Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen? Olen 35-vuotias, kaksi monipuolista korkeakoulututkintoa, lapset tehty, en saa töitä.
05.10.2016 |
Mitä minä teen loppuelämälläni? Ihan oikeasti, mitä ihmettä minä teen? En kelpaa tälle yhteiskunnalle, minusta ei ole mitään hyötyä. Jos olisin tämän tiennyt, olisin jättänyt opiskelut opiskelematta, olisi yhteiskunnalta säästynyt nekin rahat johonkin muuhun.
Lapset on tehty, enempää ei tule. Mies on hyväpalkkaisessa työssä, enkä minä rahan takia töihin mangu. Hyväntekeväisyyttä juu, lisää opiskelua juu, kaikki onnistuu. Kaipaisin kuitenkin sellaista normaalia elämää, jota kaikki muut saavat viettää. Pääsisi töihin, työyhteisön jäseneksi, voisi iloita alkavasta lomasta tai viikonlopusta. Voisi puhua töistä. Tuntisin, että olisin tärkeä ja koulutuksillani olisi jotain hyötyä jollekin.
Neljä vuotta hakenut töitä. NELJÄ! Luovutanko, 35-vuotiaana?
Olen ylioppilas, medianomi, kirjastoalan tradenomi ja filosofian maisteri (sivuaineita mm. kasvatustieteistä, viestinnästä, taidehistoriasta). Luulin olleeni tosi reipas, kun kaiken opiskelun ohella sain kaikki nuo tutkinnot ja kolme lasta aikaan 11 vuodessa. Sitten vastavalmistuneena maisterina, 31-vuotiaana, tajusin, etten edelleenkään kelpaa työmarkkinoille.
Onneksi on lapset ja perhe. Muuten en keksisi syitä elää.
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Et maininnut että pääaineesi olisi jotain muuta kuin filosofia, joten se ilmeisesti on filosofia. Opiskelit sitten ne kolme alaa, joista ei saa töitä: filosofia pääaineena, taidehistoria ja media-assistentti.
Sanoisin että 1/5.
Filosofian maisteriksi valmistutaan isosta joukosta pääaineita, joilla ei ole mitään tekemistä filosofian kanssa.
Se että pääainetta ei mainittu viittaa siihen että kyseessä on provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toistan kysymyksen. Mitä sä osaat? Mitä sulla on annettavaa työnantajalle? Oletko jossain hemmetin hyvä?
Olet lukenut kasvatustiedettä, kuinka paljon? Ihan tosissaan ehdottaisin sinulle nimittäin lastentarhanopettajan koulutusta. Pääkaupunkiseudulla huutava pula ammattilaisista! Todennäköisesti pääsisit yliopistoon helposti ja tutkinto ei ole kuin 3 vuotta, hyväksilukuja saisit ehkä myös. Ja etenkin, pääsisit hyödyntämään kaikkea osaamistasi: taide, kirjallisuus ja muu media uuden esiops:n ja vasun myötä on tärkeä osa työtä!
Perusta yritys. Jos miehesi palkalla kuitenkin pärjäätte, niin perusta yritys. Saat tehdä töitä, opit uusia taitoja ja saat uusia kontakteja. Itse ainakin suosin palkatessa yrittäjätaustan omaavia, koska tietää että he tekevät kovaa työtä ja ymmärtävät työelämää laajemmin.
Huono hakemus.
Huonosti tehty CV.
Mikä olisi sinun palkkaamisella saatu lisäarvo yrityksessä? Kerro se jokaisessa hakemuksessa erikseen ja saat kyllä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minullakin kaksi lasta ja äitiysloman jälkeen sain Yt:ssä kenkää. Pitkä työhistoria takana, ja jotenkin sain ihmeen kaupalla kasattua itseni ja haettua töitä. Alan työttömyys korkea, mutta sain kuin sainkin uuden työn jo muutamassa viikossa. Samaan aikaan jouduin neuvottelemaan irtisanomiskorvauksista jne.
Nyt kun sitten aloitin uudessa työssä, josta todella pidän, niin koko perheen ja työn yhdistäminen uuvuttaa. Teen pitkää päivää, ja mielelläni teenkin, mutta elämä on juoksemista ja kiristynyttä tunnelmaa kotona. Aamulla klo 5.30 ylös, lähtö tarhan kautta töihin klo 7. Kiireinen, tosin kiva päivä töissä - joskus en ehdi syödä aamupalaa enkä lounasta. Kotona klo 19.Lapsille iltapalaa ja nukkumaan. Mies valittaa kun joutuu hoitamaan lapsia sen 1 h enemmän kuin minä, vaikka minä hoidin lapsia kotona 2,5 v. Ei kuuloonkaan, että häntä kiinnostaisi päiväni, mitä olen tehnyt ja kokenut. Yksin hehkuttelen asioita joista olen innoissani. Saattaa soittaa vihaisena töihin jos olen myöhässä.Huutaa ja lyö luuria korvaan niin että kaikki uudet työkaverit kuulevat.
