Lihavuusleikkaus vai ei?

Ei.

Suurin osa leikkauksen käyneistä, jotka henkilökohtaisesti, katuu kovasti. Kukaan ei ole laihtunut normaalipainoiseksi, yksi lihoi takaisin. Suurella osalla imeytymisongelmia vitamiinien ja hivenaineiden kanssa vaikka syövät niitä lääkärinmääräämiä. 

Toki olen lehdistä lukenut onnistumistarinoitakin, mutta saisi olla aika paha tilanne ja henki todella tiukassa ennen kuin itse lähtisin. 

Mitä muita vaihtoehtoja olet kokeillut? 

Kyllä.

Niitä pitäisi tehdä paljon enemmän. Tulee huomattavasti halvemmaksi yhteiskunnalle kuin monisairas 50v.

Syö vähemmän hiilareita. That's it.

Mikäli olet muutoin terve, ei kannata. Opiskele mitä on leptiiniresistenssi ja pyri löytämään keinot sen selättämiseksi. Mikäli olet myös insuliiniresistentti, niin hoida se ensin alta pois. Menestystä elämäntapamuutokseesi!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.

Niitä pitäisi tehdä paljon enemmän. Tulee huomattavasti halvemmaksi yhteiskunnalle kuin monisairas 50v.

Suurin osa tuon ikäisistä ovat rikkoneet itsensä urheilussa. Tunnetko yhtään tervettä yli 30-vuotiasta urheilijaa?

Voisi olla pakkotoimenpide kun BMI yli tietyn rajan. Halvempaa pidemmän päälle. Tässä talouskurjimuksessa on ylipäätään käsittämätöntä, että hoidetaan valtavilla summilla ihmisten tyhmyyksissään ja laiskuuksissaan itse itselleen hankkimia vaivoja (elitapadiabetes, keuhkosyöpä tupakoivilla, sairaalloisen ylipainon tuomat vaivat jne.).

  Ehdotan, että voisi valita joko leikkauksen yhteiskunnan piikkiin, laihdutuksen alle BMI-rajan ilman leikkausta tai velvollisuuden kustantaa hoitonsa itse niin kauan kun paino huitelee tuolla hillittömissä lukemissa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.

Niitä pitäisi tehdä paljon enemmän. Tulee huomattavasti halvemmaksi yhteiskunnalle kuin monisairas 50v.

Tietäisitpä mikä määrä sairaalapäiviä on ollut keskiverrolla lihavuusleikkauspotilaalla vs. 50v lihavalla. 

Joka tapauksessa joudut muuttamaan ruokavaliosi leikkauksen jälkeen, siitähän laihtumisessa on kyse.

Jos et pysty siihen nyt miten pystyt leikkauksen jälkeen?

Minulle on ehdotettu ja olin jonossa, leikkaus olisi ollut n. 2 kk päästä. Kävi niin että yksi työkaveri meni kyseiseen leikkaukseen ja menehtyi komplikaatioihin seuraavana päivänä. Päätös oli helppo tehdä mieluummin vaikka lihava lopun ikääni kuin leikkaukseen. Tämä on tositapaus. Näistä ei puhuta isosti.

Soitin sairaalaan ja peruin leikkauksen.

Olin pudottanut painoa ennen leikkausta 12 kg. Joten kyllä minä laihduttaa osaan.

Mieti tarkkaan pystyisitkö elämään niillä ruokarajoitteilla mitkä leikkauksen jälkeen astuu voimaan? Ravitsemusterapeutti kertoo jos sinne asti olet edennyt.

Vierailija kirjoitti:

Voisi olla pakkotoimenpide kun BMI yli tietyn rajan. Halvempaa pidemmän päälle. Tässä talouskurjimuksessa on ylipäätään käsittämätöntä, että hoidetaan valtavilla summilla ihmisten tyhmyyksissään ja laiskuuksissaan itse itselleen hankkimia vaivoja (elitapadiabetes, keuhkosyöpä tupakoivilla, sairaalloisen ylipainon tuomat vaivat jne.).

  Ehdotan, että voisi valita joko leikkauksen yhteiskunnan piikkiin, laihdutuksen alle BMI-rajan ilman leikkausta tai velvollisuuden kustantaa hoitonsa itse niin kauan kun paino huitelee tuolla hillittömissä lukemissa.

Urpo

Miksi olet lihava?

Mä oon tyytyväinen leikkaukseen. Kävin 5 vuotta sitten. Paino tippunut roimasti ja elämänlaatu parantunut. Yksi uusintaleikkaus on tehty leikkaustekniikasta johtuen. (Tekniikka nykyjään muutettu).

Vatsan abdominoplastiaan en ole ollut tyytyväinen. 3 kertaa leikkasivat ja lopputulos ruma. Mut se onkin toinen juttu.

