Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää loppuelämän parisuhteessa "tyhmän" kanssa
Kommentit (158)
Eilen just totesin miehelle eräästä entisestä naapurin miehestä(jotain nelikymppinen), että en ymmärrä miten se voi olla niin tyhmä. Vaikka muutti jo yli vuosi sitten tästä niin juuri eilen tuli häneen liittyen uutta ongelmaa. Kerran se itki pitkässä viestissään naapurustolle miten hän on niin pahoillaan kun on valehdellut meille eräästä asuntonsa ongelmasta ja nyt viettää unettomia öitä ja hänen vaimonsa jättää hänet kohta kun elämä on niin vaikeaa ja varmaan menee kotikin nyt alta tämän valehtelun vuoksi. Viimeisin on, että se oli tehnyt omia laittomia virityksiä asuntoonsa ja niistä tuli seuraavalle omistajalle ongelmia nyt ja ongelmat laajuudessaan voi olla isoja homevaurioita. Viime viikolla ammattilainen oli todennut, että siinä on tehnyt raskaita virheitä. Ja tämä mies on vielä ilmoittanut tekevänsä itse nämä työt, joihin ei ole pätevyyttä ja pyytänyt taloyhtiön hyväksyntää niille, ja tätä hyväksyntää ei ole annettu, mutta tehnyt vaan ja aiheuttanut ongelmia(todettujen lisäksi mahdollisesti homeongelmaakin). Kyllä minua ainakin jurppisi ja paljon jos minun ukko olisi tuollainen. En minä edes voisi ajautua suhteeseen tyhmän kanssa. Minusta jo se älykkyyskin on seksikästä. En tarkoita, että pitäisi olla paljon lukenut vaan ihan perusduunarikin tai mitään koulutusta omaava voi olla älykäs. Paljon lukenutkin voi olla mielestäni tyhmä. Jostain syystä tässä tulee mieleen kuuluisan Sunny Car Centerin mies, joka lähetti huijaukseen rahaa ja ei uskonut edes poliisia toisen puolen epärehellisyydestä vaan väkisin lähetti ne rahat. Siis miten joku voi olla niin pässi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Miten kestää loppuelämän parisuhteessa "tyhmän" kanssa ".
Tässäpä kysymys, johon jokainen mies joutuu etsimään vastausta.
Tuossahan se. Oikeasti älykkäät ja itsevarmat ihmiset eivät leimaa ketään tyhmäksi ja heidän huonomuistisuutensa tai huonot tavat eivät häiritse.
No true Scotsman.
Tyhmien kanssa keskustelu on hankalaa, kun joka ikinen asia liitetään tunteisiin ja oletetaan, että tää nyt liittyy joko häneen tai suhun. Että yleisellä tasolla esim. Politiikasta ei voi keskustella, kun hän heti epäilee, että nyt ajat omia intressejäsi tai sulla on tunteet tätä asiaa kohtaan ja yrität sanoa jotain hänelle. Näitä on myös työelämässä. Asiahan on niin, että joskus joku voi ajatella myös yhteistä hyvää.
Mun mies ei varsinaisesti ole tyhmä, mutta välillä vähän yksinkertainen. Ei ole juurikaan kouluttautunut, joten voi toki liittyä siihenkin. Enkä nyt meinaa, että koulutus tekisi ihmisen autuaaksi, mutta mieheni puheista kuulee välillä, että hän ei ole tottunut kyseenalaistamaan ja vertailemaan tietoa ja eri lähteitä.
Saattaa kommentoida isoja ja vaikeita asioita simppelisti, ikään kuin kukaan muu ei olisi ennen tajunnut moista. Tyyliin "eikö ongelmat kannattaisi ratkaista siellä Syyriassa sen sijaan, että ihmiset joutuvat lähtemään pakolaisiksi eri maihin". Sillai jaa-a, kukaan ei olekaan varmaan ajatellut tätä aiemmin :')
Hänellä on kuitenkin esim. parempi muisti kuin minulla, joten monessa historiaan ja maantietoon liittyvässä asiassa jään kakkoseksi.
