Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen? Olen 35-vuotias, kaksi monipuolista korkeakoulututkintoa, lapset tehty, en saa töitä.
05.10.2016 |
Mitä minä teen loppuelämälläni? Ihan oikeasti, mitä ihmettä minä teen? En kelpaa tälle yhteiskunnalle, minusta ei ole mitään hyötyä. Jos olisin tämän tiennyt, olisin jättänyt opiskelut opiskelematta, olisi yhteiskunnalta säästynyt nekin rahat johonkin muuhun.
Lapset on tehty, enempää ei tule. Mies on hyväpalkkaisessa työssä, enkä minä rahan takia töihin mangu. Hyväntekeväisyyttä juu, lisää opiskelua juu, kaikki onnistuu. Kaipaisin kuitenkin sellaista normaalia elämää, jota kaikki muut saavat viettää. Pääsisi töihin, työyhteisön jäseneksi, voisi iloita alkavasta lomasta tai viikonlopusta. Voisi puhua töistä. Tuntisin, että olisin tärkeä ja koulutuksillani olisi jotain hyötyä jollekin.
Neljä vuotta hakenut töitä. NELJÄ! Luovutanko, 35-vuotiaana?
Olen ylioppilas, medianomi, kirjastoalan tradenomi ja filosofian maisteri (sivuaineita mm. kasvatustieteistä, viestinnästä, taidehistoriasta). Luulin olleeni tosi reipas, kun kaiken opiskelun ohella sain kaikki nuo tutkinnot ja kolme lasta aikaan 11 vuodessa. Sitten vastavalmistuneena maisterina, 31-vuotiaana, tajusin, etten edelleenkään kelpaa työmarkkinoille.
Onneksi on lapset ja perhe. Muuten en keksisi syitä elää.
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä töitä olet hakenut? Ilman työkokemusta pitäisi malttaa hakea aloittelijan paikkoja, vaikka ikää ja elämänkokemusta onkin enemmän.
Olen hakenut aivan laidasta laitaan, siis täysin suorittavaa, ylhäältä johdettua työtä ja asiantuntijatyötä. Välillä tuntuu siltä, että olen ylikoulutettu ja liian vanha noihin suorittavan tason töihin ja asiantuntijatöissä taas tökkii työkokemuksen puute, vaikka koulutustausta olisi tasan oikea.
CV on hiottu moneen kertaan ammattilaisten avulla. Joka paikkaan teen tietenkin aivan erilaisen ja käytän työhakemuksiin aikaa ja vaivaa (koska sitä aikaa on). Käyn verkostoitumassa, alan seminaareissa, kursseilla, otan rohkeasti yhteyttä työnantajiin. En odota työpaikkailmoituksia, vaan soitan suoraan tai lähestyn jotenkin muuten sellaisiakin, jotka eivät ole mistään avoimista työpaikoista ilmoittaneet.
ap
Oudolta kuulostaa..
Asutko jossain ihan kuusessa?
No en, Helsingissä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä nyt ei vie sun tilannetta eteenpäin, mutta mihin kuvittelit työllistyväsi noilla koulutuksilla? Etkö yhtään vuosien varrella suunnitellut työelämään siirtymistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä töitä olet hakenut? Ilman työkokemusta pitäisi malttaa hakea aloittelijan paikkoja, vaikka ikää ja elämänkokemusta onkin enemmän.
Olen hakenut aivan laidasta laitaan, siis täysin suorittavaa, ylhäältä johdettua työtä ja asiantuntijatyötä. Välillä tuntuu siltä, että olen ylikoulutettu ja liian vanha noihin suorittavan tason töihin ja asiantuntijatöissä taas tökkii työkokemuksen puute, vaikka koulutustausta olisi tasan oikea.
CV on hiottu moneen kertaan ammattilaisten avulla. Joka paikkaan teen tietenkin aivan erilaisen ja käytän työhakemuksiin aikaa ja vaivaa (koska sitä aikaa on). Käyn verkostoitumassa, alan seminaareissa, kursseilla, otan rohkeasti yhteyttä työnantajiin. En odota työpaikkailmoituksia, vaan soitan suoraan tai lähestyn jotenkin muuten sellaisiakin, jotka eivät ole mistään avoimista työpaikoista ilmoittaneet.
ap
Oudolta kuulostaa..