Käy mittauttamassa vitamiinitasosi ja sitten alat holvata itseesi niitä vitamiineja, joissa on puutosta. Lisäksi elimistön puhdistautumista tukevia aineita. Väitän, että huomaat mielitekojesi vähentyvän suuresti, koska kehosi ei halua ahmia enää ravinneköyhää ruokaa puutostiloja paikatakseen. Lisäksi rasvasoluihin varastoituneet myrkyt ja käsittelyä odottavat aineet pääsevät käsittelyyn, kun maksasi ei keskity ainoastaan syödyn ruuan (ja juodun alkoholin) prosessointiin. 

Vierailija kirjoitti:

Mä oon tyytyväinen leikkaukseen. Kävin 5 vuotta sitten. Paino tippunut roimasti ja elämänlaatu parantunut. Yksi uusintaleikkaus on tehty leikkaustekniikasta johtuen. (Tekniikka nykyjään muutettu).

Vatsan abdominoplastiaan en ole ollut tyytyväinen. 3 kertaa leikkasivat ja lopputulos ruma. Mut se onkin toinen juttu.

Tyhmä kysymys, mutta minua on aina mietityttänyt, onko se nykyinen ihosi sellainen paksumpi laihemman ihmisen iho vai sellainen ohut lihoneen ihmisen iho? 

Ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdyt syömään terveellisemmin ja liikkumaan enemmän. Oikotietä onneen ei vain ole. Leikkaus on aina riski eikä mikään takaa, että se ei menisi pieleen. Onko edes tutkittua tietoa, että leikauksesta ei ole 20-30 vuoden päästä mitään haittaa?

Lihavuusleikkauksena voitaisi mahalaukun pienentämisen sijaan tehdä vaikka suun sulkemisleikkaus. Sillä siitähän on kysymys, että tavalla tai toisella pyritään rajoittamaan ylensyöntiä. Kyseenalainen keino on pienentää mahalaukkua, ettei sinne pysty ahtamaan enää niin ylettömiä määriä.

Iho on ihan normaali, mut toki löysä esim reisistä, käsivarsista. Välillä ajattelin olevani yksi nahkalepakko, mut kyllä se pikkuhiljaa kiinteytyy. Tai sit oon vain tottunut.

Vierailija kirjoitti:

Lihavuusleikkauksena voitaisi mahalaukun pienentämisen sijaan tehdä vaikka suun sulkemisleikkaus. Sillä siitähän on kysymys, että tavalla tai toisella pyritään rajoittamaan ylensyöntiä. Kyseenalainen keino on pienentää mahalaukkua, ettei sinne pysty ahtamaan enää niin ylettömiä määriä.

Sehän se suurin ongelma onkin, kun lihavankin on pakko syödä. Alkoholistit ja nikotinistit voi tehdä lopullisen päätöksen lopettamisesta. Sairaalloinen ylipaino on sairaus! En käsitä miksei tätä jo nykyaikana ymmärretä.

Tutullani, siis noin 40 v naisella on vaikea lihavuus, bmi jotain 40-50. Hänellä alkoi mennä nivelet: lonkat, polvet. Niitä nyt sitten ollaan leikkailtu. Tuttuani alkoi ilmeisesti hävettämään tilanne joten kaiveli netistä oireyhtymän, joka sopi tähän hänen vaivaansa. Nyt sitten syyttää tilanteestaan tätä oireyhtymää. Juoksi sadalla eri lääkärilläkin, eikä millään meinannut saada diagnoosia. Sitten sen viimein sai ja oli onnellinen. Sai todistettua, ettei nivelten pettäminen johdu ollenkaan lihavuudesta vaan ainoastaan oireyhtymästä. Nyt tyytyväisenä sitten somee laittelee päivityksiä, kuinka hänen pitää ottaa rauhallisesti ja kuinka hänen pitää levätä, juuri nousin päikkäreiltä ja kuinka yhteiskunnan hänelle pitää järjestää ilmaista kaikkea: kuntoutusta, siivousta, taksikyytejä, apuvälineitä, eläke.

En kyllä kehtais. Mutta alkuperäseen kysymykseen. Tälle tuttavalleni olisi parempi ollut, jos yhteiskunta olisi hänelle antanut lihavuusleikkauksen jo silloin parikymppisenä. Ei olisi mennyt kävelykyky. Luulen meinaan, että tuttavani mieluummin olisi jatkanut elämäänsä pienemmällä painolla ja terveillä nivelillä. Nyt makaa kotona rampana.

Ei ne nivelet kestä massiivista ylipainoa. Lisäksi luulen, että moni lihava katuu lihavuusleikkausta siksi, että ettei enää voi ahtaa ruokaa samaan malliin kuin ennen. Ruokabileethän loppuu tasan leikkaukseen, tai oikestaan jo ennen sitä. Vaikeetahan se on, jos elämän suurin nautinto on ollut mässäily.

Hesarissa tai jossain muussa ihan järkevässä lähteessä oli taannoin juttua lihavuusleikkauksista. Alkuperäisiin mittoihin leikkauksen jälkeen palanneiden määrä on todella suuri! Lisäksi välittömien komplikaatioiden riski, sairaalabakteerit, koko loppuiäksi jäävät haittavaikutukset... Itse en leikkaukseen ilman todella välttämättömiä syitä menisi kaiken haitan ja epäonnistumisen mahdollisuuden vuoksi.