Lapseton nainen+ lapsia jo hankkinut mies
Tätä aihepiiriä varmaan jo sivuttukin mutta silti olisin kiinnostunut rakentavista mielipiteistä.
Itse olen 35-vuotias nainen ja sinkku. Suurin osa vapaista miehistä tuntuu omaavan yhden tai kaksi lasta ja minulle taas ajatus siitä, että ihminen rakastuneena ja onnen huumassaan tekee parit nappulat on täysin vieras. Ajattelen siis että lapsi on iso asia ja siihen pitää voida sitoutua pidemmäksi ajaksi kuin muutamaksi ensimmäiseksi ikävuodeksi. Enkä nyt halua ketään syyllistää, mietinpähän vain olenko ainoa, joka ajattelee näin konservatiivisesti.
Olen saanut aika ilkeääkin palautetta miehiltä, joiden lähestymisyritykset olen torpedoinut tällä perusteella. En itse pidä lapsista mitenkään erityisesti ja ajatus siitä, että viikonloppuaamuna joutuisin syömään aamiaista itselleni vieraitten lasten kanssa on lähinnä ahdistava. Tuntuu siltä, että oma junani on jo mennyt kun en kahden pitköaikaisen seurustelukumppanini kanssa kokenut ajatusta lisääntymisestä hyvänä. Jos minulla itselläni olisi lapsi, pakkohan minun olisi suopeammin katsella vastaavia miehiä.
Minä nyt en ole halunnut omille lapsilleni rikkinäistä kotia ja tuntuu, että tämä asia estää minua koskaan toteuttamasta haavettani. Lähes kaikilla ikäluokkani miehillä tuntuu olevan yksi tai kaksi "elämän tärkeintä asiaa" jo olemassa enkä minä haluaisi olla se täydentävä, lähinnä kai pillua tarjoava(?) lisä yhtälössä.
Miten esimerkiksi te lapsia omaavat, eronneet miehet koette asian? Mihin kumppania haette ja onko teille ok, että nainen elää omaa elämäänsä (mahdollisesti tapaa itselleen tärkeää rakastajaa) sillä ajalla, kun vietätte aikaa lastenne kanssa?
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on muuten totta tuo, että tosi moni eronnut ja lapsia tehnyt mies etsii nimenomaan lapsetonta naista! Eli miehen mukaan uuden naisen pitäisi kärsiä ajoittain miehen penskoista mutta hän ei ole itse valmis kärsimään naisystävänsä penskoja. Itsekästä ajattelua, jos joku!
Ei ole itsekästä tavoitella sellaista elämää kuin haluaa elää.
Niin, tästäpä syystä ihmettelen miksi minun kirjoitukseni on saanut alapeukkuja. Jos en nyt viiskymppisenä halua alkaa hoiteleen lapsia joista nuorin on kolme, niin mikä ihme ja kumma se on? Ja suurempi syy todellakin on se etten halunnut muuttaa yhteen. Minusta olisi ollut hyvä niin että seurustellaan omista kodeista käsin.En tiedä etsikö mies minusta sitten piikaa tai lastenhoitajaa niille lapsiviikoille mutta en vain jaksanut enää lähteä siihen kun omat saanut jo kasvatettua isoiksi.
Joillakuilla on sellainen outo sisäinen sääntö, että parisuhteissa kumppanien ominaisuuksien täytyy olla symmetrisiä. Lihava ei saa tavoitella hoikkaa, valkoinen eurooppalainen aasialaista, kortiton ahkeraa autoilijaa, taiteen alan opiskelija teknisen alan ammattilaista ja niin edelleen. Tällainen on näiden ihmisten mielestä moraalitonta ja epäilyttävää.
Kuitenkin vapaassa maassa nämä sisäiset säännöt rajoittavat vain niiden elämää, jotka niihin uskovat.
Hain keskustelua siitä, että tällä hetkellä lasten tekeminen rakastumiskuplassa ja uusperhe tuntuvat olevan lähes ihaillen toistettuja asioita. Seurauksista ei niinkään puhuta eli vaikeuksista, joita jokainen uusperheeseen törmäävä tavalla tai toisella kohtaa. Onnellista sellaista en tiedä yhtäkään. Ne ovat taloudellisten kannattavuusratkaisujen pohjalta suurimmaksi osaksi kyhättyjä. Ehkä olen liian idealisti moiseen järjestelyyn taipumaan.
Jotenkin kyllästyttää kohdata noita maireita lauseita siitä, kuinka tarjolla on ihana aikuinen+lapsi -"paketti". Oikeasti, kukaan ei sellaisesta ilahdu ja sekä naisten että miesten kannattaisi vakavasti ja useampaan kertaan harkita sitä, millaisen ihmisen kanssa sukusolunsa päättää yhdistää.
