Lue keskustelun säännöt.
Lapseton nainen+ lapsia jo hankkinut mies
Mietinpähän vain
26.10.2016 |
Tätä aihepiiriä varmaan jo sivuttukin mutta silti olisin kiinnostunut rakentavista mielipiteistä.
Itse olen 35-vuotias nainen ja sinkku. Suurin osa vapaista miehistä tuntuu omaavan yhden tai kaksi lasta ja minulle taas ajatus siitä, että ihminen rakastuneena ja onnen huumassaan tekee parit nappulat on täysin vieras. Ajattelen siis että lapsi on iso asia ja siihen pitää voida sitoutua pidemmäksi ajaksi kuin muutamaksi ensimmäiseksi ikävuodeksi. Enkä nyt halua ketään syyllistää, mietinpähän vain olenko ainoa, joka ajattelee näin konservatiivisesti.
Olen saanut aika ilkeääkin palautetta miehiltä, joiden lähestymisyritykset olen torpedoinut tällä perusteella. En itse pidä lapsista mitenkään erityisesti ja ajatus siitä, että viikonloppuaamuna joutuisin syömään aamiaista itselleni vieraitten lasten kanssa on lähinnä ahdistava. Tuntuu siltä, että oma junani on jo mennyt kun en kahden pitköaikaisen seurustelukumppanini kanssa kokenut ajatusta lisääntymisestä hyvänä. Jos minulla itselläni olisi lapsi, pakkohan minun olisi suopeammin katsella vastaavia miehiä.
Minä nyt en ole halunnut omille lapsilleni rikkinäistä kotia ja tuntuu, että tämä asia estää minua koskaan toteuttamasta haavettani. Lähes kaikilla ikäluokkani miehillä tuntuu olevan yksi tai kaksi "elämän tärkeintä asiaa" jo olemassa enkä minä haluaisi olla se täydentävä, lähinnä kai pillua tarjoava(?) lisä yhtälössä.
Miten esimerkiksi te lapsia omaavat, eronneet miehet koette asian? Mihin kumppania haette ja onko teille ok, että nainen elää omaa elämäänsä (mahdollisesti tapaa itselleen tärkeää rakastajaa) sillä ajalla, kun vietätte aikaa lastenne kanssa?
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harva varmaan hankkii lapsia ajatellen, että yhdessä ollaan vaan muutama vuosi. Luultavasti suurin osa eronneistakin on sitä mieltä, että haluaisi lapsilleen "ehjän" perheen, mutta kaikki ei aina mene sen käsikirjoituksen mukaan, vaikka kuinka yrittäisi. Uskoisin, että moni voi kokea asenteesi loukkaavana, vaikka kyse taitaa olla enemmän ajattelemattomuudesta(?)
Jos seurustelu etenee niin eihän ne puolison lapset aamiaispöydässä ole enää "vieraita lapsia" vaan osa perhettä. Hassua, että ydinperheen pitäisi olla tosi tiukasti yhteen nivoutunut, mutta uusperheessä lapsipuolet ei edes kuuluisi pakettiin vaan niitäkin miehen pitäisi tavata itsekseen. Ei ne lapset ole mitään irrallisia ylijäämäpalasia vaan vähintään yhtä tärkeä osa perhettä kuin se uusi puolisokin. Kylläbkaikessa konservatiivisuudesaa pitåiai musta suhtautua vakavasti myös siihen uusperheeseen harkitusti siinä missä ydinperheeseenkin.
Kuitenkin jos suhtautumisesi lapsipuoliin on sellainen, kuin kirjoitit, niin en missään nimessä suosittele pariutumaan lapsellisen miehen kanssa. Siitä kärsisi ihan jokainen osapuoli ja ne lapset erityisesti. Kyllä niitä lapsettomiakin miehiä nimittäin löytyy.
Lapsettomalle ihmiselle puolison lapset on toisten ihmisten lapsia vaikka ne olisi henkilöinä jo hyvin tuttuja. Lapsettomalle lapset eivät ole osa parisuhdetta. Lapseton ei halua parisuhteeseensa lähtökohtaisesti toisten lapsia, vaan haluaa vain sen parisuhteen, ja siinä ne lapset on ylimääräisiä. Osalla lapsettomia on sitten toive omien lasten saamisesta siihen parisuhteeseen. Toisten lapset eivät lapsettoman mielessä tunnu osalta omaa perhettä. Lasten hyvinvoinnin kannalta pitäisi tuntua, mutta kun ei tunnu. Sille ei voi mitään. Lasten isälle tai äidille ne lapset ovat vähintään yhtä tärkeä osa perhettä kuin se uusi puoliso, lapsettomalle lapset eivät ole tärkeä osa mitään.
Ota satunnaisotannalla kadulta kuka tahansa lapseton sinkku ja kysy etsiikö hän parisuhdetta nimenomaan lapsia omaavan henkilön kanssa. Vastaus on 100 % varmuudella ei.
