Mitä teen? Olen 35-vuotias, kaksi monipuolista korkeakoulututkintoa, lapset tehty, en saa töitä.

Anna edes pari esimerkkiä töistä, joita olet hakenut? Mihin hommiin luulit tuollaisilla opinnoilla pääseväsi ja aloitko oikeasti etsiä töitä ekaa kertaa vasta 31vuotiaana?! Minä en ainakaan saa noista tutkinnoista mitään irti, eli keksi mitä hommia niillä voisi tehdä. Ja kuten jo moneen kertaan sanottu - tutkinto ei työnantajia kiinnosta, osaaminen kiinnostaa. Sitä ei tutkintoluettelostasi huomaa. 35v ihminen ilman työkokemusta on todella vaikeasti työllistyvä. Olen saman ikäinen kuin sinä, ja mulla on 11v oman alan työkokemusta ja päälle 7v hanttihommia nuorempana. Ihan vaan vertailun vuoksi.

Ikävä kyllä jos on elänyt 35 vuotiaaksi asti "siivellä" tekemättä yhtään mitään palkkatyötä, niin herättäähän se epäilyksiä siitä, että onko tämä henkilö lainkaan kykenevä säännölliseen työhön. Toiset kun aloittavat työelämässä jo koulun kesälomilla ja opiskelevat myös työn ohella.

Itse valmistuin maisteriksi 40 vuotiaana, ja sain vakitöitä jo ennen valmistumistani, joten ikä ei ole ainakaan minun kohdallani ollut se määräävä tekijä. Oli taustalla toinen tutkinto ja pitkä työkokemus.

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä teen loppuelämälläni? Ihan oikeasti, mitä ihmettä minä teen? En kelpaa tälle yhteiskunnalle, minusta ei ole mitään hyötyä. Jos olisin tämän tiennyt, olisin jättänyt opiskelut opiskelematta, olisi yhteiskunnalta säästynyt nekin rahat johonkin muuhun.

Lapset on tehty, enempää ei tule. Mies on hyväpalkkaisessa työssä, enkä minä rahan takia töihin mangu. Hyväntekeväisyyttä juu, lisää opiskelua juu, kaikki onnistuu. Kaipaisin kuitenkin sellaista normaalia elämää, jota kaikki muut saavat viettää. Pääsisi töihin, työyhteisön jäseneksi, voisi iloita alkavasta lomasta tai viikonlopusta. Voisi puhua töistä. Tuntisin, että olisin tärkeä ja koulutuksillani olisi jotain hyötyä jollekin.

Neljä vuotta hakenut töitä. NELJÄ! Luovutanko, 35-vuotiaana?

Olen ylioppilas, medianomi, kirjastoalan tradenomi ja filosofian maisteri (sivuaineita mm. kasvatustieteistä, viestinnästä, taidehistoriasta). Luulin olleeni tosi reipas, kun kaiken opiskelun ohella sain kaikki nuo tutkinnot ja kolme lasta aikaan 11 vuodessa. Sitten vastavalmistuneena maisterina, 31-vuotiaana, tajusin, etten edelleenkään kelpaa työmarkkinoille.

Onneksi on lapset ja perhe. Muuten en keksisi syitä elää.

Mietihän nyt ap, että mihin hommiin nuo sun tutkinnot edes pätevöittää tai antaa edellytykset. Siis ihan konkreettisesti, jokaista ammattinimikettä ja työtehtäviä myöten. Sitten tutkit tilastoista, että mikä on työvoiman tarve ko. ammateissa/tehtävissä. Mikäli työvoiman tarve on pieni, niin kilpailu paikoista on yleensä kovaa ja vain parhaat, tai ne joilla on suhteita, valitaan. Mikäli työpaikkoja on tarjolla enemmän, niin lähtisin miettimään sitä oman osaamisen tasoa ja sitä että onko osannut kartoittaa omat vahvuudet ja heikkoudet niin, että osaa hakea oikeisiin paikkoihin töihin. Se on ihan turha pommittaa satunnaisia firmoja sadoilla hakemuksilla vuodesta toiseen, jos ei tiedä tarkalleen mihin on edellytykset, mitä osaa ja mitä haluaa tehdä.

