Lapseton nainen+ lapsia jo hankkinut mies

Minä tapailin taannoin isää, jonka lapset olivat jo vähän vanhempia mutta toisaalta asuivat 100% ajasta isällään. Olen itse lapseton nainen. Olisin ihan mielelläni joustanut mm. yhdessäoloajasta paljonkin, koska elämässäni on paljon muutakin sisältöä kuin seurustelu, ja ymmärsin että lapset ovat tietenkin isälleen ne tärkeimmät ihmiset, pysyvästi.

Minua kuitenkin häiritsi se, että vaikka miehen lapset olivat joka toinen viikonloppu mummolassa, minä ja mies tapasimme vain kerran kuussa ja joskus vieläkin harvemmin. Hän asetti minun edelleni tärkeysjärjestyksessä lähes koko muun elämänsä: kaverinsa, harrastuksensa ja milloin mitäkin. Tunsin todellakin itseni pelkäksi pillutelineeksi hänen elämässään, enkä olisi edes yrittänyt jatkaa, ellei välillämme olisi ollut selvästi hyvä henkinen yhteys ja kumppanuus, jonka kyllä huomasin yhdessäolohetkinä. Niiden hetkien ulkopuolella se ei kuitenkaan näkynyt mitenkään.

Tälle miehelle olisi kai sopinut sellainenkin, että minulla olisi ollut muitakin miehiä tyydyttämässä esim. seksitarpeitani silloin kun hän ei ole saatavilla. Minä nyt kuitenkin haluan yhden hyvän ja toimivan kumppanuussuhteen, en kaikenkarvaisia lähinnä omiin tarpeisiinsa keskittyviä miehenpuolia menemään ja tulemaan elämässäni miten sattuu. Minun kun ei ole mitenkään pakko koota elämääni ja ihmissuhteitani tällaisista sirpaleista, niin en todella suostunut tekemään niin vain siksi, että toisen elämäntilanne ei (hänen omien sanojensa mukaan) muuhun antanut mahdollisuutta. Hän oli halunnut aikanaan tehdä valintoja, joiden ikäviä seurauksia minun olisi pitänyt asettua kantamaan mahdollisimman paljon, jotta hän itse voisi täyttää elämänsä kaikella kivalla oman mielensä mukaan. Tuntui myös tietenkin ikävältä, että mies näki minut jonkinlaisena välineenä, jota voi käyttää omiin tarpeisiin silloin kun itselle sopii - sen sijaan että olisin ollut hänelle kokonainen ihminen ja tasaveroinen kumppani.

Tasaveroista kohtelua saadessani olisin voinut haluta venyä pitkällekin tukeakseni myös miehen onnellisuutta ja tavoitteita elämässä. Mutta kuka haluaisi venyä sellaisen ihmisen onnen eteen, jolta itse saa vain murusia?

Hämmentävintä tässä miehessä oli se, että hän joskus huomautteli minulle itsekkyydestä! Mielestäni hänen itsekkyytensä oli niin räikeän ylimitoitettua omaani nähden, että en viitsinyt edes yrittää korjata tätä harhakäsitystä. Lienee sanomattakin selvää, että suhde päättyi omaan mahdottomuuteensa.

Tuon kokemuksen jälkeen olen tapaillut vain lapsettomia miehiä.

Edellisen kommentoijan kanssa aika samanlainen kokemus. Alkuun eroni jälkeen yritin tapailla miehiä, joiden mielestä "heidän lapsensa eivät voi olla ongelma". Yhtään pidemmälle tapailua jatkettuani totesin, että en yksinkertaisesti halua kumppaniksi ihmistä, jolla on jo elämässään ne ensisijaiset ihmiset.

Ei minusta ole tuntunut pahalta tai epäkohteliaalta sanoa lapsia syyksi sille, etten ole halunnut jatkaa. En haluaisi olla itsekäs mutta kyllähän suhde, jossa koko ajan tinkii omasta mukavuudestaan pidemmän päälle vetää mieltä matalaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on muuten totta tuo, että tosi moni eronnut ja lapsia tehnyt mies etsii nimenomaan lapsetonta naista! Eli miehen mukaan uuden naisen pitäisi kärsiä ajoittain miehen penskoista mutta hän ei ole itse valmis kärsimään naisystävänsä penskoja. Itsekästä ajattelua, jos joku!

tottakai kun ne miehen penskat ovat usein miehellä vain pari päivää kuukaudessa ja naisen lapset naisella ympäri viikon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on muuten totta tuo, että tosi moni eronnut ja lapsia tehnyt mies etsii nimenomaan lapsetonta naista! Eli miehen mukaan uuden naisen pitäisi kärsiä ajoittain miehen penskoista mutta hän ei ole itse valmis kärsimään naisystävänsä penskoja. Itsekästä ajattelua, jos joku!

tottakai kun ne miehen penskat ovat usein miehellä vain pari päivää kuukaudessa ja naisen lapset naisella ympäri viikon.