Kaikkea saa yrittää mutta minusta toiselta ei silti ole reilua vaatia jotakin, mitä itsellä ei ole tarjota.
Mietinpähän vain kirjoitti:
Kaikkea saa yrittää mutta minusta toiselta ei silti ole reilua vaatia jotakin, mitä itsellä ei ole tarjota.
Voit ihan vapaasti olla tätä mieltä. Onneksi näkemyksesi rajoittaa vain omaa toimintaasi, ei meidän muiden.
Johan se on tässä ketjussa todettu, mutta kertaalleen vielä: jokaisella on oikeus tavoitella juuri sellaista suhdetta ja kumppania kuin haluaa. Onhan se paljon yksinkertaisempaa kaikin puolin, jos vain toisella on lapsi(a) vs. tilanne jossa jälkikasvua on molemmilla. Enkä usko hetkeäkään siihen teoriaan, että samankaltaisessa tilanteessa olevat ihmiset jotenkin automaattisesti ymmärtäisivät toisiaan paremmin. Kyllä se on ihan ihmisestä, luonteesta ja yleensä ottaen elämänkokemuksesta kiinni.
Jep. Mutta miksi ihmeessä minä, lapseton nainen, KOSKAAN ryhtyisin suhteeseen "paketin" kanssa? Lapsettomana naisena aivan saletisti sekä a) ansaitsen että b) valitsen aina ja iankaikkisesti sen valinnoista parhaan: lapsettoman miehen.
TÄMÄ ajatuksissanne mättää, se epäsuhta johon luulette toisen osapuolen tyytyvän. Se epäsuhta taatusti tuottaa suhteeseen säröä. Paketit pariutukoon pakettien kanssa ja ykkösluokan lapseton posti ykkösluokan kanssa.
Kuuta saatte paketit toki tavoitella taivaalta mutta fiksua se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Mutta miksi ihmeessä minä, lapseton nainen, KOSKAAN ryhtyisin suhteeseen "paketin" kanssa? Lapsettomana naisena aivan saletisti sekä a) ansaitsen että b) valitsen aina ja iankaikkisesti sen valinnoista parhaan: lapsettoman miehen.
TÄMÄ ajatuksissanne mättää, se epäsuhta johon luulette toisen osapuolen tyytyvän. Se epäsuhta taatusti tuottaa suhteeseen säröä. Paketit pariutukoon pakettien kanssa ja ykkösluokan lapseton posti ykkösluokan kanssa.
Kuuta saatte paketit toki tavoitella taivaalta mutta fiksua se ei ole.
Miten sun on noin vaikea saattaa käsityskykysi rajoihin, että "paketilliset" henkilöt voivat todellakin aivan onnellisesti pariutua "ykkösluokan postin", eli lapsettomien kanssa? Kaikille, ihan kaikille se lapsiasia ei ole taakka. Vai vitutteleeko sua nyt vaan se, että niitä "ykkösluokan posteja", eli lapsettomia miehiä on nyt monelle lapselliselle naiselle varattuna eikä vaan yksinomaan sun valittavissasi? :D
Olen lapseton 40-vuotias nainen. Kokeiltu on joo suhde lapsia omaavan miehen kanssa. Pidin onneksi niistä lapsista, mutta muuten suhde oli kestämätön. Mies oli kateellinen minulle omasta ajastani, kun hän oli sidottuna lapsiin, tuli isoja riitoja siitä jos en halunnutkaan nähdä silloin kun lapset olivat hänellä vaan halusin olla yksin omassa kodissani, tai jos halusin tavata kavereitani silloin. Hän tunnusti olevansa kateellinen vapaudestani. En olisi saanut olla tahollani pitämässä hauskaa silloin kun lapset oli hänen viikolla hänellä (silloin kun lapset oli äidillään, niin miehelle oli ok että menen omissa jutuissani). Ja mies halusi minua jakamaan "paketin" ja jakamaan lapsiperheen arjen, eli juurikin aamupalapöytään jutustelemaan lasten kanssa ja istuskelemaan kanssaan leikkipuistoihin, lukemaan iltasatuja. Mutta mitään en olisi saanut päättää niiden lasten suhteen, en edes yhteisiä aikatauluja enkä sitä millaisin säännöin esim ruokapöydässä ollaan. Voi yök. Ei enää ikinä. Tämä mies halusi nimenomaan lapsettoman naisen, koska tiesi, ettei kestäisi naisen lapsia ja sitä arjen soppaa. Olin vain antajan roolissa, en saanut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimii täydellisesti, jos mies jättää entiset lapset taakseen ja teette yhteisiä. Kuulostaa julmalta, mutta on parasta kaikille.
Toimii siihen asti, kun mies päättää, että "yhteisistä" lapsista tulee "entisiä".
