Lue keskustelun säännöt.
Lapseton nainen+ lapsia jo hankkinut mies
Mietinpähän vain
26.10.2016 |
Tätä aihepiiriä varmaan jo sivuttukin mutta silti olisin kiinnostunut rakentavista mielipiteistä.
Itse olen 35-vuotias nainen ja sinkku. Suurin osa vapaista miehistä tuntuu omaavan yhden tai kaksi lasta ja minulle taas ajatus siitä, että ihminen rakastuneena ja onnen huumassaan tekee parit nappulat on täysin vieras. Ajattelen siis että lapsi on iso asia ja siihen pitää voida sitoutua pidemmäksi ajaksi kuin muutamaksi ensimmäiseksi ikävuodeksi. Enkä nyt halua ketään syyllistää, mietinpähän vain olenko ainoa, joka ajattelee näin konservatiivisesti.
Olen saanut aika ilkeääkin palautetta miehiltä, joiden lähestymisyritykset olen torpedoinut tällä perusteella. En itse pidä lapsista mitenkään erityisesti ja ajatus siitä, että viikonloppuaamuna joutuisin syömään aamiaista itselleni vieraitten lasten kanssa on lähinnä ahdistava. Tuntuu siltä, että oma junani on jo mennyt kun en kahden pitköaikaisen seurustelukumppanini kanssa kokenut ajatusta lisääntymisestä hyvänä. Jos minulla itselläni olisi lapsi, pakkohan minun olisi suopeammin katsella vastaavia miehiä.
Minä nyt en ole halunnut omille lapsilleni rikkinäistä kotia ja tuntuu, että tämä asia estää minua koskaan toteuttamasta haavettani. Lähes kaikilla ikäluokkani miehillä tuntuu olevan yksi tai kaksi "elämän tärkeintä asiaa" jo olemassa enkä minä haluaisi olla se täydentävä, lähinnä kai pillua tarjoava(?) lisä yhtälössä.
Miten esimerkiksi te lapsia omaavat, eronneet miehet koette asian? Mihin kumppania haette ja onko teille ok, että nainen elää omaa elämäänsä (mahdollisesti tapaa itselleen tärkeää rakastajaa) sillä ajalla, kun vietätte aikaa lastenne kanssa?
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Mulle jäi aloittajan muuten seikkaperäisestä viestistä epäselväksi se, mikä nyt oikeastaan on se hänen haaveensa, jota hän ei nyt voi toteuttaa? Ja mikä sen toteuttamisen oikeastaan estää? Onko ongelma se, että hän haaveilee lapsettomasta elämästä toisen vapaaehtoisesti lapsettoman kanssa? Ja tällaisia kumppaniehdokkaita ei enää hänen ikäiselleen ole tarjolla? Kyllä mä kaiken kaikkiaan sanoisin, että aloittajan kannattaa katsoa peiliin. Ei vika ole lisääntyneissä miehissä, jos lapsettomia miehiä ei aloittajalle ole tarjolla.
Ongelmiahan ei olisi jos lapsia omaavat miehet eivät olisi ikäluokassani enemmistö ja jos heillä olisi realistisempi käsitys siitä, millaisia eväitä heillä on tarjota parisuhteeseen. Uutterasti ja sinnikkäästi tekevät itseään tykö eivätkä helpolla ymmärrä sitä, että se lapsi todellakin on se kamelin selän katkaiseva tekijä. Eivät kerta kaikkiaan tahdo tajuta sitä, että ei, ei, ei ja vielä koskaan ei. Ehkä täällä joku mieskin tämän lukee ja ymmärtää sen, ettei yhteishuoltajuus ole lainkaan kovaa valuuttaa lapsettomien naisten silmissä. Ja keskittyy niihin jo lapsia hankkineisiin naisiin.
Mikä unelmani sitten olisi? Tietenkin hyvää seksiä, ihana kumppani ja ehkä lapsi, jos tuntuisi siltä että suhteella on tulevaisuus. Tässä puhun nyt sitoutumisesta oikeassa merkityksessään eli molemmat tuntevat toisensa ja ovat riittävän kypsiä arvioimaan tilannetta aikajänteellä 20 vuotta. Minusta kertoo aika paljon itsetuntemuksesta puolin ja toisin se, jos eroon päädytään lasten ollessa vielä ala-asteikäisiä.
