Mitä teen? Olen 35-vuotias, kaksi monipuolista korkeakoulututkintoa, lapset tehty, en saa töitä.

"no tuollaiselle firmalle nauraa aidanseipäätkin

eihän aloittajalla näytä olevan mitään yrittäjyyteen liittyvää osaamista

koulutuksensakin on pahasti vanhentunut"

- Onkohan aloittajalla sitten mitään sellaista osaamista minkä takia kenenkään työnantajan kannattaisi häntä palkata?

Mitäs siellä koulussa on opittu, vai onko opittu mitään?

Sun pitäis olla 10-vuotta nuorempi ja siitä huolimatta omistaa muut ominaisuutesi, paitsi ei lapsia eikä niitä koskaan pitäisi tehdä.

Täältä sivusta pieni realismin sana näiden viestien lomaan joissa edellytetään huippuosaamista tms.

Jos nyt rehellisesti mietitään niin suurin osa tällä hetkellä työelämässä olevista ei voi vakavalla naamalla väittää olevansa huippuosaajia ja niiiiiiiiiIIIIIN älyttömän tuottavia yksilöitä. Tuntuu että vallalla on käsitys jossa työpaikka on varattu joillekin supersuorittajille, ja kyseessä olisi asia joka on etuoikeus, etuoikeus saada olla töissä. Vaikka kaikki tiedämme tasan tarkkaan minkälaisia keskinkertaisuuksia tai suhteilla työllistyneitä työelämä on täynnä. Ei mulla muuta.

Vierailija kirjoitti:

Täältä sivusta pieni realismin sana näiden viestien lomaan joissa edellytetään huippuosaamista tms.

Jos nyt rehellisesti mietitään niin suurin osa tällä hetkellä työelämässä olevista ei voi vakavalla naamalla väittää olevansa huippuosaajia ja niiiiiiiiiIIIIIN älyttömän tuottavia yksilöitä. Tuntuu että vallalla on käsitys jossa työpaikka on varattu joillekin supersuorittajille, ja kyseessä olisi asia joka on etuoikeus, etuoikeus saada olla töissä. Vaikka kaikki tiedämme tasan tarkkaan minkälaisia keskinkertaisuuksia tai suhteilla työllistyneitä työelämä on täynnä. Ei mulla muuta.

Totta, työt saa paras työnhakija, ei paras työntekijä.

Minä olen 49-vuotias, ja minulla on kaksi yliopistotutkintoa ja vielä yksi täydentävä useampivuotinen tutkinto, jonka tein työn ohessa. Työkokemusta 15-vuotiaasta saakka, mutta töitä en enää saa. Toinen yliopistokoulutus on ns hömppäalalta, mutta minulla on muuta osaamista, koulutusta ja työssä opittua taitoa paljon. Minä olen kuitenkin tyytyväinen elämääni näinkin ja minusta ap:lle voisi olla hyvä ehkä tietyllä tavalla "suostua" tähän vaiheeseen elämässä. EN puhu luovuttamisesta, vaan siitä, ettei laita koko elämäänsä sivuun työttömyyden takia. Ap:lla ei edes ole taloudellisia ongelmia. Minulla on vielä pari kouluikäistä lasta, joiden elatuksesta vastaan yksin. En edes koe, että koulutukseni ovat menneet hukkaan, koska voin tehdä paljon sellaista minkä taustani mahdollistaa. Minulla on myös "harrastus", joka etenee ja jossa kehityn vauhdilla, koska minulla on niin paljon taustaosaamista. Toisaalta en tarvitse muilta ihmisiltä juurikaan hyväksyntää luonteeni puolesta, joten ehkä minulla on helpompi olla tyytyväinen?

Ongelmana on varmaan tuo kaikenlaisten tutkintojen täysin päämäärätön haaliminen. Monesta huonosta ei lähtökohtaisesti tule yksi hyvä (vaikka jotkut onnistuvatkin urallaan yhdistelemään eri aloja, osaamisalueita yms.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä teen loppuelämälläni? Ihan oikeasti, mitä ihmettä minä teen? En kelpaa tälle yhteiskunnalle, minusta ei ole mitään hyötyä. Jos olisin tämän tiennyt, olisin jättänyt opiskelut opiskelematta, olisi yhteiskunnalta säästynyt nekin rahat johonkin muuhun.