Miten tämä pari päivää kuussa muuttaa sitä, että lapset ajavat tiukan paikan tullen naisystävän edelle?

Yhtä hyvin sukupuoliroolit voisivat olla toisin päin. En käsitä miksi lapsia omaaville on usein niin vaikeaa käsittää lasten olevan se perimmäinen syy, miksi suhdetta ei haluta edes yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on muuten totta tuo, että tosi moni eronnut ja lapsia tehnyt mies etsii nimenomaan lapsetonta naista! Eli miehen mukaan uuden naisen pitäisi kärsiä ajoittain miehen penskoista mutta hän ei ole itse valmis kärsimään naisystävänsä penskoja. Itsekästä ajattelua, jos joku!

tottakai kun ne miehen penskat ovat usein miehellä vain pari päivää kuukaudessa ja naisen lapset naisella ympäri viikon.

Tuolla miehellä jota itse tapailin, oli lastensa lähihuoltajuus ja lapset melkein aina hänen luonaan. Kun kerroin haaveilevani että saisin joskus itsekin lapsen, hän sanoi että ei kai niiden lasten välttämättä omia tarvitsisi olla.. Muutenkin hän tuntui näkevän asian niin, että on häneltä suuri epäitsekkyyden osoitus huolehtia päivittäin omasta jälkikasvustaan ja minä olisin ollut velvollinen sitten jotenkin hyvittämään hänelle tätä hänen suunnatonta epäitsekkyyttään. 

t. 61

Vierailija kirjoitti:

Mä oon lapseton parisuhteessa oleva nainen (35 v), mut jos esim. nykyisellä miehellä ois ollut aiemmasta suhteesta lapsi niin se ois ollut mulle ok tai jopa positiivista. Eläisin mielelläni vuoroviikoin lapsiperhe-elämää ja vuoroviikoin aikuisten kesken. Toki oletuksena on että mies vastaisi pääosin lastensa kuluista, mulla olisi oikeus kasvattaa lapsia yhteisen näkemyksen mukaan silloin kun ovat meillä ja tietysti tärkeimpänä se että pitäisin niistä lapsista.

Juuri noin minäkin ajattelin ennen kuin aloitin suhteen miehen kanssa, jolla oli ennestään lapsia. Olen suunnilleen sinun ikäinen nainen. Minä pidän lapsista ja tykkään puuhastella kaikenlaisia lapsijuttuja lasten kanssa, enkä pane pahakseni jos joudun aamupuurot keittämään. No, tutustuin miehen lapsiin, ja pidin heti heistä ja he pitivät minusta, eli sen osalta kaikki meni heti paremmin kuin hyvin ja tulin niiden lasten kanssa erittäin hyvin toimeen aina. Mutta nuo muut mainitsemasi kohdat eivät toteutuneet, vaikka minäkin kuvittelin että voisivat toteutua. Jälkikäteen ymmärrän, että ei ne oikein voikaan toteutua eikä se ole kenenkään syy.

