa tuovaksi ja tarpeelliseksi. Sitten se ongelma. Tämä ei ratkaissut säilytysongelmaa. Tavaraa on edelleen enemmän kuin säilytystilaa, vaikka sainkin järjestettyä kaapit paremmin. Tästä johtuen siisteyden ylläpitäminen ei onnistu, ei sitten millään. Tiedä sitten auttaisiko kirjan lukeminen tähän ongelmaan, ehkä pitää kokeilla. Olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että suurempi apu tulisi isommasta asunnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Sparkling with joy" kirjoitti:
Ostakaa vaan Marie Kondon kirjasia, se kannattaa.
Sitä enemmän hän iloitsee.
Arviolta tähänkin mennessä n.24000000 euron saldo hänen tilillään saa hänet jo nytkin suorastaan'sädehtimään ilosta' ..
. (viikkailee varmaan nytkin kotonaan t-paitoja pystyyn ja rullailee sukkahousujaan kätevästi tilaa säästäviin kenkälaatikoihin ja puhdistelee mikroaaltouuniaan sitruunamehulla, ja höpöttelee sille kirpparilta hankitulle ainoalle käsilaukulleen,jota tietysti muistaa joka päivä kiittää ja jonka tyhjentää joka kerta kotiinsa tultuaan...)
On ihan hirveä epäkohta että kuka tahansa voi kirjoittaa kirjan ja laittaa sen myytäväksi. Tai ei se nyt niin paha mutta se että se saa myös osan niistä myyntituotoista, se on tosi paha. Koska kuka tahansa voisi kirjoittaa samat asiat koska ne on niin itsestäänselviä mutta muut eivät ole niin ahneita että viitsisivät kirjoittaa mitään. Kaikkein parhaita ihmisiä ovat kateelliset ja periaatteen vuoksi köyhät ja katkerat, he vaan on niin hienoja ja heitä ei petkuteta!
Tämä on vähän sama juttu kuin jonkunlainen taiteen kanssa, etenkin vaikka hyvin abstraktin taiteen kanssa. Jotkut ihmiset katsovat niitä kuuluisia teoksia museoissa ja näyttelyissä (vaikka Mondriania) ja puhisevat, että kyllä minäkin osaisin tuollaisia tehdä. Mutta ovatko tehneet? Useimmiten eivät.
kirjoitti:
Ostakaa vaan Marie Kondon kirjasia, se kannattaa.
Sitä enemmän hän iloitsee.
Arviolta tähänkin mennessä n.24000000 euron saldo hänen tilillään saa hänet jo nytkin suorastaan'sädehtimään ilosta' ..
. (viikkailee varmaan nytkin kotonaan t-paitoja pystyyn ja rullailee sukkahousujaan kätevästi tilaa säästäviin kenkälaatikoihin ja puhdistelee mikroaaltouuniaan sitruunamehulla, ja höpöttelee sille kirpparilta hankitulle ainoalle käsilaukulleen,jota tietysti muistaa joka päivä kiittää ja jonka tyhjentää joka kerta kotiinsa tultuaan...)
Aaah, suomalainen kateus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raamattu on vähän eri asia kuin Konmari. Raamattua saa arvostella lukematta ja noudattamatta sitä.
Ai se Konmari on niinkin pyhä kirja teille xD Entäs meneekö ohi Koraanin? Kysytäänkö mielipidettä islaminuskoisilta, entäs kristityiltä? ;)
Kirja itseasiassa kehottaa heittämään tavaraa pois. Ei suoraan mutta kirja onkin psykologisesti taitavalla tavalla kirjoitettu. Marien asiakas-tarinoissa hän kertoo kuinka asiakas saa itse valita eikä hän painosta mutta lopuksi kun hän on perustellut asiaa paremmin asiakkaan näyttäessä edelleen surkeaa naamaa alkuputsauksen jälkeen, asiakas on hups heittänyt kaiken pois ja PARANTUNUT, ONNELLINEN loppuelämänsä:) Ei väliä vaikka tulikin sitten avioero ja mitä kaikkea niissä tarinoissa nyt onkaan asiakkaille "onnellisesti" lopussa tapahtunut. En tiedä millä tavalla se on suomennettu mutta englanninkielinen versio on hyvin selvä:)
Marie Kondo ei pakota ihmisiä heittämään tavaraa pois mutta niinkuin kunnon "pavlovin koirissa" kirjassa toistetaan lukemattomia kertoja roskasäkkien suurta määrää joka asiakkaan ja jopa marien omalla kohdalla. Kuinka niiden jälkeen saapuu onni ja autuus. Kirjaa kun lukee niin tajuaa että Marie myös on useamman kerran itse kerännyt tavaraa yli äyräiden ja lopuksi taas heittänyt pois jätesäkeissä.
