Lue keskustelun säännöt.
Apen synttärit - riita menossa
05.10.2016 |
Auttakaa! Meillä on miehen kanssa hirveä riita menossa. Apella on synttärit (70 v.) joulukuun alussa. Appivanhemmat asuvat noin 400 km päässä meistä. Sattumalta tuona saman päivänä on yksi kallis lastenkonsertti, johon ostin jo kalliit liput (en siis muistanut synttäreitä eikä mitään ollut sovittu) enkä voi niitä palauttaa. Mitään juhlia ei ole vielä sovittu, ei kutsua tullut tms., ja juhlapäivä on sunnuntai, jolloin meidän pitäisi lähteä ajamaan kotiin heti puolenpäivän jälkeen. Konsertti olisi iltapäivällä. 5- ja 3-vuotiaat lapsemme ovat aivan innoissaan konsertista, mutta nyt mieheni on ehdottomasti sitä mieltä, että sinne ei mennä, vaan apen synttäreitä pitää mennä viettämään. Että sellainen on periaate. Mies ei suostu kuuntelemaan yhtään mitään ja äsken huusimme toisillemme. Olen tosi joustava appivanhempia kohtaan aina, mutta juuri nyt tuntuisi todella kurjalta jättää kalliit liput käyttämättä. Miten ratkaisisitte asian?
Kommentit (298)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tajua. Ihan oikeastiko enemmistö täällä on sitä mieltä, että lähisukulaisen 70-vuotispäivät jätetään välistä jonkin konsertin takia?
Ihan oikeastiko joku edes harkitsee lähtevänsä ajamaan 400km jonkun 70v-päivän takia ja vielä talvella?
Herra paratkoon. Kun sinulla on 70v. juhlat, niin etkö odottaisi näkeväsi siellä lapsiasi ja lapsenlapsiasi??
Kyllä, mikäli asuvat samalla paikkakunnalla mutta en todellakaan odottaisi, että joku lähtisi jostain satojen kilsojen päästä tulemaan moisen takia asiakseen etenkään talvella. Meidän suvussa on sukulaiset kaukana, mutta kaikilla on järki päässä eivätkä vaadi mahdottomia. Niitä synttäreitä voidaan juhlia sitten kun seuraavan kerran nähdään.
Etkö osaa liikkua talvella vai jäätyvätkö aivosi kun on talvi? En nyt ymmärrä mikä este talvi on liikkumiselle ja sukulaisten näkemiselle.
Ehkä sinäkin ymmärtäisit, jos yhden kerran olisit ajanut noin 400 km pienten lasten kanssa liukkaalla kelillä räntäsateessa tai kamalassa lumituiskussa. Tai edes yksinäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaukseni katsoi jonnekin... Mutta pointti oli, että ostin konserttiliput ex tempore, kun lasten kanssa huomattiin, että suosikki oli tulossa tänne lähistöille. Oltiin tosi iloisia ja laskettiin, miten pitkä aika siihen on! Halusin vain hyvää, enkä siinä muistanut synttäreistä mitään. Olen tosi loukkaantunut miehelleni siitä, että hän yksioikoisesti vaati minua myymään liput - ilman synttärikutsua, neuvotteluja, kompromisseja. Ap
Oletko perheen pomo? Ei sitten tullut mieleen kysyä miehen mielipidettä konsertista?
Syytät nyt miestäsi yksioikoiseksi, kun kaikki ei mene oman tahtosi mukaan ja haluat sanoa sen viimeisen sanan ja haet vielä täältä mielipiteellesi tukea.
Meillä isovanhempien synttärit menevät kaiken edelle, jopa työasioita on jouduttu siirtämään ja hyvä niin.
Tosin, ihmisiä on joka junaan ja osa jää vielä asemalla. Työkaverini piti tärkeimpänä työpaikan virkistysmatkaa, kuin mummonsa hautajaisia, vaikka tarvitsi mummonsa kuolinpäivänä vapaapäivän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaukseni katsoi jonnekin... Mutta pointti oli, että ostin konserttiliput ex tempore, kun lasten kanssa huomattiin, että suosikki oli tulossa tänne lähistöille. Oltiin tosi iloisia ja laskettiin, miten pitkä aika siihen on! Halusin vain hyvää, enkä siinä muistanut synttäreistä mitään. Olen tosi loukkaantunut miehelleni siitä, että hän yksioikoisesti vaati minua myymään liput - ilman synttärikutsua, neuvotteluja, kompromisseja. Ap
Oletko perheen pomo? Ei sitten tullut mieleen kysyä miehen mielipidettä konsertista?