Lapsia kasvatetaan lasten vanhempien näkemyksen mukaan, jos siihen tulee kolmas kasvatusnäkemys (se uusi puoliso) niin lapsien päät menee sekaisin kaikesta epäjohdonmukaisuudesta. Lisäksi lapsi on aina lojaali sille poissaolevalle vanhemmalleen, ja uuden puolison ja lasten välistä suhdetta haittaa, jos uusi puoliso vaatii päinvastaisia asioita kuin se poissaoleva vanhempi. Jos yrität kasvattaa niitä lapsia, niin ajaudut hyvin pikaisesti riitoihin, joissa lapsi jauhaa loputtomiin "sä et ole mun äiti sä et voi päättää". Sinulla ei ole muuta keinoa kuin pyytää lasta tekemään jotain, sinulla ei ole oikeutta rangaista tai asettaa ikäviä seuraamuksia ei-toivotusta käyttäytymisestä. Ja sinä et saa juridisestikaan päättää mitään lapsen uskonnosta ym. Jos yrität ja se eksä eli lasten äiti on hankala, niin riidaksi menee, ja lapset kärsii siitä että heidän vanhemmat alkaa tappelemaan lapsiin liittyvistä asioista. Et saa päättää mitään teidän uusperheen aikatauluista, koska lasten tapaamissopimus sanelee sen, myös lomien osalta, ja lasten takia aikataulut voi yllättäen muuttua ja vaikka sinun ja miehen lomamatka peruuntua. Joudut sietämään sitä, että lasten isä neuvottelee kasvatusasioista ongelmatilanteissa eksänsä kanssa, ja he päättävät yhdessä, et sinä ja mies. Toki sinä ja mies voitte päättää että teidän kotona ei syödä sohvalla vaan pöydässä, mutta se on kokonaisuuden kannalta pieni asia. Et voi vaikuttaa asuinpaikkaanne kovin paljon, koska lasten koulumatkojen takia ette voi muuttaa kauas lähivanhemmasta eli äidistä, olette sidottu tietylle asuinalueelle. 

Millä erotat taloudessanne miehen lapsiin menevät rahat siten että sinun ei tarvitse maksaa lasten kuluja? Jos asutte vuokralla ja joudutte miehen kahden lapsen takia ostamaan kolmen makkarin asunnon vaikka teille miehen kanssa ilman lapsia riittäisi kaksio, niin kuka maksaa korkean vuokran? Entä ruokaostokset? Lapset syö yllättävän paljon. Entä kaikki lasten takia hankittavat huonekalut, sängyt, lakanat, pyyhkeet jne.. Bensakulut lasten kuljettamisesta. Entä jos olet lasten kanssa ilman miestä huvipuistossa, kuka maksaa lasten jädet ja laiteliput? Kyllä mies kuin mies olettaa, että sinä osallistut perheen kuluihin. Entä lomamatkat? Lapset on pakko ottaa mukaan, ja niiden takia lentoliput ym tulee aika kalliiksi.. Maksaako mies aina kaikesta 75 %. En usko, että mies ajattelee niin...

Eli ajattelet kauniisti ja avoimin mielin, mutta käytännön elämä vaan menee toisin.

Minä kokeilin suhdetta lapselliseen mieheen. Sain kuulla usein valitusta siitä miten itsekäs olen kun jatkoin lapsettoman ihmisen elämäntyyliä. Eihän minulla ollut lapsia! Tottakai olin vapaa lähtemään lenkille silloin kun haluan tai kuluttamaan rahani kosmetiikkaan. Mies oletti että olisin luopunut heti lapsettoman elämäntyylistä ja vaihtanut sen perheen toisen vanhemman elämäntyyliin, jossa priorisoidaan lapset kaiken edelle ja kaikista omista harrastuksistakin kulkemiset sovitellaan lasten aikataulujen mukaan. Ja emme siis asuneet yhdessä edes! Ja mies tosiaan piti minua itsekkäänä, kun lähdin vaikka kuntosalille vaikka lapset olivat hänen luonaan. Joo ei jatkunut se suhde.

Vierailija kirjoitti:

Minä kokeilin suhdetta lapselliseen mieheen. Sain kuulla usein valitusta siitä miten itsekäs olen kun jatkoin lapsettoman ihmisen elämäntyyliä. Eihän minulla ollut lapsia! Tottakai olin vapaa lähtemään lenkille silloin kun haluan tai kuluttamaan rahani kosmetiikkaan. Mies oletti että olisin luopunut heti lapsettoman elämäntyylistä ja vaihtanut sen perheen toisen vanhemman elämäntyyliin, jossa priorisoidaan lapset kaiken edelle ja kaikista omista harrastuksistakin kulkemiset sovitellaan lasten aikataulujen mukaan. Ja emme siis asuneet yhdessä edes! Ja mies tosiaan piti minua itsekkäänä, kun lähdin vaikka kuntosalille vaikka lapset olivat hänen luonaan. Joo ei jatkunut se suhde.

