Lue keskustelun säännöt.
En uskalla kertoa kavereilleni totuutta siitä kuinka nopeasti suhde on edennyt
kahvivaimo
17.10.2016 |
Menin treffeille kaksi viikkoa sitten, oltiin tavattu netissä, tosin kun mies kertoi nimensä niin tajusin että tiedän hänet entuudestaan yhteisten kaverien kautta, ollaan tavattu aiemminkin eri tapahtumissa mutta en tunnistanut häntä deittiprofiilin kuvasta (oli vaihtanut aika radikaalisti tyyliä sitten viime näkemän). Ensitreffit kesti käytännössä kolme päivää, ei oltu erossa muuten kuin sen aikaa kun kävin töissä (mies tekee töitä kotoa). Kolmannen päivän yönä mies kosi, ja vastasin myöntävästi.
Olen monesti itseltäni kysellyt tässä että olemmeko molemmat täysin pimeitä (ikää 29 ja 33), mutta toinen kolahti ihan täysillä niiden ekojen päivien aikana. Ensitreffien jälkeen mies muutti luokseni asumaan, vaikka on vielä pitänyt oman kämppänsä (vaikka siellä hyvin harvoin käykin). Minulle ei missään vaiheessa tullut mitään "huumaa" tai muuta tajunnanhäiriötä, vaan sellainen hyvin varma, järkevä fiilis että tämä mies tajuaa minua ihan eri tasolla kuin kukaan muu ennen. Ollaan molemmat oltu aiemmin kihloissa ja avoliitoissa, ja molemmilla on sen verran entisiä seksi/seurustelukumppaneita että vaikka oltaisiin loppuelämä yhdessä (kuten tarkoitus olisi) niin tuskin jäisi mitään kaipaamaan.
Ollaan puhuttu läpi kaikki naimisiinmenot, lastenhankinnat, tulevan yhteisen asunnon hankinta, avioehdot ja muut. Olen tavannut miehen vanhemmat ja he ovat olleet kovin ihastuneita minuun. Miehen vanhemmat myöskin sanoivat että maksavat kulut jos pidämme isot häät, vaikka minulle olisi riittänyt maistraattikeikka. Vielä siis ei naimisiinmenon suhteen ole tehty mitään konkreettisia suunnitelmia vaikka kaikki onkin puhuttu läpi valmiiksi.
Muutamalle kaverille olen kertonut että päätimme mennä kolmantena päivänä ensitapaamisesta naimisiin, ja olen saanut osakseni lähinnä tyrmistyneitä katseita. Puhuin myös terapeutilleni tästä, ja hän oli onneksi ymmärtäväisempi, todeten että joskus tällaista tapahtuu, ja etenkin meillä kolmekymppisillä nopea eteneminen ei ole mitenkään erikoista. Miehen kanssa pystytään puhumaan kaikesta, ei ole salaisuuksia. Ollaan puhuttu siitäkin että lasten hankinnan jälkeen mies jää mielellään koti-isäksi koska minä tienaan enemmän (mies tulee omillaan toimeen, ei tarvitse minusta elättäjää).
Pitäisikö vaan valehdella suosiolla ystäville, vai myöntää ylpeästi että nyt kävi näin?
Kommentit (82)
Mielestäni jokaisen pitää elää niin kuin hyväksi tuntee ja seistä rohkeasti valintojensa takana. Jokaisella on myös oikeus tehdä omat virheensä, jos tuo vaikka virheeksi osoittautuisi. Katso, että putoat jaloillesi, jos tuo osoittautuu virheeksi. Esim. avioehto yms.