Olen pettynyt, että vaikka tämä työ on minulle pelastus ja henkireikä, niin ei tätä elämää mulle helpoksi kotona tehdä. Haaveilen siitä, että lapset ovat isompia ja pääsen lähtemään suhteesta. Vielä en voi, koska yksinhuoltajana työnteko ei onnistuisi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä töitä olet hakenut? Ilman työkokemusta pitäisi malttaa hakea aloittelijan paikkoja, vaikka ikää ja elämänkokemusta onkin enemmän.
Olen hakenut aivan laidasta laitaan, siis täysin suorittavaa, ylhäältä johdettua työtä ja asiantuntijatyötä. Välillä tuntuu siltä, että olen ylikoulutettu ja liian vanha noihin suorittavan tason töihin ja asiantuntijatöissä taas tökkii työkokemuksen puute, vaikka koulutustausta olisi tasan oikea.
CV on hiottu moneen kertaan ammattilaisten avulla. Joka paikkaan teen tietenkin aivan erilaisen ja käytän työhakemuksiin aikaa ja vaivaa (koska sitä aikaa on). Käyn verkostoitumassa, alan seminaareissa, kursseilla, otan rohkeasti yhteyttä työnantajiin. En odota työpaikkailmoituksia, vaan soitan suoraan tai lähestyn jotenkin muuten sellaisiakin, jotka eivät ole mistään avoimista työpaikoista ilmoittaneet.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä minä teen loppuelämälläni? Ihan oikeasti, mitä ihmettä minä teen? En kelpaa tälle yhteiskunnalle, minusta ei ole mitään hyötyä. Jos olisin tämän tiennyt, olisin jättänyt opiskelut opiskelematta, olisi yhteiskunnalta säästynyt nekin rahat johonkin muuhun.
Lapset on tehty, enempää ei tule. Mies on hyväpalkkaisessa työssä, enkä minä rahan takia töihin mangu. Hyväntekeväisyyttä juu, lisää opiskelua juu, kaikki onnistuu. Kaipaisin kuitenkin sellaista normaalia elämää, jota kaikki muut saavat viettää. Pääsisi töihin, työyhteisön jäseneksi, voisi iloita alkavasta lomasta tai viikonlopusta. Voisi puhua töistä. Tuntisin, että olisin tärkeä ja koulutuksillani olisi jotain hyötyä jollekin.
Neljä vuotta hakenut töitä. NELJÄ! Luovutanko, 35-vuotiaana?
Olen ylioppilas, medianomi, kirjastoalan tradenomi ja filosofian maisteri (sivuaineita mm. kasvatustieteistä, viestinnästä, taidehistoriasta). Luulin olleeni tosi reipas, kun kaiken opiskelun ohella sain kaikki nuo tutkinnot ja kolme lasta aikaan 11 vuodessa. Sitten vastavalmistuneena maisterina, 31-vuotiaana, tajusin, etten edelleenkään kelpaa työmarkkinoille.
Onneksi on lapset ja perhe. Muuten en keksisi syitä elää.
Miksi mainitset maisterintutkinnostasi vain sivuaineet? Pääainehan se ratkaiseva asia on.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on varmaan se että ennen lapsia olisi pitänyt saada vähän työkokemusta jostain.Kyllä työnantaja karsastaa nelikymppistä,jolla ei ole mitään kokemusta työelämästä.
35v ei ole nelikymppinen. Ja se että ei ole työkokemusta ennen lapsia ei ole syy työttönyyteen. Äitiyslonalla olevia naisia joilla on esim gradu kesken otetaan töihin. Se on ihan sattumaa, hyvää onnea ja toisilla parempia suhteita kuin toisilla esim sukulaisia. Eihän varsinkaan nykyään läheskään kaikilla ole mitään työkokemusta ennen valmistumista ja työllistyvät kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykypäivänä työnantajalla on mistä valita ja pelkät tutkinnot yksin ei riitä pitää olla tutkinnot,työkokemusta ja vielä oikeanlainen persoona. Siksipä kaikille opiskelijoille vinkiksi,että opiskeluaikana tee töitä opintojen ohella ihan sama vaikkeivät ole täysi omaa alaasi.
Siis onko sulla tuo FM-tutkinto alalle, jolle on työpaikkoja, mutta et vaan tule valituksi? Vai onko sillä alalla ylipäätään vähän töitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä! Itse olen myös FM ja 35, tähän asti työllistynyt hyvin, mutta pätkätöihin pääasiassa. Nyt vasta perustamassa perhettä ja huolehdin, että huoliiko mua enää kukaan töihin sen jälkeen :(
Oletko ollut yhteydessä erilaisiin työllistämishankkeisiin? Niiden kautta pääset varmasti palkkatuella töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on varmaan se että ennen lapsia olisi pitänyt saada vähän työkokemusta jostain.Kyllä työnantaja karsastaa nelikymppistä,jolla ei ole mitään kokemusta työelämästä.