Asutko jossain ihan kuusessa?No en, Helsingissä.
ap
No sitten se vika on hakemuksessa, CVssä tai jossain mitä sanot puhelujen aikana.
Minä jätin opiskelematta tuon takia. Heti peruskoulun jälkeen jätin kaiken. Käyn silti joskus töissä kun vaimo pakottaa vaikka tulojen puolesta ei minun tarvitsisi. Onhan se hyvä sinällään että lapset näkevät esimerkkiä että isä käy joskus töissä vaikkei sitä sinällään kiinnosta ja äiti on hyvätuloinen.
Joitain silti lykästää sen koulutuksen kanssa. Vaimon ystävistä moni on työtön vaikka on samat opinnot käyty. Se on sellaista lottoa ja sen takia minä jätin koulut käymättä. Ei se äly kasva kouluja käydessä mihinkään ja riittää peruskoulu jos on riittävän hyvä itsetunto. Elämänkoulu se on jokaisen käytävä omassa elämässä. Sen tietää nyt ap myös ja moni muu tyhmyri joka tuhlasi elämästään monta vuotta yliopistossa tai korkeakoulussa :D
Ettekö te seuranneet omia vanhempianne laman aikana?
Ette oppineet heidän virheistä yhtään?
Lyökää hölmöt päätä seinään niin minä juon brenkkua ja syön suolapähkinöitä. Vaimo tarjoaa.
Jos sun hakemukset on yhtä ympäripyöreitä kun vastaukset täällä, en ihmettele kun ei nyt saa kiinni mistään.
Luettelet tutkintoja mutta arvaa mitä? Meitä ei kinnosta, työnantajaa ei kiinnosta. Ainoa joka kiinnostaa on sun osaaminen ja edes jonkinlainen työkokemus.
Sä olet vaan opiskellut ja tehnyt lapsia. Siltä se näyttää joten skarppaa vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on oikeus palkkatukeen, joten nyt vaan etsit mielenkiintoisen yrityksen ja myyt itsesi sinne halvalla töihin. Totuus on se että sä et työllisty avoimille työmarkkinoille millään enää. Turha lähettää yhtään hakemusta ja viilata sitä ansioluetteloa. Sä työllistyt jonkun rekryohjelman kautta tai sitten parjatun te-keskuksen muulla avulla. Suhteet kehiin ja vaikka jonnekin serkun kummin kaiman firmaan palkkatukityöhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
McDonalds ?
Olen muuten hakenut! En päässyt. Se oli todella pysäyttävää. Hain myös siivoustöitä, varastotöitä, Postiin kiireapulaiseksi ja ties mitä, johon luulin pääseväni, mutta eipä ne tällaista ylikoulutettua niihin töihin halua. Ymmärrettävää, koska en varmasti vaikuta sellaiselta, joka jäisi pitkäksi aikaa.
ap
Mulla ihan sama juttu kun aikoinaan töitä hain. Minulla on kaksi tutkintoa, merkonomi ja YTM. Opiskelin nopeassa tahdissa, ja töitä tein vain parina kesänä eivätkä työt liittyneet mitenkään opintoihin. Mulla oli vaan niin kova kiire valmistua ja päästä töihin, niin kuin opiskelijoita on aina kannustettu.
Hain töitä vuoden, ja jo sinä aikana meinasi usko loppua. Koulutusta vastaaviin töihin ei ollut tarvittavaa kokemusta, ja myyjän ym. töihin olin ylikoulutettu. Pääsin joihinkin haastatteluihin, joissa suoraan sanottiin että jos sinut palkkaisimme niin varmaan koko ajan katselisit "parempia" töitä etkä sitoutuisi firmaamme. Teki kyllä mieli kysyä miksi ylipäänsä kutsuivat haastatteluun.
Sitten pääsin vuorotteluvapaan sijaiseksi neljäksi kuukaudeksi, ja samassa firmassa olen edelleen töissä nyt 15 vuotta myöhemmin.
Yritä vaan sitkeästi jaksaa hakea töitä vaikka usko varmasti meinaa loppua. Ja ehdottomasti tee myös jotain vapaaehtoistyötä, kirjoita blogia, mitä hyvänsä mitä voit laittaa CV:hen jotta voit osoittaa olevasi aktiivinen työttömyydestä huolimatta. Tämän tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Työnantaja haluaa nähdä että olet aktiivinen etkä vain "istu kotona". Keksi vaikka itsellesi jotain koulutuksiisi liittyvää projektia. Verkostoidu alalla jolle haluat töihin.