Lapset on tehty, enempää ei tule. Mies on hyväpalkkaisessa työssä, enkä minä rahan takia töihin mangu. Hyväntekeväisyyttä juu, lisää opiskelua juu, kaikki onnistuu. Kaipaisin kuitenkin sellaista normaalia elämää, jota kaikki muut saavat viettää. Pääsisi töihin, työyhteisön jäseneksi, voisi iloita alkavasta lomasta tai viikonlopusta. Voisi puhua töistä. Tuntisin, että olisin tärkeä ja koulutuksillani olisi jotain hyötyä jollekin.

Neljä vuotta hakenut töitä. NELJÄ! Luovutanko, 35-vuotiaana?

Olen ylioppilas, medianomi, kirjastoalan tradenomi ja filosofian maisteri (sivuaineita mm. kasvatustieteistä, viestinnästä, taidehistoriasta). Luulin olleeni tosi reipas, kun kaiken opiskelun ohella sain kaikki nuo tutkinnot ja kolme lasta aikaan 11 vuodessa. Sitten vastavalmistuneena maisterina, 31-vuotiaana, tajusin, etten edelleenkään kelpaa työmarkkinoille.

Onneksi on lapset ja perhe. Muuten en keksisi syitä elää.

Mikä sun pääaine on? Se ois kuitnkin olennaisempi tieto kuin sivuaineet.

Hän on jo sanonut, ettei aio sitä kertoa, koska ei halua lisätä tunnistettavuuttaan.

Suomessa on 5,5 miljoonaa asukasta... hieman itseriittoinen asenne :D

Mitä kieliä puhut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perusta firma ja tarjoa osaamistasi sen kautta. Yritysten on 100 kertaa helpompi ostaa työpanos toiselta firmalta kuin palkata työntekijä mikä on aina satojen tuhansien investointi. Ajat ovat muutenkin niin epävarmat etteivät firmat senkään puolesta palkkaa. Asia olisi eri jos voisi irtisanoa heti kun ei ole tarvetta, mutta kun ei.

no tuollaiselle firmalle nauraa aidanseipäätkin

eihän aloittajalla näytä olevan mitään yrittäjyyteen liittyvää osaamista

koulutuksensakin on pahasti vanhentunut

Koulutus on kuitenkin aika epärelevantti asia monissa jutuissa. Keskeistä kun on vain ja ainoastaan se, mitä osaat - siis sellaista, joka tuottaa tarpeeksi hyötyä muille, niin että siitä ollaan valmiita maksamaan.

Ihan varmasti ap:lla on joitakin perustaitoja joita voi kehittää sellaisiksi, että niistä voi olla hyötyä muille.

Ja jos ei ole pakkoa ansaita elantoaan sillä yritystoiminnalla, ja se on sellaista joka ei paljon investointeja tarvi, niin ei sitä maagista yrittäjyyteen liittyvää osaamista nyt niin kovin vaikea ole maalaisjärjellä oppia ihan parissa kuukaudessa.

Olen tosi pahoillani ap:n puolesta. Minulle tulee vahva vaikutelma ap:sta ihmisenä, joka on vain halunnut tehdä tietynlaista "pehmeää työtä". Media-assari on kuulostanut kivalta tutkinnolta. Paikkoja ei ehkä löytynyt tutkinnon suorittamisen jälkeen tai ehkä ap huomasi, että media-assarin työ ei oikeasti olekaan pehmeää ja mukavaa puuhaamista, vaan tavoitteellista usein taustaltaan rahantekoon ja tuottavuuteen perustuvaa. Sitten ap on ehkä ajatellut, että korkeampi tutkinto työllistää paremmin, leppoisan työn haave on jatkunut. Kirjastoissa on inhimillisyyttä. Mutta ehkä paikkoja ei siltikään löytynyt tai ala ei tyydyttänyt tai ehkä ap äitiyslomallaan alkoi lukea humanistisen alan pääsykokeisiin. Ja kas näin...

Voin kuvitella, että monet työnantajat näkevät ap:n myös tällaisena. Eikä siinä ole sinänsä vikaa haluta työskennellä pehmeällä alalla, mutta nykypäivänä kilpailu noista paikoista on kovaa. Nykyaikana yhteiskunta on niin vastuuton. Heitetään pallo nuorelle päättämään tulevaisuudestaan ja käsketään tehdä sitä, mikä kiinnostaa. Vahvuuksien mukaan. Vaikka mahdollisuudet ovat heikot. Koulutus on bisnestä. Kunnollinen yksilön neuvominen ja vastuu koulutuksista uupuvat yhteiskunnasta. Näkisin että ap:n kannattaa edelleen hakea kirjastoihin ja painottaa myös sitä kasvatuksellista osaamista ja muita osaamisiasi asioita ko. työssä. Paljon ehdotettu lastenhoito on myös hyvä idea. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä teen loppuelämälläni? Ihan oikeasti, mitä ihmettä minä teen? En kelpaa tälle yhteiskunnalle, minusta ei ole mitään hyötyä. Jos olisin tämän tiennyt, olisin jättänyt opiskelut opiskelematta, olisi yhteiskunnalta säästynyt nekin rahat johonkin muuhun.