Tavallaanhan sellainen suhde, missä toinen on vapaa kulkemaan vaikka lenkillä kun tekee mieli ja toinen taas on sidottu lasten vahtimiseen about koko ajan, on aika epäreilu asetelma. Mutta niin se menee, jos toisella on pieniä lapsia ja toisella ei. Mielestäni sellainen suhde ei voi millään toimia.

Samanlaisia kokemuksia kuin edellisillä. Eksäni loukkaantui mm. siitä, etten innoissani suunnitellut yhteistä lomamatkaa miehen ja tämän lasten kanssa. En minä lähtisi riemuissani vieraiden lasten leirikouluakaan valvomaan, miksi haluaisin haaskata lomani seurassa, jossa en tunne oloani kotoisaksi?

Monelle tuntuu tulevan yllätyksenä se, ettei lasten seura välttämättä ole minkäänlaista laatuaikaa muille, kuin näiden omille vanhemmilleen. Ja tämän myötä yllätyksenä tulee sekin, ettei monelle aikuiselle ihmiselle  riitä parisuhde, jossa eletään kolmannen osapuolen aikataulujen ehdoilla (koulujen lomat yms.).

Johnny Handsome kirjoitti:

Kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseensä olipa se millainen tahansa.

Kaikilla 30-45v naisilla ja miehillä on takanaan elettyä elämää ja joskus siihen voi kuulua lapsi tai kaksi , joskus jopa enemmänkin.

Jos se on sinulle ylitsepääsemätön asia niin hän ei ole sinua varten.

Tuskin monikaan mies ajattelee niin mitä sinä kuvailit uutta naista " pilluna" kuulostaa siltä että et arvosta itseäsi tai miehiä + ehkä olet joutunut kokemaan jotain mikä on myrkyttänyt mielesi ja jättänyt negatiivisen ajattelutavan pysyvästi.

Lämpöä, läheisyyttä, ystävyyttä, rakkautta joihin liittyy myös seksiä kai lähes jokainen kaipaa niin mies kuin nainenkin.

En voisi kuvitella elämää naisen kanssa joka ei hyväksyisi että minulla on 12 vuotias tytär, olen leskimies ja nyt yksinhuoltaja kun vaimoni kuoli kesäkuussa kohdunkaulansyöpään.

On ollut rankkaa aikaa niin henkisesti kuin fyysisesti mutta pärjäämme kyllä ja vielä löydän jonkun naisen jota rakastaa ja joka rakastaa minua vaikka vaikeaa se voi olla.

On olemassa naisia joille 40v mies +12v lapsi kelpaa onneksi.

Toivottavasti kumpikin löytää sen mitä etsii.

Voi kuinka kirjoituksesi kosketti. Kaikkien itsekeskeisten valitusten keskellä pala aitoa ihmisyyttä, lämpöä, rakkautta  ja suurta surua. Toivon todella, että surettuasi löydät vierelle naisen joka arvostaa ja rakastaa sinua ja jota sinä arvostat ja rakastat.

Vierailija kirjoitti:

Samanlaisia kokemuksia kuin edellisillä. Eksäni loukkaantui mm. siitä, etten innoissani suunnitellut yhteistä lomamatkaa miehen ja tämän lasten kanssa. En minä lähtisi riemuissani vieraiden lasten leirikouluakaan valvomaan, miksi haluaisin haaskata lomani seurassa, jossa en tunne oloani kotoisaksi?

Monelle tuntuu tulevan yllätyksenä se, ettei lasten seura välttämättä ole minkäänlaista laatuaikaa muille, kuin näiden omille vanhemmilleen. Ja tämän myötä yllätyksenä tulee sekin, ettei monelle aikuiselle ihmiselle  riitä parisuhde, jossa eletään kolmannen osapuolen aikataulujen ehdoilla (koulujen lomat yms.).

Käytännössähän koulujen loma-ajat jaetaan lähivanhemman ja etävanhemman välillä puoliksi ( 4 + 4 viikkoa kesällä ja sitten joulu- ja hiihto- ja syyslomat ym). Yleensä työssäkäyvillä on lomaa vuodessa 4-5 viikkoa. Eli lapset ovat koko etävanhemmat kaikki loma-ajat etävanhemman luona. Näin ollen parisuhteessa ei ole sellaista loma-aikaa, joka olisi vain aikuisten yhteistä lomaa ilman lapsia. Se suhteen lapseton osapuoli tietty osaltaan päättää ottaako lomansa yhtä aikaa lasten isän ja lasten kanssa vai pitääkö lomansa yksin muulloin.