No, jos ja kun niitä lapsia haluaa ja saa heidän kanssaan elää sekä nauttia heidän seurastaan loppuelämänsä, niin aika pieni hinta siitä on se, että joku vielä lapseton ei voisi harkita parisuhdetta. 😅 Lapset nyt kuitenkin ovat suht ikuisesti, puolisot vain 50 ÷ tilastollisella todennäköisyydellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toimii täydellisesti, jos mies jättää entiset lapset taakseen ja teette yhteisiä. Kuulostaa julmalta, mutta on parasta kaikille.
Paitsi niille lapsille jotka ovat jo olemassa.
Ai niin mutta eihän heillä ole väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harva varmaan hankkii lapsia ajatellen, että yhdessä ollaan vaan muutama vuosi. Luultavasti suurin osa eronneistakin on sitä mieltä, että haluaisi lapsilleen "ehjän" perheen, mutta kaikki ei aina mene sen käsikirjoituksen mukaan, vaikka kuinka yrittäisi. Uskoisin, että moni voi kokea asenteesi loukkaavana, vaikka kyse taitaa olla enemmän ajattelemattomuudesta(?)
Jos seurustelu etenee niin eihän ne puolison lapset aamiaispöydässä ole enää "vieraita lapsia" vaan osa perhettä. Hassua, että ydinperheen pitäisi olla tosi tiukasti yhteen nivoutunut, mutta uusperheessä lapsipuolet ei edes kuuluisi pakettiin vaan niitäkin miehen pitäisi tavata itsekseen. Ei ne lapset ole mitään irrallisia ylijäämäpalasia vaan vähintään yhtä tärkeä osa perhettä kuin se uusi puolisokin. Kylläbkaikessa konservatiivisuudesaa pitåiai musta suhtautua vakavasti myös siihen uusperheeseen harkitusti siinä missä ydinperheeseenkin.
Kuitenkin jos suhtautumisesi lapsipuoliin on sellainen, kuin kirjoitit, niin en missään nimessä suosittele pariutumaan lapsellisen miehen kanssa. Siitä kärsisi ihan jokainen osapuoli ja ne lapset erityisesti. Kyllä niitä lapsettomiakin miehiä nimittäin löytyy.
Lapsettomalle ihmiselle puolison lapset on toisten ihmisten lapsia vaikka ne olisi henkilöinä jo hyvin tuttuja. Lapsettomalle lapset eivät ole osa parisuhdetta. Lapseton ei halua parisuhteeseensa lähtökohtaisesti toisten lapsia, vaan haluaa vain sen parisuhteen, ja siinä ne lapset on ylimääräisiä. Osalla lapsettomia on sitten toive omien lasten saamisesta siihen parisuhteeseen. Toisten lapset eivät lapsettoman mielessä tunnu osalta omaa perhettä. Lasten hyvinvoinnin kannalta pitäisi tuntua, mutta kun ei tunnu. Sille ei voi mitään. Lasten isälle tai äidille ne lapset ovat vähintään yhtä tärkeä osa perhettä kuin se uusi puoliso, lapsettomalle lapset eivät ole tärkeä osa mitään.
Ota satunnaisotannalla kadulta kuka tahansa lapseton sinkku ja kysy etsiikö hän parisuhdetta nimenomaan lapsia omaavan henkilön kanssa. Vastaus on 100 % varmuudella ei.
Eli miksi sitten alkaa suhteeseen lapsellisen ihmisen kanssa? Olisiko peiliinkatsomisen paikka? MIksi omista valinnoista muita syytetään?
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalle ihmiselle puolison lapset on toisten ihmisten lapsia vaikka ne olisi henkilöinä jo hyvin tuttuja. Lapsettomalle lapset eivät ole osa parisuhdetta. Lapseton ei halua parisuhteeseensa lähtökohtaisesti toisten lapsia, vaan haluaa vain sen parisuhteen, ja siinä ne lapset on ylimääräisiä. Osalla lapsettomia on sitten toive omien lasten saamisesta siihen parisuhteeseen. Toisten lapset eivät lapsettoman mielessä tunnu osalta omaa perhettä. Lasten hyvinvoinnin kannalta pitäisi tuntua, mutta kun ei tunnu. Sille ei voi mitään. Lasten isälle tai äidille ne lapset ovat vähintään yhtä tärkeä osa perhettä kuin se uusi puoliso, lapsettomalle lapset eivät ole tärkeä osa mitään.
Ota satunnaisotannalla kadulta kuka tahansa lapseton sinkku ja kysy etsiikö hän parisuhdetta nimenomaan lapsia omaavan henkilön kanssa. Vastaus on 100 % varmuudella ei.
