Mitä teen? Olen 35-vuotias, kaksi monipuolista korkeakoulututkintoa, lapset tehty, en saa töitä.

No onneksi et asu Oulussa, kyllähän kirjastoalan paikkoja on pk-seudulla auki. Tälläkin hetkellä virkailjan paikat Helsingissä ja Espoossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noilla tutkinnoilla välttämättä töitä irtoa, niin se vaan on.

Huomattu on. Mikä ala enää työllistää, kun ei lähihoitajia tai sairaanhoitajiakaan noin vain revitä töihin? Päinvastoin, hoitotyöstä leikataan..

ap

Siivousalalle mars

Kirjastoalalta työn saaminen on kyllä todella epätoivoista. Kasvatustieteen opinnot ja koodaustaidot kyllä parantavat työnsaantimahdollisuuksia. Mutta nyt on aivan epätoivoiset ajat työnhaussa muutenkin, tuntuu ettei kenelläkään ole enää töitä. Ja nämä jotka kehottavat hakemaan suorittavan tason töitä, niin ei se ole sanottua että sinne pääsee. Itsekin hain postinlajitteluun keväällä ja en päässyt edes haastatteluun, vaikka on työkokemusta siitä. Epäilen syyksi että olen ylikoulutettu. Mutta kyllähän se lannistaa, vaikka kuinka olisi reipas ja positiivinen ihminen, kun mihinkään ei kelpaa. Nyt on niin paljon työnhakijoita joka paikkaan, että työnantajalla on todellakin varaa valikoida ja vaatia mahdottomia.

Näkisin että ongelma on ap:n profiilin kokonaisuus. Mikään yksittäinen tutkinto ei olisi ongelma, jos se jälkeen olisi kertynyt myös työkokemusta. Mutta kun yhden heppoisen tutkinnon perään tekee toisen, niin se vaan pahentaa asiaa. Älä nyt ainakaan ala tekemään väikkäriä...

Suorittaviin töihin otetaan mieluummin joko nuori opiskelija tai sellainen jolla on vankka työkokemus. Susta saa kuvan ettet ole tottunut työntekoon, ja ilmeisesti se pitää paikkansa?

Kannattaa nyt miettiä mitä fm-tutkinnollasi voisi tehdä ja lähteä siltä pohjalta miettimään harjoittelua. Pk-seudulla on varmasti paljon erilaisia ohjelmia käynnissä ja sitä kautta etsit jonkun mielenkiintoisen yrityksen.

Riippuu myös aika paljon siitä, että mikä tuon FM:n aine/ala on. Itse ilmoittaisin ehkä vain tämän korkeimman tutkinnon hakuprosessissa.

Koitapa josko pääsisit opettajan sijaiseksi teidän kunnassa? Eli ei-päteväksi opettajaksi?

Työkokeiluun esim. tiskaajaksi, kuten kaikki muutkin. :DDDD

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä! Itse olen myös FM ja 35, tähän asti työllistynyt hyvin, mutta pätkätöihin pääasiassa. Nyt vasta perustamassa perhettä ja huolehdin, että huoliiko mua enää kukaan töihin sen jälkeen :(

Minua ei ole huolittu. :( Olin viisi ja puoli vuotta oman alan pätkätöissä ennen äitiyslomalle jäämistä. Lapsen saannin jälkeen ei kertakaikkiaan mitään. Nyt lapsi jo kolmen vanha, itse 36-vuotias työtön FM ja mieli tosi matala.

Uudelleenkouluttautuminen varmaan on edessä, mutta mikä olisi ala, johon kouluttautuminen ei kestäisi tolkuttoman kauaa (ei ole rahaa olla opiskelijana vuosia) ja joka jokseenkin varmasti työllistäisi nelikymppisen vastavalmistuneen?

Nyt tuli vielä työttömyysturvalla opiskeluun uudet säännöt, että enää tuetaan ainoastaan ennen työttömyyttä alkaneita opintoja. Että siitä vaan lisäkouluttautumaan.

Iskänä kirjoitti:

Minä jätin opiskelematta tuon takia. Heti peruskoulun jälkeen jätin kaiken. Käyn silti joskus töissä kun vaimo pakottaa vaikka tulojen puolesta ei minun tarvitsisi. Onhan se hyvä sinällään että lapset näkevät esimerkkiä että isä käy joskus töissä vaikkei sitä sinällään kiinnosta ja äiti on hyvätuloinen.