Vierailija kirjoitti:

Johnny Handsome kirjoitti:

Kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseensä olipa se millainen tahansa.

Kaikilla 30-45v naisilla ja miehillä on takanaan elettyä elämää ja joskus siihen voi kuulua lapsi tai kaksi , joskus jopa enemmänkin.

Jos se on sinulle ylitsepääsemätön asia niin hän ei ole sinua varten.

Tuskin monikaan mies ajattelee niin mitä sinä kuvailit uutta naista " pilluna" kuulostaa siltä että et arvosta itseäsi tai miehiä + ehkä olet joutunut kokemaan jotain mikä on myrkyttänyt mielesi ja jättänyt negatiivisen ajattelutavan pysyvästi.

Lämpöä, läheisyyttä, ystävyyttä, rakkautta joihin liittyy myös seksiä kai lähes jokainen kaipaa niin mies kuin nainenkin.

En voisi kuvitella elämää naisen kanssa joka ei hyväksyisi että minulla on 12 vuotias tytär, olen leskimies ja nyt yksinhuoltaja kun vaimoni kuoli kesäkuussa kohdunkaulansyöpään.

On ollut rankkaa aikaa niin henkisesti kuin fyysisesti mutta pärjäämme kyllä ja vielä löydän jonkun naisen jota rakastaa ja joka rakastaa minua vaikka vaikeaa se voi olla.

On olemassa naisia joille 40v mies +12v lapsi kelpaa onneksi.

Toivottavasti kumpikin löytää sen mitä etsii.

Voi kuinka kirjoituksesi kosketti. Kaikkien itsekeskeisten valitusten keskellä pala aitoa ihmisyyttä, lämpöä, rakkautta  ja suurta surua. Toivon todella, että surettuasi löydät vierelle naisen joka arvostaa ja rakastaa sinua ja jota sinä arvostat ja rakastat.

Minusta on eri asia jos lapsella ei enää ole äitiä/isää. Tällöin kasvatusvastuutakin on luonnollisempaa jakaa uuden kumppanin kanssa ja todennäköisesti uuden kumppanin on mahdollista saada sitä kautta jotakin positiivistakin lapsen olemassaolosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johnny Handsome kirjoitti:

Kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseensä olipa se millainen tahansa.

Kaikilla 30-45v naisilla ja miehillä on takanaan elettyä elämää ja joskus siihen voi kuulua lapsi tai kaksi , joskus jopa enemmänkin.

Jos se on sinulle ylitsepääsemätön asia niin hän ei ole sinua varten.

Tuskin monikaan mies ajattelee niin mitä sinä kuvailit uutta naista " pilluna" kuulostaa siltä että et arvosta itseäsi tai miehiä + ehkä olet joutunut kokemaan jotain mikä on myrkyttänyt mielesi ja jättänyt negatiivisen ajattelutavan pysyvästi.

Lämpöä, läheisyyttä, ystävyyttä, rakkautta joihin liittyy myös seksiä kai lähes jokainen kaipaa niin mies kuin nainenkin.

En voisi kuvitella elämää naisen kanssa joka ei hyväksyisi että minulla on 12 vuotias tytär, olen leskimies ja nyt yksinhuoltaja kun vaimoni kuoli kesäkuussa kohdunkaulansyöpään.

On ollut rankkaa aikaa niin henkisesti kuin fyysisesti mutta pärjäämme kyllä ja vielä löydän jonkun naisen jota rakastaa ja joka rakastaa minua vaikka vaikeaa se voi olla.

On olemassa naisia joille 40v mies +12v lapsi kelpaa onneksi.

Toivottavasti kumpikin löytää sen mitä etsii.

Voi kuinka kirjoituksesi kosketti. Kaikkien itsekeskeisten valitusten keskellä pala aitoa ihmisyyttä, lämpöä, rakkautta  ja suurta surua. Toivon todella, että surettuasi löydät vierelle naisen joka arvostaa ja rakastaa sinua ja jota sinä arvostat ja rakastat.

Minusta on eri asia jos lapsella ei enää ole äitiä/isää. Tällöin kasvatusvastuutakin on luonnollisempaa jakaa uuden kumppanin kanssa ja todennäköisesti uuden kumppanin on mahdollista saada sitä kautta jotakin positiivistakin lapsen olemassaolosta.