Kyllä se toimii sen jälkeenkin, koska se vaan on parasta ihan kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Toimii täydellisesti, jos mies jättää entiset lapset taakseen ja teette yhteisiä. Kuulostaa julmalta, mutta on parasta kaikille.
Myös sukupuolet käännettynä toisin päin tämä on paras vaihtoehto.
Kokeilin joskus suhdetta lapselliseen mieheen (olen lapseton nainen). Lapset oli hänellä vuoroviikoin. Puhuimme siitä, että jos saisimme yhteisiä lapsia, niin miten asiat sitten menisi. Hän sanoi esim että jos hänen lapset on hänen luonaan (lasten äiti asui lähistöllä) silloin kun synnytys käynnistyy, niin hän ei vaan sitten tule mukaan synnytykseen, koska olemassa olevien lasten suhteen sovitut asiat (vuoroviikot) pitää pitää eikä niitä voi tulevien lasten takia muuttaa. Hienoa. Tulipa tärkeä olo. Kuka tuollaisen miehen haluaa? En minä ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Mutta miksi ihmeessä minä, lapseton nainen, KOSKAAN ryhtyisin suhteeseen "paketin" kanssa? Lapsettomana naisena aivan saletisti sekä a) ansaitsen että b) valitsen aina ja iankaikkisesti sen valinnoista parhaan: lapsettoman miehen.
TÄMÄ ajatuksissanne mättää, se epäsuhta johon luulette toisen osapuolen tyytyvän. Se epäsuhta taatusti tuottaa suhteeseen säröä. Paketit pariutukoon pakettien kanssa ja ykkösluokan lapseton posti ykkösluokan kanssa.
Kuuta saatte paketit toki tavoitella taivaalta mutta fiksua se ei ole.
Toki se riski että jää yksin pitää jokaisen tiedostaa (myös sinun), mutta ei se millään tavalla poista sitä tosiasiaa, että jokainen saa vaatia juuri sitä mitä itse haluaa. Sinä saat vaatia kumppanilta lapsettomuutta, samoin kuka tahansa muukin. En oikein ymmärrä mikä tässä on niin vaikea käsittää, ellei ketjun oikea tarkoitus ole vain korostaa omaa paremmuuttaan ja ilmeisesti myös moraalista ylemmyyttään.
Entäs jos lapsi onkin tullut ilman omaa halua?
meillä muija oli lopettanut pillerit kertomatta asiasta ja tuli raskaaksi,samalla kun lapsi syntyi loppui meillä kaikenlainen läheisyys,muijan mielestä metri meidän välillä on sopiva etäisyys,olen nyt monta vuotta katsonut tätä touhua.
akka ei tee lapsenkaan kanssa yhtään mitään,töiden jälkeen kun liimaa perseen sohvaan ei siitä liiku mihinkään,lapselle laittaa tabletin tai jonkun videon pyörimään,kiukuttelee,on vittumainen,lähinnä puhuu huutaen,lapsi ei myöskään tottele sitä yhtään.
lasta en ikinä olisi halunnut enkä oikein tule toimeen niideen kanssa,mutta akan kun heitän pihalle en voisi kuvitellakaan jättäväni lasta sille.
uuden naisen jos jostain löytäisin niin sillä ei saisi olla lapsia enkä ala ikinä tekemään lisää lapsia,tuo yhtälö on vaikea,jos tapaa kivan nuoremman naisen se varmasti haluaa lapsia joskus ja olisi aika väärin kieltää mahdollisuus tulla äidiksi.
itse kuvittelin raskausaikana että lapsi saa hyvän kodin missä kasvaa,mutta paskanmarjat akka pilaa ihan kaiken,joskus tekisi vaan mieli vetää sitä turpaan,ottaa avaimet pois ja heittää pihalle.
Mietinpähän vain kirjoitti:
Kutoselle lisäkysymys vielä että olisiko sinulle ok, että nainen olisi saman paketin kanssa liikkeellä eli joka toinen viikko olisi sinulla hoivassasi omat lapsesi ja joka toinen viikko naisesi lapset?
Tietysti olisi ok ja itse asiassa parempi vaihtoehto kun lapseton. Nyt melkein nelikymppisenä vauvahommat on jo nähty ja olisi kurjaa jos uusi puoliso haluaisi kuitenkin joskus lapsia tai ei pitäisi minun lapsistani.
6
En itse lähtisi enää uusperhe viritykseen lapsellisen miehen kanssa. Jonkun jo mainitsema kateus omasta vapaa-ajasta ja myös rahankäytöstä suurimpina syinä. Itsekin mielelläni vietin lasten ollessa miehellä mieluummin aikaa omassa asunnossani, reissasin ja tapailin ystäviäni. Luulen, että mies ei oikein ymmärtänyt, että tilanne ei ollut ydinperhe vol 2 vaan minulla ei tosiaan ollut mitään vastuuta rahallisesti tai muutenkaan, lapsista. En vaihtanut pientä autoani perhefarmariin enkä ottanut palkatonta vapaata töistä lasten menojen vuoksi enkä halunnut maksaa heidän vaatteitaan enkä harrastuksiaan. No, se kuivui omaan mahdottomuuteensa, mies löysi myöhemmin yh-äidin jonka kanssa teki vielä yhden lapsen lisää ja nyt ovat jo eronneet hekin.
