Lapseton nainen+ lapsia jo hankkinut mies

Suurempi osa lapsettomista naisista on valmiita suhteeseen varatun perhenisän kanssa kun sitten ottamaan häntä sitten lopulliseksi riesaksi lapsineen. Joku hölmö tosin saattaa unelmoida saavansa miehen itselleen niin että mies jättää entisen perheensä täysin ja siittää heti uudet lapset nollatilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin ei voi olla ajattelematta että naiset taitaa kaiken kaikkiaan olla kaikessa paljon ehdottomampia. Ilmiselvästi "lapsellisilla" naisilla on helpompaa sinkkumarkkinoilla kuin vastaavassa tilanteessa olevilla miehillä.

Samaa mieltä. Mä sinänsä ymmärrän kaikkia osapuolia. Onhan elämä mutkattomampaa, jos ei ole uusperhekuvioita ja kumppanin exiä koko ajan elämässä mukana. Mutta ainakin tämän ketjun perusteella lapsettomalle miehelle naisen lapset ei tunnu olevan niin ehdoton no-no kuin lapsettomalle miehelle.

Niin tai sitten miehillä ei ole juuri vaihtoehtoja, koska suurimmalla osalla naisista on lapsia.

Tämäkin ketju on täynnä lapsettomia naisia! Kyllä niitä tuntuu olevan, ja ovat hyvinkin ehdottomia että vain toinen lapseton kelpaa.

Kiitos tästä ketjusta, hienoja kommentteja! Olen itse avoliitossa miehen kanssa, jolla on kaksi juuri koulunsa aloittanutta lasta. Rakastan miestä ja meidän kahden aikuisen arkea, mutta lapsiviikot ovat meille suhteen tappajia. Aikaisemmassa kodissa nukuimme kaikki samassa huoneessa, nykyisessä kodissamme lapsilla on jo oma huone. En itse halua lapsia, sillä nautin liikaa itsenäisyydestäni. Hoidan lapsiviikkoina ruoanlaiton, pyykit, pelaan lautapelejä, letitän hiuksia jne, mutta en rakasta lapsia. En halua olla varaäiti, mutta yritän tulla lasten kanssa toimeen puolisoni tähden. Tämä ei kuitenkaan tunnu riittävän. Ymmärrän, että lapset ovat miehenne _kaikkein tärkein_, mutta en halua että minua painostetaan mihinkään joka ei tunnu hyvältä. Koen itseni usein ulkopuoliseksi, mikä työntää minua ennestään kauemmas isä+lapset -päivistä. Mieheni taas elää lapsiviikkoja varten - hän on surullinen lasten lähdettyä, ja piristyy seuraavan kerran päivää kahta ennen lasten saapumista. 

Luin taannoin Ilta-Sanomista tms. naisesta, joka sai vastaavassa tilanteessa lapsiviikkoina viettää omaa elämäänsä. Minua syyllistetään siitä, jos haluan lähteä yksin mökille tai kaupungille jos vaihtoehtona olisi lähteä esim. lasten kanssa pyöräilemään. Kuusi vuotta sitten suhteemme oli juuri alkanut, ja meni lähes vuosi ennenkuin tapasin lapset ensimmäistä kertaa - saimme siis viettää rauhassa villiä aikuisten seikkailua ilman lapsiarkea (tiedätte millaista on olla pitkästä aikaa rakastunut!). On mielestäni täysin ymmärrettävää, ettei tuota ajanjaksoa voi verrata nykyiseen arkeemme, vaikka mieheni mielestä ei tässä ole niin paljoa muuttunut.

Puhumme tilanteesta lähes joka viikonloppu, mutta emme vain ymmärrä toisiamme. Kuulemme toistemme kannat ja pari päivää saatammekin muistaa ne, mutta sitten palaamme tavalliseen. Itselleni lapsiarki on vaikeaa, sillä ärsyynnyn helposti sotkusta ja äänistä, olen jonkin sortin kontrollifriikki ja vaikka puren hammasta, en aina voi itselleni mitään. Lapsiviikkoina en voi kulkea kotona alasti, en valita mitä katsotaan tv:stä, mihin aikaan syödään jne.