Mieheni on aivan ihana, eikä mua haittaa se, että välillä joudun oikomaan hänen ajatuksiaan ja tivaamaan perusteluita ihan oudoille möläytyksille. Pitää mielen virkeänä, kun toinen ei olekaan kaikessa aina ihan samalla sivulla. Mieheni on myös tehokkaampi tekemään kotitöitä, osaavampi käytännönasioissa ja hänellä on auttamattoman suuri sydän.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään neuvoja. En sano sillä, että olisin itsekään mikään neropatti mutta minulla on sentään aika laaja ja hyvä yleissivistys ja vähän sen ulkopuoleltakin tiedän yhtä sun toista. Luen paljon kirjoja ja katson dokumentteja. Olen kuitenkin päätynyt yksiin miehen kanssa, joka on tyhmä kuin saapas. Osaa hädin tuskin puhua ymmärrettävästi, välillä ei itseasiassa osaakaan. Kaikenlisäksi mieheltä puuttuu täysin tunne-elämän hienostuneisuus ja sivistyneisyys. Minulla on niin huono itsetunto, että otin sen jolle koin kelpaavani, kun ajattelin silloin, että on joku kiire.
Hieman samat kokemukset mulla. Vaimo ei kuitenkaan ole tyhmä, mutta tosi hölmö. Moniin arkiasioihin saa kulumaan älyttömän pitkän ajan, koska tekee asiat niin hankalasti. Ei lähde koskaan lomamatkalle ulkomaille, koska pelkää esim. että joutuu ryöstetyksi. Ainakin niin selittää. Todellisuudessa menee paniikkiin uudessa paikassa, kun kaikki on vierasta jne. Mitään suurempia ostoksia ei hänen kanssa kannata lähteä tekemään kun ei osaa peitellä kiinnostustaan, joten kaikki mahdolliset tinkimismahollisuudet menee siihen. Lukuisia eri tilanteita jotka saa mut pettymään.
Miksi menin hänen kanssa yhteen? Olin itse kokematon seurustelussa ja heikko itsetunto. Ajattelin että jos ei nyt niin ei ehkä koskaan. Nyt on lapset kohta teini-isässä, mutta ärtymys puolisoa kohtaan vain kasvaa. En ole itse enää samanlainen kukkakeppi kuin silloin kun tavattiin, vaan fyysisesti paljon komeampi. Nyt naiset katsoo mua ihan eri tavalla kuin silloin. Vaimon fyysinen olemus sen sijaan on rapistunut viimeiset 15 vuotta se jälkeen kun lopetti aktiivisen urheilun. Eli ei enää herätä kiinnostusta siinäkään mielessä.
Mitä pitäis tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskolla on tyhmä puoliso. Onhan se aika raskasta, hänelle tietysti ja välillä meille muillekin. Eihän mies sille itse mitään mahda, mutta...
Ilmenee mm. seuraavasti: ei seuraa mitään maailman/kotimaan tapahtumia kuin Iltasanomien otsikot, Seiska ja Valitut palat -tason jutut, uskoo milloin mihinkin huuhaajuttuihin (salaliitot, ufot, Nooan arkit). Itse ei kuitenkaan näe tässä mitään ongelmaa, vaan suoltaa mielipiteitä asiasta kuin asiasta suuna päänä, ja sotkee siihen yleensä jonku ihan ihme aspektin (esim. pääministerin horoskoopin /estonian salaliiton).
Lapset voi viedä hoitoon ihan minkälaisissa varusteissa vain, ei mitään sään huomioimista/ennakoimista jne.
Hänelle voi antaa vain yksiosaisia ohjeita. Oli sitä mieltä että 1/3 on enemmän kuin 1/2 koska 3 on isompi luku kuin 2. Mikään selittämisen, kuvailun ja piirtämisen määrä ei saanut hahmottamaan, miten talolainan korkojärjestelmät toimii - sisko teki valinnan itse. Tekee äkkinäisiä, ihan omituisia hankintoja. Suhtautuu hyvin penseästi mihinkään hänen normistaa poikkeavaan (homot, mamut, jehovat: you name it). Kehuu äänestävänsä vaalikuvien perusteella "sen näköstä miestä, jolla on munaa".
