Miksi en saisi olla olemassa? Tänään kaupungilla katsoivat minua kuin spitaalista.

Ap täällä taas. Kertokaas miten oppisin olemaan noteeraamatta jos joku sattuukin tuijottamaan? Käytän ihan liikaa energiaa kun mietin mitä vastaantulija minusta olettaa. En toki tee sitä koko ajan, sittenhän olisi mielenterveys mennyt jo aikoja sitten, mutta kuten joku sanoi niin aina väsyneenä ja huonoina päivinä se tapahtuu

Up

Vierailija kirjoitti:

Tuli sellainen olo että kukaan ei halua minun olevan keskustassa. Ketään niitä en tuntenut mutta katsoivat minua silti todella ilkeästi, sitten kun olivat kävelleet sopivalle etäisyydelle minusta, alkoivat naureskella keskenään. Kävin vielä vessan peilistä katsomassa että onko nyt joku letti vinossa mutta näytin ihan siltä samalta kuin kaikki muutkin.

Luulet vain. Et sinä niin kiinnostava ole, että sinua välitettäisiin suuremmin tuijotella. 

Vainoharhaisuus on vain eräs suuruudenhulluuden laji.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä taas. Kertokaas miten oppisin olemaan noteeraamatta jos joku sattuukin tuijottamaan? Käytän ihan liikaa energiaa kun mietin mitä vastaantulija minusta olettaa. En toki tee sitä koko ajan, sittenhän olisi mielenterveys mennyt jo aikoja sitten, mutta kuten joku sanoi niin aina väsyneenä ja huonoina päivinä se tapahtuu

Ongelma on 99% pääsi sisällä, voit olla hyvinkin vakuuttunut että juuri sinua tuijotellaan epänormaalin pitkään/paljon, mutta se ajatus on luultavasti iskostunut päähäsi niiltä koulukiusaamisajoilta ja elää siellä vielä vahvana, sumentaen terveen ajattelun. Tietäisit kyllä jos ulkonäössäsi olisi jotain sellaista joka herättäisi suorastaan ihmetystä ja uteliaisuutta toljottaa, esimerkiksi jos kasvosi olisi vaikka halvantuneet tai palaneet puolesta naamaa - jolloin jotkut ihmiset pahaa tarkoittamatta ikävä kyllä vain jäävät tuijottamaan kuin asianomainen ei huomaisi, tai eivät osaa ajatella että se pitkään katsominen on epämukavaa.

Sinun kannattaisi yrittää muuttaa ajattelumallejasi niin, että kun kävelet ihmisten ilmoilla, olet vain yksi omanlaisesi hahmo täällä ja meitä mahtuu monen monta tallaajaa, kaikki vähän erilaisia. Suurella osalla ihmisistä on myös epävarmuutta ja pelko että juuri häntä katsottaisiin pahasti, ihan turhaan. Minäkin kun tuolla kaupungilla liikun, katselen ihmisiä paljonkin, vältän tietenkin toljottamista, mutta katselen ihan neutraalisti enkä ajattele kenestäkään pahaa. Jos jotain ajattelen niin hyviä asioita sitten, vaikka että onpas tuolla kivat hiukset tai vaatteet. Jos jollain on rasvaset hiukset ja epäsiistit vaatteet, en kiinnitä siihen millään tavalla enempää huomiota negatiivisessa mielessä tai ala todellakaan tekemään ihmisestä mitään johtopäätöksiä. Jos joku ihminen taas harrastaa mielessään ihmisten negatiivistä arvostelua ja paljonkin kyttäilee mitä vikaa toisissa voisi olla, mietippä millainen ihminen se itse on? Varmaan aika ikävä ja epävarma itsestään, koska voi ajautua ajattelemaan että hänestäkin ajatellaan kaikkea ikävää, koska hän itse tekee niin. 

Jos minusta esimerkiksi olisi joku ihminen tuolla kaupungilla ajatellut jotain ikävää sen sekunnin ajan kun on nähnyt minut vain sen hetken tuolla kävelemässä, en tiedä asiasta mikään eikä se millään tavalla minua liikuta. Yhtä hyvin en tiedä vaikka joku on vilkaissut ja ajatellut minusta jotain kivaa. Mutta mitään syytä ei ole huolestua tai stressata tällaisista asioista, kun ei niillä ole mitään suurempaa merkitystä. Keskity ajattelemaan positiivisesti ja rakenna terve itsetunto itsellesi, sellaista jokainen tarvii ja ansaitsee. Älä ole turhan negatiivinen, tuomitseva itseäsi kohtaan, koska sinä olet ihan yhtä tärkeä, rakkautta ja hyväksyntää kaipaava olento kuin muutkin, ja sinä olet itsesi lähin arvostelija. 

24 jatkaa vielä, että jotkut saattaa ihan ajatuksissaan jäädä tuijottamaan pitkäksikin aikaa, vaikka mielessään miettivät keskittyneesti ihan muita asioita kuin sitä mitä tuijottavat :) 

Kyllä ihmiset toljottaa tässä maassa, mies jos tuijottaa minua (olen mies) otan sen agressiivisena haasteena. Saatan alkaa huutelemaan' ja syljen samalla kyylääjän jalkoihin, aika moni tässä vaihesssa kääntää katseen pois. Yleensä kuitenkin riittää pelkkä tuijotus takaisin ja toinen kääntää katseen pois.

up

kyllä täällä tuppukylässä ainakin tuijotetaan. Varsinkin jos ei tiedetä mistä oot. Joittenkin harrastus on ihan ajaa esim. kaupan parkkipaikalle ihan kyttäilemään ketä kulkee ja kenen kanssa. Kun ei täällä oikein oo muutakaan huvia. Se on vaa lähinnä uteliaisuutta ja sellasta  junttiutta.