Mulla on useita ystäviä, joilla on uusioperhe. Osa itse lapsettomia ja osalla sekä yhteisiä että puolison lapsia. Yksikään näistä ystävistäni ei pidä puolison lapsia ylimääräisinä tai "vieraina" vaan ihan aidosti osana perhettä (siitä huolimatta että lapset saattavat asua osan viikkoa toisen vanhemman luona). Kaikki lapsettomat ei suinkaan suhtaudu lapsipuoliin ap:n tavoin. Jos/kun suhtautuvat, niin järkevintä tosiaan on rankata heti pois sellaiset seurustelukumppanit, joilla niitä lapsia on (ja näinhän ap oli tehnytkin).
Minä yh-isänä en edes olisi ottanut lapsetonta naista. niillä vain ei ole mitään järjen hiventäkään liittyen siihen miten seurustelu toimii kun on lapsia. aina ei vain ole mahdollista mennä ja tulla miten haluaa vaan täytyy hoitaa elämäänsä muutenkin. nykyisellä on omat lapsensa ja minulla omani ja ymmärrämme toisiamme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harva varmaan hankkii lapsia ajatellen, että yhdessä ollaan vaan muutama vuosi. Luultavasti suurin osa eronneistakin on sitä mieltä, että haluaisi lapsilleen "ehjän" perheen, mutta kaikki ei aina mene sen käsikirjoituksen mukaan, vaikka kuinka yrittäisi. Uskoisin, että moni voi kokea asenteesi loukkaavana, vaikka kyse taitaa olla enemmän ajattelemattomuudesta(?)
Jos seurustelu etenee niin eihän ne puolison lapset aamiaispöydässä ole enää "vieraita lapsia" vaan osa perhettä. Hassua, että ydinperheen pitäisi olla tosi tiukasti yhteen nivoutunut, mutta uusperheessä lapsipuolet ei edes kuuluisi pakettiin vaan niitäkin miehen pitäisi tavata itsekseen. Ei ne lapset ole mitään irrallisia ylijäämäpalasia vaan vähintään yhtä tärkeä osa perhettä kuin se uusi puolisokin. Kylläbkaikessa konservatiivisuudesaa pitåiai musta suhtautua vakavasti myös siihen uusperheeseen harkitusti siinä missä ydinperheeseenkin.
Kuitenkin jos suhtautumisesi lapsipuoliin on sellainen, kuin kirjoitit, niin en missään nimessä suosittele pariutumaan lapsellisen miehen kanssa. Siitä kärsisi ihan jokainen osapuoli ja ne lapset erityisesti. Kyllä niitä lapsettomiakin miehiä nimittäin löytyy.
Lapsettomalle ihmiselle puolison lapset on toisten ihmisten lapsia vaikka ne olisi henkilöinä jo hyvin tuttuja. Lapsettomalle lapset eivät ole osa parisuhdetta. Lapseton ei halua parisuhteeseensa lähtökohtaisesti toisten lapsia, vaan haluaa vain sen parisuhteen, ja siinä ne lapset on ylimääräisiä. Osalla lapsettomia on sitten toive omien lasten saamisesta siihen parisuhteeseen. Toisten lapset eivät lapsettoman mielessä tunnu osalta omaa perhettä. Lasten hyvinvoinnin kannalta pitäisi tuntua, mutta kun ei tunnu. Sille ei voi mitään. Lasten isälle tai äidille ne lapset ovat vähintään yhtä tärkeä osa perhettä kuin se uusi puoliso, lapsettomalle lapset eivät ole tärkeä osa mitään.
Ota satunnaisotannalla kadulta kuka tahansa lapseton sinkku ja kysy etsiikö hän parisuhdetta nimenomaan lapsia omaavan henkilön kanssa. Vastaus on 100 % varmuudella ei.
Varmaan paperilla onkin näin, mutta todellisuudessa on toisin. On ihmisiä, jotka menevät niin tunne edellä, että heille kumppanin lapset eivät ole mitäänsanomattomia, ylimääräisiä kiusankappaleita, vaan tärkeä osa suhdetta, koska nämä ovat tärkeä osa heidän rakastamaansa ihmistä. Minusta tässä keskustelussa muutenkin on unohtunut se, että kaikille parisuhde ja kumppani ei ole lista plussia ja miinuksia, deal breakereita ja turn offeja, vaan edelleenkin on olemassa ihmisiä, jotka rakastuvat ihmiseen sellaisena kuin tämä on. Ajatelkaa. Sellaisena kuin tämä on. Lapsineen ja muine vikoineen päivineen. Kaikkee sitä.
Lapsettoman osapuolen tulisi syleillä toisen lapsia, mutta lapsia hankkineen ei tarvitse syleillä puolisonsa lapsettomuutta?
