Mies lähetti työreissulta viestin

Puhdasverinen narsisti.

Kiinnostaisi tässä vaiheessa enää tietää, että oliko mitään merkkejä etukäteen, että mies on persoonallisuushäiriöinen? Mitään vihjettä, joka auttaisi varomaan sellaista jatkossa. Jos keksit jotain (googlaa narsisteista netisyä ap), niin kerro meille. On pelottavaa, että eläisi sellaisen kanssa tietämättään.

Ps. Se narsistinen exäni jolta pyysin anteeksi, että loukkaannuin hänen haukuistaan, myöskin perusteli oikeuttaan arvostella minua sanomalla, että hän on ihmisenä niin huomattavasti parempitasoinen kuin minä. Muuten oli todella hurmaava ja ns unelmien mies ja suhteen alku oli ihan kuin jostain harlekiinikirjasta, satumainen, ns elämäni rakkaus. Alkoi jossain vaiheessa ns parantelemaan minua rakentavalla kritiikillä pikkuhiljaa ja alkoi musta tuntua, että en ollut tarpeeksi hyvä.

Ihan klassinen narsisti! Eikä se sitä nyt kiukkua että "hyvä" parisuhde päättyy tai tulee ikävä. Ei, se raivoaa nyt sitä että Sinä olet nyt se jättäjä, eikä narsistia saa jättää, Heidän pitää olla niitä jotka päättävät koska suhde päättyy, muuten on helvetti irti kun he kokevat nk. narsistisen loukkauksen. Niin tuttua niin tuttua, Oma ihastuttavan hurmaava ,luojan kiitos ex-sellainen toimi juuri noin. Lopulta kun jäi rysän päältä kiinni oli ihan apinan raivoissaan, juuri niin, minulle! Yritin vielä hetken ymmärtää kun olin ollut romuna jo pari vuotta kaiken kritiikin ja lyttäyksen jälkeen vaikken ikinä olisi uskonut että minullekin voi käydä niin. Ystävät olivat jo kauan nähneet tilanteen vinouman. Sitten tyyppi alkoi raivota ja repeillä ihan pienimmistäkin asioista ja jälkeenpäin olen ymmärtänyt että se oli ainoa tapa miten hän ikäänkuin  pystyi vierittämään eron syyn minulle eli olin kamala kun "riitelin" kaikesta ja minut piti sitten jättää kun olin niin kamala. No Luojan kiitos, näin kävi, ja hänellä oli tietysti sitten jo uutta kierroksessa, säälien olen näitä seuraavien naisystävien tarinoita joskus kuullut. Nykyisin elämäni on varsin hyvää ja tasapainoista mukavan, täyspäisenmiehen kanssa, ja jälkeenpäin voin vain ihmetellä itseni kaltaisen järkevän ihmisen sortumista aikoinaan moiseen. Mutta AP, pidä nyt kiinni ystävistäsi ja läheisistäsi, he kannattelevat sinua pahimman yli, sen jälkeen elämä kantaakin  jo itsekseen.

Up

Vierailija kirjoitti:

Provo tai ei, mutta fiksuin veto mieheltä olisi ollut selitys että lähetti vanhan viestin. Ei sanaakaan mistään muusta, ei soittoja, ei viesteillä pommitusta. Olis jatkanut yhteydenpitoa samaan malliin kuin muiltakin matkoilta. Nainen sit uskoo tai ei usko.

Miten vanha viesti lähetetään vahingossa? Mä en osaa.

Vierailija kirjoitti:

Puhdasverinen narsisti.

Kiinnostaisi tässä vaiheessa enää tietää, että oliko mitään merkkejä etukäteen, että mies on persoonallisuushäiriöinen? Mitään vihjettä, joka auttaisi varomaan sellaista jatkossa. Jos keksit jotain (googlaa narsisteista netisyä ap), niin kerro meille. On pelottavaa, että eläisi sellaisen kanssa tietämättään.

Ps. Se narsistinen exäni jolta pyysin anteeksi, että loukkaannuin hänen haukuistaan, myöskin perusteli oikeuttaan arvostella minua sanomalla, että hän on ihmisenä niin huomattavasti parempitasoinen kuin minä. Muuten oli todella hurmaava ja ns unelmien mies ja suhteen alku oli ihan kuin jostain harlekiinikirjasta, satumainen, ns elämäni rakkaus. Alkoi jossain vaiheessa ns parantelemaan minua rakentavalla kritiikillä pikkuhiljaa ja alkoi musta tuntua, että en ollut tarpeeksi hyvä.