35v ei ole nelikymppinen. Ja se että ei ole työkokemusta ennen lapsia ei ole syy työttönyyteen. Äitiyslonalla olevia naisia joilla on esim gradu kesken otetaan töihin. Se on ihan sattumaa, hyvää onnea ja toisilla parempia suhteita kuin toisilla esim sukulaisia. Eihän varsinkaan nykyään läheskään kaikilla ole mitään työkokemusta ennen valmistumista ja työllistyvät kyllä.
Jos on eilen täyttänyt 35, on lähempänä neljääkymmentä kuin kolmeakymmentä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä töitä olet hakenut? Ilman työkokemusta pitäisi malttaa hakea aloittelijan paikkoja, vaikka ikää ja elämänkokemusta onkin enemmän.
Olen hakenut aivan laidasta laitaan, siis täysin suorittavaa, ylhäältä johdettua työtä ja asiantuntijatyötä. Välillä tuntuu siltä, että olen ylikoulutettu ja liian vanha noihin suorittavan tason töihin ja asiantuntijatöissä taas tökkii työkokemuksen puute, vaikka koulutustausta olisi tasan oikea.
CV on hiottu moneen kertaan ammattilaisten avulla. Joka paikkaan teen tietenkin aivan erilaisen ja käytän työhakemuksiin aikaa ja vaivaa (koska sitä aikaa on). Käyn verkostoitumassa, alan seminaareissa, kursseilla, otan rohkeasti yhteyttä työnantajiin. En odota työpaikkailmoituksia, vaan soitan suoraan tai lähestyn jotenkin muuten sellaisiakin, jotka eivät ole mistään avoimista työpaikoista ilmoittaneet.
ap
Oudolta kuulostaa..
Asutko jossain ihan kuusessa?
Jos sinulla on jotain konkreettista käytännön osaamista, perusta yritys. Etenkin kun miehesi mahdollistaa sulle hyvän taloudellisen tilanteen, riskit ovat aika pienet.
Jos sinulla ei ole mitään konkreettisia käytännön taitoja cv:ssä, opettele niitä. Ne on avain entry level -paikkoihin. Excel, kielet, koodaaminen jne.
Olet ollut todella ahkera! :) En siis usko että olet mitenkään toivoton tapaus. Ongelma varmasti on lähinnä vain kontaktien puute. Nykyään työnhaku on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Sinuna tunkisin väkisin johonkin korkeasti koulutettujen kursseille, harjoitteluihin, ym. jotta saisit jalkaa oven väliin kiinnostaviin paikkoihin. Tsemppiä, et ole taatusti yksin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et maininnut että pääaineesi olisi jotain muuta kuin filosofia, joten se ilmeisesti on filosofia. Opiskelit sitten ne kolme alaa, joista ei saa töitä: filosofia pääaineena, taidehistoria ja media-assistentti.
Sanoisin että 1/5.
No mä olen kanssa filosofian maisteri, fyysikko. Ja töitä kyllä on riittänyt. Saattaahan ap olla kaikkea muuta kuin filosofi.
No eipä sanonut olevansa, joten siksi oletin hänen lukevan filosofiaa. Jos hän olisi opiskellut mitä tahansa alaa, mistä valmistuu filosofian maisteriksi, hän tietäisi kuinka epämääräistä on mainita olevansa filosofian maisteri. Nyt hän todennäköisesti luulee, kuten moni muukin, että filosofian maisteri on joku joka lukee filosofiaa. Siksipä ap on provo.
Tai paremminkin sinä et tiennyt että filosofian maisteri ei välttämättä tarkoita filosofian pääopintoja. Itse asiassa ei kai filosofian pääaineopiskelijoita edes ole koko maassa kuin murto-osa kaikkiin muihin FM:n mahdollisiin pääaineisiin verrattuna. Eli aika pieni mahdollisuus että ap:n pääaine olisi filosofia. T. ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Filosofian maisteri -tuo yliopistotutkinnoista surkein.
Enpä ihmettele ettei töitä noilla höpöhöpö papereilla heru.
Miten niin surkein? Filosofian maisteri ei tarkoita että on opiskellut filosofiaa.
Kommentoija katsos ei ole itse tainnut käydä edes apukoulua jos ei tajunnut, että fm on joku yksi tutkinto.
No eipä sanonut olevansa, joten siksi oletin hänen lukevan filosofiaa. Jos hän olisi opiskellut mitä tahansa alaa, mistä valmistuu filosofian maisteriksi, hän tietäisi kuinka epämääräistä on mainita olevansa filosofian maisteri. Nyt hän todennäköisesti luulee, kuten moni muukin, että filosofian maisteri on joku joka lukee filosofiaa. Siksipä ap on provo.