Yhteisellä kesämökillä pelkään eniten sitä, että siskon mies alkaa "hommiin". Viimeksi veti sorkkaraudalla mökkiin tulevan sähkön poikki; ihme ettei käynyt kuinkaan. Kun putki oli tukossa, reippaana miehenä purki sen; harmi vain että kootessa jäi osia yli - kuulemma tarpeettomia. No, vedet tuli vessan lattialle.
Miehellä ei ole koulutusta, tekee hanttihommia. Sisko on korkeakoulutettu ja johtava virkamies.
Lapsista esikoinen on miehen mukainen; on nyt 7-vuotias. Joka vuosi neuvolan palikkatesteissä takkuamista (ei vastaa ikätasoa taidoissaan), koulun alkua lykätty jne. Kuopus terävä kuin partaveitsi, on nyt 5 v. lukee jo itse ja laskee yhteenlaskuja, havannoi ja kommentoi maailmaa skarppina.
Eihän tämä meille muille kuulu, itse on sisko valintansa tehnyt ja me sitten eletään sen mukaan. Mutta ikävä on katsoa, miten paljon heillä on riitoja ja keskinäistä kunnioituksen puutetta.
En sano, että vaimoni olisi tyhmä. Tietämätön hän kyllä on (clueless).
Minulle oli esimerkiksi järkytys, ettei hän tiennyt koirilla ja muilla nisäkkäillä olevan rintoja! Hän vain ei koskaan ollut ajatellut sellaista mahdollisuutta...
Kun tutustuimme, minua viehätti erityisesti hänen kiva huumorinsa ja tietynlainen viattomuus.
Taisi tuo viattomuuden vaikutelma tulla juuri tietämättömyydestä.
Rakastan häntä paljon, mutta toisinaan on hetkiä jotka panevat epäilemään kuinka jaksan olla sanomatta suoraan hänelle tyhmyydestä.
Lapsiakin on. Hoifan heidän sivistämisensä ja onneksi ovat toistaiseksi vaikuttaneet aivan normaaleilta (voihan vaimonikin älykkyys olla normitasoa, jossain vain tökkii).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En sano, että vaimoni olisi tyhmä. Tietämätön hän kyllä on (clueless).
Minulle oli esimerkiksi järkytys, ettei hän tiennyt koirilla ja muilla nisäkkäillä olevan rintoja! Hän vain ei koskaan ollut ajatellut sellaista mahdollisuutta...
Kun tutustuimme, minua viehätti erityisesti hänen kiva huumorinsa ja tietynlainen viattomuus.
Taisi tuo viattomuuden vaikutelma tulla juuri tietämättömyydestä.
Rakastan häntä paljon, mutta toisinaan on hetkiä jotka panevat epäilemään kuinka jaksan olla sanomatta suoraan hänelle tyhmyydestä.
Lapsiakin on. Hoifan heidän sivistämisensä ja onneksi ovat toistaiseksi vaikuttaneet aivan normaaleilta (voihan vaimonikin älykkyys olla normitasoa, jossain vain tökkii).
Vaimosi on kasvatettu tyhmäksi. Mahdollisuuksia on palauttaa vaimosi takasin normi älykkäiden joukkoon. Vaati työtä ja tyhmiä keskusteluja.
Olen läheltä nähnyt, mitä tyhmän kumppanin kanssa eläminen tarkoittaa. Minun ex-mieheni ja hänen siskonsa ovat todella hyvännäköisiä (etnistä taustaa Venäjän suunnalta parin sukupolven takaa).