Itelle varoitussignaalina on ainakin tuo exän haukkuminen. Harvemmin normaalit ihmiset puhuvat noin eksistään, vaikka eivät enää pitäisi tästä.

Upp

Ylempänä on mainittu exän haukkuminen varoitussignaalina. Omasta kokemuksestani osaan nykyisin suhtautua epäillen myös exäänsä ylistäviin ihmisiin.

Entinen miesystäväni oli minun astuessani kuvaan ehtinyt hioa exä-esitystään jo kymmenen vuoden ajan ja esitti sitä uudelleen sitä mukaa, kun tuttavapiiriin tuli uusia ihmisiä. Minä kuulin sen monta kertaa. Ensin hän kertoi eronneensa kauan sitten ja kärsivänsä siitä yhä joka päivä. Esityksen alku oli maitoa ja hunajaa, mutta siihen kuului aina dramaattinen sähähdys siitä, että "älkää koskaan sanoko minulla pahaa sanaa minun vaimostani, älkää edes yrittäkö". Kukaan ei yrittänyt, koska tuota henkilöä ei ollut koskaan nähty eikä mies kuvaillut häntä millään tavalla, mutta varoitus kyllä jäi mieleen. Sitten kuunneltiin joko pitkä tai hyvin pitkä itsesyyttelyvuodatus siitä, kuinka mies oli yksin syyllinen vaimon lähtemiseen, kuinka hän oli lupautunut irtisanoutua työstäänkin ollakseen enemmän vaimonsa kanssa ja kuinka hän oli opiskellut, opiskellut ja opiskellut psykologiaa ja vihanhallintaa tullakseen paremmaksi aviomieheksi. (Muissa yhteyksissä hän ylpeili sillä, ettei ollut opiskeluaikojensa jälkeen eli 25 vuoteen lukenut yhtään kirjaa; hänellä oli useampi versio monesta asiasta.) Yleisö tietenkin sympatiseerasi ja taputteli olalle ja oli kovin pahoillaan ja kyynelet silmissä, moni nainen halasikin. Minä en tiennyt, mitä sanoa ja kuinka suhtautua tuollaiseen sentimentaaliseen parahteluun, joten yritin olla myötätuntoisen näköinen.

Kerran sitten mies vieraiden lähdön jälkeen räjähti aivan odottamatta. Minä olin häpäissyt hänet hänen vieraidensa edessä. En ollut suhtautunut hänen kärsimyksiinsä niin kuin olisi pitänyt. Olin kylmä, ilkeä ja inhottava nainen, ja niin tyhmä, että hän joutui häpeämään minua joka kerta, kun hän kutsui vieraita. Lopulta hän huusi muutaman sentin päässä kasvoistani, että jokainen nainen, jolle hän oli koskaan kertonut tuon tarinan, oli itkenyt hänen vuokseen. Ja minä olin se hirviönainen, joka ei niin ymmärtänyt tehdä.

Jälkeenpäinhän on ihan selvää, että tuolla tarinalla oli tarkoituksensa ja että tarkoitus oli yleensä saavutettu. Vähemmän tuttu saattoi hyvinkin jäädä siihen uskoon, että kylläpä miesparka oli joutunut kärsimään, ja niin syvästi tunteva mies vielä. Minulle selvisi myöhemmin, että tuo vaimo oli karannut ulkomaille pienen lapsensa kanssa ja hankkinut mennessään lähestymiskiellon pari vuoden avioliiton jälkeen. Mies oli pahoinpidellyt häntä henkisesti ja piessyt häntä hääyöstä lähtien. Mutta hei, mieshän siinä oikeasti joutui kärsimään.

Jotkut ihmiset ovat jo syntyessään kieroja ja harjaantuvat iän mukana yhä kierommiksi. Tämä mies oli melko varhain päässyt esimiesasemaan, jossa hänellä oli hyvät mahdollisuudet harjoitella manipulointitaitojaan joutumatta siitä pahemmin vastuuseen. Liiketoiminnan laajeneminen takasi sen, että vuosien mittaan tarinaa voi kertoa aina uusille ihmisille, ja hyvän miehen maine vain kasvoi. Lopulta tämän miehen pikku imperiumi kyllä sortui, mistä en ole yksinomaan pahoillani.

t. 227, 240 eli "Ja se nainen meidän sängyssä, rakas, luulin, että se olit sinä"

294, hurjaa settiä. Kerro lisää AP:n päivitystä odotellessa.