Itselläni ei olisi ongelmaa rakastaa miehellä jo valmiiksi olevia lapsia, jos myös mies rakastaisi minua sellaisena kuin olen: lapsetonta elämää kaipaavana ihmisenä, jolla on omassa elämässään muuta sisältöä kuin lapset. Ja joka tarvitsee sille sisällölle edelleen tilaa, koska se tarve ei poistu sillä että toinen on päättänyt hankkia lapsia jonkun itselle tuntemattoman naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harva varmaan hankkii lapsia ajatellen, että yhdessä ollaan vaan muutama vuosi. Luultavasti suurin osa eronneistakin on sitä mieltä, että haluaisi lapsilleen "ehjän" perheen, mutta kaikki ei aina mene sen käsikirjoituksen mukaan, vaikka kuinka yrittäisi. Uskoisin, että moni voi kokea asenteesi loukkaavana, vaikka kyse taitaa olla enemmän ajattelemattomuudesta(?)
Jos seurustelu etenee niin eihän ne puolison lapset aamiaispöydässä ole enää "vieraita lapsia" vaan osa perhettä. Hassua, että ydinperheen pitäisi olla tosi tiukasti yhteen nivoutunut, mutta uusperheessä lapsipuolet ei edes kuuluisi pakettiin vaan niitäkin miehen pitäisi tavata itsekseen. Ei ne lapset ole mitään irrallisia ylijäämäpalasia vaan vähintään yhtä tärkeä osa perhettä kuin se uusi puolisokin. Kylläbkaikessa konservatiivisuudesaa pitåiai musta suhtautua vakavasti myös siihen uusperheeseen harkitusti siinä missä ydinperheeseenkin.
Kuitenkin jos suhtautumisesi lapsipuoliin on sellainen, kuin kirjoitit, niin en missään nimessä suosittele pariutumaan lapsellisen miehen kanssa. Siitä kärsisi ihan jokainen osapuoli ja ne lapset erityisesti. Kyllä niitä lapsettomiakin miehiä nimittäin löytyy.
Lapsettomalle ihmiselle puolison lapset on toisten ihmisten lapsia vaikka ne olisi henkilöinä jo hyvin tuttuja. Lapsettomalle lapset eivät ole osa parisuhdetta. Lapseton ei halua parisuhteeseensa lähtökohtaisesti toisten lapsia, vaan haluaa vain sen parisuhteen, ja siinä ne lapset on ylimääräisiä. Osalla lapsettomia on sitten toive omien lasten saamisesta siihen parisuhteeseen. Toisten lapset eivät lapsettoman mielessä tunnu osalta omaa perhettä. Lasten hyvinvoinnin kannalta pitäisi tuntua, mutta kun ei tunnu. Sille ei voi mitään. Lasten isälle tai äidille ne lapset ovat vähintään yhtä tärkeä osa perhettä kuin se uusi puoliso, lapsettomalle lapset eivät ole tärkeä osa mitään.
Ota satunnaisotannalla kadulta kuka tahansa lapseton sinkku ja kysy etsiikö hän parisuhdetta nimenomaan lapsia omaavan henkilön kanssa. Vastaus on 100 % varmuudella ei.
Varmaan paperilla onkin näin, mutta todellisuudessa on toisin. On ihmisiä, jotka menevät niin tunne edellä, että heille kumppanin lapset eivät ole mitäänsanomattomia, ylimääräisiä kiusankappaleita, vaan tärkeä osa suhdetta, koska nämä ovat tärkeä osa heidän rakastamaansa ihmistä. Minusta tässä keskustelussa muutenkin on unohtunut se, että kaikille parisuhde ja kumppani ei ole lista plussia ja miinuksia, deal breakereita ja turn offeja, vaan edelleenkin on olemassa ihmisiä, jotka rakastuvat ihmiseen sellaisena kuin tämä on. Ajatelkaa. Sellaisena kuin tämä on. Lapsineen ja muine vikoineen päivineen. Kaikkee sitä.
Lapsettoman osapuolen tulisi syleillä toisen lapsia, mutta lapsia hankkineen ei tarvitse syleillä puolisonsa lapsettomuutta?
Itselläni ei olisi ongelmaa rakastaa miehellä jo valmiiksi olevia lapsia, jos myös mies rakastaisi minua sellaisena kuin olen: lapsetonta elämää kaipaavana ihmisenä, jolla on omassa elämässään muuta sisältöä kuin lapset. Ja joka tarvitsee sille sisällölle edelleen tilaa, koska se tarve ei poistu sillä että toinen on päättänyt hankkia lapsia jonkun itselle tuntemattoman naisen kanssa.
En oikein ymmärrä, mistä kohtaa viestiäni edes teit tuon tulkinnan, että sama ei toimisi toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harva varmaan hankkii lapsia ajatellen, että yhdessä ollaan vaan muutama vuosi. Luultavasti suurin osa eronneistakin on sitä mieltä, että haluaisi lapsilleen "ehjän" perheen, mutta kaikki ei aina mene sen käsikirjoituksen mukaan, vaikka kuinka yrittäisi. Uskoisin, että moni voi kokea asenteesi loukkaavana, vaikka kyse taitaa olla enemmän ajattelemattomuudesta(?)