I feel you

Minulla ei ole kuin yksi tutkinto, kaupallinen, ja töihin menin suoraan koulun penkiltä. 15 vuotta uraa takana samassa firmassa ja kenkää tuli vuosi sitten. Ajattelin löytäväni töitä melko pian, mutta tässä olen vieläkin ihmettelemässä. Olen hakenut pariakymmentä paikkaa, enkä ole koskaan päässyt edes haastatteluun. Minulla on ollut kaikki, mitä he ovat halunneet: kokemus alalta, kielitaito, tarvittavat it-taidot... eikä työnantajia vaan kiinnosta pätkääkään.

Huono cv? Mahdollisesti. Se on tehty kaikkien ohjeiden mukaan, siisti, kieliopillisesti oikein. Tylsä se voi olla, sellainen olen vähän ihmisenäkin. Kuitenkin ihan osaava, tarkka ja hyvä työntekijä. En vaan kelpaa minnekään. Mulla on kouluikäiset lapset, olisi aikaa nyt keskittyä töihin. Täytin juuri 41 v. Ehkä minäkin olen liian vanha? Alan olla kriisissä tämän asian suhteen, mitä teen elämälläni?

Olen DI ja olin vuokrafirman kautta töissä pääsiäissesonkina varastolla kun tiesin että työnhaussa kestää pari viikkoa ainakin. No sain pian taas omia töitä, mutta sieltä soittelivat kyllä perään että vuoroja ois. Jos siis kokeilet ensin osa-aikaista/lyhyttä pätkää jossa ei kumpikaan osapuoli voi hävitä. Siellä oli just valmistuneita insinöörejä, opettajia duunissa.

Minä FM, ikää 32 vuotta, työkokemusta ylemmän korkeakoulututkinnon jälkeen 7 vuotta, yhteensä hanttihommineen13 vuotta, ikinä en ole ollut työttömänä ja palkka ylimmässä desiilissä, lisäksi hallituspaikka osakeyhtiössä ja muita huomattavia luottamustöitä. Opiskelu ei kannata, jos ei ole näyttöä työelämästä. Sinuna perustaisin yrityksen tai menisin palkkatuella kolmannelle sektorille töihin.

Mikset nauti kotirouvan elämästä? Käy shoppailemassa, hoida lapsia ja pidä koti puhtaana. Ja siinä sivussa mies tyytyväisenä! Mielestäni nykyään puhutaan ihan liikaa siitä, että kaikkien naisten pitää olla muka töissä ja luoda uraa. Työ ei välttämättä ole mitään herkkua aina, vaan stressin aihauttaja. Ihan yhtä hyvin voi saada tyydytystä olemalla hyvä äiti/vaimo. Voit esimerkiksi pitää kodin puhtaana, niin että mies voi olla sinusta ylpeä. Voit kasvatta lapsesi kunnolla ja matkustella vapaa-ajallasi. Välillä voit käydä vaikka kampaajalla ja manikyyrissä. Korirouvan elämä on kivaa ja liian vähän arvostettua. Ja jokaisen menestyvän miehen takana on yleensä nainen.

T. Tyytyväinen kotirouva

Sullahan on tosi hyvä tilanne sen suhteen, että jos et miehesi takia tarvitse palkkaa etkä välttämättä työttömyyskorvaustakaan, niin voit paljon vapaammin kokeilla siipiäsi ja keksiä itsellesi sen ammatin.

Oikeasti, jos olet taloudellisesti vapaassa tilanteessa niin että töillä tai korvauksilla ei ole pakko ansaita elantoa, niin perusta toiminimi. Mieti, mitä osaat, mitä haluat tehdä, missä olet hyvä. Koska kyllähän sellaista varmasti on. Liittyisikö se vaikka visuaaliseen viestintään? Sille on nyt todella paljon ja kasvavaa kysyntää.