Joitain silti lykästää sen koulutuksen kanssa. Vaimon ystävistä moni on työtön vaikka on samat opinnot käyty. Se on sellaista lottoa ja sen takia minä jätin koulut käymättä. Ei se äly kasva kouluja käydessä mihinkään ja riittää peruskoulu jos on riittävän hyvä itsetunto. Elämänkoulu se on jokaisen käytävä omassa elämässä. Sen tietää nyt ap myös ja moni muu tyhmyri joka tuhlasi elämästään monta vuotta yliopistossa tai korkeakoulussa :D

Ettekö te seuranneet omia vanhempianne laman aikana?

Ette oppineet heidän virheistä yhtään?

Lyökää hölmöt päätä seinään niin minä juon brenkkua ja syön suolapähkinöitä. Vaimo tarjoaa.

Lötyispä elättäjä.

T.lassu

Toistan kysymykseni alusta: mikä olisi unelmatyösi? Mitä työtä olet ajatellut ja toivonut tulevaisuudessa tekeväsi kun olet opintojasi valinnut ja tehnyt?

Minun on vaikea saada kiinni mitä sinä haluat tehdä, osaat tehdä tai haluat osata tehdä noiden tutkintojen perusteella. Välillä halu osatakin riittää, mutta tutkintosi vaikuttavat sekavilta ja mielestäni on jopa miinus että niitä on niin monta. Jätä CV:hen se jonka alan töitä oikeasti haluat. Jos siis tiedät mitä haluat.

Enkä voi  ymmärtää mikä on ollut sun ajatuksena kun olet työnteon sijaan valinnut valmistumisen jälkeen uuden tutkinnon suorittamisen, ja peräti vielä kahdesti, sinä vuosikymmenenä (20 - 30) kun työnantajat ottaisi helpoiten töihin, elämäntilanne usein sallii monenlaisen työnteon ja ylipäätään annetaan näytöt ja integroidutaan työelämään ensin "hanttihommien" ja suorittavan portaan töissä ja siitä toivottavasti pikkuhiljaa edeten sitä kohti mitä haluaa tehdä pidemmän aikaa. Opiskelusi määrä vaikuttaa siltä, ettet pidä työnteosta. Miksi siis vasta nyt olet päättänyt haluta töihin, onko joku syy miksi et ennen halunnut töihin vai etkö päässyt? 

Itse olen halunnut tehdä töitä ja hakenut niitä 14-vuotiaasta alkaen ja ensimmäiseen työhöni pääsin 18-vuotiaana ja siitä eteenpäin onneksi on aina jotain löytynyt vaikka välillä tuskaisia muutaman kuukauden jaksoja onkin tyhjän päällä oltu. 27v, yksi yliopistotutkinto ja 7 työnantajaa vuosien varrella.

Vierailija kirjoitti:

En kelpaa tälle yhteiskunnalle, minusta ei ole mitään hyötyä.

Kaipaisin kuitenkin sellaista normaalia elämää, jota kaikki muut saavat viettää.

Aivan, sinä olet ainoa työtön. Kaikki muut viettävät normaalia työllisen ihmisen elämää.

Tajuatko, millaisen viestin annat sanoessasi, että työtön ihminen on epäkelpo eikä vietä normaalia elämää?

Vierailija kirjoitti:

Nyt tuli vielä työttömyysturvalla opiskeluun uudet säännöt, että enää tuetaan ainoastaan ennen työttömyyttä alkaneita opintoja. Että siitä vaan lisäkouluttautumaan.

On tämä kummallista. On siis parempi maata sohvalla ja hakea paikkoja joita ei ole, kuin opiskella ja hakea samalla paikkoja joita ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Toistan kysymykseni alusta: mikä olisi unelmatyösi? Mitä työtä olet ajatellut ja toivonut tulevaisuudessa tekeväsi kun olet opintojasi valinnut ja tehnyt?