Ja ennen kaikkea älä luovu toivosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat fiksulta ja mukavalta tyypiltä, mutta työnantajan näkökulmasta sinulla on monta pilipalitutkintoa eikä mitään takeita substanssiosaamisesta. Minkälaisia työpaikkoja olet hakenut? Oletan että haluat mieluiten niitä kuuluisia oman alan töitä (niin kuin me kaikki, ei siinä mitään), mutta itse en ainakaan pelkästään tutkintojesi perusteella saa oikein otetta siitä, mikä sinun alasi oikeastaan on. Missä olet hyvä, siis ihan konkreettisesti?
Ongelmana on varmaan se, että kilpailijasi ovat viitisen vuotta nuorempia ja heillä on työkokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on varmaan se että ennen lapsia olisi pitänyt saada vähän työkokemusta jostain.Kyllä työnantaja karsastaa nelikymppistä,jolla ei ole mitään kokemusta työelämästä.
Jos on jo 40v niin on parastaennen päiväys menny. Hallitus on keksinyt sellaisia riippakiviä yli 45v työntekijöille, että semmoisia ei älykäs työnantaja voisi olla huomoimatta. Säädettiin sellaiset lait, että jos vanha työntekijä sairastuu, niin työnantaja joutuu maksamaan erittäin suuret korvaukset.
sull on täysin turhia tutkintoja ja aloja luettuna joilla et te mitäään. Aino aammattisi siis on media-asistentti. Mikä lie se on? Kuulemma liikaa noitakin on. Mitä ihmeen tutkintoa olet yliopistossa lukenut? Viestintää mutta et kuitnekaan. Sik toisekseen sulla ei ole kuin yksi korkeakoulututkinto (jos sitääkään).
Saahan sitä elämällään tehä mitä tahansa ,mutta oisko kantsinu miettiä kaksi kertaa mihin sillä päädyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa inhottava tilanne. Mietin oletko uskaltanut ottaa tarpeeksi rohkeasti yhteyttä? Soitella firmoihin, jotka eivät juuri sillä hetkellä avoimesti rekrytoi? Soitellut myös hakemuksia lähettäessäsi? Mieti tarkkaan mitä haluat tehdä ja ala tehdä jotain jolla osoitat taitosi siinä. Jos haluat tehdä tiedottamista, niin kysele mitä alalla pitää hallita, koita verkostoitua tiedottajien kanssa, kirjoittele lehtiin, pidä blogia. En minäkään tiedä oikeaa vastausta mutta todella luova nykyään pitää olla. Ja ne kontaktit voi olla hyödyllisiä vaikka ois kuinka vaivaannuttavaa niitä hankkia. Kuten oot jo huomannut, niin pelkällä hakemusten lähettämisellä et pääse mihinkään ja aika kuluu. Laajenna keinojasi. Eivät tutkintosi ole hömppää. Tilastollisesti humanistit työllistyvät ihan hyvin. Tosi paljon tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko sulla tuo FM-tutkinto alalle, jolle on työpaikkoja, mutta et vaan tule valituksi? Vai onko sillä alalla ylipäätään vähän töitä?
On todella niukasti töitä. Siksi kuvittelin olevani fiksu ja keräsin itselleni työllistäviä sivuaineita, joista voisi olla hyötyä. Eipä vaan ole ollut.