Elä ja nauti, ole onnellinen ja näytä se. Kritiikkiä tulee aina. Itse kritisoin ystävätärtäni joka meni aika paljon nuoremman miehen kanssa naimisiin. Näin jälkeenpäin katsottuna en taida tietää onnellisempaa ja tasapainoisempaa paria. Eli väärässä olin. Kritiikkiä tulee joka tapauksessa, joten sen takia ei kannata onneaan piilottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kahvivaimo kirjoitti:
...molemmilla on sen verran entisiä seksi/seurustelukumppaneita että vaikka oltaisiin loppuelämä yhdessä (kuten tarkoitus olisi) niin tuskin jäisi mitään kaipaamaan.
Tällä ei ole mitään merkitystä. Ihmiset kaipaavat vaihtelua ja mitä enemmän vaihtelunhalua ihmisellä on ollut menneisyydessä, sitä enemmän hän todennäköisesti kaipaa vaihtelua tulevaisuudessakin. Myöskään neitsyinä naimisiin menevät eivät toki ole turvassa siltä, mikä on jokaisen ihmisen vaistoissa.
M35
kahvivaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokenut täti jatkaa: miksi ihmeessä kolmekymppisen miehen vanhemmat tarjoutuisivat maksamaan häät? Ja millainen kolmekymppinen mies antaisi vanhempiensa maksaa häänsä?
Meille olisi molemmille riittänyt käynti maistraatissa, mutta miehen vanhemmat ovat sitä mieltä että sukulaisille pitäisi järjestää kunnon juhlat. Me emme niitä kaipaa, mutta emme vastustakaan. Emme halua niitä kuitenkaan itse maksaa koska ne eivät olleet meidän ideamme, joten jos miehen vanhemmat sellaiset haluavat ja haluavat niistä maksaa, niin senkus.
Tämä tarina alkaa vähän kuin nitistä liitoksissaan. Mutta jos vielä ostetaan koko juttu, niin nuo kahden viikon seurustelun jälkeen isoja häitä vaativat vanhemmat ovat kyllä ehdottomasti pelottavin osa koko yhtälössä. T. Se täti.
kahvivaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parin vuoden päästä olet (jos olet ap) 31-vuotias. Vaikka heti ei tärppäisi, niin on ainakin 10 vuotta aikaa tehdä lapsia. Tuntemani nainen päätyi yhteen puolitutun miehen kanssa ollessaan 36-vuotias. Siinä kohtaa kello käy jo huomattavasti nopeammin lastenhankinnan suhteen, enkä ihmetellyt, kun raskaudesta ilmoitettiin alle vuoden seurustelun jälkeen.
Iät väärinpäin, mies on nuorempi. Siinä vaiheessa kun lasta aletaan vakavissaan yrittää niin olen 34-35. Siihen vielä mahdollisesti yritystä päälle niin esikoisen syntyessä olen juurikin 36+. Ei tässä kovin kauaa viitsi iän ja biologisen hedelmällisyyden puolesta odotella kun puhetta meilläkin on ollut kolmesta lapsesta.
Niinpä olikin, pahoitteluni. Asia ei sinänsä siitä muutu, teillä ei ole niin kiire, että ette voisi odottaa paria vuotta. Sen verran kiire, että et halua seurustella miehen kanssa, joka ei osaa sanoa haluaako lapsia. Tai haluaa lapsia "joskus".
Tämän miehen kanssa voit kuitenkin rakentaa rauhassa elämää. uskon ihan vilpittömästi, että olette löytäneet hienon yhteyden, mutta se ei silti tarkoita sitä, etteä toisesta tai itsestä ei voisi paljastua jotain yllättävää tulevina vuosina. Lasten saaminen on usein suhteessa hetki, jolloin paljastuu, että on oletettu ja oltu ymmärtävinään asioita, vaikka tunnetaan hyvin.
No mikä minä olen tuomitsemaan. Me muutettiin yhteen ensitreffeiltä. Naimisiin tosin mentiin vasta kaksi vuotta myöhemmin, mutta kyllä sen joskus vaan tietää.