Minun on vaikea saada kiinni mitä sinä haluat tehdä, osaat tehdä tai haluat osata tehdä noiden tutkintojen perusteella. Välillä halu osatakin riittää, mutta tutkintosi vaikuttavat sekavilta ja mielestäni on jopa miinus että niitä on niin monta. Jätä CV:hen se jonka alan töitä oikeasti haluat. Jos siis tiedät mitä haluat.

Enkä voi  ymmärtää mikä on ollut sun ajatuksena kun olet työnteon sijaan valinnut valmistumisen jälkeen uuden tutkinnon suorittamisen, ja peräti vielä kahdesti, sinä vuosikymmenenä (20 - 30) kun työnantajat ottaisi helpoiten töihin, elämäntilanne usein sallii monenlaisen työnteon ja ylipäätään annetaan näytöt ja integroidutaan työelämään ensin "hanttihommien" ja suorittavan portaan töissä ja siitä toivottavasti pikkuhiljaa edeten sitä kohti mitä haluaa tehdä pidemmän aikaa. Opiskelusi määrä vaikuttaa siltä, ettet pidä työnteosta. Miksi siis vasta nyt olet päättänyt haluta töihin, onko joku syy miksi et ennen halunnut töihin vai etkö päässyt? 

Itse olen halunnut tehdä töitä ja hakenut niitä 14-vuotiaasta alkaen ja ensimmäiseen työhöni pääsin 18-vuotiaana ja siitä eteenpäin onneksi on aina jotain löytynyt vaikka välillä tuskaisia muutaman kuukauden jaksoja onkin tyhjän päällä oltu. 27v, yksi yliopistotutkinto ja 7 työnantajaa vuosien varrella.

Tässä on erinomainen näkemys.

Itse olen esimiehenä isossa teollisuusyritykessä, ja tuntematta mistä aineesta ap on valmistunut FM:ksi, niin nuo tutkinnot ovat liian sekavia, ikäänkuin olisi pidetty vain koulussakäymisajasta, muttei ole mietitty mihin oikeasti haluaa valmistua (opintojen tavoitteellisuus).

Olen samaa mieltä, että tiivistä CV niin, että se näyttää loogiselta tehtävään, johon haluat. Muut tutkinnot pois. Jos joku kysyy CV:ssä olevia aukkoja, niin keksit niihin lyhyen syyn, miksi luit itse asiassa ko. välillä media-assistentiksi (vaikkapa harrastusta Z varten).

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä teen loppuelämälläni? Ihan oikeasti, mitä ihmettä minä teen? En kelpaa tälle yhteiskunnalle, minusta ei ole mitään hyötyä. Jos olisin tämän tiennyt, olisin jättänyt opiskelut opiskelematta, olisi yhteiskunnalta säästynyt nekin rahat johonkin muuhun.

Lapset on tehty, enempää ei tule. Mies on hyväpalkkaisessa työssä, enkä minä rahan takia töihin mangu. Hyväntekeväisyyttä juu, lisää opiskelua juu, kaikki onnistuu. Kaipaisin kuitenkin sellaista normaalia elämää, jota kaikki muut saavat viettää. Pääsisi töihin, työyhteisön jäseneksi, voisi iloita alkavasta lomasta tai viikonlopusta. Voisi puhua töistä. Tuntisin, että olisin tärkeä ja koulutuksillani olisi jotain hyötyä jollekin.

Neljä vuotta hakenut töitä. NELJÄ! Luovutanko, 35-vuotiaana?

Olen ylioppilas, medianomi, kirjastoalan tradenomi ja filosofian maisteri (sivuaineita mm. kasvatustieteistä, viestinnästä, taidehistoriasta). Luulin olleeni tosi reipas, kun kaiken opiskelun ohella sain kaikki nuo tutkinnot ja kolme lasta aikaan 11 vuodessa. Sitten vastavalmistuneena maisterina, 31-vuotiaana, tajusin, etten edelleenkään kelpaa työmarkkinoille.

Onneksi on lapset ja perhe. Muuten en keksisi syitä elää.

Oletko yrittänyt hakea esim. kouluihin opettajan sijaishommia tmv? Jos asut isolla paikkakunnalla, kouluja on paljon - peruskouluista, erityiskouluihin, ammattioppilaitoksiin tai vaikka avustajaksi? Sitten päiväkoteihin keikkalaiseksi? Jos olet kielitaitoinen käännöstöitä? Koita päästä johonkin edes keikalle, niin siitä saat lisää pontta hakeaa taas uutta paikkaa. Jostain on aloitettava.