Kirja toistaa samaa prosessia lukemattomia kertoja. Joten jos lukija ymmärtää kirjan sanoman oikein hän tajuaa että onni tulee vain tavaroiden pois heittämisellä.
Itse en tykkää Marie Kondon tyylistä. Olin minimalisti jo kauan ennen Marie Kondoa niinkuin moni muukin ihminen. Kondoilu ei ole enää kovin suosittua ihmisten tajuttua että pitkällä tähtäimellä ei onni tule tavaran poistolla vaan saattaa jopa lisätä ahdistusta. Kyllä tämä vielä Suomeenkin rantautuu tämä kondoilun loppuminen vaikkakin vuosia myöhemmin niinkuin yleensä kaikessa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi ottaa ketään sellaista vakavasti, joka tarvitsee filosofian saadakseen tavaransa järjestykseen.
Luulin ensin, että koko juttu on tarkoitettu jonnekin lastentarhaan leikiksi.
Vierailija kirjoitti:
Kirja itseasiassa kehottaa heittämään tavaraa pois. Ei suoraan mutta kirja onkin psykologisesti taitavalla tavalla kirjoitettu. Marien asiakas-tarinoissa hän kertoo kuinka asiakas saa itse valita eikä hän painosta mutta lopuksi kun hän on perustellut asiaa paremmin asiakkaan näyttäessä edelleen surkeaa naamaa alkuputsauksen jälkeen, asiakas on hups heittänyt kaiken pois ja PARANTUNUT, ONNELLINEN loppuelämänsä:) Ei väliä vaikka tulikin sitten avioero ja mitä kaikkea niissä tarinoissa nyt onkaan asiakkaille "onnellisesti" lopussa tapahtunut. En tiedä millä tavalla se on suomennettu mutta englanninkielinen versio on hyvin selvä:)
Marie Kondo ei pakota ihmisiä heittämään tavaraa pois mutta niinkuin kunnon "pavlovin koirissa" kirjassa toistetaan lukemattomia kertoja roskasäkkien suurta määrää joka asiakkaan ja jopa marien omalla kohdalla. Kuinka niiden jälkeen saapuu onni ja autuus. Kirjaa kun lukee niin tajuaa että Marie myös on useamman kerran itse kerännyt tavaraa yli äyräiden ja lopuksi taas heittänyt pois jätesäkeissä.
Kirja toistaa samaa prosessia lukemattomia kertoja. Joten jos lukija ymmärtää kirjan sanoman oikein hän tajuaa että onni tulee vain tavaroiden pois heittämisellä.
Itse en tykkää Marie Kondon tyylistä. Olin minimalisti jo kauan ennen Marie Kondoa niinkuin moni muukin ihminen. Kondoilu ei ole enää kovin suosittua ihmisten tajuttua että pitkällä tähtäimellä ei onni tule tavaran poistolla vaan saattaa jopa lisätä ahdistusta. Kyllä tämä vielä Suomeenkin rantautuu tämä kondoilun loppuminen vaikkakin vuosia myöhemmin niinkuin yleensä kaikessa:)
Kiitos, on virkistävää lukea kriittinen mielipide joltain, joka on itse asiassa lukenut kirjan!
On totta että kirjassa viitataan jatkuvasti tavarasta luopumiseen ja vielä jätesäkkien määrässä. Itse kuitenkin koin sen enemmän sellaisena lohdullisena tekijänä, että lukijan ei tarvitse tuntea olevansa kummajainen tai epäonnistunut vaikka huomaakin kantavansa hurjaa määrää turhaa lastia. Lisäksi koin sen luovan uskoa siihen, että siitä tavarasta voi luopua.