Jos pystyt tarjoamaan työtäsi yrittäjäpohjalla, niin on varmasti paljon esimerkiksi pieniä firmoja jotka tarvitsisivat parempia markkinointi- ym. matskuja (siis visuaalisesti hyviä) mutta joilla ei ole varaa tai halua investoida viestintätoimiston tai markkinointitoimiston hintoihin. Lyhyille, tarvepohjaisille keikoille kohtuullisilla hinnoilla on kysyntää.

Jos ei ole taloudellista pakkoa työsuhteelle tai korvauksille, niin ei se työsuhde todellakaan mitenkään välttämätön ole.

Mutta sinun pitää lähteä siitä, että mitä sinä osaat niin hyvin, että joku olisi valmis maksamaan siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä teen loppuelämälläni? Ihan oikeasti, mitä ihmettä minä teen? En kelpaa tälle yhteiskunnalle, minusta ei ole mitään hyötyä. Jos olisin tämän tiennyt, olisin jättänyt opiskelut opiskelematta, olisi yhteiskunnalta säästynyt nekin rahat johonkin muuhun.

Lapset on tehty, enempää ei tule. Mies on hyväpalkkaisessa työssä, enkä minä rahan takia töihin mangu. Hyväntekeväisyyttä juu, lisää opiskelua juu, kaikki onnistuu. Kaipaisin kuitenkin sellaista normaalia elämää, jota kaikki muut saavat viettää. Pääsisi töihin, työyhteisön jäseneksi, voisi iloita alkavasta lomasta tai viikonlopusta. Voisi puhua töistä. Tuntisin, että olisin tärkeä ja koulutuksillani olisi jotain hyötyä jollekin.

Neljä vuotta hakenut töitä. NELJÄ! Luovutanko, 35-vuotiaana?

Olen ylioppilas, medianomi, kirjastoalan tradenomi ja filosofian maisteri (sivuaineita mm. kasvatustieteistä, viestinnästä, taidehistoriasta). Luulin olleeni tosi reipas, kun kaiken opiskelun ohella sain kaikki nuo tutkinnot ja kolme lasta aikaan 11 vuodessa. Sitten vastavalmistuneena maisterina, 31-vuotiaana, tajusin, etten edelleenkään kelpaa työmarkkinoille.

Onneksi on lapset ja perhe. Muuten en keksisi syitä elää.

Mikä sun pääaine on? Se ois kuitnkin olennaisempi tieto kuin sivuaineet.

Talouden nousu on jo alkanut (hallituksen estely-yrityksistä huolimatta), ja koko ajan tulee lisää työpaikkoja auki. Nyt vain rohkeasti hakemaan niitä avoimin mielin, ja haastattelukutsuja odotellessa ne, jotka asuvat yliopistokaupungeissa, voivat aloittaa jonkun avoimen yliopiston iltakurssin, ihan miltä alalta vain. Pääasia on kontaktien etsiminen ja uuden opiskelu. Moni työnantaja painottaa enemmän asennetta ja persoonaa kuin sitä, että on jo aiempaa kokemusta hommasta. Kaiken voi oppia, jos haluaa, mutta jos asenne on perseestä niin kuka sellaisen haluaa töihin.

Tuota suosittelua lastentarhanopettajaksi kouluttautumiseksi en ymmärrä. Ammatti ei sovi kaikille. Esimerkiksi kukaan tämän ketjun mammoista ei varmasti halua, että minä hakeutuisin alalle (jos minut tuntisivat). Ja sama pätee lähihoitajan työhön. Kaikki eivät vain sovi, eikä silloin kannata väkisin yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä teen loppuelämälläni? Ihan oikeasti, mitä ihmettä minä teen? En kelpaa tälle yhteiskunnalle, minusta ei ole mitään hyötyä. Jos olisin tämän tiennyt, olisin jättänyt opiskelut opiskelematta, olisi yhteiskunnalta säästynyt nekin rahat johonkin muuhun.

Lapset on tehty, enempää ei tule. Mies on hyväpalkkaisessa työssä, enkä minä rahan takia töihin mangu. Hyväntekeväisyyttä juu, lisää opiskelua juu, kaikki onnistuu. Kaipaisin kuitenkin sellaista normaalia elämää, jota kaikki muut saavat viettää. Pääsisi töihin, työyhteisön jäseneksi, voisi iloita alkavasta lomasta tai viikonlopusta. Voisi puhua töistä. Tuntisin, että olisin tärkeä ja koulutuksillani olisi jotain hyötyä jollekin.