Ap huhuu?

Tuon miehen toimintatapa on hyvin lähellä meidän anopin tapoja.

Rikotaan turvaverkko, valehdellaan, manipuloidaan, syyllistetään se, jota hän on itse kiusannut.

Mikään keskustelu ei ole muuta kuin ilmaa, koska hänen piti saada vain tahtonsa periksi.

Äärimmäsitä itsekkyyttä, rajattomuutta, pelkoa oman "vallan"menettämisestä poikaansa,....

Ei katumusta, kasvojen menetys olisi ollut niin kamalaa, että oli valmis pyyhkimään meidän elämäämme vasaralla.

Vierailija kirjoitti:

294, hurjaa settiä. Kerro lisää AP:n päivitystä odotellessa.

Tätähän riittää. Aikaa on tälle illalle niin vähän, että lyhyen jutun ehtii.

Vieraat olivat juuri lähteneet ja kohteliaasti seisoimme ovella, kunnes he olivat häipyneet näkyvistä (tämä oli yksi miehen periaatteista). Mies veti oven kiinni, asetti kätensä hellästi poskipäilleni, katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi painokkaasti: "Sinä olit fantastinen tänä iltana, mutta älä koskaan enää häpäise minua tuolla tavalla."

Hetken häkeltymisen jälkeen kysyin, mitä ihmettä olin tehnyt. Hän vastasi päällekäyvästi: "Jollet sinä tuon vertaa tiedä, minä en ainakaan sinulle sitä kerro."

Muuta sanomatta hän painui vaatteet päällä sänkyyn, lähti aamulla töihin eikä koskaan maininnut koko asiaa sanallakaan. Tuo oli yksi niistä mitä helvettiä -hetkistä, joina minä epäilin vakavasti omaa järkeäni. Tuosta on reilut kymmenen vuotta aikaa, mutten vieläkään tiedä, mitä olin tehnyt oikein ja mitä väärin. Kysyin parilta paikalla olleelta jälkeenpäin, mutta eivät hekään olleet huomanneet mitään.

294

Toivottavasti ap on vielä kaikissa mielen ja ruumiin voimissa. Nämä asiat voivat käydä voimille, kun mikään ei ole sitä, miltä näyttää ja mitä oli kuviteltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä päätät kirjoitti:

Minusta nyt kannattaisi ihan oikeasti miettiä, mitä todella haluat.

Jokaisessa parisuhteessa tulee kriisejä ja joskus jompi kumpi yrittää ratkoa asian jonkun kolmannen osapuolen avulla. Tai käy niin, että yksinkertaisesti ihastuu.

On tekopyhää väittää, että että niin ei voisi koskaan, missään tilanteessa käydä itselle.

Nämä lukuisat " jätä se" kehotukset on kyllä ymmärrettäviä, mutta eivät kuitenkaan välttämättä hyviä neuvoja. Tämän asian voitte ratkaista vain te kaksi. Eli puhukaa. Koittakaa löytää selitys tapahtuneelle.

Ystäväpariskunnalle kävi niin, että mies ihastui toiseen, vaikka suhde oli hyvä. Suorastaan sellainen, jota kaikki kadehtivat.

Ensi järkytyksen jälkeen nainen toimi siten, kuin ystävä olisi toiminut. Hän ei tuominnut, vaan puhui miehensä kanssa asiasta ja syvällisesti myös siitä, mitä ihastuminen vieraaseen tarkoitti ja miksi niin tapahtui. Hän myös sanoi miehelleen, että rakastaa tätä edelleen kovasti eikä toivo eroa. Mutta jos tämä todella haluaa lähteä, ei häntä voi estää.

No. Kävi niin että mies "heräsi". Ihastus ei ollutkaan enää niin ihmeellinen ja jälkikäteen hän totesi, ettei voi ymmärtää mihin oli tässä vieraassa naisessa alun perinkään ihastunut. Varmaan halusi huomiota ja kokea uudelleen ihastumisen ensi hetket. Ihastui siihen, että häneen oli ihastuttu. Keskustellessa myös selvisi, että molempien puolelta parisuhteessa oli korjattavaa, vaikka sitä ei heti ensinäkemältä tullut ajatelleeksi.

Tietysti myös anteeksianto vaati oman työnsä ja ylipäätään molemmat tekivät töitä suhteensa eteen. He ovat yhdessä ja nyt heillä on entistä parempi, aivan upea suhde!