Jos seurustelu etenee niin eihän ne puolison lapset aamiaispöydässä ole enää "vieraita lapsia" vaan osa perhettä. Hassua, että ydinperheen pitäisi olla tosi tiukasti yhteen nivoutunut, mutta uusperheessä lapsipuolet ei edes kuuluisi pakettiin vaan niitäkin miehen pitäisi tavata itsekseen. Ei ne lapset ole mitään irrallisia ylijäämäpalasia vaan vähintään yhtä tärkeä osa perhettä kuin se uusi puolisokin. Kylläbkaikessa konservatiivisuudesaa pitåiai musta suhtautua vakavasti myös siihen uusperheeseen harkitusti siinä missä ydinperheeseenkin.
Kuitenkin jos suhtautumisesi lapsipuoliin on sellainen, kuin kirjoitit, niin en missään nimessä suosittele pariutumaan lapsellisen miehen kanssa. Siitä kärsisi ihan jokainen osapuoli ja ne lapset erityisesti. Kyllä niitä lapsettomiakin miehiä nimittäin löytyy.
Lapsettomalle ihmiselle puolison lapset on toisten ihmisten lapsia vaikka ne olisi henkilöinä jo hyvin tuttuja. Lapsettomalle lapset eivät ole osa parisuhdetta. Lapseton ei halua parisuhteeseensa lähtökohtaisesti toisten lapsia, vaan haluaa vain sen parisuhteen, ja siinä ne lapset on ylimääräisiä. Osalla lapsettomia on sitten toive omien lasten saamisesta siihen parisuhteeseen. Toisten lapset eivät lapsettoman mielessä tunnu osalta omaa perhettä. Lasten hyvinvoinnin kannalta pitäisi tuntua, mutta kun ei tunnu. Sille ei voi mitään. Lasten isälle tai äidille ne lapset ovat vähintään yhtä tärkeä osa perhettä kuin se uusi puoliso, lapsettomalle lapset eivät ole tärkeä osa mitään.
Ota satunnaisotannalla kadulta kuka tahansa lapseton sinkku ja kysy etsiikö hän parisuhdetta nimenomaan lapsia omaavan henkilön kanssa. Vastaus on 100 % varmuudella ei.
Varmaan paperilla onkin näin, mutta todellisuudessa on toisin. On ihmisiä, jotka menevät niin tunne edellä, että heille kumppanin lapset eivät ole mitäänsanomattomia, ylimääräisiä kiusankappaleita, vaan tärkeä osa suhdetta, koska nämä ovat tärkeä osa heidän rakastamaansa ihmistä. Minusta tässä keskustelussa muutenkin on unohtunut se, että kaikille parisuhde ja kumppani ei ole lista plussia ja miinuksia, deal breakereita ja turn offeja, vaan edelleenkin on olemassa ihmisiä, jotka rakastuvat ihmiseen sellaisena kuin tämä on. Ajatelkaa. Sellaisena kuin tämä on. Lapsineen ja muine vikoineen päivineen. Kaikkee sitä.
Lapsettoman osapuolen tulisi syleillä toisen lapsia, mutta lapsia hankkineen ei tarvitse syleillä puolisonsa lapsettomuutta?
Itselläni ei olisi ongelmaa rakastaa miehellä jo valmiiksi olevia lapsia, jos myös mies rakastaisi minua sellaisena kuin olen: lapsetonta elämää kaipaavana ihmisenä, jolla on omassa elämässään muuta sisältöä kuin lapset. Ja joka tarvitsee sille sisällölle edelleen tilaa, koska se tarve ei poistu sillä että toinen on päättänyt hankkia lapsia jonkun itselle tuntemattoman naisen kanssa.
Pysy hyvä ihminen kaukana lapsista ja isistä, kaikki on onnellisempia niin.
Mulla ei ole kokemusta kuin tilanteesta, missä kukaan ei etsinyt ketään, mutta 30-vuotiaana avovaimona rakastuin toivottomasti 40+ mieheen, jolla oli teini-ikäiset lapset (ja joka oli naimisissa). En usko, että meistä olisi kuitenkaan tullut paria jos miehen lapset olisi ollut alle 10v, vaikka en tiedä... Yritettiin niin paljon tapella tunteita vastaan, mutta loppupeleissä oli vain yksi ratkaisu ja onnellisia ollaan edelleen siitä, että uskalsimme. Itse olen vapaaehtoisesti lapseton, joten en ole mitään jäänyt vaille, mies ei missään tapauksessa olisi halunnut enää aloittaa pienen lapsen kanssa alusta, vaikka eipä siitäkään voi tietää jos olisin lapsen halunnut...