Olimme lapsuudenkavereita ja ystäväni on edelleen naimisissa "hömppäliisansa" kanssa. Minä puolestani aikuisikään päästyäni aloin miettimään, että jaksanko oikeasti loppuelämäni tuon 12-vuotiaan tasolla olevan miehen kanssa? Tuli selvästi ilmi, että mies on vaikeasti lukihäiriöinen ja matemaattisesti lahjaton. Pukeutumisesta kiinnostunut mutta värisokea! Kiva yhdistelmä :-)
Seurustelumme alkuaikoina mies ilmestyi treffeille mitä mielikuvituksellisimmissa asukokonaisuuksissa. Onneksi oli 80-luku, jolloin räikeät värit oli muodissa. Mutta hän kulkee niissä kuteissa edelleen. Sain kerran tunnustusta häneltä vaatemaustani, kun olin valinnut hänen vaatetuksensa ja sitä oli kehuttu. Mies meikkaa, omasta mielestään huomaamattomasti mutta.... no joo. Ulkonäköpaineet on kovat. Varsinkin nyt, kun ikää on tullut.
Olen hänen siskonsa (erityis)lapsen kummi, joten väkisinkin seuraan heidän elämäänsä. Kummilapseni isän kanssa käytiin jokunen vuosi sitten mielenkiintoinen keskustelu. Hän sanoi, että on sosiaalinen kuolema sitoa itseään heikkolahjaiseen kumppaniin. Mutta jos heitä ei olisi, kuka täällä tekisi Alepan kassan tai tehtaan liukuhihnahommat?
Minulla on sellainen tuntuma, että vanhemmiten näistä tyhmistä -tai tyhmä on tässä kohtaa ehkä väärä ilmaisu, sillä hehän pärjäävät elämässään ihan hyvin jos omaavat rehellisen luonteen ja ovat ahkeria. Jos näin ei ole, he päätyvät rikoksen tielle ja tyhmyytensä vuoksi joutuvat vankilaan. Kutsuttakoon näitä rehellisiä ja ahkeria siis vaikka yksinkertaisiksi.
Yksinkertaiset ihmiset saattavat vanhemmiten muuttua ilkeiksi. Mustasukkaisia he ovat myöskin. Ehkä heidän vaistonsa sanoo, että (viisas) kumppani ei oikein ole läsnä tms. ja se aiheuttaa närää parisuhteessa. Yksinkertainen kumppani oireilee käyttäytymällä typerästi ja tekee itsestään vielä tyhmemmän.
Ja varsinkin tyhmien miesten kohdalla alkoholi tekee tilanteen mahdottomaksi.
Mutta siis en ole päivääkään katunut, että erosin yksinkertaisesta kumppanistani. Hänen "bravuurinsa" on edelleen (huonosti) imitoida jotain älytöntä sketsihahmoa ja sitten nauraa hohottaa suu auki hauskuudelleen, jolloin häneltä jää huomaamatta ettei kukaan muu naura.
Minun neuvoni on, että jos vähääkään mietityttää kumppanin älykkyys, kannattaa tarkastella hänen vanhempiaan. Siitä saa jonkinlaista osviittaa minkä kanssa joutuu tulevaisuudessa elämään. Tarkkailee erityisesti sitä vanhempaa, jonka luonteen kumppani on perinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin 23-v yliopisto-opiskelija, kokematon kympin tyttö, kun tapasin mieheni. Olen sivistyskodista, en ollut koskaan tavannut ketään tyhmää, en tiennyt, että oikeasti tyhmiä on olemassa, ajattelin idealistisesti, että kaikilla ei ole ollut yhtä hyviä lähtökohtia. Mies on mielettömän hyvännäköinen, seksi oli ihmeellistä - hän oli eka kumppanini. Tulin raskaaksi reilu vuosi ensi tapaamisesta. Ollaan oltu naimisissa 20 vuotta. Minulla Lisensiaattitutkinto. Mies opistotason tutkinto, reputti nuoruudessa yo-kokeen. Mies on yksinkertainen, kielelliset vaikeudet, ja looginen ajattelu onnetonta, varmaan toteamaton lukihäiriö/dysfasia taustalla ja lisäksi muutakin, ja ajattelu tosi jähmeää, aloitekyvytön ja keinotkin on ollut aina. On myös lapsuudestaan kömpelö, hienomotoriikka huonoa. Mutta kiltti ihminen ja hyvännäköinen. Mun vanhemmat ei tästä miehestä tai hänen kasvuympäristöstään innostuneet.?muistan, kun isäni huusi mulle :" nätti naama, se riittää sulle! Takapajuisuutta, sellainen ilmiö on olemassa Tyttö! Minä hullu en kuunnellut. Raskaaksi tultuani mun vanhemmat sanoi, että yks lapsi hoidetaan, sen vuoksi ei naimisiin mennä! Minä menin!