Leski on ihan eri asia kumppaniksi kuin eronnut yksinhuoltaja/yhteishuoltaja. Lesken kanssa eräänlainen uusi ydinperhe voi onnistua, eikä ole sitä eksää, jonka ehdoilla kaikesta pitää koko ajan sopia.

Minua kiinnostaisi kuulla lapsia hankkineiden miesten mielipiteitä ja erityisesti perusteluja siihen, miksi uudelta kumppaniehdokkaalta edellytetään vastuun ottamista omista lapsista, vaikka tämä olisi itse vapaaehtoisesti lapseton. Teettekö miehet tätä ihan tietoisesti ja harkiten, vai ettekö vain ole tulleet ajatelleeksikaan, etteivät teidän lapsenne ole sen uuden naisen projekti missään määrin, vaan sinun ja lasten äidin yhteinen asia?

Lapsia omaavan miehen kanssa kannattaa alkaa suhteeseen vain, jos on valmis siihen että yllättäen ne lapset saattaa olla miehellä aina ja joka päivä. Jos niiden lasten äidille käy jotain, niin isällehän ne lapset sitten tulee 100 % ajaksi. Jos olet valmis siihen että elämä on joka päivä lapsiperheen elämää eikä yhtään aikuisten keskinäistä aikaa ole (paitsi jos saatte joskus jonkun hoitajan lapsille) niin voit harkita suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi kuulla lapsia hankkineiden miesten mielipiteitä ja erityisesti perusteluja siihen, miksi uudelta kumppaniehdokkaalta edellytetään vastuun ottamista omista lapsista, vaikka tämä olisi itse vapaaehtoisesti lapseton. Teettekö miehet tätä ihan tietoisesti ja harkiten, vai ettekö vain ole tulleet ajatelleeksikaan, etteivät teidän lapsenne ole sen uuden naisen projekti missään määrin, vaan sinun ja lasten äidin yhteinen asia?

Minä kysyisin nyt teiltä vapaaehtoisesti lapsettomilta: miksi ihmeessä menette sekaantumaan niihin isiin, pysykää lapsettomissa miehissä! Jos ja kun nuo lapset kokee niin rasittaviksi niin miksi ihmeessä kaivaa verta nenästään hakeutumalla vanhemmaksi tulleen miehen kanssa suhteeseen? Vanhemmuus säilyy koko elämän, se on suurimmalle osalle ollut aktiivinen valinta jota ei kaduta vaan niitä lapsia pidetään elämän ykkösenä. Itse yh naisena löysin kahden lapsen isän kumppaniksi. Meille molemmille on selvää, että lapset ovat toiselle hyvin tärkeitä muttemme koe sen olevan itseltä pois. Eikö niitä velamiehiä ole tarpeeksi? Asenteilla mitä täällä olen lukenut en totisesti toivoisi kenenkään pienen lapsen joutuvan elämään vela-isä-uusioperheessä.

Toisinpäin. Itse olen eronnut, lapseton mies. Pidän lapsista ja olisin valmis isäksi, mutta en valmisperheeseen. Siinä tulee äkkiä kylällinen väkeä kaupanpäälle. Lapset, ex-mies(miehet), miehen vanhemmat, ym. ym.

Lisäksi olisin aika epävarma omasta auktoriteetistäni vieraiden lasten kasvatuksen suhteen. Todennäköisesti saisin isäpuolena kuulla teineiltä koko laidalliset ja moneen kertaan.  Puurot, vellit ja aamumurot ehkä vielä  päälle. Ennemmin viettelen loppuelämäni rauhassa yksin kuin ikuisella epämukavuusalueella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi kuulla lapsia hankkineiden miesten mielipiteitä ja erityisesti perusteluja siihen, miksi uudelta kumppaniehdokkaalta edellytetään vastuun ottamista omista lapsista, vaikka tämä olisi itse vapaaehtoisesti lapseton. Teettekö miehet tätä ihan tietoisesti ja harkiten, vai ettekö vain ole tulleet ajatelleeksikaan, etteivät teidän lapsenne ole sen uuden naisen projekti missään määrin, vaan sinun ja lasten äidin yhteinen asia?