Olen itse hyvin väsynyt tilanteeseen, sillä en missään nimessä halua luopua miehestä, mutta en kestä lapsiviikkojen tunnelmaa kotona. Helpottaako tämä kun lapsista tulee teinejä? Olen sivunnut tilannetta myös työpsykologin kanssa, mutta mieheni ei suostu keskustelemaan ratkaisuista ammattilaisen kanssa. Olisiko täällä sielunsiskoja jakamaan hyviä kokemuksia tai joku joka on samanlaisessa tilanteessa? Toivon asiallista keskustelua. 

Olipa hauska törmätä kaksi vuotta sitten aloittamani ketjuun.

Tilannepäivitystä: olen edelleen sinkku. Lapsia tehneitä miehiä olisi tarjolla mutta tiedän, ettei juttu toimisi. En halua yhteistä kotia, jos joudun jakamaan sen toisen valitseman elämäntavan kanssa (=lapset).

Lapsettomista sinkkumiehistä erittäin iso osa on sellaisia, että heidän sinkkuutensa syyn näkee jo kysymättäkin.

Todennäköisesti jään siis lapsettomaksi (voisin tehdä lapsia rakastuessani) koska nähtävästi vapaana ei enää ole minun kriteereihini sopivia miehiä, joiden kriteereihin minä puolestani mahtuisin. Onneksi olen alkanut viimeisten kahden vuoden aikana nauttia vapaasta elämästäni, jossa minun ei tarvitse kokea jääväni aiemman parisuhteen lopputulemien varjoon.

Haluan vielä tarkentaa, että yksi meidän suurimmista ongelmista on tämä:

1) ymmärrän, että mies odottaa lapsiviikkoja ja haluankin antaa heille aikaa nauttia toisistaan, änkemättä väliin tai kilpailematta huomiosta. 

2) mies näkee tämän ärtyneisyytenä/välinpitämättömyytenä. Se, että tekisin omia askareitani on pois heidän ajastaan, ja hän haluaisin nähdä meidät perheenä. En koe olevani osa lasten perhettä, ainoa side heihin on mies/isä välissämme. 

Pelkästään posiitivista että olet sisäistänyt asian itsellesi. Kaikkien etu että sinä et yritäkään suhdetta mieheen jolla on lapsia, ja hyvä niin. 

Jokaisella on oikeus, ja jopa velvollisuus etsi mielesensä seura. 

Minä haksahdin kerran suhteeseen naisen kanssa jolle lapseni oli kuin punainen vaate, no sitä tuskaista parisuhdenäytelmää ei kauan kestänyt kun piti näyttää naiselle ovea.

Minä en voi valita lasteni ja naissuhteen välillä, isäksi tulo valinta tehtiin jo silloin kun nämä jälkeläiset siitettiin alulle ja vastuu kannetaan niin kauan kun on tarvis. Jos kuka ei tähän kuvioon ajattele sopivansa niin ei tartte tulla :)

T: yh-iskä

RakkaudessaRiutunut kirjoitti:

Haluan vielä tarkentaa, että yksi meidän suurimmista ongelmista on tämä:

1) ymmärrän, että mies odottaa lapsiviikkoja ja haluankin antaa heille aikaa nauttia toisistaan, änkemättä väliin tai kilpailematta huomiosta. 

2) mies näkee tämän ärtyneisyytenä/välinpitämättömyytenä. Se, että tekisin omia askareitani on pois heidän ajastaan, ja hän haluaisin nähdä meidät perheenä. En koe olevani osa lasten perhettä, ainoa side heihin on mies/isä välissämme. 

Vaikea kysymys. Mies ei ymmärrä, ettette voi olla koskaan oikea perhe. Hyvin harva nainen rakastaa toisen lapsia ja tämä on täysin normaalia. Sinä olet sietänyt heitä ja tehnyt parhaasi. Muuta sinun ei tarvitse tehdä.