Eli jäitä hattuun. Mieti mitä haluat ja jos edelleen olet sitä mieltä että suhteenne voisi toimia ja että haluat vielä yrittää, niin toimi sen mukaan. Jos et halua, niin asia on sillä selvä.

Ei morjens mitä neuvoja! Saattaisivat toimiakin, jos se virheen tehnyt osapuoli KATUISI, pyytäisi anteeksiantoa, olisi valmis keskustelemaan tilanteesta ja pyrkisi muutokseen. Ja tekikö ap:n mies mitään näistä? Noup. Hän valehteli, manipuloi ja jopa syytti ap:ta työmatkansa pilaamisesta :O. Eli vika ei missään nimessä ollut hänessä, vaan kotona olevassa puolisossa. Narsismia puhtaimmillaan. Eli jos ihan vakavissasi neuvot jotakuta vastaavassa tilanteessa olevaa vielä miettimään että pitäiskö tähän kuitenkin jäädä, niin pidä kuule ihan omana tietonasi. Tyhjän saa pyytämättäkin. Olet ihan helvetin tyhmä.

Ja vielä kirsikkana kakun päällä: mies lupasi tehdä ap:n elämästä helvettiä, jos ero tulee. Tämän viimeistään paljastaa millaisesta tyypistä on kyse. Ei katumusta, vaan hyökkäävää ja aggressiivistä käytöstä, joka on erittäin tunnusomaista narsistiselle henkilölle.

Just!!!!! Lopuksi seuraava siirto, eli koko kakku: "Jos jätät minut, menetät perheesi, elämästäsi tulee helvetti ja sitten tapan sinut ja itseni. Jos en saa sinua, ei saa kukaan muukaan"...en ehkä enää menisi parisuhdeterapeutille tuollaisen kanssa.....

Toivottavasti Ap on kunnossa ja kaikki meni eilen suunnitelmien mukaan. Alkoi kyllä kuvottaa se miehen uhkaus, toivottavasti ei järjestänyt mitään ikävää tempausta eiliselle ja lähti suosiolla sinne hotelliin :/

Any news?

Vierailija kirjoitti:

joko se ukko tul?

Eiköhän se ukko tullut useamman kerran silloin illalla, kun ei malttanut odottaa...

Sinä päätät kirjoitti:

Minusta nyt kannattaisi ihan oikeasti miettiä, mitä todella haluat.

Jokaisessa parisuhteessa tulee kriisejä ja joskus jompi kumpi yrittää ratkoa asian jonkun kolmannen osapuolen avulla. Tai käy niin, että yksinkertaisesti ihastuu.

On tekopyhää väittää, että että niin ei voisi koskaan, missään tilanteessa käydä itselle.

Nämä lukuisat " jätä se" kehotukset on kyllä ymmärrettäviä, mutta eivät kuitenkaan välttämättä hyviä neuvoja. Tämän asian voitte ratkaista vain te kaksi. Eli puhukaa. Koittakaa löytää selitys tapahtuneelle.

Ystäväpariskunnalle kävi niin, että mies ihastui toiseen, vaikka suhde oli hyvä. Suorastaan sellainen, jota kaikki kadehtivat.

Ensi järkytyksen jälkeen nainen toimi siten, kuin ystävä olisi toiminut. Hän ei tuominnut, vaan puhui miehensä kanssa asiasta ja syvällisesti myös siitä, mitä ihastuminen vieraaseen tarkoitti ja miksi niin tapahtui. Hän myös sanoi miehelleen, että rakastaa tätä edelleen kovasti eikä toivo eroa. Mutta jos tämä todella haluaa lähteä, ei häntä voi estää.

No. Kävi niin että mies "heräsi". Ihastus ei ollutkaan enää niin ihmeellinen ja jälkikäteen hän totesi, ettei voi ymmärtää mihin oli tässä vieraassa naisessa alun perinkään ihastunut. Varmaan halusi huomiota ja kokea uudelleen ihastumisen ensi hetket. Ihastui siihen, että häneen oli ihastuttu. Keskustellessa myös selvisi, että molempien puolelta parisuhteessa oli korjattavaa, vaikka sitä ei heti ensinäkemältä tullut ajatelleeksi.

Tietysti myös anteeksianto vaati oman työnsä ja ylipäätään molemmat tekivät töitä suhteensa eteen. He ovat yhdessä ja nyt heillä on entistä parempi, aivan upea suhde!