Näillä näkymin lapsia ei tule koska tutustumiseen käytettävä aika on naisilla rajallinen tässä iässä. Kiitos osin hyväuskoisuuteeni, mitä tulee eksään ja elämään isäihmisen kanssa. Ei toimi jos lapseton osapuoli ei ole halukas ottamaan osaa perheen arkeen ja suhteelta muutakin kuin satunnaista seksiä ja leffassa käyntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle jäi aloittajan muuten seikkaperäisestä viestistä epäselväksi se, mikä nyt oikeastaan on se hänen haaveensa, jota hän ei nyt voi toteuttaa? Ja mikä sen toteuttamisen oikeastaan estää? Onko ongelma se, että hän haaveilee lapsettomasta elämästä toisen vapaaehtoisesti lapsettoman kanssa? Ja tällaisia kumppaniehdokkaita ei enää hänen ikäiselleen ole tarjolla? Kyllä mä kaiken kaikkiaan sanoisin, että aloittajan kannattaa katsoa peiliin. Ei vika ole lisääntyneissä miehissä, jos lapsettomia miehiä ei aloittajalle ole tarjolla.
Ongelmiahan ei olisi jos lapsia omaavat miehet eivät olisi ikäluokassani enemmistö ja jos heillä olisi realistisempi käsitys siitä, millaisia eväitä heillä on tarjota parisuhteeseen. Uutterasti ja sinnikkäästi tekevät itseään tykö eivätkä helpolla ymmärrä sitä, että se lapsi todellakin on se kamelin selän katkaiseva tekijä. Eivät kerta kaikkiaan tahdo tajuta sitä, että ei, ei, ei ja vielä koskaan ei. Ehkä täällä joku mieskin tämän lukee ja ymmärtää sen, ettei yhteishuoltajuus ole lainkaan kovaa valuuttaa lapsettomien naisten silmissä. Ja keskittyy niihin jo lapsia hankkineisiin naisiin.
Mikä unelmani sitten olisi? Tietenkin hyvää seksiä, ihana kumppani ja ehkä lapsi, jos tuntuisi siltä että suhteella on tulevaisuus. Tässä puhun nyt sitoutumisesta oikeassa merkityksessään eli molemmat tuntevat toisensa ja ovat riittävän kypsiä arvioimaan tilannetta aikajänteellä 20 vuotta. Minusta kertoo aika paljon itsetuntemuksesta puolin ja toisin se, jos eroon päädytään lasten ollessa vielä ala-asteikäisiä.
Näillä näkymin lapsia ei tule koska tutustumiseen käytettävä aika on naisilla rajallinen tässä iässä. Kiitos osin hyväuskoisuuteeni, mitä tulee eksään ja elämään isäihmisen kanssa. Ei toimi jos lapseton osapuoli ei ole halukas ottamaan osaa perheen arkeen ja suhteelta muutakin kuin satunnaista seksiä ja leffassa käyntiä.
Mikä sinua estää tekemästä itseäsi tykö niille vähemmistössä oleville lapsettomille miehille? Vai noinko sinä vain odotat, että sinua lähestytään ja tyydyt valittamaan vauvapalstalla, kuinka sinua lähestyvät nimenomaan vääränlaiset miehet? Lapsettomiakin nimittäin on, tiedän sen itsekin koska olen parisuhteessa sellaisen kanssa (vaikka tällainen sekunda olenkin, äiti-ihminen nimittäin).
jos et halua tapailla edes miestä jolla on jo lapsia niin ei ole mikään pakko. parhaiten sinulle sopisikin kumppaniksi itsenäinen mies jolla ei ole lapsia ja ei niitä myöskään koskaan halua
En alkaisi suhteeseen miehen kanssa jolla on jo lapsia. Jos minullakin olisi lapsia niin tilanne olisi silloin tietenkin aivan eri.
Lapsettomiakin on. Pointtini ei ollut siinä. Olen tuskastunut siihen, kuinka töissä, vapaalla ja ties missä muualla nämä lapsia tehneet tungeksivat eivätkä tahdo ymmärtää sitä, että lapsien olemassaolo on erittäin negatiivinen seikka.