Ei sitä voi etukäteen tietää kun se oikea tulee vastaan. Me olemme olleet jo yli 10v yhdessä ja miehen lapset on kasvaneet aikuisiksi ja joka päivä olemme toisistamme kiitollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex, joka on myös esikoiseni isä, löysi itselleen vannoutuneen velan. Tyttäreni käy heillä joka toinen viikonloppu, ja on oikeasti niin helppo ja kiva lapsi, että tämä exän puoliso tykästyi tähän heti. Ei ole koskaan ottanut mitään äitipuolen roolia, vaan on enempi kaveri. Omia lapsia tämä nainen ei edelleenkään halua, samoin exä ei halua lisää. Mutta heillä tämä yhtälö on toiminut mahtavasti jo vuosia. Ei kannata heti teilata miestä jolla on lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Johnny Handsome kirjoitti:
Kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseensä olipa se millainen tahansa.
Kaikilla 30-45v naisilla ja miehillä on takanaan elettyä elämää ja joskus siihen voi kuulua lapsi tai kaksi , joskus jopa enemmänkin.
Jos se on sinulle ylitsepääsemätön asia niin hän ei ole sinua varten.
Tuskin monikaan mies ajattelee niin mitä sinä kuvailit uutta naista " pilluna" kuulostaa siltä että et arvosta itseäsi tai miehiä + ehkä olet joutunut kokemaan jotain mikä on myrkyttänyt mielesi ja jättänyt negatiivisen ajattelutavan pysyvästi.
Lämpöä, läheisyyttä, ystävyyttä, rakkautta joihin liittyy myös seksiä kai lähes jokainen kaipaa niin mies kuin nainenkin.
En voisi kuvitella elämää naisen kanssa joka ei hyväksyisi että minulla on 12 vuotias tytär, olen leskimies ja nyt yksinhuoltaja kun vaimoni kuoli kesäkuussa kohdunkaulansyöpään.
On ollut rankkaa aikaa niin henkisesti kuin fyysisesti mutta pärjäämme kyllä ja vielä löydän jonkun naisen jota rakastaa ja joka rakastaa minua vaikka vaikeaa se voi olla.
On olemassa naisia joille 40v mies +12v lapsi kelpaa onneksi.
Toivottavasti kumpikin löytää sen mitä etsii.Voi kuinka kirjoituksesi kosketti. Kaikkien itsekeskeisten valitusten keskellä pala aitoa ihmisyyttä, lämpöä, rakkautta ja suurta surua. Toivon todella, että surettuasi löydät vierelle naisen joka arvostaa ja rakastaa sinua ja jota sinä arvostat ja rakastat.
Kiitos.
Ehkä sekin päivä vielä koittaa, saa nähdä.
No on minulla kuitenkin ihana tytär ja kauniita muistoja jotka säilyy mielessäni aina läpi koko loppuelämäni.
22vuotta ehdimme olla yhteydessä, siis yli puolet iästäni.
Kun vaimoni sairastui ja lopulta kuoli , tuntui kuin osa minua kuoli siinä samalla , oli sitä vaikeaa uskoa todeksi mutta totta se vain valitettavasti on.
Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, aika sen sitten näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johnny Handsome kirjoitti:
Kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseensä olipa se millainen tahansa.
Kaikilla 30-45v naisilla ja miehillä on takanaan elettyä elämää ja joskus siihen voi kuulua lapsi tai kaksi , joskus jopa enemmänkin.
Jos se on sinulle ylitsepääsemätön asia niin hän ei ole sinua varten.
Tuskin monikaan mies ajattelee niin mitä sinä kuvailit uutta naista " pilluna" kuulostaa siltä että et arvosta itseäsi tai miehiä + ehkä olet joutunut kokemaan jotain mikä on myrkyttänyt mielesi ja jättänyt negatiivisen ajattelutavan pysyvästi.
Lämpöä, läheisyyttä, ystävyyttä, rakkautta joihin liittyy myös seksiä kai lähes jokainen kaipaa niin mies kuin nainenkin.
En voisi kuvitella elämää naisen kanssa joka ei hyväksyisi että minulla on 12 vuotias tytär, olen leskimies ja nyt yksinhuoltaja kun vaimoni kuoli kesäkuussa kohdunkaulansyöpään.
On ollut rankkaa aikaa niin henkisesti kuin fyysisesti mutta pärjäämme kyllä ja vielä löydän jonkun naisen jota rakastaa ja joka rakastaa minua vaikka vaikeaa se voi olla.
On olemassa naisia joille 40v mies +12v lapsi kelpaa onneksi.
Toivottavasti kumpikin löytää sen mitä etsii.Voi kuinka kirjoituksesi kosketti. Kaikkien itsekeskeisten valitusten keskellä pala aitoa ihmisyyttä, lämpöä, rakkautta ja suurta surua. Toivon todella, että surettuasi löydät vierelle naisen joka arvostaa ja rakastaa sinua ja jota sinä arvostat ja rakastat.
Minusta on eri asia jos lapsella ei enää ole äitiä/isää. Tällöin kasvatusvastuutakin on luonnollisempaa jakaa uuden kumppanin kanssa ja todennäköisesti uuden kumppanin on mahdollista saada sitä kautta jotakin positiivistakin lapsen olemassaolosta.