Neljä vuotta hakenut töitä. NELJÄ! Luovutanko, 35-vuotiaana?

Olen ylioppilas, medianomi, kirjastoalan tradenomi ja filosofian maisteri (sivuaineita mm. kasvatustieteistä, viestinnästä, taidehistoriasta). Luulin olleeni tosi reipas, kun kaiken opiskelun ohella sain kaikki nuo tutkinnot ja kolme lasta aikaan 11 vuodessa. Sitten vastavalmistuneena maisterina, 31-vuotiaana, tajusin, etten edelleenkään kelpaa työmarkkinoille.

Onneksi on lapset ja perhe. Muuten en keksisi syitä elää.

Mikä sun pääaine on? Se ois kuitnkin olennaisempi tieto kuin sivuaineet.

Hän on jo sanonut, ettei aio sitä kertoa, koska ei halua lisätä tunnistettavuuttaan.

Perusta firma ja tarjoa osaamistasi sen kautta. Yritysten on 100 kertaa helpompi ostaa työpanos toiselta firmalta kuin palkata työntekijä mikä on aina satojen tuhansien investointi. Ajat ovat muutenkin niin epävarmat etteivät firmat senkään puolesta palkkaa. Asia olisi eri jos voisi irtisanoa heti kun ei ole tarvetta, mutta kun ei.

Työnäkymissä jyrkät erot Suomessa: "Varsinais- ja Etelä-Suomessa laajaa työvoimapulaa"

http://www.iltalehti.fi/tyoelama/2016100422380137_tb.shtml

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä teen loppuelämälläni? Ihan oikeasti, mitä ihmettä minä teen? En kelpaa tälle yhteiskunnalle, minusta ei ole mitään hyötyä. Jos olisin tämän tiennyt, olisin jättänyt opiskelut opiskelematta, olisi yhteiskunnalta säästynyt nekin rahat johonkin muuhun.

Lapset on tehty, enempää ei tule. Mies on hyväpalkkaisessa työssä, enkä minä rahan takia töihin mangu. Hyväntekeväisyyttä juu, lisää opiskelua juu, kaikki onnistuu. Kaipaisin kuitenkin sellaista normaalia elämää, jota kaikki muut saavat viettää. Pääsisi töihin, työyhteisön jäseneksi, voisi iloita alkavasta lomasta tai viikonlopusta. Voisi puhua töistä. Tuntisin, että olisin tärkeä ja koulutuksillani olisi jotain hyötyä jollekin.

Neljä vuotta hakenut töitä. NELJÄ! Luovutanko, 35-vuotiaana?

Olen ylioppilas, medianomi, kirjastoalan tradenomi ja filosofian maisteri (sivuaineita mm. kasvatustieteistä, viestinnästä, taidehistoriasta). Luulin olleeni tosi reipas, kun kaiken opiskelun ohella sain kaikki nuo tutkinnot ja kolme lasta aikaan 11 vuodessa. Sitten vastavalmistuneena maisterina, 31-vuotiaana, tajusin, etten edelleenkään kelpaa työmarkkinoille.

Onneksi on lapset ja perhe. Muuten en keksisi syitä elää.

Voi sua tyhmää. Sun opinnot ovat ihan huuhaaopintoja, ne ovat aloille jotka eivät tuota mitään. Ennen ko. aloille kouluttautuneet järjestettiin suojatyöpaikkoihin julkiselle sektorille, mutta luojan kiitos ei enää. Opiskele alalle, jolla on hyvä työllisyys ja joka on ns. suoraan tuottava eli sun työpanos on työnantajalle mitattavissa.