114 on oikeassa.

Olen siis FM joka on töissä teknisellä alalla ja tehnyt elämässään typeriä ratkaisuja, esim. järjettömiä työpaikan vaihtoja. Lisäksi olen ollut rankasti sairas fyysisesti, mistä en hakua työnantajien tietävän ennakkoluulojen takia. Mutta jos pääsen haastatteluun asti, minulla on hyvä selitys kaikkiin omituisuuksiin ja osaan esittää ne tarvittaessa vakuuttavasti ja häpeämättä, harjoituksen tuloksena.

Erona ap:hen on, että minulla on samanikäisenä 11 vuoden työkokemus kokopäivätöistä, mutta ei koulutusta vastaavista kylläkään.

Älä mieti mitä itse haluat, vaan mieti mitä maailma tarvitsee. Sinulla vaan ei nyt ole mitään (taitoa, tuotetta, ideaa), mille olisi tarvetta ja ostajakuntaa tässä maailmassa. Tai sitten on, mutta et osaa sitä myydä maailmalle. On ihmisiä, jotka ei tarjoa maailmalle muuta kuin mahdollisuutta nauraa, ja he tienaavat hyvinkin joskus (esim. stand-up koomikko).  Eivät työnantajat etsi "tutkintoa", he etsivät jotakuta joka tekee heille lisää rahaa tai hoitaa jonkin homman, joka jää muuten tekemättä tai sitten viihdyttää tai lohduttaa. Maailma on täynnä tarpeita, mihin sinä vastaat?

Jos lähdet miettimään siltä kannalta, mitä maailma voisi sinulta oikeasti tarvita, saatat löytää jotain ihan uutta. Nyt olet neljä vuotta yrittänyt tarjota maailmalle jotain mitä se ei tarvitse, olisiko aika kokeilla ihan jotain muuta?

Minäkin tein sen virheen nuorena, että opiskelin sitä mikä eniten huvitti, enkä yhtään ajatellut muita kuin omia tarpeitani ja toiveitani. Vasta kun aloin ymmärtää ylläolevan, aloin saada töitä. Nyt vakityössä suuryrityksessä.

Yksi neuvo vielä kaikille. Jos haluat supertosissasi töihin, ota se työ tehtäväksi, mitä muut eivät huoli. Ja tee se hemmetin hyvin. Luultavasti pääset tasaisiin tuloihin käsiksi. Ns muotialat ovat pahinta mitä voit valita työn saamisen kannalta, ellet ole todella superlahjakas niissä.

Uskalla muuttua. Työelämä tarvitsee juuri sellaisia ihmisiä, jotka uskaltavat muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä teen loppuelämälläni? Ihan oikeasti, mitä ihmettä minä teen? En kelpaa tälle yhteiskunnalle, minusta ei ole mitään hyötyä. Jos olisin tämän tiennyt, olisin jättänyt opiskelut opiskelematta, olisi yhteiskunnalta säästynyt nekin rahat johonkin muuhun.

Lapset on tehty, enempää ei tule. Mies on hyväpalkkaisessa työssä, enkä minä rahan takia töihin mangu. Hyväntekeväisyyttä juu, lisää opiskelua juu, kaikki onnistuu. Kaipaisin kuitenkin sellaista normaalia elämää, jota kaikki muut saavat viettää. Pääsisi töihin, työyhteisön jäseneksi, voisi iloita alkavasta lomasta tai viikonlopusta. Voisi puhua töistä. Tuntisin, että olisin tärkeä ja koulutuksillani olisi jotain hyötyä jollekin.

Neljä vuotta hakenut töitä. NELJÄ! Luovutanko, 35-vuotiaana?

Olen ylioppilas, medianomi, kirjastoalan tradenomi ja filosofian maisteri (sivuaineita mm. kasvatustieteistä, viestinnästä, taidehistoriasta). Luulin olleeni tosi reipas, kun kaiken opiskelun ohella sain kaikki nuo tutkinnot ja kolme lasta aikaan 11 vuodessa. Sitten vastavalmistuneena maisterina, 31-vuotiaana, tajusin, etten edelleenkään kelpaa työmarkkinoille.