Syytät nyt miestäsi yksioikoiseksi, kun kaikki ei mene oman tahtosi mukaan ja haluat sanoa sen viimeisen sanan ja haet vielä täältä mielipiteellesi tukea.
Meillä isovanhempien synttärit menevät kaiken edelle, jopa työasioita on jouduttu siirtämään ja hyvä niin.
Tosin, ihmisiä on joka junaan ja osa jää vielä asemalla. Työkaverini piti tärkeimpänä työpaikan virkistysmatkaa, kuin mummonsa hautajaisia, vaikka tarvitsi mummonsa kuolinpäivänä vapaapäivän.
Ymmärrän kyllä että isommissa jutuissa kysytään toisen mielipidettä mutta oikeasti, pitäisikö jostain lasten konserttilipuistakin alkaa kysellä että mitäs mieltä olet, sopiiko jos menen sinne lasten kanssa?
Minusta ap:n mies tässä on nyt yksi jäärä. Hänelle on ehdotettu että sinne synttärikahville mennään mutta hän ja lapset eivät ole koko päivää. Tämä ei taas miehelle sovi koska siellä on ehdottomasti oltava koko päivä ja ilmeisesti vielä muutama yökin.
Mä olisin jo soittanut anopille ja sanonut, että ihanat liput saatiin sä tuut niin mukaan! Ainiin... ne syndet. Ups.
Teillä oli vähän pidempi se välimatka, mutta meillä asiat menee, että mä soitan ja järjestän. Joo, olen perheeni sihteeri, kuten anoppikin. Ollaan jytypari kalenterit kourassa ja asiat suttaantuu. ;) Juu, ei kaikki aina tykkää. Parempia ideoitakin otetaan vastaan ja toteutetaan.
Appi antsaitsee perheen juhlistamaan, vaikkei omin sanoin haluaiskaan. Kyllä se jyrömpikin papparainen nauttii, kun siinä kaikki temmeltää ja kirmaa, häntä varten. Te vaan sovitte nyt oman vastaanottoajan rauhaksiin. Eikä mitään neljä sataa kilsaa tohon suuntaan ja takaisin. Niin ja nautitte siitä konsertista lasten kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tajua. Ihan oikeastiko enemmistö täällä on sitä mieltä, että lähisukulaisen 70-vuotispäivät jätetään välistä jonkin konsertin takia?
Ihan oikeastiko joku edes harkitsee lähtevänsä ajamaan 400km jonkun 70v-päivän takia ja vielä talvella?
Herra paratkoon. Kun sinulla on 70v. juhlat, niin etkö odottaisi näkeväsi siellä lapsiasi ja lapsenlapsiasi??
Kyllä, mikäli asuvat samalla paikkakunnalla mutta en todellakaan odottaisi, että joku lähtisi jostain satojen kilsojen päästä tulemaan moisen takia asiakseen etenkään talvella. Meidän suvussa on sukulaiset kaukana, mutta kaikilla on järki päässä eivätkä vaadi mahdottomia. Niitä synttäreitä voidaan juhlia sitten kun seuraavan kerran nähdään.
Tätä mieltä minäkin olen, mieheni taas ei ole. Meillä on pienet lapset ja olemme töissä, ja silti käymme aktiivisesti apen ja anopin luona. He ovat eläkkeellä ja terveitä, mutta he eivät jaksa tulla meille kuin kerran-pari vuodessa ja yleensä niin, että tarvitsevat majapaikan jonkin muun menon takia. Minulle tämä on ok, haluan vaalia lasten suhdetta isovanhempiin. Mutta tässä asiassa vähän joustoa, 400km joulukuun alussa (kun jouluksi ollaan kuitenkin menossa pidemmäksi aikaa) yhdeksi viikonlopuksi tuntuu tosi rankalta! Mieheni todellakin haluaa mennä lomilla apen ja anopin luokse, kun joku tätä ihmetteli! Hän viihtyy siellä tosi hyvin ja olen aina joustanut tässäkin asiassa, vaikka itseäni ei aina niin ole huvittanut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appesi täyttää vain kerra 70 vuotta. Lastenkonsertteja sen sijaan tulee ja menee. Jos synttärit ovat todella sunnuntaina (mikä kannattaa nyt varmistaa), myykää tai lahjoittakaa liput. Sukulaissuhteet ovat elämän kantava voima, vaikka sukulaisia ei voikaan valita. Lapset tapaavat aivan liian harvoin verisukulaisiaan, joten heille ei muodostu oikein kunnon kuvaa juuristaan.