Itse en kokenut tavaran poistamista itselleni pääideana, vaan ennemminkin sen, että on ok elää niin kuin itse haluaa, eikä perinteiden mukaisesti. Monille tämä on itsestäänselvyys muutenkin, mutta minä olin säästänyt lahjat ja podin huonoa omaa tuntoa siitä, etten käytä niitä. Minä olin pitänyt ns. Sunday chinoja erikseen normaaliastiastosta, koska 'pitää olla hienompi astiasto' johonkin.
En ole minimalisti, eikä kodistani huomaa että olen KonMarini lukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienompi astiasto on hienompiin tilaisuuksiin. En minä ainakaan viitsi kattaa mitään Ikean 0,50 € lautasia juhliin. Toisaalta en myöskään halua että tarhaikäiset lapset opettelevat kattamaan pöytää millään seitinohuella posliinilla ja kristalleilla. En myöskään halua tiskata aina kaikkea käsin.
Vierailija kirjoitti:
Hienompi astiasto on hienompiin tilaisuuksiin. En minä ainakaan viitsi kattaa mitään Ikean 0,50 € lautasia juhliin. Toisaalta en myöskään halua että tarhaikäiset lapset opettelevat kattamaan pöytää millään seitinohuella posliinilla ja kristalleilla. En myöskään halua tiskata aina kaikkea käsin.
Minä taas totesin, että käytin sitä hienompaa astiastoa tasan kahdesti vuodessa, enkä todellakaan tarvinnut sitä. Vaihdoin sen sijaan arkiastiaston hienompaan (ei käsintiskattavaan). Hienoa, että sinulla on vaihtoehtoinen astiasto, minä havaitsin, että minä en tarvitse sellaista eikä minulla ole syytä pitää sellaista vain tavan vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Konmarin idea on pitää lähellään vain tavaroita, jotka tuottavat iloa. Miksi kodin pitäisi olla turhan tavaran säilytyspaikka? Siinä kirjan ydin.
Kävin prosessin läpi ja huomasin hillonneeni nurkissani mm.seuraavia asioita, jotka eivät tosiaankaan tuottaneet iloa:
-opiskeluaikaisia monisteita ja luentomuistiinpanoja (miksi näitä pitäisi säilyttää omassa kodissa, kuka ikinä palaa niihin?)
-Joltain Hare Krisna-tyypiltä saamani Bakhti Jooga-kirja, jota en ikinä lukenut, enkä tosiaan aikonut lukeakaan.
-tärähtäneitä valokuvia, joista ei saa mitään selvää
-palkkalaskelmia 2000-luvun puolivälistä
-rikkinäisiä kännyköitä
-johtoja ja kaapeleita, jotka eivät liittyneet mihinkään nykyiseen kodin sähkölaitteeseen
-parittomia, rikkinäisiä tumppuja
-kulahtaneita ja rumia pussilakanoita niiltä ajoilta, kun muutin pois kotoa. Pussilakanoita omistin lähemmäs neljäkymmentä. Millainen ihminen tarvitsee niin monta?
Jne jne.
Kierrätin kaiken, mikä ei tuottanut iloa. Kaappeihin tuli runsaasti tilaa. Koska pidän kauniista esineistä ja runsaasta sisustuksesta, kotini ei näytä minimalistiselta, ellei kurkkaa kaappeihin. Kyse on oman elintilan järjestämisestä iloa tuottavaksi ja loogiseksi jotta voi keskittyä ainaisen siivoamisen ja tavaroiden etsiskelyn ja järjestämisen sijastasta ihan muuhun. Konmarin jälkeen en ole edes puoleen vuoteen ajatellut koko asiaa. Kun prosessi on kerran tehty, tavaroille on paikat ja järjestys pysyy.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienompi astiasto on hienompiin tilaisuuksiin. En minä ainakaan viitsi kattaa mitään Ikean 0,50 € lautasia juhliin. Toisaalta en myöskään halua että tarhaikäiset lapset opettelevat kattamaan pöytää millään seitinohuella posliinilla ja kristalleilla. En myöskään halua tiskata aina kaikkea käsin.
Minä taas totesin, että käytin sitä hienompaa astiastoa tasan kahdesti vuodessa, enkä todellakaan tarvinnut sitä. Vaihdoin sen sijaan arkiastiaston hienompaan (ei käsintiskattavaan). Hienoa, että sinulla on vaihtoehtoinen astiasto, minä havaitsin, että minä en tarvitse sellaista eikä minulla ole syytä pitää sellaista vain tavan vuoksi.