Eli jäitä hattuun. Mieti mitä haluat ja jos edelleen olet sitä mieltä että suhteenne voisi toimia ja että haluat vielä yrittää, niin toimi sen mukaan. Jos et halua, niin asia on sillä selvä.

Oliko tässä ystävän tapauksessa pelkästään ihastuttu vai harrastettu jo seksiä? Voisin ihastumisen antaa anteeksi, mutta pettäminen, valehtelu ja salailu onkin sitten eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Any news?

Taitaa aloittajalla olla taas työpäivä meneillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä päätät kirjoitti:

Minusta nyt kannattaisi ihan oikeasti miettiä, mitä todella haluat.

Jokaisessa parisuhteessa tulee kriisejä ja joskus jompi kumpi yrittää ratkoa asian jonkun kolmannen osapuolen avulla. Tai käy niin, että yksinkertaisesti ihastuu.

On tekopyhää väittää, että että niin ei voisi koskaan, missään tilanteessa käydä itselle.

Nämä lukuisat " jätä se" kehotukset on kyllä ymmärrettäviä, mutta eivät kuitenkaan välttämättä hyviä neuvoja. Tämän asian voitte ratkaista vain te kaksi. Eli puhukaa. Koittakaa löytää selitys tapahtuneelle.

Ystäväpariskunnalle kävi niin, että mies ihastui toiseen, vaikka suhde oli hyvä. Suorastaan sellainen, jota kaikki kadehtivat.

Ensi järkytyksen jälkeen nainen toimi siten, kuin ystävä olisi toiminut. Hän ei tuominnut, vaan puhui miehensä kanssa asiasta ja syvällisesti myös siitä, mitä ihastuminen vieraaseen tarkoitti ja miksi niin tapahtui. Hän myös sanoi miehelleen, että rakastaa tätä edelleen kovasti eikä toivo eroa. Mutta jos tämä todella haluaa lähteä, ei häntä voi estää.

No. Kävi niin että mies "heräsi". Ihastus ei ollutkaan enää niin ihmeellinen ja jälkikäteen hän totesi, ettei voi ymmärtää mihin oli tässä vieraassa naisessa alun perinkään ihastunut. Varmaan halusi huomiota ja kokea uudelleen ihastumisen ensi hetket. Ihastui siihen, että häneen oli ihastuttu. Keskustellessa myös selvisi, että molempien puolelta parisuhteessa oli korjattavaa, vaikka sitä ei heti ensinäkemältä tullut ajatelleeksi.

Tietysti myös anteeksianto vaati oman työnsä ja ylipäätään molemmat tekivät töitä suhteensa eteen. He ovat yhdessä ja nyt heillä on entistä parempi, aivan upea suhde!

Eli jäitä hattuun. Mieti mitä haluat ja jos edelleen olet sitä mieltä että suhteenne voisi toimia ja että haluat vielä yrittää, niin toimi sen mukaan. Jos et halua, niin asia on sillä selvä.

Toiseen ihmiseen voi ihastua. Tämä on pitkässä suhteessa normaalia ja hyvä, jos asiasta pystytään puhumaan. Sen sijaan on eri asia toimia tuon ihastuksen suhteen. Kyllä mekin olemme mieheni kanssa välillä ihastuneet toisiin ja keskustelleet sen oman kumppanin kanssa asiat halki. Emme todellakaan lähettele mitään "ikävä sua"-viestejä suhteen ulkopuolisille edes ihastuksen huumassa. Sen verran kunnioitusta löytyy toista kohtaan.

Täh?! Miksi jostain ohimenevistä ihastumisista pitäisi puhua puolison kanssa, ihan turhaa tehdä kärpäsestä härkästä  tuolla tavalla. 

Parisuhteemme edellyttää rehellisyyttä, vaikka aina se rehellisyys ei ole kivaa. Sitten sitä asiaa voidaan työstää yhdessä pariskuntana eikä yksin. Siksi siis meillä näin. Onko tapanasi useinkin käydä kärkkäästi kommentoimassa muiden tyyliä hoitaa toimivia parisuhteitaan?

Älkääs panikoiko!!

Tyyppihän sanoi lähtevänsä reissuun ystävän kans,sai vapaata töistä!

Himpula kirjoitti:

Älkääs panikoiko!!

Tyyppihän sanoi lähtevänsä reissuun ystävän kans,sai vapaata töistä!

.... niin ensi viikolla.