Lapsia en alkaisi väkästää ennenkuin ollaan koettu muutama ylä- ja alamäki. Siinä oppii toisesta ne tarvittavat asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kertoisin tässä vaiheessa kavereille, että olen tavannut ihanan miehen ja rakastunut ja muutaman kuukauden jälkeen alkaisin puhua niistä tulevaisuuden suunnitelmista, jos ne pysyvät.
kahvivaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kahvivaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä vuoksi käyt terapeutilla?
Koska haluan tulla paremmaksi ihmiseksi.
Vai sellainen selitys. Mitä puutetta sinussa sitten pitää parantaa? Kerro nyt rohkeasti vain, se saattaa nimittäin olla olennainen tekijä hätiköidyissä käänteissäsi.
Kasvoin alkoholistiperheessä. Mielestäni se ei tosin liity tähän asiaan mitenkään. Voit toki olla eri mieltä.
Siis haet miehestä turvallista isähahmoa mikä puuttui lapsuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna mennä, mutta tehkää avioehto.
Älä älä älä herra jestas tee tuota! Mä toimin samalla tavalla ja mies osoittautui ongelmalliseksi tapaukseksi vasta vuoden päästä. Hän onnistui vuoden verran salaamaan minulta alkoholiongelman, jättimäiset velat ja luottotiedottomuuden. On saanut nyt itsensä kuntoon ja ollaan yhdessä edelleen, mutta luottamukseni häntä kohtaan ei ole koskaan palautunut täysin. Onneksi emme ehtineet naimisiin. Sinunkin miehelläsi saattaa olla salaisia ongelmia, jotka johtuvat hänen impulsiivisesta luonteestaan. Ja miehesi on tosiaankin impulsiivinen kun kosi sinua noin nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kahvivaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokenut täti jatkaa: miksi ihmeessä kolmekymppisen miehen vanhemmat tarjoutuisivat maksamaan häät? Ja millainen kolmekymppinen mies antaisi vanhempiensa maksaa häänsä?
Meille olisi molemmille riittänyt käynti maistraatissa, mutta miehen vanhemmat ovat sitä mieltä että sukulaisille pitäisi järjestää kunnon juhlat. Me emme niitä kaipaa, mutta emme vastustakaan. Emme halua niitä kuitenkaan itse maksaa koska ne eivät olleet meidän ideamme, joten jos miehen vanhemmat sellaiset haluavat ja haluavat niistä maksaa, niin senkus.
Minä uskon, että tällaiset tilanteet ovat todella yksilöllisiä ja hyvinkin ap:n suhde voi jatkua onnellisena hamaan ikuisuuteen (toivon niin!). Mutta mun on tosi vaikea taivuttaa mieltäni tilanteeseen, jossa 33-vuotias mies tuo vanhemmilleen näytille naisen, jonka on tuntenut about viikon, puhuu loppuelämän suhteesta ja naimisiinmenosta, ja vanhempien reaktio on, ett "me sitten maksetaan teidän häät". What?
Eka deitti muuttui seurusteluksi, kolmen päivän päästä mies kosi. Kaksi viikkoa tuosta vietimme kihlajaisia. 9 kk päästä menimme naimisiin. Kesällä tuli 13 aviovuotta täyteen. Eli voi onnistuakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa todella oudolta. Ettei miehellä nyt vain olisi mitään ongelmia, esim. jättimäisiä velkoja, joiden maksajaksi hän koettaa sinua saada? Tähän viittaisi minusta miehen kiireen lisäksi erityisesti se, että hänen vanhempansakin koettavat saada tietä mahdollisimman nopeasti naimisiin maksamalla häät.
Vierailija kirjoitti:
Siis haet miehestä turvallista isähahmoa mikä puuttui lapsuudesta.