Mieheni isä on tosi hidas ja vähäpuheinen, kansakoulussa ei oppinut lukemaan, äitinsä on kansanomainen ja vähän sopimattoman rohkea ja avoin: kertoo avoimesti, että ei koulussa pärjännyt, kertoo ylpeänä saaneensa kansakoulussa lukemisesta ja kirjoittamisesta vitosen!
Ja meidän esikoinen: kehitysvammainen. Syntymästä saakka kehitys poikkeavaa. Alle 1-v aloitettiin tutkimukset, 3v oli diagnoosi varma. Mies ja sukunsa ei pysty asiasta lainkaan puhumaan, ihan tabu.Perinnöllisyysselvityksiä ja geenitutkimuksia mies ei halua. Mä en halua lisää lapsia. En halua mitään. Mun elämä meni näin. Oon tosi yksin.
Tyhmät ihmiset pitäisi sterilisoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sano, että vaimoni olisi tyhmä. Tietämätön hän kyllä on (clueless).
Minulle oli esimerkiksi järkytys, ettei hän tiennyt koirilla ja muilla nisäkkäillä olevan rintoja! Hän vain ei koskaan ollut ajatellut sellaista mahdollisuutta...
Kun tutustuimme, minua viehätti erityisesti hänen kiva huumorinsa ja tietynlainen viattomuus.
Taisi tuo viattomuuden vaikutelma tulla juuri tietämättömyydestä.
Rakastan häntä paljon, mutta toisinaan on hetkiä jotka panevat epäilemään kuinka jaksan olla sanomatta suoraan hänelle tyhmyydestä.
Lapsiakin on. Hoifan heidän sivistämisensä ja onneksi ovat toistaiseksi vaikuttaneet aivan normaaleilta (voihan vaimonikin älykkyys olla normitasoa, jossain vain tökkii).
Vaimosi on kasvatettu tyhmäksi. Mahdollisuuksia on palauttaa vaimosi takasin normi älykkäiden joukkoon. Vaati työtä ja tyhmiä keskusteluja.
Mahdollisesti. Anoppini ei hänkään tunnu olevan kiinnostunut yleissivistyksestä joten naisen roolimalli ei ole ollut paras mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni yleissivistys on tietyissä asioissa vähäistä, eikä hänellä ole taipumusta analyyttiseen ajatteluun. Hän ei kuitenkaan missään nimessä ole tyhmä. Hän on todennäköisesti keskiarvoa älykkäämpi, mielenkiinto vaan on suuntautunut muualle kuin näihin perinteisiin älykkyyden mittareihin. Hän omaksuu tietoa ja soveltaa sitä helposti. Pystyy myös analyyttiseen ajatteluun kun siihen patistaa, osaa ajatella "outside the box", ja kysellä kysymyksiä jotka kertovat, että asioita on omaksuttu ja prosessoitu hieman syvemmältikin kuin tyylillä hauki on kala. Monen mittapuulla hän olisi tyhmä (ei esim. välttämättä tiedä kuka on Suomen presidentti milloinkin), mutta tyhmyys kun ei ole tietojen laajuudesta kiinni.
Tietämätön voi aina opiskella lisää tietoa, tyhmä ei tähän pysty. Mielestäni tyhmän tekee tyhmäksi nimenomaan se, mitä 109 jo aiemmin kirjoitti; kykenemättömyys hahmottaa ja ajatella loogisesti. Oikeasti tyhmiä on melko vähän, pääasiassa on vain ihmisiä jotka eivät viitsi syystä tai toisesta yrittää avata ajatusmaailmaansa pois helposta ja tutusta. Erään oikeasti tyhmän ihmisen tunnen, mutta hän onkin ryypännyt päänsä pilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
notafool kirjoitti:
Olen läheltä nähnyt, mitä tyhmän kumppanin kanssa eläminen tarkoittaa. Minun ex-mieheni ja hänen siskonsa ovat todella hyvännäköisiä (etnistä taustaa Venäjän suunnalta parin sukupolven takaa).