Elämä on neuvotteluja, mutta myös pettymyksiä. Niistä selviää, kun ideoi uutta tilalle. Joskus on vain tehtävä tiettyjä asioita. Puhutaan joustavuudesta.
Ymmärrän tämän. Mutta lapset tapaavat appea melko usein (kerran kuussa) suhteessa välimatkaan (me menemme aina heille). Lomilla vietämme pari viikkoa samassa huushollissa. Ja he ovat aina tervetulleita meille. Joten mistään harvinaisesta tapaamisesta ei ole kyse. Joustavuutta minäkin tässä peräänkuulutan, tällä kertaa mieheltäni, joka muuten aikoo olla sekä ensi että sitä seuraavan viikonlopun apuna apen luona pihahommissa. Minä ja lapset emme mahdu mukaan autoon, mutta varmasti lokakuun lopulla sitten taas. Ap.
Kuules nyt ap, olen laittanut pari viestiä puolestasi. Nyt ihmettelen tuota teidän oleskeluanne anoppilassa. Siis ei tule mieleeni yhtään ketään muuta, jotka noin paljon asuvat anoppilassa tai omien vanhempien luona. MIKSI? Jopa minä alan ajatella aptä nyt provoksi...
Tämä on pidempi stoori ja ot. Mutta apen talo on mieheni omistama ja siksi hän haluaa sitä kunnostaa, tehdä puhatöitä jne. Se on ikäänkuin myös meidän kesäpaikka. Sotkuista, I know. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sinä ja lapset ette mahdu mukaan autoon? Ihanko puun takaa tuli nämä miehesi viikonloppureissut taas sulle. Mitäs aiot itse tehdä? Kaksi viikonloppua yksin lasten kanssa. Kiinnostaa kuulla.
Ei tullut puun takaa, vaan yhdessä ollaan sovittu. Minä näet joustan, toisin kuin mieheni. Mies käy metsällä isänsä kanssa, tekee pihatöitä (ja tarvitsee tavaraa mukaan) jne. Olen todellakin lasten kanssa pari viikonloppua itsekseni. Toki kuvioon kuuluu se, että miehen työmatka osuu suht lähelle toisena viikonloppuna, joten kannattaa ajaa apen luo. Mutta koska itse olen mielestäni aika kiva tyyppi (mahdollistan miehelle, pienten lasten isälle, kaksi viikonloppua kesäpaikassa/ apen luona), niin vähän kirpaisee tämä, miten mies kohtelee minua. Ja kai se appikin on iloinen, kun pihaa laitetaan ja saa poikansa ja tämä kaverin metsälle mukaan. Minähän sen mahdollistan, tämänkin. En halua enempää avata näitä järjestelyjä, koska en halua, että minut tunnistetaan. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tajua. Ihan oikeastiko enemmistö täällä on sitä mieltä, että lähisukulaisen 70-vuotispäivät jätetään välistä jonkin konsertin takia?
Ihan oikeastiko joku edes harkitsee lähtevänsä ajamaan 400km jonkun 70v-päivän takia ja vielä talvella?
Herra paratkoon. Kun sinulla on 70v. juhlat, niin etkö odottaisi näkeväsi siellä lapsiasi ja lapsenlapsiasi??
Kyllä, mikäli asuvat samalla paikkakunnalla mutta en todellakaan odottaisi, että joku lähtisi jostain satojen kilsojen päästä tulemaan moisen takia asiakseen etenkään talvella. Meidän suvussa on sukulaiset kaukana, mutta kaikilla on järki päässä eivätkä vaadi mahdottomia. Niitä synttäreitä voidaan juhlia sitten kun seuraavan kerran nähdään.