Minä kysyisin nyt teiltä vapaaehtoisesti lapsettomilta: miksi ihmeessä menette sekaantumaan niihin isiin, pysykää lapsettomissa miehissä! Jos ja kun nuo lapset kokee niin rasittaviksi niin miksi ihmeessä kaivaa verta nenästään hakeutumalla vanhemmaksi tulleen miehen kanssa suhteeseen? Vanhemmuus säilyy koko elämän, se on suurimmalle osalle ollut aktiivinen valinta jota ei kaduta vaan niitä lapsia pidetään elämän ykkösenä. Itse yh naisena löysin kahden lapsen isän kumppaniksi. Meille molemmille on selvää, että lapset ovat toiselle hyvin tärkeitä muttemme koe sen olevan itseltä pois. Eikö niitä velamiehiä ole tarpeeksi? Asenteilla mitä täällä olen lukenut en totisesti toivoisi kenenkään pienen lapsen joutuvan elämään vela-isä-uusioperheessä.

Itse menin siksi sekaantumaan, että mies kertoi kuinka "ei ole etsimässä uutta äitiä lapsilleen" ja painotti ottavansa ilman muuta itse vastuun jälkikasvustaan, ja ettei lapsellisen ja lapsettoman suhde hänen mielestään tule olemaan mitenkään ongelmallinen. Käytännössä kuitenkin odotukset olivat juuri sitä, että minun olisi mm. pitänyt tinkiä omasta elämästäni jotta olisin voinut maksaa hänen lastensa menoja jne. Oletko sinä suostunut tällaiseen vai onko miehesi ymmärtänyt olla sitä vaatimatta?

.

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton 40-vuotias nainen. Kokeiltu on joo suhde lapsia omaavan miehen kanssa. Pidin onneksi niistä lapsista, mutta muuten suhde oli kestämätön. Mies oli kateellinen minulle omasta ajastani, kun hän oli sidottuna lapsiin, tuli isoja riitoja siitä jos en halunnutkaan nähdä silloin kun lapset olivat hänellä vaan halusin olla yksin omassa kodissani, tai jos halusin tavata kavereitani silloin. Hän tunnusti olevansa kateellinen vapaudestani. En olisi saanut olla tahollani pitämässä hauskaa silloin kun lapset oli hänen viikolla hänellä (silloin kun lapset oli äidillään, niin miehelle oli ok että menen omissa jutuissani). Ja mies halusi minua jakamaan "paketin" ja jakamaan lapsiperheen arjen, eli juurikin aamupalapöytään jutustelemaan lasten kanssa ja istuskelemaan kanssaan leikkipuistoihin, lukemaan iltasatuja. Mutta mitään en olisi saanut päättää niiden lasten suhteen, en edes yhteisiä aikatauluja enkä sitä millaisin säännöin esim ruokapöydässä ollaan. Voi yök. Ei enää ikinä. Tämä mies halusi nimenomaan lapsettoman naisen, koska tiesi, ettei kestäisi naisen lapsia ja sitä arjen soppaa. Olin vain antajan roolissa, en saanut mitään.

Kiitos taas muistutuksesta sinulle ja toiselle kohtalotoverille. Itse olen ollut kyllin tyhmä nuorena ottaakseni päävastuun lapsen hoidosta - no toisaalta, tekisin samassa tilanteessa edelleen niin, koska lapsen isä ei ollut isänä todellakaan kummoinen. Mutta tällä järjellä en uusperhekuvioihin lähde laisinkaan. 

Tavoitan hyvin myös ärtymyksenne. Jokainen saa tavoitella mitä lystää, mutta jossain kohdassa alkaa ottaa päähän kun ties kuinka mones isämies joko unohtaa lapset ennen ekatreffejä (jopa kysyttäessä) tai jää jankkaamaan tapaamisen perään. Koska eiväthän lapset voi olla este. Kyllä vain voivat, ja totaalinen, ylittämätön sellainen. Kyllä se pistää jonkun ajan kuluttua ärsyttämään, että isäksi ryhtynyt mies ei ole valmis katsomaan toisen lapsia mutta kuvittelee silmää räpäyttämättä minun, lapsettoman ja lemmikittömän ihmisen tekevän niin. Odotukset eivät ärsytä yleisellä tasolla vaan silloin, kun niitä älyttömiä odotuksia kohtaa itse. Uskoisin, että sama koskee em. kirjoittajaa ja muita tästä kirjoittaneita naisia. Korjatkaa, jos olen väärässä. 

N40, eri kuin aiemmat