Riittääkö perusteeksi aloitukselleni se, että yhteishuoltajuusisät oppisivat pitämään itseään b-luokan kategoriana? Sisäistämään sen tosiasian, että se lapsi ei uudelle kumppanille hyvin usein näyttäydy prinssinä tai prinsessana?
Kovin monelle miehelle asia tuntuu olevan vieras ja kiinnosti saada muiden näkemyksiä. Keskustelua varten tämä palsta kai on?
Ihmeellistä vihaa tuntuu olevan tarjolla lapsettomia naisia kohtaan, kiitos siitä. Kovasti perustellaan lapsen etua vaikka jokainen meistä on yksilö (se lapsetonkin), jota tulee kohdella rakastavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä luulen että jokainen eronnut äiti ja isä tiedostaa olevansa muiden silmissä sekundaa deittikuvioissa. Aika paljon siitä on täällä aloituksia ollut aiemminkin. Tähän liittynee aika paljon stereotyyppisiä ajatuksia ja ennakkokäsityksiä. Ihan samalla tavalla, kuin niitä liittyy lapsettomiin neljääkymppiä lähenteleviin naisiin. Kaikilla meillä on rastimme. Yksilötasolla näillä aloituksilla ei ole mitään merkitystä, koska jokainen tietää omalla kohdallaan, kuinka paljon ne yleistykset osuu. Jännä sinänsä, että yh-vanhempia saa mollata ja heitä heidän virheistään ja epäonnistumisistaan syyllistää, mutta lapsettomia naisia ei saa kyseenalaistaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä luulen että jokainen eronnut äiti ja isä tiedostaa olevansa muiden silmissä sekundaa deittikuvioissa. Aika paljon siitä on täällä aloituksia ollut aiemminkin. Tähän liittynee aika paljon stereotyyppisiä ajatuksia ja ennakkokäsityksiä. Ihan samalla tavalla, kuin niitä liittyy lapsettomiin neljääkymppiä lähenteleviin naisiin. Kaikilla meillä on rastimme. Yksilötasolla näillä aloituksilla ei ole mitään merkitystä, koska jokainen tietää omalla kohdallaan, kuinka paljon ne yleistykset osuu. Jännä sinänsä, että yh-vanhempia saa mollata ja heitä heidän virheistään ja epäonnistumisistaan syyllistää, mutta lapsettomia naisia ei saa kyseenalaistaa.
Siis häh? Come again???
Tässä ketjussa puheena on eronneet isämiehet. On keskusteltu siitä, kuinka epäsopiva kumppani lapsellinen mies on naiselle, joka ei halua lapsia elämäänsä. Mitä stereotyypittelyä tässä on? Jos lapsia on, niitä on, ja jos niitä ei halua elämäänsä, on paras pysyä yh-isistä erossa. Yh-isät eivät tätä itse suostu ymmärtämään vaan vinkuvat juurikin "nyt vetoat stereotyyppeihin, ei elämä lasten kanssa oikeesti oo sitä mitä halutaan ajatella". Kyllä on. Jos sinulla on lapsi, minulla on ongelma.
Sen sijaan lapsettomista naisista tässäkin ketjussa on otettu kaikkia väsyneitä "elää kissansa kanssa tai on ilkeä äitipuoli" -stereotypioita. Eli luepa ketju vähän tarkemmin!
Toivon että mahdollisimman moni isimies lukee tämän ketjun ja ymmärtää jättää meidät lapsettomat naiset rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai tässä kukaan ole yksinhuoltajavanhempia sinällään mollannut? Todennut vain sen, että moni mies ei ole sisäistänyt sitä tosiasiaa, että aiemmasta liitosta olevat lapset ovat oikeasti monelle lapsettomalle ongelma. Ja ihmetellyt suhtautumista, joka on ollut aiheellista kritiikkiä lasten asettamista rajoitteista uudessa parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tässä kukaan ole yksinhuoltajavanhempia sinällään mollannut? Todennut vain sen, että moni mies ei ole sisäistänyt sitä tosiasiaa, että aiemmasta liitosta olevat lapset ovat oikeasti monelle lapsettomalle ongelma. Ja ihmetellyt suhtautumista, joka on ollut aiheellista kritiikkiä lasten asettamista rajoitteista uudessa parisuhteessa.
”pidän ehkä vähän kypsymättömänä sitä, että lapsia tehdään niin heppoisin perustein.”