Etkö osaa liikkua talvella vai jäätyvätkö aivosi kun on talvi? En nyt ymmärrä mikä este talvi on liikkumiselle ja sukulaisten näkemiselle.
Minulla ainakin on niin, että olen vähän epävarma ajamaan pimeällä ja liukkaalla, kun matkaa on 400km ja lapset ovat mukana. Apen talo/ kesäpaikka on aivan korvessa, joten pikkutietä ajellessa välillä ihan valoisallakin saa olla tarkkana. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appesi täyttää vain kerra 70 vuotta. Lastenkonsertteja sen sijaan tulee ja menee. Jos synttärit ovat todella sunnuntaina (mikä kannattaa nyt varmistaa), myykää tai lahjoittakaa liput. Sukulaissuhteet ovat elämän kantava voima, vaikka sukulaisia ei voikaan valita. Lapset tapaavat aivan liian harvoin verisukulaisiaan, joten heille ei muodostu oikein kunnon kuvaa juuristaan.
Elämä on neuvotteluja, mutta myös pettymyksiä. Niistä selviää, kun ideoi uutta tilalle. Joskus on vain tehtävä tiettyjä asioita. Puhutaan joustavuudesta.
Ymmärrän tämän. Mutta lapset tapaavat appea melko usein (kerran kuussa) suhteessa välimatkaan (me menemme aina heille). Lomilla vietämme pari viikkoa samassa huushollissa. Ja he ovat aina tervetulleita meille. Joten mistään harvinaisesta tapaamisesta ei ole kyse. Joustavuutta minäkin tässä peräänkuulutan, tällä kertaa mieheltäni, joka muuten aikoo olla sekä ensi että sitä seuraavan viikonlopun apuna apen luona pihahommissa. Minä ja lapset emme mahdu mukaan autoon, mutta varmasti lokakuun lopulla sitten taas. Ap.
Kuules nyt ap, olen laittanut pari viestiä puolestasi. Nyt ihmettelen tuota teidän oleskeluanne anoppilassa. Siis ei tule mieleeni yhtään ketään muuta, jotka noin paljon asuvat anoppilassa tai omien vanhempien luona. MIKSI? Jopa minä alan ajatella aptä nyt provoksi...
Ongelma on se, että miehesi napanuora on vielä katkeamatta. Sinä ja lapsesi pitäisi hänelle olla tärkeämpiä kuin omat vanhempansa. Ehkä vanhemmat osaavat syyllistää tai manipuloida poikaansa auttamaan ja viihdyttämään heitä?
Minä pahoin pelkään tätä. Mies ja hänen siskonsa ovat ihania, mutta myös kilteimpiä ja nöyrimpiä ihnisiä, joita tunnen. Nämä ovat hyviä asioita, mutta liika on liikaa. He eivät uskalla ottaa asioita esille vanhempiensa kanssa, koska vanhemmat voivat suuttua siitä (olen todistanut kerran tätä). Appi saattaa käyttäytyä välillä tosi oudosti, mutta kaikki vain ymmärtävät ja "kunnioittavat" häntä. Hänelle on hirveän tärkeää olla "tärkeä", tulla huomatuksi, "olla jotain". Haha, joku jopa kutsisi häntä paskantärkeäksi. Vanhemmat nimenomaan vaativat meiltä joustoa (eivät käy meillä koskaan, vaikka matka tännepäin on sama), eivät kestä kritiikkiä jne. Uskon, että mieheni pelkää appeni loukkantumista (koska hänet on kasvatettu liian kiltiksi) ja minä reagoin siihen (koska en ole niin kiltti). Ja silti olen tosi kiltti, mies on kaksi viikonloppua poissa ja minä hoidan lapset (ketään ei kiinnosta minun jaksaminen), ja tosiaan eri vaihtoehtoja jo nyt mietin tämän patriarkan juhlapäivää varten. Jos tänä ei ole huomaavaista, niin mikä sitten on? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Konsertteja on tämän tästä, 70v täytetään kerran. Itse myisin liput ja menisin synttäreille, jos ne ovat suvussa olleet tärkeitä. Menemättömyys voi johtaa välien viilenemiseen. Toisaalta vanhat ihmiset ovat viisaita ja ymmärtävät, että naisen sekopäisyys menee miehen onnen yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaukseni katsoi jonnekin... Mutta pointti oli, että ostin konserttiliput ex tempore, kun lasten kanssa huomattiin, että suosikki oli tulossa tänne lähistöille. Oltiin tosi iloisia ja laskettiin, miten pitkä aika siihen on! Halusin vain hyvää, enkä siinä muistanut synttäreistä mitään. Olen tosi loukkaantunut miehelleni siitä, että hän yksioikoisesti vaati minua myymään liput - ilman synttärikutsua, neuvotteluja, kompromisseja. Ap
Oletko perheen pomo? Ei sitten tullut mieleen kysyä miehen mielipidettä konsertista?