Olimme lapsuudenkavereita ja ystäväni on edelleen naimisissa "hömppäliisansa" kanssa. Minä puolestani aikuisikään päästyäni aloin miettimään, että jaksanko oikeasti loppuelämäni tuon 12-vuotiaan tasolla olevan miehen kanssa? Tuli selvästi ilmi, että mies on vaikeasti lukihäiriöinen ja matemaattisesti lahjaton. Pukeutumisesta kiinnostunut mutta värisokea! Kiva yhdistelmä :-)
Seurustelumme alkuaikoina mies ilmestyi treffeille mitä mielikuvituksellisimmissa asukokonaisuuksissa. Onneksi oli 80-luku, jolloin räikeät värit oli muodissa. Mutta hän kulkee niissä kuteissa edelleen. Sain kerran tunnustusta häneltä vaatemaustani, kun olin valinnut hänen vaatetuksensa ja sitä oli kehuttu. Mies meikkaa, omasta mielestään huomaamattomasti mutta.... no joo. Ulkonäköpaineet on kovat. Varsinkin nyt, kun ikää on tullut.
Olen hänen siskonsa (erityis)lapsen kummi, joten väkisinkin seuraan heidän elämäänsä. Kummilapseni isän kanssa käytiin jokunen vuosi sitten mielenkiintoinen keskustelu. Hän sanoi, että on sosiaalinen kuolema sitoa itseään heikkolahjaiseen kumppaniin. Mutta jos heitä ei olisi, kuka täällä tekisi Alepan kassan tai tehtaan liukuhihnahommat?
Minulla on sellainen tuntuma, että vanhemmiten näistä tyhmistä -tai tyhmä on tässä kohtaa ehkä väärä ilmaisu, sillä hehän pärjäävät elämässään ihan hyvin jos omaavat rehellisen luonteen ja ovat ahkeria. Jos näin ei ole, he päätyvät rikoksen tielle ja tyhmyytensä vuoksi joutuvat vankilaan. Kutsuttakoon näitä rehellisiä ja ahkeria siis vaikka yksinkertaisiksi.
Yksinkertaiset ihmiset saattavat vanhemmiten muuttua ilkeiksi. Mustasukkaisia he ovat myöskin. Ehkä heidän vaistonsa sanoo, että (viisas) kumppani ei oikein ole läsnä tms. ja se aiheuttaa närää parisuhteessa. Yksinkertainen kumppani oireilee käyttäytymällä typerästi ja tekee itsestään vielä tyhmemmän.
Ja varsinkin tyhmien miesten kohdalla alkoholi tekee tilanteen mahdottomaksi.
Mutta siis en ole päivääkään katunut, että erosin yksinkertaisesta kumppanistani. Hänen "bravuurinsa" on edelleen (huonosti) imitoida jotain älytöntä sketsihahmoa ja sitten nauraa hohottaa suu auki hauskuudelleen, jolloin häneltä jää huomaamatta ettei kukaan muu naura.
Minun neuvoni on, että jos vähääkään mietityttää kumppanin älykkyys, kannattaa tarkastella hänen vanhempiaan. Siitä saa jonkinlaista osviittaa minkä kanssa joutuu tulevaisuudessa elämään. Tarkkailee erityisesti sitä vanhempaa, jonka luonteen kumppani on perinyt.
Asiaa! Olisinpa tämän tiennyt naimisiin mennessäni. Rakastan vaimoani mutta anoppini on mahdoton. Ilkeämpää ja pahansuopaisempaa ihmistä en ole tavannut. Paitsi että vaimossani on alkanut esiintymään hälyttävän paljon samoja piirteitä!
Jokaisesta ihmisestä täytyy esittää ilkeitä kommentteja selän takana. Olen joskus vastentahtoisesti joutunut kuuntelemaan äidin ja tyttären sanailua. Jos yrität tuoda keskusteluun toisenlaista näkökulmaa, kiihtyy keskustelu raivoamiseksi, sivistyneen mielipiteiden vaihdon sijasta.