Tänne voit tulla siedätyshoitoon.  :)

Hihii!

Up

Näet, että joku katsoo sinua - Kuvittelet mielessäsi, mitä tämä henkilö ajattelee sinusta - uskot, että omat kuvitelmasi ovat näiden henkilöiden todellisia ajatuksia - masennut, koska joku ajattelee sinusta ikäviä asioita - toista joka kerta, kun olet ulkona.

Todellisuudessa:

Joku ehkä katsoo sinua tai sinuun päin - et voi tietää, mitä he ajattelevat - heidän ajatuksillaan ei ole mitään merkitystä, eivätkä ne vahingoita sinua, vaikka olisivatkin ikäviä - ajattelet itsekin useita asioita ohimennen ihmisistä; ja jossain tuolla on joku, jota sinä vilkaisit, ja nyt hän itkee koska sinä pidät häntä huonona. Hullua. Mitä sanoisit hänelle?

Pää pystyyn, ja matka jatkuu!

Uo

Siedätyshoito. Meet seuraavilla kerroilla niin että varmasti tuijottavat , mutta itsekunnioituksellisesssa ( mikä sana! ) puvussa!

Vierailija kirjoitti:

Jos ensi kerralla naamioituisit lähtiessäsi ulos? Vaikka pelleksi.

Tämä!

En löydä nyt sitä ketjua, jossa joku kertoi ettei uskalla mennä kauppaan kun ihmiset tuijottavat. Tuijottaminen aiheutti tässä ihmisessä hermostumista, mikä aiheutti mokailua, mikä aiheutti lisää tuijottamista, ja taas lisää mokailuja ja lisää tuijottamista jne.

Tämä ihminen kertoi että oli joskus jossain halpahallissa kokenut, että joku tuijottaa häntä. Häiriintyneenä hän pudotti toisen käsineensä lattialle ja kun kumartui nostamaan sitä, tönäisi pepullaan hyllykköä, josta putosi tuotteita lattialle, mikä aiheutti lisää päiden kääntymistä, ja kun hän alkoi entistä hermostuneempana nostella tuotteita hyllyyn, hän sohaisi sateenvarjollaan jotain takana kulkevaa mummoa, jolta putosi hattu päästä, mummo paheksui, ja taas lisää päitä kääntyi, tämä ihminen alkoi itkeä, jolloin hyllyjenkin takaa tuli ihmisiä seisomaan ja tuijottamaan jne..

Mä tykkään katsella ihmisiä, mutta joudun peittelemään sitä kiinnostustani. Mutta siis mua kiehtoo ihmisten ulkonäkö, tyyli, puhetapa...

Mullakin on taipumusta käpertyä liikaa itseeni: arvioida itseäni negatiivisesti ja uskoa että muut näkevät minut samalla tavalla, huomaavat että olen outo ja jännitän. Jos saan itseni kiinni tällaisista ajatuksista, pyrin suuntaamaan huomioni ulospäin. Ajattelen että minä tarkkailenkin nyt kanssaihmisiä, huomaamattomasti toki ;-). On mielenkiintoista että voin tuntea myötätuntoa heitä kohtaan, mutta itselleni olen tosi armoton...

Tuijottaminen on huonoa käytöstä.

Minulla oli nuorena usein vähän samanlaista kuin ap:lla. Asias ei auttanut, että kerran yksi nuori mies käveli kadulla minua kohti ja sylkäisi eteeni.

Toisen kerran kävelin Helsingin rautatiaseman läpi, kun eteeni tuli toinen tuntematon nuori mies ja sanoi: "Hyi mitkä vaatteet!"

Se tapahtui ihan oikeasti, en kuvitellut sitä.

Kadulla kävellessä saattoi myös kuulla ehdotuksia tyyliin mennäänkö meille vai teille.

Nyt olen saanut olla rauhassa jo aika kauan, mutta tyttären kanssa kaupungilla kulkiessa olen huomannut, että nuoria naisia oikeasti todella katsotaan. Se ei ole kuvittelua. Me äidit olemme jo näkymättömiä, mutta se ei tarkoita, että kaikki olisivat.

Siitä katselusta ja tuijottelusta ei vaan kannattaisi välittää. Sen ei pidä antaa huonontaa omaa elämän laatua.

Olisi helppoa vain kuitata tilanteet sillä että kuvittelen katseita. Koska sitäkin mulle on sattunut. Mutta nyt ei ole kyse siitä. Onko ympäristö täynnä inhottavia ihmisiä vai olenko minä epämiellyttävä? Tapasin toki muutaman ystävällisenkin tuntemattoman ihmisen, joten en ole läpimätä :D

Sinä olet rakas ihana ja tärkeä! Ansaitset olla onnellinen.

Sano se itsellesi joka päivä. Paljon lövee AP ❤