Syytät nyt miestäsi yksioikoiseksi, kun kaikki ei mene oman tahtosi mukaan ja haluat sanoa sen viimeisen sanan ja haet vielä täältä mielipiteellesi tukea.
Meillä isovanhempien synttärit menevät kaiken edelle, jopa työasioita on jouduttu siirtämään ja hyvä niin.
Tosin, ihmisiä on joka junaan ja osa jää vielä asemalla. Työkaverini piti tärkeimpänä työpaikan virkistysmatkaa, kuin mummonsa hautajaisia, vaikka tarvitsi mummonsa kuolinpäivänä vapaapäivän.
En ole perheen pomo. Kuten kerroin, ostin ex tempre liput ja en jostain syystä muistanut tsekata, oliko sille päivälle jotain. Olin lasten kanssa silloinkin viikonlopun yksin (mies apen luona, yllättäen) ja oli hulinaa. Koska olen vain ihminen, en muitanut kertakaikkiaan tsekata ja tämän kerran ostin ilman kysymisiä, yleensä koskaan en. Ja nyt sitten kävi näin. Inhimillinen erehdys! Meillä ei ole koskaan kenenkään isovanhemman synttärit menneet työjuttujen edelle, joten en tajua, miten nyt ei voida joustaa! Johan kerroin äitini synttäreistä, jolloin vietimme ne 3kk myöhemmin, sattuneesta syystä. Ja apelle on tähän asti kelvannut kortti, soitto ja lahja sitten kun hänet ollaan tavattu. Miten olisin voinut tietää? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appesi täyttää vain kerra 70 vuotta. Lastenkonsertteja sen sijaan tulee ja menee. Jos synttärit ovat todella sunnuntaina (mikä kannattaa nyt varmistaa), myykää tai lahjoittakaa liput. Sukulaissuhteet ovat elämän kantava voima, vaikka sukulaisia ei voikaan valita. Lapset tapaavat aivan liian harvoin verisukulaisiaan, joten heille ei muodostu oikein kunnon kuvaa juuristaan.
Elämä on neuvotteluja, mutta myös pettymyksiä. Niistä selviää, kun ideoi uutta tilalle. Joskus on vain tehtävä tiettyjä asioita. Puhutaan joustavuudesta.
Ymmärrän tämän. Mutta lapset tapaavat appea melko usein (kerran kuussa) suhteessa välimatkaan (me menemme aina heille). Lomilla vietämme pari viikkoa samassa huushollissa. Ja he ovat aina tervetulleita meille. Joten mistään harvinaisesta tapaamisesta ei ole kyse. Joustavuutta minäkin tässä peräänkuulutan, tällä kertaa mieheltäni, joka muuten aikoo olla sekä ensi että sitä seuraavan viikonlopun apuna apen luona pihahommissa. Minä ja lapset emme mahdu mukaan autoon, mutta varmasti lokakuun lopulla sitten taas. Ap.
Kuules nyt ap, olen laittanut pari viestiä puolestasi. Nyt ihmettelen tuota teidän oleskeluanne anoppilassa. Siis ei tule mieleeni yhtään ketään muuta, jotka noin paljon asuvat anoppilassa tai omien vanhempien luona. MIKSI? Jopa minä alan ajatella aptä nyt provoksi...
Ongelma on se, että miehesi napanuora on vielä katkeamatta. Sinä ja lapsesi pitäisi hänelle olla tärkeämpiä kuin omat vanhempansa. Ehkä vanhemmat osaavat syyllistää tai manipuloida poikaansa auttamaan ja viihdyttämään heitä?