Eräänkin kerran kommenttini "ottakaapa rouvat huomioon, että kysessä on vasta 12 vuotias lapsi" sai aikaan monta viikkoa kestäneen riidan. Vaimoni toi monta kertaa asian esille alatyylisillä kommenteilla kuten: "Haluaisitsä panna sitä pikkuhuoraa?" Tai "oletsä jo pannu sen äitiäkin, kun alat sen kakaraa puolustelemaan" yms. mukavaa.
Tyttäremme sai aikoinaan rippilahjaksi ulkomaanmatkan. Hän lähti sinne kahdestaan äitinsä kanssa. Jouduin alaikäiselle sanomaan, että katteles sitten vähän ton äitis perään. Tytär vastasi, että älä ole huolissasi isä, tiedän missä mennään.
Aika lohduttomalta näyttää tulevaisuus. Anoppi ja appiukko ovat hoitolaitoksessa. Anopilla dementia ja apella aivoinfarkteja. Että tuskin seesteistä vanhuutta on meikäläisellä tiedossa....
Vierailija kirjoitti:
Olin 23-v yliopisto-opiskelija, kokematon kympin tyttö, kun tapasin mieheni. Olen sivistyskodista, en ollut koskaan tavannut ketään tyhmää, en tiennyt, että oikeasti tyhmiä on olemassa, ajattelin idealistisesti, että kaikilla ei ole ollut yhtä hyviä lähtökohtia. Mies on mielettömän hyvännäköinen, seksi oli ihmeellistä - hän oli eka kumppanini. Tulin raskaaksi reilu vuosi ensi tapaamisesta. Ollaan oltu naimisissa 20 vuotta. Minulla Lisensiaattitutkinto. Mies opistotason tutkinto, reputti nuoruudessa yo-kokeen. Mies on yksinkertainen, kielelliset vaikeudet, ja looginen ajattelu onnetonta, varmaan toteamaton lukihäiriö/dysfasia taustalla ja lisäksi muutakin, ja ajattelu tosi jähmeää, aloitekyvytön ja keinotkin on ollut aina. On myös lapsuudestaan kömpelö, hienomotoriikka huonoa. Mutta kiltti ihminen ja hyvännäköinen. Mun vanhemmat ei tästä miehestä tai hänen kasvuympäristöstään innostuneet.?muistan, kun isäni huusi mulle :" nätti naama, se riittää sulle! Takapajuisuutta, sellainen ilmiö on olemassa Tyttö! Minä hullu en kuunnellut. Raskaaksi tultuani mun vanhemmat sanoi, että yks lapsi hoidetaan, sen vuoksi ei naimisiin mennä! Minä menin!
Mieheni isä on tosi hidas ja vähäpuheinen, kansakoulussa ei oppinut lukemaan, äitinsä on kansanomainen ja vähän sopimattoman rohkea ja avoin: kertoo avoimesti, että ei koulussa pärjännyt, kertoo ylpeänä saaneensa kansakoulussa lukemisesta ja kirjoittamisesta vitosen!
Ja meidän esikoinen: kehitysvammainen. Syntymästä saakka kehitys poikkeavaa. Alle 1-v aloitettiin tutkimukset, 3v oli diagnoosi varma. Mies ja sukunsa ei pysty asiasta lainkaan puhumaan, ihan tabu.Perinnöllisyysselvityksiä ja geenitutkimuksia mies ei halua. Mä en halua lisää lapsia. En halua mitään. Mun elämä meni näin. Oon tosi yksin.