”Tällaisia ylisanoja ja myyntipuhetta tarvitaan vain jos yritetään myydä sutta ja sekundaa priimana” (susi ja sekunda viittaavat toki lapsia hankkineisiin.
”Mutta miksi ihmeessä minä, lapseton nainen, KOSKAAN ryhtyisin suhteeseen "paketin" kanssa? Lapsettomana naisena aivan saletisti sekä a) ansaitsen että b) valitsen aina ja iankaikkisesti sen valinnoista parhaan: lapsettoman miehen.
TÄMÄ ajatuksissanne mättää, se epäsuhta johon luulette toisen osapuolen tyytyvän. Se epäsuhta taatusti tuottaa suhteeseen säröä. Paketit pariutukoon pakettien kanssa ja ykkösluokan lapseton posti ykkösluokan kanssa. ”
”Harvemmin hyvää seksielämää tarjoava, huomioiva mies on ex. Testattu on ja jatkossa kierrän kyllä kaukaa. Minusta huomattavan paljon laadukkaampaa seksiä saa niiltä oikeasti villeiltä miehiltä, jotka eivät ihan jokaiseen lapsikuumeessa kärvistelevään naaraaseen ole kiimoissaan haksahtaneet.”
”Olette seurustelukumppaneiden alekorikamaa joten kannattaa suosista etsiä ne kumppanitkin sieltä samasta alekorista. Perheensä rikkoneille on ainoastaan oikein, että joutuvat sovittelemaan sinun, minun, meidän ja hänen lasten menot tulevissa suhteissaan.
Mites se menikään: Kikkelis kokkelis, mitäs läksit? Ehkä seuraavassa elämässä muistat käyttää kondomia.”
Kyllä siinä hieman mollaamista on ilmassa. Mutta kukin toki kiinnittää huomiota lähinnä niihin kommentteihin, jotka vahvistavat omaa ennakkokäsitystään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä luulen että jokainen eronnut äiti ja isä tiedostaa olevansa muiden silmissä sekundaa deittikuvioissa. Aika paljon siitä on täällä aloituksia ollut aiemminkin. Tähän liittynee aika paljon stereotyyppisiä ajatuksia ja ennakkokäsityksiä. Ihan samalla tavalla, kuin niitä liittyy lapsettomiin neljääkymppiä lähenteleviin naisiin. Kaikilla meillä on rastimme. Yksilötasolla näillä aloituksilla ei ole mitään merkitystä, koska jokainen tietää omalla kohdallaan, kuinka paljon ne yleistykset osuu. Jännä sinänsä, että yh-vanhempia saa mollata ja heitä heidän virheistään ja epäonnistumisistaan syyllistää, mutta lapsettomia naisia ei saa kyseenalaistaa.
Siis häh? Come again???
Tässä ketjussa puheena on eronneet isämiehet. On keskusteltu siitä, kuinka epäsopiva kumppani lapsellinen mies on naiselle, joka ei halua lapsia elämäänsä. Mitä stereotyypittelyä tässä on? Jos lapsia on, niitä on, ja jos niitä ei halua elämäänsä, on paras pysyä yh-isistä erossa. Yh-isät eivät tätä itse suostu ymmärtämään vaan vinkuvat juurikin "nyt vetoat stereotyyppeihin, ei elämä lasten kanssa oikeesti oo sitä mitä halutaan ajatella". Kyllä on. Jos sinulla on lapsi, minulla on ongelma.
Sen sijaan lapsettomista naisista tässäkin ketjussa on otettu kaikkia väsyneitä "elää kissansa kanssa tai on ilkeä äitipuoli" -stereotypioita. Eli luepa ketju vähän tarkemmin!
Toivon että mahdollisimman moni isimies lukee tämän ketjun ja ymmärtää jättää meidät lapsettomat naiset rauhaan.
Kissan nosti esille jo aloittaja toisessa viestissään :) Ja mitä tulee ilkeä äitipuoli-kommenttiin, se oli vastaus kaltaiseensa alatyyliseen viestiin koskien eronneita vanhempia. Edelleen, sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tässä kukaan ole yksinhuoltajavanhempia sinällään mollannut? Todennut vain sen, että moni mies ei ole sisäistänyt sitä tosiasiaa, että aiemmasta liitosta olevat lapset ovat oikeasti monelle lapsettomalle ongelma. Ja ihmetellyt suhtautumista, joka on ollut aiheellista kritiikkiä lasten asettamista rajoitteista uudessa parisuhteessa.