Leski on ihan eri asia kumppaniksi kuin eronnut yksinhuoltaja/yhteishuoltaja. Lesken kanssa eräänlainen uusi ydinperhe voi onnistua, eikä ole sitä eksää, jonka ehdoilla kaikesta pitää koko ajan sopia.
Kiitos mielipiteestäsi ja kohteliaisuudestasi, toivottavasti myös tarkoitit sitä mitä sanoit
Kokomukseni ovat olleet kyllä vähän erilaisia, mutta ehkä olen vaan tavannut "vääriä" ja kylmiä naisia.
Monelle lapseni 12v tyttö on ollut turn off , ei kiitos.
38v lapseton nainen ei halunnut jatkaa tapailua kun sai tietää että minulla on aikuinen 20v tytär joka asuu jo omillaan.
Itse olen 40v mies, en voi tätä ymmärtää.
Ei halunnut perusteella muuten kuin että miehenkin pitäisi olla täysin lapseton? ???
Mitä ihmettä, ei voi ymmärtää naisia tai ainakaan tuota naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisit vastaavalla tavalla puhuva mies, niin sinut olisi jo leimattu maailman alhaisimmaksi olennoksi.
Mutta. Lapset ovat ehkä tärkeintä elämässä, mutta eivät koko elämä. On surullista, että edes ajattelet itseäsi "vain pilluna". Parisuhde sisältää kyllä muutakin, eikä lapsi mitenkään kilpaile parisuhteen osatekijöiden kanssa, vaikka valtavasti aikaa ja huomiota vaatiikin.
Vierailija kirjoitti:
Mun ex, joka on myös esikoiseni isä, löysi itselleen vannoutuneen velan. Tyttäreni käy heillä joka toinen viikonloppu, ja on oikeasti niin helppo ja kiva lapsi, että tämä exän puoliso tykästyi tähän heti. Ei ole koskaan ottanut mitään äitipuolen roolia, vaan on enempi kaveri. Omia lapsia tämä nainen ei edelleenkään halua, samoin exä ei halua lisää. Mutta heillä tämä yhtälö on toiminut mahtavasti jo vuosia. Ei kannata heti teilata miestä jolla on lapsi.
Mulla ja mun miehellä on just tommonen järjestely ja toimii hyvin :) Mies "hoitaa" lapset, vaikka hänen lapsensa ovat jo sen ikäisiä etteivät tarvitse vaipanvaihtoa tms ja minä olen lasten kanssa kaveri. En tiedä haluanko omia lapsia, mutta silti pidän mieheni lapsista. En usko että lasten äitikään haluaisi että alan leikkimään"uutta äitiä" lapsille.
Nykypäivän Achilles, mutta tummat hiukset kirjoitti:
38v lapseton nainen ei halunnut jatkaa tapailua kun sai tietää että minulla on aikuinen 20v tytär joka asuu jo omillaan.
Itse olen 40v mies, en voi tätä ymmärtää.
Ei halunnut perusteella muuten kuin että miehenkin pitäisi olla täysin lapseton? ???
Mitä ihmettä, ei voi ymmärtää naisia tai ainakaan tuota naista.
Tässä samanlaisen naisen selitys: tyttäresi on aina sinulle tärkein. Tyttäresi voi joutua muuttamaan takaisin luoksesi, jos vaikka joutuu talousongelmiin tai sairastuu. Hän todennäköisesti tekee joskus lapsia, joita tuo luoksenne. Jos/kun sairastut vanhana, on hän määräämässä hoidostasi.
Itse en halua suhdetta, jossa joku vieras saattaisi muuttaa kotiini. En halua suhdetta, jossa joku toinen on puolisolleni aina minua edellä. Enkä missää nimessä halua, että joku tunkisi kotiini lapsia hoidettavaksi tai edes käymään säännöllisesti. En haluaisi miettiä asuinpaikkaani sen mukaan, mikä on puolison lasta lähellä.
Eli jos olet ns normaali isä,joka haluaa olla lapsensa ja tulevien lastenlasten kanssa tekemisissä ja auttaa heitä tarpeen tullen, en missään nimessä haluaisi seurustella kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit vastaavalla tavalla puhuva mies, niin sinut olisi jo leimattu maailman alhaisimmaksi olennoksi.
Mutta. Lapset ovat ehkä tärkeintä elämässä, mutta eivät koko elämä. On surullista, että edes ajattelet itseäsi "vain pilluna". Parisuhde sisältää kyllä muutakin, eikä lapsi mitenkään kilpaile parisuhteen osatekijöiden kanssa, vaikka valtavasti aikaa ja huomiota vaatiikin.