Äitini oli alkoholisti, ei isäni. Isäni yritti parhaansa mukaan suojella minua, mutta totesi ilmeisesti että se että minulla on äitini nälvimisestä paha mieli on pienempi paha kuin se että oma vaimo saa hirveän raivokohtauksen jos isäni avoimesti asettuu puolustamaan minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella oudolta. Ettei miehellä nyt vain olisi mitään ongelmia, esim. jättimäisiä velkoja, joiden maksajaksi hän koettaa sinua saada? Tähän viittaisi minusta miehen kiireen lisäksi erityisesti se, että hänen vanhempansakin koettavat saada tietä mahdollisimman nopeasti naimisiin maksamalla häät.
Ei ole velkoja, mies jopa näytti minulle luottotieto-otteensa kun asia tuli puheeksi. Mies tai miehen vanhemmat eivät ole minua painostaneet kiireellä naimisiin, tämä oli ihan yhteinen päätös. Mies soitti äidilleen ensitreffien jälkeen ja kertoi minusta, viikon seurustelun jälkeen tapasin vanhemmat lounaalla kun olivat käymässä kaupungissa. Kaikki meni hyvin, ei jäänyt mitään outoja viboja. Avioehto on tulossa joka tapauksessa jolla suljetaan avio-oikeus pois koska miehelle tulossa perintöä tulevaisuudessa (vanhemmilla menestyvä yritys, katsoin firman taloustiedot netistä...) jota en halua, enkä mahdollisen eron tullen tahdo tapella rahasta.
Eihän ne vuodet ennen naimisiinmenoa takaa mitään, esim. silti vaikka 10 yhdessä vietetyn vuoden jälkeen toisesta voi paljastua vaikka valehteleva petturi. Mutta itselleni vuodet ainakin tuovat varmuutta. Käytännössä siis tällä hetkellä suunnittelet häitä ja tulevaisuutta miehen kanssa, jota et edes tunne kunnolla. Siinä vaiheessa vasta toisen oppii tuntemaan, kun tietää tämän huonot puolet ja tietää miten toinen käsittelee ongelmat ja vastoinkäymiset ym.
Nyt olette vasta siinä tutustumisvaiheessa, jossa arki sujuu ja jutustellaan mukavia. Tosin mielestäni normaaliin tutustumiseen ei kuulu häiden suunnittelu, joten ette ole edes kunnon arkea vielä viettäneet. Itse en pystyisi luottamaan toiseen, joka on valmis (myös) käyttäytymään noin epävakaasti ja impulsiivisesti. Hääkellojen kilkatuksen sijaan tossa vaiheessa pitäisi kilkattaa järjen ääni. Eikö sinua yhtään mietitytä miksi mies haluaa niin nopeasti naimisiin? En tarkoita että teillä olisi tästä kyse mutta monesti ihmiset, joilla on jotakin salattavaa haluavat toisen osapuolen mahdollisimman nopeasti koukkuun ja mikä onkaan parempi keino kuin naimisiinmeno. Kyselisin vain itseltäni, että miksi se oli toiselle niin tärkeää kosia jo muutamien treffien jälkeen. Itse en pystyisi ottamaan tollaista miestä tosissani.
Vierailija kirjoitti:
Älä älä älä herra jestas tee tuota! Mä toimin samalla tavalla ja mies osoittautui ongelmalliseksi tapaukseksi vasta vuoden päästä. Hän onnistui vuoden verran salaamaan minulta alkoholiongelman, jättimäiset velat ja luottotiedottomuuden. On saanut nyt itsensä kuntoon ja ollaan yhdessä edelleen, mutta luottamukseni häntä kohtaan ei ole koskaan palautunut täysin. Onneksi emme ehtineet naimisiin. Sinunkin miehelläsi saattaa olla salaisia ongelmia, jotka johtuvat hänen impulsiivisesta luonteestaan. Ja miehesi on tosiaankin impulsiivinen kun kosi sinua noin nopeasti.