”pidän ehkä vähän kypsymättömänä sitä, että lapsia tehdään niin heppoisin perustein.”
”Tällaisia ylisanoja ja myyntipuhetta tarvitaan vain jos yritetään myydä sutta ja sekundaa priimana” (susi ja sekunda viittaavat toki lapsia hankkineisiin.
”Mutta miksi ihmeessä minä, lapseton nainen, KOSKAAN ryhtyisin suhteeseen "paketin" kanssa? Lapsettomana naisena aivan saletisti sekä a) ansaitsen että b) valitsen aina ja iankaikkisesti sen valinnoista parhaan: lapsettoman miehen.
TÄMÄ ajatuksissanne mättää, se epäsuhta johon luulette toisen osapuolen tyytyvän. Se epäsuhta taatusti tuottaa suhteeseen säröä. Paketit pariutukoon pakettien kanssa ja ykkösluokan lapseton posti ykkösluokan kanssa. ”
”Harvemmin hyvää seksielämää tarjoava, huomioiva mies on ex. Testattu on ja jatkossa kierrän kyllä kaukaa. Minusta huomattavan paljon laadukkaampaa seksiä saa niiltä oikeasti villeiltä miehiltä, jotka eivät ihan jokaiseen lapsikuumeessa kärvistelevään naaraaseen ole kiimoissaan haksahtaneet.”
”Olette seurustelukumppaneiden alekorikamaa joten kannattaa suosista etsiä ne kumppanitkin sieltä samasta alekorista. Perheensä rikkoneille on ainoastaan oikein, että joutuvat sovittelemaan sinun, minun, meidän ja hänen lasten menot tulevissa suhteissaan.
Mites se menikään: Kikkelis kokkelis, mitäs läksit? Ehkä seuraavassa elämässä muistat käyttää kondomia.”Kyllä siinä hieman mollaamista on ilmassa. Mutta kukin toki kiinnittää huomiota lähinnä niihin kommentteihin, jotka vahvistavat omaa ennakkokäsitystään.
Keskustelun aloittaneen idea ienee ollut ihmetys siitä, mikseivät miehet yleisesti ottaen ymmärrä sitä negatiivista painolastia mikä lapsien mukana tulee? Samanlaiset lapset leikkinevät parhaiten parisuhteessakin.
Tuohtumus johtuu tilanteista, joissa lapsettoman ja lapsen omaavan edut törmäävät. Tietenkin myös lapsellisen osapuolen pitäisi ymmärtää tulla vastaan eikä vetää korttia "lapsen paras" esiin. Se suututtaa koska lapsen olemassaolo ei millään tavoin ole asia, johon lapseton osapuoli voi vaikuttaa. Jos halua on yhteiseen elämään, ongelman tuoja on minusta velvollinen ongelman ratkaisemaan.
Yksinkertaisin ratkaisu ongelmaan on tietenkin kiertää jo lisääntyneet kaukaa. Tällöin kenenkään ei tarvitse joustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tässä kukaan ole yksinhuoltajavanhempia sinällään mollannut? Todennut vain sen, että moni mies ei ole sisäistänyt sitä tosiasiaa, että aiemmasta liitosta olevat lapset ovat oikeasti monelle lapsettomalle ongelma. Ja ihmetellyt suhtautumista, joka on ollut aiheellista kritiikkiä lasten asettamista rajoitteista uudessa parisuhteessa.
”pidän ehkä vähän kypsymättömänä sitä, että lapsia tehdään niin heppoisin perustein.”
”Tällaisia ylisanoja ja myyntipuhetta tarvitaan vain jos yritetään myydä sutta ja sekundaa priimana” (susi ja sekunda viittaavat toki lapsia hankkineisiin.
”Mutta miksi ihmeessä minä, lapseton nainen, KOSKAAN ryhtyisin suhteeseen "paketin" kanssa? Lapsettomana naisena aivan saletisti sekä a) ansaitsen että b) valitsen aina ja iankaikkisesti sen valinnoista parhaan: lapsettoman miehen.