Allekirjoitan tämän. Tein lapsen miehen kanssa, joka ei pysty keskittymään lukemiseen. Ei ole lukenut yhtään kirjaa elämässään. Miehen vanhemmat sosiaalisesti eristyneitä ja pitkäaikaistyöttömiä molemmat ja isä peliongelmainen. Koska emme olleet heidän kanssa tekemisissä juurikaan, en ymmärtänyt varoa. Lapsellamme on kehitysongelmia ja laitan sen täysin miehen suvun piikiin. Hurmaannuin miehen ulkonäköön, tosin jo alussa huomasin, että poikaystävä ei ollut niin älykäs kuin edellinen, mutta en ymmärtänyt totuutta. Mietin silloin tällöin millaista elämä olisi entisen kanssa, joka oli ujo, mutta itsevarma, älykäs, harrasti ryhmälajeja, oli hyvä myös parissa yksilölajissa, pidetty työkaveri. Kaikkea sitä mitä oma mieheni ei ole. Hyvä puoli mieheni vajavaisuudessa on se, että olen itse tehnyt lujasti töitä työelämäni suhteen. Exmieheni vaimo on jäänyt kotiäidiksi.
Määrittele tyhmyys. Jollain voi olla heikko yleissivistys, mutta on huolehtivainen tai hellä, ahkera tai vaikkapa osaa korjata sellaisia juttuja, mitä itse ei. Koita kuvitella elämää ilman puolisoasi. Huomaatko asioita, mitä hän tekee ja sinä et tai jotain sellaista, mitä arvostat? Kannattaa myös alkaa tietoisesti miettimään niitä asioita, mitä puolisossasi arvostat. Kun kunnioitat enemmän, voit huomata, että puolisokin alkaa muuttua fiksummaksi. Ja ainahan voit viedä puolisosi tilanteisiin, joissa väkisinkin oppii jotain uutta.
Pari esimerkkiä tyhmyydestä.
Tyhmyys on esim. sitä, että aletaan heittää kaksimielistä juttua ihmiselle jonka hädin tuskin olet tavannut kerran aiemmin, ja teet sen työtilanteessa työnantajan kuullen. Ja sitten vielä että 'HEH HEH, meillä tämä huumori on tällaista, ethän tykkää pahaa'. Tämä naisihmiseltä.
Miehellä tyhmyys ilmenee esim. siinä, että se jossain yökerhossa valitsee ihailun kohteen johon yrittää liimautua koko illan ja lyöttäytyy tanssilattialla kyseisen naisen seuraan itsepintaisesti, vaikka tämä osoittaa, ettei ole kiinnostunut.
Välillä mietin, että jaksanko elää tämän ihmisen kanssa vielä seuraavan vuoden.
- Kaikki tavarat hävittää kännykästä kotiavaimiin.
- Ei muista tapahtumia vaikka on merkinnyt kalenteriin.
- Astiat ja roskat jää aina pöydille lojumaan ympäri kämppää. Imuroi kämpässään ehkä kerran kuukaudessa ja se näkyy.
- Likaiset vaatteet pursuaa likavaatekorista kun ei jaksa tai muista pestä niitä.
- Aina myöhässä sovituista tapaamisista.
- Aina rahat tiukalla kun ei jaksa käydä töissä eikä onnistu hankkimaan kunnollista koulutusta itselleen.
Syyt miksi jatkan tämän ihmisen kanssa.
- Todella rakastava ja lämmin persoona.
- Hyvää seksiä ja paljon.
- Isot tissit ja hyvännäköinen perse/pillu. Muutenkin hyvännäköinen.
- Saan tyydytystä siitä, että hän on vähän yksinkertainen ja pystyn ohjailemaan ja alistamaan häntä helposti.
- Nauraa jutuilleni.
Vierailija kirjoitti:
" Miten kestää loppuelämän parisuhteessa "tyhmän" kanssa ".
Tässäpä kysymys, johon jokainen mies joutuu etsimään vastausta.
Eipä juurikaan, sillä
a) "loppuelämän" parisuhde on ideana (tai pikemminkin pakkomielteenä) tyhmä
b) vaihtoehtoja ei ole.
Sentään yksi joka on itsensä suhteen rehellinen, surullista vaan, että päätyy vääränlaisen miehen kanssa yhteen. Täällä näyttää hirveän fiksut naiset kirjoittelevan keskellä päivää - onko av ainut missä sitä omaa älykkyyttään pääsee toteuttamaan. Silloin ei ole tainnut ne älynlahjat kovin korkealle viedä. Eikä opettanut myötätuntoa tai viisautta, niin ilkeitä nuo kommentit kumppaneista on.