Minä olen siis tuo ketjun aloittanut ja oma rartkaisuni oli muuttaa vuoroviikoiksi omaan asuntooni. En tuntenut kotiamme kodiksi silloin, kun siellä olivat miehen lapset. Samoista syistä kuin sinä (en voinut kulkea alasti suihkusta, en voinut makoilla sohvalla missä tahansa asussa, kaikessa keskustelussa piti ottaa huomioon lapset yms.)

Mies ei pitänyt siitä, että muutin pois vuoroviikoiksi. Puoli vuotta sinnittelimme tällä tavalla mutta vuosi lasten kyläilyn aloituksesta olimme jo eronneet.

Vierailija kirjoitti:

Pelkästään posiitivista että olet sisäistänyt asian itsellesi. Kaikkien etu että sinä et yritäkään suhdetta mieheen jolla on lapsia, ja hyvä niin. 

Jokaisella on oikeus, ja jopa velvollisuus etsi mielesensä seura. 

Minä haksahdin kerran suhteeseen naisen kanssa jolle lapseni oli kuin punainen vaate, no sitä tuskaista parisuhdenäytelmää ei kauan kestänyt kun piti näyttää naiselle ovea.

Minä en voi valita lasteni ja naissuhteen välillä, isäksi tulo valinta tehtiin jo silloin kun nämä jälkeläiset siitettiin alulle ja vastuu kannetaan niin kauan kun on tarvis. Jos kuka ei tähän kuvioon ajattele sopivansa niin ei tartte tulla :)

T: yh-iskä

Olipas sinulla jännä tyyli esittää asia! Sinä teet kuten parhaaksi näet mutta et kai sentään odota naisen etsivän ”kuviota” seurustelukumppaniksi? Kannattaisiko sinun etsiä toista, naisen pyörittämää ”kuviota” vastinpariksi? Parisuhteen ydin on kuitenkin kaksi aikuista ihmistä.

T. Aloittajasinkku, joka ei ikinä aio enää sekaantua yh-isiin.

Yleensä naiset etsii miestä joka voi elättää omat tulevat lapset ja työntää edelliset pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkästään posiitivista että olet sisäistänyt asian itsellesi. Kaikkien etu että sinä et yritäkään suhdetta mieheen jolla on lapsia, ja hyvä niin. 

Jokaisella on oikeus, ja jopa velvollisuus etsi mielesensä seura. 

Minä haksahdin kerran suhteeseen naisen kanssa jolle lapseni oli kuin punainen vaate, no sitä tuskaista parisuhdenäytelmää ei kauan kestänyt kun piti näyttää naiselle ovea.

Minä en voi valita lasteni ja naissuhteen välillä, isäksi tulo valinta tehtiin jo silloin kun nämä jälkeläiset siitettiin alulle ja vastuu kannetaan niin kauan kun on tarvis. Jos kuka ei tähän kuvioon ajattele sopivansa niin ei tartte tulla :)

T: yh-iskä

Olipas sinulla jännä tyyli esittää asia! Sinä teet kuten parhaaksi näet mutta et kai sentään odota naisen etsivän ”kuviota” seurustelukumppaniksi? Kannattaisiko sinun etsiä toista, naisen pyörittämää ”kuviota” vastinpariksi? Parisuhteen ydin on kuitenkin kaksi aikuista ihmistä.

T. Aloittajasinkku, joka ei ikinä aio enää sekaantua yh-isiin.

Minä suosittelen oikein lämpöisesti että me yh:t ja lapsettomat pysytään eri porukoissa eikä edes yritetä seukata keskenämme :D.

Minä ignooraan lapsettoman naisen välittömästi jos sellainen vastaan tulisi! toki ignooraan myös kissan ja koiran omistavan naisen vaikka muuten natsaisikin, minä en taas pidä elukoista 

T: yh-iskä