Huomaa, että et ole lapseton nainen. :,D Se, miten naisia suomitaan päin näköä epänaisiksi, kylmiksi jne. ihan ilman tällaista keskustelua, vain sillä taustatiedolla että lapsettomuus on itse valittu, on miehelle varmasti käsittämätöntä. Meille ihan arkipäivää. Mies saa glooriaa omien lastensa normaalista hoitamisesta, nainen on itsekäs paska kun elää ilman lapsia, oli syy mikä tahansa (itselläni vaikea traumatausta, mitä en puolitutuille avaa => päätellään minun olevan itsekäs peter pan-eukko). Ja niille onnekkaille velanaisille, jotka eivät ole kohdanneet sellaista, tämä on varmasti myös uskomatonta mutta kyllä, lapsirakaskin velanainen "saa" näin ylistävää kohtelua.
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän Achilles, mutta tummat hiukset kirjoitti:
38v lapseton nainen ei halunnut jatkaa tapailua kun sai tietää että minulla on aikuinen 20v tytär joka asuu jo omillaan.
Itse olen 40v mies, en voi tätä ymmärtää.
Ei halunnut perusteella muuten kuin että miehenkin pitäisi olla täysin lapseton? ???
Mitä ihmettä, ei voi ymmärtää naisia tai ainakaan tuota naista.Tässä samanlaisen naisen selitys: tyttäresi on aina sinulle tärkein. Tyttäresi voi joutua muuttamaan takaisin luoksesi, jos vaikka joutuu talousongelmiin tai sairastuu. Hän todennäköisesti tekee joskus lapsia, joita tuo luoksenne. Jos/kun sairastut vanhana, on hän määräämässä hoidostasi.
Itse en halua suhdetta, jossa joku vieras saattaisi muuttaa kotiini. En halua suhdetta, jossa joku toinen on puolisolleni aina minua edellä. Enkä missää nimessä halua, että joku tunkisi kotiini lapsia hoidettavaksi tai edes käymään säännöllisesti. En haluaisi miettiä asuinpaikkaani sen mukaan, mikä on puolison lasta lähellä.
Eli jos olet ns normaali isä,joka haluaa olla lapsensa ja tulevien lastenlasten kanssa tekemisissä ja auttaa heitä tarpeen tullen, en missään nimessä haluaisi seurustella kanssasi.
Toivottavasti et oikeasti hanki koskaan lapsia. Ja mietin kuinka kukaan mies pitemmän päälle kykenee kestämään noin kietoutuvaa ihmistä? Onnellinen ihminen seisoo omilla jaloillaan ja antaa toiselle tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Mietinpähän vain kirjoitti:
Lähes kaikilla ikäluokkani miehillä tuntuu olevan yksi tai kaksi "elämän tärkeintä asiaa" jo olemassa enkä minä haluaisi olla se täydentävä, lähinnä kai pillua tarjoava(?) lisä yhtälössä.
--
onko teille ok, että nainen elää omaa elämäänsä (mahdollisesti tapaa itselleen tärkeää rakastajaa) sillä ajalla, kun vietätte aikaa lastenne kanssa?
En ole lukenut muita vastauksia, joten voi olla, että muutkin ovat puuttuneet tähän, mutta kylläpä olet huvittava ihminen :).
Et halua miestä X, joka saattaisi (ehkä) haluta sinut vain seksin takia, mutta itse ajattelet ja tarvitset vain seksiä mieheltä Z sillä nimenomaisella hetkellä, kun et voi olla X:n kanssa. Ilmeisesti ei siis haittaa, vaikka rakastajasi ei halua sinulta mitään muuta.
Ei jestas :). Tyhmyyttä on niin monenlaista.
Pyörähdimpäs lukemaan... Pakko kommentoida. Ihan puolitosissani olin. Jos lapset ovet miehen elämässä ykkösjuttu, pitäähän toisellakin osapuolella olla oikeus omaan juttuun, joka mennen tullen kävelee miehen ohi. Näin puntit pysyvät tahan. Vaihtoehtoisesti mies voi tunnustaa itselleen ettei oikeastaan kaipaa muuta kuin seuralaista itselleen. Ei kukaan täysipäinen ja seksihalut omaava nainen tyydy siihen, että joku kolmas osapuoli määrittelee milloin seksiä on mahdollista harrastaa.
Varmaan paperilla onkin näin, mutta todellisuudessa on toisin. On ihmisiä, jotka menevät niin tunne edellä, että heille kumppanin lapset eivät ole mitäänsanomattomia, ylimääräisiä kiusankappaleita, vaan tärkeä osa suhdetta, koska nämä ovat tärkeä osa heidän rakastamaansa ihmistä. Minusta tässä keskustelussa muutenkin on unohtunut se, että kaikille parisuhde ja kumppani ei ole lista plussia ja miinuksia, deal breakereita ja turn offeja, vaan edelleenkin on olemassa ihmisiä, jotka rakastuvat ihmiseen sellaisena kuin tämä on. Ajatelkaa. Sellaisena kuin tämä on. Lapsineen ja muine vikoineen päivineen. Kaikkee sitä.