TÄMÄ ajatuksissanne mättää, se epäsuhta johon luulette toisen osapuolen tyytyvän. Se epäsuhta taatusti tuottaa suhteeseen säröä. Paketit pariutukoon pakettien kanssa ja ykkösluokan lapseton posti ykkösluokan kanssa. ”
”Harvemmin hyvää seksielämää tarjoava, huomioiva mies on ex. Testattu on ja jatkossa kierrän kyllä kaukaa. Minusta huomattavan paljon laadukkaampaa seksiä saa niiltä oikeasti villeiltä miehiltä, jotka eivät ihan jokaiseen lapsikuumeessa kärvistelevään naaraaseen ole kiimoissaan haksahtaneet.”
”Olette seurustelukumppaneiden alekorikamaa joten kannattaa suosista etsiä ne kumppanitkin sieltä samasta alekorista. Perheensä rikkoneille on ainoastaan oikein, että joutuvat sovittelemaan sinun, minun, meidän ja hänen lasten menot tulevissa suhteissaan.
Mites se menikään: Kikkelis kokkelis, mitäs läksit? Ehkä seuraavassa elämässä muistat käyttää kondomia.”Kyllä siinä hieman mollaamista on ilmassa. Mutta kukin toki kiinnittää huomiota lähinnä niihin kommentteihin, jotka vahvistavat omaa ennakkokäsitystään.
Keskustelun aloittaneen idea ienee ollut ihmetys siitä, mikseivät miehet yleisesti ottaen ymmärrä sitä negatiivista painolastia mikä lapsien mukana tulee? Samanlaiset lapset leikkinevät parhaiten parisuhteessakin.
Tuohtumus johtuu tilanteista, joissa lapsettoman ja lapsen omaavan edut törmäävät. Tietenkin myös lapsellisen osapuolen pitäisi ymmärtää tulla vastaan eikä vetää korttia "lapsen paras" esiin. Se suututtaa koska lapsen olemassaolo ei millään tavoin ole asia, johon lapseton osapuoli voi vaikuttaa. Jos halua on yhteiseen elämään, ongelman tuoja on minusta velvollinen ongelman ratkaisemaan.
Yksinkertaisin ratkaisu ongelmaan on tietenkin kiertää jo lisääntyneet kaukaa. Tällöin kenenkään ei tarvitse joustaa.
En kyllä tajua minäkään, miten lisääntyneet miehet eivät sitä muka tajuaisi. Eronneena äitinä sen tiedän kyllä todella hyvin. Mutta uskoisin kyllä, että jos joku isimies tämän ketjun päätyy lukemaan, hänkin tiedostaa painolastinsa erinomaisesti. Kyllä se sen verran selvin sanakääntein on ilmaistu useaan otteeseen.
Viimeksi 5 min sitten jouduin hetken inttämään viikko ja viikko -yhteishuoltajuusisin kanssa aiheesta Tinderissä. Ei ollut uskoa että on minulle totaalinen turn off. Muuten ihan symppiksen oloinen kaveri. Toivotaan siis että mahdollisimman moni yhteishuoltajuusisä tämän keskustelun lukee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi 5 min sitten jouduin hetken inttämään viikko ja viikko -yhteishuoltajuusisin kanssa aiheesta Tinderissä. Ei ollut uskoa että on minulle totaalinen turn off. Muuten ihan symppiksen oloinen kaveri. Toivotaan siis että mahdollisimman moni yhteishuoltajuusisä tämän keskustelun lukee :)
Juu ja Tinder-isille sellainenkin vinkki, että ilman muuta kannattaa se oma painolasti eli lapset ilmaista jo esittelytekstissä. Matchin tultua ei sitten tarvitse enää kenenkään itkeä, että on jäänyt jotain oleellista kertomatta. Muut viat selvinnee sitten keskustelun kuluessa.
Vierailija kirjoitti:
Kaffepullan viestiin: Mullekin.olisi todellakin ollut ok viettää omaa aikaa silloin kun mies oli lastensa kanssa. Mut kun ei, mies halusi ehdottomasti että mäkin kärsin siellä jalkapallokentän laidalla treenejä seuraamassa, ei vain hän. Ei halunnut elää "erillisiä elämiä", joka merkitsi sitä että mun olis pitänyt luopuu omastani.