Jos mies on jättänyt lapsensa pienenä, hänen luonteella voi jättää sunkin lapset pienenä.Kaikki ei sopeudu uusperheen äidiksi.Kannattaa miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimii täydellisesti, jos mies jättää entiset lapset taakseen ja teette yhteisiä. Kuulostaa julmalta, mutta on parasta kaikille.
Toimii siihen asti, kun mies päättää, että "yhteisistä" lapsista tulee "entisiä".
Normaalissa lapsiperheessä mies harvemmin päättää vaan nainen.
En todellakaan kuvittele, että tällainen "paketti" kiinnostaisi ketään lapsetonta, enkä lapsetonta siitä syystä edes ottaisi.
Jos nyt pitäisi valita olisin joka toinen viikko villi ja vapaa poikamies ja joka toinen viikko yksinhuoltaja. On tässä eläessä mennyt aika hyvin usko parisuhteeseen noin yleensä.
Fuck buddynä olisin varmasti nyt parempi kun ennen lapsia. Kyllä iskäkin voi olla ihan hyvässä kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
En itse lähtisi enää uusperhe viritykseen lapsellisen miehen kanssa. Jonkun jo mainitsema kateus omasta vapaa-ajasta ja myös rahankäytöstä suurimpina syinä. Itsekin mielelläni vietin lasten ollessa miehellä mieluummin aikaa omassa asunnossani, reissasin ja tapailin ystäviäni. Luulen, että mies ei oikein ymmärtänyt, että tilanne ei ollut ydinperhe vol 2 vaan minulla ei tosiaan ollut mitään vastuuta rahallisesti tai muutenkaan, lapsista. En vaihtanut pientä autoani perhefarmariin enkä ottanut palkatonta vapaata töistä lasten menojen vuoksi enkä halunnut maksaa heidän vaatteitaan enkä harrastuksiaan. No, se kuivui omaan mahdottomuuteensa, mies löysi myöhemmin yh-äidin jonka kanssa teki vielä yhden lapsen lisää ja nyt ovat jo eronneet hekin.
Olen se, joka mainitsi siitä kateudesta. Meillä meni juuri noin.. Mies olisi toivonut, että kyseessä olisi ollut ydinperhe vol. 2 (paitsi että en olisi saanut päättää lasten asioista koska en ole niiden äiti). Rahasta meilläkin tuli kiistaa. Hän ei voinut käsittää, miksi en ole valmis maksamaan yhteisestä elämästä puolia (asumiset, ruoat, matkat jne) eli siis myös hänen lasten asioista puolia, sillä perhe on perhe. Hän ei käsittänyt, että minun kuluni olisivat yhtäkkiä lähes tuplaantuneet hänen lasten takia. Hän ei voinut käsittää miksi työni ei joustanut hänen lasten takia. Joo minäkään en suostunut vaihtamaan pikkuautoani sellaiseen, johon mahtuu lastenistuin ja rattaat (toinen miehen lapsista oli pieni, toinen jo seiskalla), sillä miehellähän oli jo perheauto ja katsoin että ei minulla ole varaa yhtäkkiä hankkia isoa autoa, koska en itse sellaista tarvitse. Elatusmaksut mies tietysti hoiti itse, mutta oletti että olisin maksanut muusta yhteisestä elämästä puolet. Hän ei kuitenkaan ollut vastineeksi valmis rahoittamaan vaikkapa minun harrastuksia. Jollain tavalla mies kai yritti paikata lapsille ydinperheen hajoamista yrittämällä rakentaa uuden ydinperheen. Eihän se niin voi mennä. Kaipasi minusta jotain "kasvatuskumppanuutta", vaikka minulle oli ihan sama minkä merkkiset rattaat on tai moneltako on nukkumaanmenoaika.
Niin, tästäpä syystä ihmettelen miksi minun kirjoitukseni on saanut alapeukkuja. Jos en nyt viiskymppisenä halua alkaa hoiteleen lapsia joista nuorin on kolme, niin mikä ihme ja kumma se on? Ja suurempi syy todellakin on se etten halunnut muuttaa yhteen. Minusta olisi ollut hyvä niin että seurustellaan omista kodeista käsin.En tiedä etsikö mies minusta sitten piikaa tai lastenhoitajaa niille lapsiviikoille mutta en vain jaksanut enää lähteä siihen kun omat saanut jo kasvatettua isoiksi.