Tarvitsithan, kahdesti vuodessa. Ja ilmeisesti useamminkin, jos koet nyt tarpeelliseksi syödä hienommalta astiastolta joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienompi astiasto on hienompiin tilaisuuksiin. En minä ainakaan viitsi kattaa mitään Ikean 0,50 € lautasia juhliin. Toisaalta en myöskään halua että tarhaikäiset lapset opettelevat kattamaan pöytää millään seitinohuella posliinilla ja kristalleilla. En myöskään halua tiskata aina kaikkea käsin.
Minä taas totesin, että käytin sitä hienompaa astiastoa tasan kahdesti vuodessa, enkä todellakaan tarvinnut sitä. Vaihdoin sen sijaan arkiastiaston hienompaan (ei käsintiskattavaan). Hienoa, että sinulla on vaihtoehtoinen astiasto, minä havaitsin, että minä en tarvitse sellaista eikä minulla ole syytä pitää sellaista vain tavan vuoksi.
Tarvitsithan, kahdesti vuodessa. Ja ilmeisesti useamminkin, jos koet nyt tarpeelliseksi syödä hienommalta astiastolta joka päivä.
En oikeasti tarvinnut, vaan käytin sitä juhlissa tavan vuoksi - koska niin kuului tehdä. Sen sijaan arkiastiastona meillä oli myös sellainen että "ei harmita jos lapset rikkoo" -astiasto. Kirjan myötä päätin, että miksi tuhlaisin päiväänikään elämästäni sellaiseen jota en oikeasti halua, jos kerran realistinen vaihtoehto löytyy?
Vierailija kirjoitti:
Konmarin idea on pitää lähellään vain tavaroita, jotka tuottavat iloa. Miksi kodin pitäisi olla turhan tavaran säilytyspaikka? Siinä kirjan ydin.
Kävin prosessin läpi ja huomasin hillonneeni nurkissani mm.seuraavia asioita, jotka eivät tosiaankaan tuottaneet iloa:
-opiskeluaikaisia monisteita ja luentomuistiinpanoja (miksi näitä pitäisi säilyttää omassa kodissa, kuka ikinä palaa niihin?)
-Joltain Hare Krisna-tyypiltä saamani Bakhti Jooga-kirja, jota en ikinä lukenut, enkä tosiaan aikonut lukeakaan.
-tärähtäneitä valokuvia, joista ei saa mitään selvää
-palkkalaskelmia 2000-luvun puolivälistä
-rikkinäisiä kännyköitä
-johtoja ja kaapeleita, jotka eivät liittyneet mihinkään nykyiseen kodin sähkölaitteeseen
-parittomia, rikkinäisiä tumppuja
-kulahtaneita ja rumia pussilakanoita niiltä ajoilta, kun muutin pois kotoa. Pussilakanoita omistin lähemmäs neljäkymmentä. Millainen ihminen tarvitsee niin monta?
Jne jne.Kierrätin kaiken, mikä ei tuottanut iloa. Kaappeihin tuli runsaasti tilaa. Koska pidän kauniista esineistä ja runsaasta sisustuksesta, kotini ei näytä minimalistiselta, ellei kurkkaa kaappeihin. Kyse on oman elintilan järjestämisestä iloa tuottavaksi ja loogiseksi jotta voi keskittyä ainaisen siivoamisen ja tavaroiden etsiskelyn ja järjestämisen sijastasta ihan muuhun. Konmarin jälkeen en ole edes puoleen vuoteen ajatellut koko asiaa. Kun prosessi on kerran tehty, tavaroille on paikat ja järjestys pysyy.
Entä jos käy niin, että kaikelle ei ole paikkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmarin idea on pitää lähellään vain tavaroita, jotka tuottavat iloa. Miksi kodin pitäisi olla turhan tavaran säilytyspaikka? Siinä kirjan ydin.
Kävin prosessin läpi ja huomasin hillonneeni nurkissani mm.seuraavia asioita, jotka eivät tosiaankaan tuottaneet iloa:
-opiskeluaikaisia monisteita ja luentomuistiinpanoja (miksi näitä pitäisi säilyttää omassa kodissa, kuka ikinä palaa niihin?)