Vierailija kirjoitti:

Perusta firma ja tarjoa osaamistasi sen kautta. Yritysten on 100 kertaa helpompi ostaa työpanos toiselta firmalta kuin palkata työntekijä mikä on aina satojen tuhansien investointi. Ajat ovat muutenkin niin epävarmat etteivät firmat senkään puolesta palkkaa. Asia olisi eri jos voisi irtisanoa heti kun ei ole tarvetta, mutta kun ei.

no tuollaiselle firmalle nauraa aidanseipäätkin

eihän aloittajalla näytä olevan mitään yrittäjyyteen liittyvää osaamista

koulutuksensakin on pahasti vanhentunut

Oon 30v työtön, lapset myös jo tehtynä. Olen miettinyt, että kannattaisko kirjottaa työhakemukseen että lapsia ei enää tule lisää? Olen kuitenkin lisääntymis ikäinen, jos työnantaja sellaista miettii.. mutta onko jotenkin tökeröä kirjoittaa tollaista?

Vierailija kirjoitti:

Oon 30v työtön, lapset myös jo tehtynä. Olen miettinyt, että kannattaisko kirjottaa työhakemukseen että lapsia ei enää tule lisää? Olen kuitenkin lisääntymis ikäinen, jos työnantaja sellaista miettii.. mutta onko jotenkin tökeröä kirjoittaa tollaista?

Haluatko töihin työnantajalle, jolle asia on kynnyskysymys?

Mielestäni ihan turha tuomita ap:n kaltaiset ihmiset hömppäkouluttautuneiksi luusereiksi, joilla ei ole osaamista.

Yrityksen voi perustaa muutkin kun putkimiehet tai kampaajat, jos idea löytyy.

Itse olen FM kieli- ja viestintäalalta ja työllistynyt hyvin tekniselle puolelle, monien sattumusten kautta. Ekaan siistiin sisäduuniin sain jalan oven väliin kielitaidon avulla.

Olin joku vuosi sitten töissä isossa firmassa, joka pisti koko henkilökunnan pihalle. Joukossa oli useampi ap:n kaltainen perheellinen nainen, joilla oli ties mitä koulutusta, ihana luonne ja hyvät suosituksetkin saivat ja syystä. Pari heistä ei ole koskaan oikein työllistynyt. Kyseisillä naisilla oli todella epätoivoinen asenne työnhakuun, homssuinen olemus ja ei taitoa myydä omaa osaamistaan. Surkeaa, koska he olivat aivan ihania kollegoita, ahkeria myös. Oletko ap käynyt ammattimaisella työnhakuvalmentajalla, siis ei työkkärissä vaan yksityisessä firmassa? Maksaa, mutta miehelläsihän on rahaa. Itseäni tuollainen valmennus auttoi.

Jos etsit vain mielekästä ohjelmaa päiviesi täyttämiseksi, etkä oikeasti ole työn tarpeessa, miksi stressaat työnhausta? Panosta avioliittosi ja sen jatkuvuuteen. Yksinhuoltajuus olisi katastrofi.

Täällä kans 35v ikuisesti työtön.

Kaksi tutkintoa olen jo opiskellut, enää ei olisi varaa opiskella.

Lapset tehty ja motivaatio työntekoon on huipussaan. Mutta kun ei kelpaa, niin ei sitten kelpaa.

Olisi hyvä, jos saisi palautetta, että miksi minua ei valittu, niin osaisi vähän ehkä sitten seuraavalla kerralla parantaa. Todella harvoin kuitenkaan tulee edes kutsua haastatteluun.

Eniten tässä harmittaa juuri tuo, ettei kuulu mihinkään työyhteisöön. Ei oikein kuulu mihinkään porukkaan. Ei opiskelijoiden, ei kotiäitien eikä työssäkäyvien. Kaikki kaverit ja tuttavat ovat olleet jo vuosia töissä ja heidän puheissaan vilisee työjutut ja työkaverit jne. On rahaa ja haaveita. Mulla haaveetkin jo haihtuneet, kun turha haaveilla, kun ei tule olemaan ikinä rahaa niitä toteuttaa.

Olisi kiva jos olisi joku työtön kaveri, jonka kanssa kehitellä jotain ideoita ja tehdä jotain tempauksia vaikka yhdessä. Jotenkin olla mukana tässä elämässä. Yksin mitään tuollaista on vaikea tehdä...