ap
Toi sitten selittää aika paljon. Nuo kaikki sun koulutukset ovat aloille, joilla ei ole kovinkaan paljoa töitä. Kirjastoja lakkautetaan ja henkilökuntaa vähennetään. Perustason työtä media-alalta on aika vähän tarjolla. Osaatko mielessäsi kuvitella työtehtävän, jossa noista kaikista kolmesta tai edes kahdesta olisi hyötyä? Ei siis tarvitse vastata, mikä sellainen työtehtävä olisi vaan ylipäätään miettisit, millainen työnantaja tarvitsisi sinua ja millaiseen tehtävään. Mulla on kahden aivan eri alan tutkinnot ja jälkimmäistä suorittaessani tein lopputyöni aiheesta, jossa tuo aiempi ala oli aivan keskeisessä roolissa. Olen onnistunut löytämään töitä, joissa näiden tutkintojen yhdistelmä peittoaa mennen tullen sellaiset hakijat, joilla on vain jompikumpi niistä. Ja voin mä ne alat oikeastaan sanoakin eli olen opiskellut sekä sairaanhoitajaksi että it-alalle. Aikoinaan ihan huvikseni kotona vapaa-ajallani koodasin ohjelmia, jotka liittyivät terveydenhuoltoon. Tein esimerkiksi ohjelman, jolla olisi voinut korvata siihen astisen tavan tuottaa data Stakesin epämuodostumarekisteriin, joka on siis lakisääteinen ja sairaaloilla velvollisuus toimittaa tarvittava data Stakesille. Näistä ohjelmista kasasin kansion (eräänlaisen portfolion), jossa oli niihin liittyvä dokumentaatio sekä rompulle poltettuna itse ohjelmat. Kun hain ekaan it-alan työpaikkaani, rekrytoija oli aika vaikuttunut siitä, mitä olin portfoliooni saanut aikaiseksi. Ja sain paikan. Olisiko sulla nyt työttömyysaikanasi mahdollisuus tehdä jotain vastaavaa, jolla voisit todentaa osaamistasi pelkkien tutkintotodistusten lisäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastentarhanopettajan opintoihin vaan, töitä riittää.
Ap oletko lukenut pääaineena informaatiotutkimusta?
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut todella ahkera! :) En siis usko että olet mitenkään toivoton tapaus. Ongelma varmasti on lähinnä vain kontaktien puute. Nykyään työnhaku on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Sinuna tunkisin väkisin johonkin korkeasti koulutettujen kursseille, harjoitteluihin, ym. jotta saisit jalkaa oven väliin kiinnostaviin paikkoihin. Tsemppiä, et ole taatusti yksin!
näin :) jep. Ahkera-Liisa. Ahkeroinu tyhjää.
Mene nyt lähihoitajakouluun niin 4 vuoden päästä voit alkaa etsimään oikeita töitä.
Taidehistoria. Turhien turhake. Mitä sillä kukan tekee?
Älä lannistu, olen ollut ihan samassa tilanteessa, myös FM ja taideaineita, ja äitiyslomia takana jne. Kävin lyhyen liiketoimintaosaamisen koulutuksen, ja nyt olen myyntisihteerinä, ja tykkään siitä! Alun perin en näin uskonut! En edes haluaisi enää kulttuuri- tms. alalle. Eli nyt neuvoisin laajentamaan sitä aluetta missä voisit nähdä itsesi työskentelevän. Mitä se voisi olla? Mistä pidät, mitä ominaisuuksia sinulla on? Mieti kaikki sellaiset läpi, ja aloita vaikkapa jostain yksinkertaisemmasta työtehtävästä, jostakin asiakaspalvelutyöstä tms. Voi olla, ettet saa sitä palkkaa mitä ehkä korkeakoulutettu voisi omalla alallaan saada, mutta tästäkin ajatuksesta vapauduin, ja nyt nautin työssä käymisestä sekä työtehtävistä, on ne työkaverit ja viikonloputkin tuntuu viikonlopuilta. Olen saanut itsetuntoni ja elämäni tällä ratkaisulla raiteilleen. Lapsetkin ovat ylpeitä kun äiti käy työssä!
Ilmoittaudu vuokrafirmoihin. Sitä kautta pääset töihin ja sieltä sitten eteenpäin. Sun palkkaaminen on riski, koska sulla ei ole minkäänlaista core Kompetenssia.
Katso asiaa työnantajan kannalta. Miksi sut pitäisi palkata ja mihin tehtävään? Halumaten lähettäminen ei auta jollei sulla ole suunnitelmaa. Mikä susta tule isona? Sitä kohti.
Nuori sä olet vielä, joten se ei ole syy.
Aiheen vierestä; muistaako joku ajan kun viiskymppinen oli liian vanha työllistymään? Nyt tuo raja tuntuu valuneen 10 vuotta alaspäin. Jo pikkasen yli nelikymppiset ovat vanhaa kauraa työelämään. Mä oon 37 ja haen töitä. Moniin työpaikkoihin joihin olen hakenut on palkattu minuakin nuorempi nainen. Nyt kun ikää karttuu niin en enää usko soopaan "nuoria naisia ei huolita töihin". Kyllä se virsi menee nykyään toisin.
On todella niukasti töitä. Siksi kuvittelin olevani fiksu ja keräsin itselleni työllistäviä sivuaineita, joista voisi olla hyötyä. Eipä vaan ole ollut.
ap