-Joltain Hare Krisna-tyypiltä saamani Bakhti Jooga-kirja, jota en ikinä lukenut, enkä tosiaan aikonut lukeakaan.
-tärähtäneitä valokuvia, joista ei saa mitään selvää
-palkkalaskelmia 2000-luvun puolivälistä
-rikkinäisiä kännyköitä
-johtoja ja kaapeleita, jotka eivät liittyneet mihinkään nykyiseen kodin sähkölaitteeseen
-parittomia, rikkinäisiä tumppuja
-kulahtaneita ja rumia pussilakanoita niiltä ajoilta, kun muutin pois kotoa. Pussilakanoita omistin lähemmäs neljäkymmentä. Millainen ihminen tarvitsee niin monta?
Jne jne.Kierrätin kaiken, mikä ei tuottanut iloa. Kaappeihin tuli runsaasti tilaa. Koska pidän kauniista esineistä ja runsaasta sisustuksesta, kotini ei näytä minimalistiselta, ellei kurkkaa kaappeihin. Kyse on oman elintilan järjestämisestä iloa tuottavaksi ja loogiseksi jotta voi keskittyä ainaisen siivoamisen ja tavaroiden etsiskelyn ja järjestämisen sijastasta ihan muuhun. Konmarin jälkeen en ole edes puoleen vuoteen ajatellut koko asiaa. Kun prosessi on kerran tehty, tavaroille on paikat ja järjestys pysyy.
Entä jos käy niin, että kaikelle ei ole paikkaa?
Miksei kaikelle ole paikkaa? Asutko 15m2 yksiössä vai omistatko kahdeksat lasketteluvälineet?
Vierailija kirjoitti:
Konmarin idea on pitää lähellään vain tavaroita, jotka tuottavat iloa. Miksi kodin pitäisi olla turhan tavaran säilytyspaikka? Siinä kirjan ydin.
Kävin prosessin läpi ja huomasin hillonneeni nurkissani mm.seuraavia asioita, jotka eivät tosiaankaan tuottaneet iloa:
-opiskeluaikaisia monisteita ja luentomuistiinpanoja (miksi näitä pitäisi säilyttää omassa kodissa, kuka ikinä palaa niihin?)
-Joltain Hare Krisna-tyypiltä saamani Bakhti Jooga-kirja, jota en ikinä lukenut, enkä tosiaan aikonut lukeakaan.
-tärähtäneitä valokuvia, joista ei saa mitään selvää
-palkkalaskelmia 2000-luvun puolivälistä
-rikkinäisiä kännyköitä
-johtoja ja kaapeleita, jotka eivät liittyneet mihinkään nykyiseen kodin sähkölaitteeseen
-parittomia, rikkinäisiä tumppuja
-kulahtaneita ja rumia pussilakanoita niiltä ajoilta, kun muutin pois kotoa. Pussilakanoita omistin lähemmäs neljäkymmentä. Millainen ihminen tarvitsee niin monta?
Jne jne.Kierrätin kaiken, mikä ei tuottanut iloa. Kaappeihin tuli runsaasti tilaa. Koska pidän kauniista esineistä ja runsaasta sisustuksesta, kotini ei näytä minimalistiselta, ellei kurkkaa kaappeihin. Kyse on oman elintilan järjestämisestä iloa tuottavaksi ja loogiseksi jotta voi keskittyä ainaisen siivoamisen ja tavaroiden etsiskelyn ja järjestämisen sijastasta ihan muuhun. Konmarin jälkeen en ole edes puoleen vuoteen ajatellut koko asiaa. Kun prosessi on kerran tehty, tavaroille on paikat ja järjestys pysyy.
Jumalauta sun tajunta räjähtää kun luet potalla käymisen oppaan ja huomaat että pytynkannen voi nostaa ylös ennen paskantamista.
En syytä kirjaa siitä, ettei se toimisi. Arvostelen kirjan arvomaailmaa ja ristiriitaisuuksia.
Kai minä voin kritisoida Raamatunkin arvoja, jos koen ne etiikkani vastaisiksi, kääntymättä kristityksi niitä käytännössä testaamaan.