Olenhan minäkin impulsiivinen kun sanoin kyllä. Meillä molemmilla on ADHD (lääkitys kunnossa, ei pelkoa), siksipä kai tämä aika tuntuu meille pidemmältä kuin muille. Juuri eilen puhuttiin että kauanko tuntuu että ollaan oltu yhdessä, molemmat sanoivat "kolme kuukautta" vaikka todellisuudessa siis tuo kaksi viikkoa.
kahvivaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella oudolta. Ettei miehellä nyt vain olisi mitään ongelmia, esim. jättimäisiä velkoja, joiden maksajaksi hän koettaa sinua saada? Tähän viittaisi minusta miehen kiireen lisäksi erityisesti se, että hänen vanhempansakin koettavat saada tietä mahdollisimman nopeasti naimisiin maksamalla häät.
Ei ole velkoja, mies jopa näytti minulle luottotieto-otteensa kun asia tuli puheeksi. Mies tai miehen vanhemmat eivät ole minua painostaneet kiireellä naimisiin, tämä oli ihan yhteinen päätös. Mies soitti äidilleen ensitreffien jälkeen ja kertoi minusta, viikon seurustelun jälkeen tapasin vanhemmat lounaalla kun olivat käymässä kaupungissa. Kaikki meni hyvin, ei jäänyt mitään outoja viboja. Avioehto on tulossa joka tapauksessa jolla suljetaan avio-oikeus pois koska miehelle tulossa perintöä tulevaisuudessa (vanhemmilla menestyvä yritys, katsoin firman taloustiedot netistä...) jota en halua, enkä mahdollisen eron tullen tahdo tapella rahasta.
Oletteko siis oikeasti tässä vaiheessa tunteneet muutaman viikon ja olette keskustelleet jo mahdollisesta avioerostakin. Siis apua.
Kerrotko ap miksi teidän pitää mennä naimisiin? Jos tiedät, että tässä on elämäsi mies ja sielunkumppanisi? Miksi niin kiire? Miksette voi tutustua rauhassa? Kukaan ei voi tietää, oletteko yhdessä vielä 60 vuodenkin päästä, mutta fakta on että ette tunne vielä toisianne.
kahvivaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella oudolta. Ettei miehellä nyt vain olisi mitään ongelmia, esim. jättimäisiä velkoja, joiden maksajaksi hän koettaa sinua saada? Tähän viittaisi minusta miehen kiireen lisäksi erityisesti se, että hänen vanhempansakin koettavat saada tietä mahdollisimman nopeasti naimisiin maksamalla häät.
Ei ole velkoja, mies jopa näytti minulle luottotieto-otteensa kun asia tuli puheeksi. Mies tai miehen vanhemmat eivät ole minua painostaneet kiireellä naimisiin, tämä oli ihan yhteinen päätös. Mies soitti äidilleen ensitreffien jälkeen ja kertoi minusta, viikon seurustelun jälkeen tapasin vanhemmat lounaalla kun olivat käymässä kaupungissa. Kaikki meni hyvin, ei jäänyt mitään outoja viboja. Avioehto on tulossa joka tapauksessa jolla suljetaan avio-oikeus pois koska miehelle tulossa perintöä tulevaisuudessa (vanhemmilla menestyvä yritys, katsoin firman taloustiedot netistä...) jota en halua, enkä mahdollisen eron tullen tahdo tapella rahasta.
Hyvä, jos velkoja ei ainakaan luottotiedoissa näy, mutta entä muut velat? Tuttavalleni paljastui vuoden yhdessäasumisen jälkeen, että mies oli tuhansia euroja velkaa huumejengille... Eiväthän ne velat tietysti missään luottotiedoissa silloin näkyneet. Ja mies oli siihen asti oikea unelmavävy, eikä kenellekään, minut mukaan lukien, olisi tullut mieleenkään, että hän oli koukussa rauhoittaviin.
Oudoimpana pidän edelleen sitä, että vanhemmat haluavat saada teidät nopeasti naimisiin, siihen on pakko olla joku syy, että kahden viikon ja yhden tapaamisen jälkeen he haluavat jo kustantaa häät. Mitä itse pidät syynä?
Ullatus!!!! :DDDDD