Lapset on tehty, enempää ei tule. Mies on hyväpalkkaisessa työssä, enkä minä rahan takia töihin mangu. Hyväntekeväisyyttä juu, lisää opiskelua juu, kaikki onnistuu. Kaipaisin kuitenkin sellaista normaalia elämää, jota kaikki muut saavat viettää. Pääsisi töihin, työyhteisön jäseneksi, voisi iloita alkavasta lomasta tai viikonlopusta. Voisi puhua töistä. Tuntisin, että olisin tärkeä ja koulutuksillani olisi jotain hyötyä jollekin.

Neljä vuotta hakenut töitä. NELJÄ! Luovutanko, 35-vuotiaana?

Olen ylioppilas, medianomi, kirjastoalan tradenomi ja filosofian maisteri (sivuaineita mm. kasvatustieteistä, viestinnästä, taidehistoriasta). Luulin olleeni tosi reipas, kun kaiken opiskelun ohella sain kaikki nuo tutkinnot ja kolme lasta aikaan 11 vuodessa. Sitten vastavalmistuneena maisterina, 31-vuotiaana, tajusin, etten edelleenkään kelpaa työmarkkinoille.

Onneksi on lapset ja perhe. Muuten en keksisi syitä elää.

Siinä miettimistä poliittisille päättäjille. Milloin lopetetaan nuorten höynäyttäminen ja oikeasti vähennetään aloituspaikkoja riittävästi korkean työttömyyden aloilta? Yksilön vastuu, juu juu, kyllä. Fakta on kuitenkin se, että todella moni parikymppinen on vielä hyvin naiivi ja kokematon ajattelemaan asioita riittävän pitkälle ja monipuolisesti. Moni ajattelee että töitä löytyy, kunhan saa alan koulutuksen paperit.

Entä kouluavustaja tai henkilökohtainen avustaja?

Hiukan opintoja lisää, niin pätevöidyt äidinkielen opettajaksi.

Meillä saa asiantuntijaduunin seuraavalla tavalla

- juniorit tekee keikkaduunia ja parhaat saa vakihommiakin ja etenee

- palkataan joku toisesta yrityksestä, kokenut tyyppi

No entä lastenhoitajan oppisopimuskoulutus päiväkodissa? Pääsee heti työn tekemiseen ja palkka juoksee :)

Media-alalla ei oo duunia

Kirjastoilla ei oo rahaa

Viestintään pitää olla kaunis ja kokenut ja paljon kontakteja

Minä olin samassa tilanteessa muutama vuosi sitten. Kävin lähihoitajaksi ja työllistyin heti. Kyllähän se mietitytti yliopistokoulutuksen jälkeen, mutta ei ole kaduttanut. Ihana työyhteisö! Se antaa voimaa. Palkkakin yllättävän hyvä lisineen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin samassa tilanteessa muutama vuosi sitten. Kävin lähihoitajaksi ja työllistyin heti. Kyllähän se mietitytti yliopistokoulutuksen jälkeen, mutta ei ole kaduttanut. Ihana työyhteisö! Se antaa voimaa. Palkkakin yllättävän hyvä lisineen.

Ihanaa, että pystyit noin suureen muutokseen yliopiston jälkeen. Itse olisin varmasti ollut niin vihaine, että olisin purkanut kiukkuni kaikkiin hoidettaviin. Mutta en tosin olekaan humanisti enkä edes lähellä sitä.

Ala bloggaajaksi tai tubettajaksi.

Mitäpä jos koittaisit päästä mukaan politiikkaan? Tai alat vetaa jotain kerhoja lapsille. Taidehistoria kerhoja? Harrastaako sun lapset jotain, Ujuttaudu mukaan ohjaamaan, valmentamaa, huoltojoukkoihin. Leivo kakkuja ja myy niitä netissä. Ehkä sut joku bongaa.