Onneksi on lapset ja perhe. Muuten en keksisi syitä elää.

Opiskele oikea ammatti itsellesi eikä mitään hölynpölyjuttuja. Kirvesmies, kokki, palomies, jne. Onhan noita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

McDonalds ?

Olen muuten hakenut! En päässyt. Se oli todella pysäyttävää. Hain myös siivoustöitä, varastotöitä, Postiin kiireapulaiseksi ja ties mitä, johon luulin pääseväni, mutta eipä ne tällaista ylikoulutettua niihin töihin halua. Ymmärrettävää, koska en varmasti vaikuta sellaiselta, joka jäisi pitkäksi aikaa.

ap

Mulla ihan sama juttu kun aikoinaan töitä hain. Minulla on kaksi tutkintoa, merkonomi ja YTM. Opiskelin nopeassa tahdissa, ja töitä tein vain parina kesänä eivätkä työt liittyneet mitenkään opintoihin. Mulla oli vaan niin kova kiire valmistua ja päästä töihin, niin kuin opiskelijoita on aina kannustettu.

Hain töitä vuoden, ja jo sinä aikana meinasi usko loppua. Koulutusta vastaaviin töihin ei ollut tarvittavaa kokemusta, ja myyjän ym. töihin olin ylikoulutettu. Pääsin joihinkin haastatteluihin, joissa suoraan sanottiin että jos sinut palkkaisimme niin varmaan koko ajan katselisit "parempia" töitä etkä sitoutuisi firmaamme. Teki kyllä mieli kysyä miksi ylipäänsä kutsuivat haastatteluun. 

Sitten pääsin vuorotteluvapaan sijaiseksi neljäksi kuukaudeksi, ja samassa firmassa olen edelleen töissä nyt 15 vuotta myöhemmin. 

Yritä vaan sitkeästi jaksaa hakea töitä vaikka usko varmasti meinaa loppua. Ja ehdottomasti tee myös jotain vapaaehtoistyötä, kirjoita blogia, mitä hyvänsä mitä voit laittaa CV:hen jotta voit osoittaa olevasi aktiivinen työttömyydestä huolimatta. Tämän tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Työnantaja haluaa nähdä että olet aktiivinen etkä vain "istu kotona". Keksi vaikka itsellesi jotain koulutuksiisi liittyvää projektia. Verkostoidu alalla jolle haluat töihin.

Ja ennen kaikkea älä luovu toivosta.

Arrgh.. 15 vuotta sitten tilanne oli aivan toinen. Silloin vielä sai töitä.

Ap:lle ei oikein muuta neuvoa, kuin odotukset alas, sen mukaan meet mihin vain pääset. Äläkä vain tee väikkäriä tohon perään.

111 tässä.

117: erinomainen kommentti. Itse korostin vain sitä että mitä itse haluaa tehdä vaikka tokihan se mitä haluaa tehdä kannattaa valita sellaisten alojen joukosta joiden osaajille on tarvetta.

Toisalta pointtini oli myös se, että jos ihan todella todella haluaa tehdä jotain, niin on mahdollista pystyä luomaan itselleen työ siitä. Muut haluavat ostaa työpanosta intohimoisilta ihmisiltä. Esimerkkinä juuri tuo, että haluan kertoa vitsejä ja saada ihmiset nauramaan -> harjoittelen sitä ja elätän itseni stand-upilla. Käytännönläheisempiä esimerkkejä:  Haluan leipoa / haluan kutoa / haluan nikkaroida / haluan meikata  -> tee se ja myy pienimuotoisena toimintana toiminimellä tuotteitasi ja palvelujasi.

Ihan älyttömän vaikea työllistyä jos ei tiedä mitä haluaa tai jos haluamisen taso on että "haluan tehdä töitä ja saada kuukausipalkkaa". Ihan oikeasti varastolle tai Mäkkäriinkin on haastateltu joku tyyppi joka ajattelee, että tää homma on just sopiva mulle juuri tähän elämäntilanteeseen, joten en yhtään ihmettele ettei sinne palkata filosofian maisteria joka ei tiedä mitä haluaa.