Tässä ketjussa on useampikin valittanut juuri samaa: On enemmän kun ok, että mies viettää lastensa kanssa aikaa, mutta miksi naisystävän pitää? Olen tarkoituksella valinnut, etten halua elämääni lapsia - en omia, en muiden.
Saahan se mies haluta, mutta ei tarvitse suostua. Lampaaksi ei kenenkään kannata ryhtyä, siitä ei seuraa mitään hyvää.
Jos mies on niin avuton, että tarvitsee mua pitämään itseään kädestä jonnekin jalkapallokentän laidalle, niin ei ole mun tyylinen mies ollenkaan.
Parisuhteessa pitää kummallakin olla sananvalta omaan ajankäyttöön. Eli mies päättää miten viettää oman aikansa, ja minä päätän miten vietän oman aikani. Yhdessä vietetään aikaa silloin, kun se on täysin ja 100% ok kummallekin. Ja vain silloin.
Jos joku yrittää sanella mulle, miten ja kenen kanssa aikani vietän, se on adjö.
🇺🇦🇮🇱
Entäs mies jolla on lapsia, mutta nämä lapset eivät ole se "elämän tärkein juttu", eivätkä käy kylässä kovin usein? Tämän palstan perusteella olen ymmärtänyt että ainakin puolet eronneista miehistä on tällaisia, joita ei eron jälkeen tunnu lapset niin älyttömästi kiinnostavan?
Vierailija kirjoitti:
Entäs mies jolla on lapsia, mutta nämä lapset eivät ole se "elämän tärkein juttu", eivätkä käy kylässä kovin usein? Tämän palstan perusteella olen ymmärtänyt että ainakin puolet eronneista miehistä on tällaisia, joita ei eron jälkeen tunnu lapset niin älyttömästi kiinnostavan?
No ihmisen luonteen ja arvojen kannalta pitäisin erittäin arveluttavana miestä ketä ei omat lapset kiinnosta eli ei jatkoon..Se on muuten kumma juttu että miehet, joilla on lapsia ja vaimo kiinnostavat kyllä monia naisia mutta ei eronneet lapselliset.
Samaa mieltä edellisen kanssa.
Mies, joka laittaa uuden naisen lastensa edelle, ei ole ansainnut olla mun kanssa.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Toivon että mahdollisimman moni isimies lukee tämän ketjun ja ymmärtää jättää meidät lapsettomat naiset rauhaan.
Mä olen kyllä tästä vähän eri mieltä. Kyllä jokainen on omista valinnoistaan itse vastuussa, myös ne lapsettomat naiset, jotka lähtvät isämiesten kanssa seurustelemaan. Kai sen nyt jokainen normaaliälyinen tajuaa, että tiellähän ne lapset ovat. Jos siihen leikkiin ryhtyy, saa syyttää vain itseään. Tottakai ne isukit yrittävät epätoivoisesti saada ihan kenet vaan, joka huolii.
Kyllä sen naisen täytyy siinä tilanteessa arvioida itselleen rehellisesti ne plussat ja miinukset, ja päättää, lähteekö siihen souviin vai ei. Itse lähtisin, niistä syistä jotka kerroin jo aiemmin. Eli kokisin helpompana seurustella lapsia omaavan miehen kanssa. Tällöin kummallakin olisi se oma aika. Lapseton mies haluaisi todennäköisesti viettää ison osan ajastaan kanssani, ja se ei käy mulle. Mulla kun ei samansuuntaisia intressejä ole. Kyllästyn ihmisiin aika helposti. Eli sellainen harvoin näkeminen sopisi mulle paljon paremmin.
Eli tärkeintä on se, että ymmärtää ja hyväksyy omat tarpeensa, ja etsii kumppanin, jolla on tarjota juuri sitä, mitä itse tarvitsee. Eikä väkisin tunkea toista johonkin lokeroon.
🇺🇦🇮🇱
Enpä ole nähnyt yhtään suhdetta, jossa ne exän kanssa hankitut lapset eivät vaikuttaisi negatiivisesti uuteen suhteeseen. Jos molemmilla on lapsia, niin menee vähän paremmin, tosin ne naisen lapset näyttää useimmiten olevan perheessä ykkösasemassa, vaikka miehen lapsiakin kohdeltaisiin ihan ok.