Minä pahoin pelkään tätä. Mies ja hänen siskonsa ovat ihania, mutta myös kilteimpiä ja nöyrimpiä ihnisiä, joita tunnen. Nämä ovat hyviä asioita, mutta liika on liikaa. He eivät uskalla ottaa asioita esille vanhempiensa kanssa, koska vanhemmat voivat suuttua siitä (olen todistanut kerran tätä). Appi saattaa käyttäytyä välillä tosi oudosti, mutta kaikki vain ymmärtävät ja "kunnioittavat" häntä. Hänelle on hirveän tärkeää olla "tärkeä", tulla huomatuksi, "olla jotain". Haha, joku jopa kutsisi häntä paskantärkeäksi. Vanhemmat nimenomaan vaativat meiltä joustoa (eivät käy meillä koskaan, vaikka matka tännepäin on sama), eivät kestä kritiikkiä jne. Uskon, että mieheni pelkää appeni loukkantumista (koska hänet on kasvatettu liian kiltiksi) ja minä reagoin siihen (koska en ole niin kiltti). Ja silti olen tosi kiltti, mies on kaksi viikonloppua poissa ja minä hoidan lapset (ketään ei kiinnosta minun jaksaminen), ja tosiaan eri vaihtoehtoja jo nyt mietin tämän patriarkan juhlapäivää varten. Jos tänä ei ole huomaavaista, niin mikä sitten on? Ap
Miehenä laittaisin sinut kiertoon välittömästi. Arvomaailmasi on sairas.
Vierailija kirjoitti:
Konsertteja on tämän tästä, 70v täytetään kerran. Itse myisin liput ja menisin synttäreille, jos ne ovat suvussa olleet tärkeitä. Menemättömyys voi johtaa välien viilenemiseen. Toisaalta vanhat ihmiset ovat viisaita ja ymmärtävät, että naisen sekopäisyys menee miehen onnen yli.
No kun oltaisiin menossa sinne :D päivää ennen juhlimaan. Synttärit eivät ole suvussa tärkeitä, juhlia ei olla järjestämässä, eikä mitään! Kutsua ei ole tullut :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appesi täyttää vain kerra 70 vuotta. Lastenkonsertteja sen sijaan tulee ja menee. Jos synttärit ovat todella sunnuntaina (mikä kannattaa nyt varmistaa), myykää tai lahjoittakaa liput. Sukulaissuhteet ovat elämän kantava voima, vaikka sukulaisia ei voikaan valita. Lapset tapaavat aivan liian harvoin verisukulaisiaan, joten heille ei muodostu oikein kunnon kuvaa juuristaan.
Elämä on neuvotteluja, mutta myös pettymyksiä. Niistä selviää, kun ideoi uutta tilalle. Joskus on vain tehtävä tiettyjä asioita. Puhutaan joustavuudesta.
Ymmärrän tämän. Mutta lapset tapaavat appea melko usein (kerran kuussa) suhteessa välimatkaan (me menemme aina heille). Lomilla vietämme pari viikkoa samassa huushollissa. Ja he ovat aina tervetulleita meille. Joten mistään harvinaisesta tapaamisesta ei ole kyse. Joustavuutta minäkin tässä peräänkuulutan, tällä kertaa mieheltäni, joka muuten aikoo olla sekä ensi että sitä seuraavan viikonlopun apuna apen luona pihahommissa. Minä ja lapset emme mahdu mukaan autoon, mutta varmasti lokakuun lopulla sitten taas. Ap.
Kuules nyt ap, olen laittanut pari viestiä puolestasi. Nyt ihmettelen tuota teidän oleskeluanne anoppilassa. Siis ei tule mieleeni yhtään ketään muuta, jotka noin paljon asuvat anoppilassa tai omien vanhempien luona. MIKSI? Jopa minä alan ajatella aptä nyt provoksi...
Ongelma on se, että miehesi napanuora on vielä katkeamatta. Sinä ja lapsesi pitäisi hänelle olla tärkeämpiä kuin omat vanhempansa. Ehkä vanhemmat osaavat syyllistää tai manipuloida poikaansa auttamaan ja viihdyttämään heitä?
Minä pahoin pelkään tätä. Mies ja hänen siskonsa ovat ihania, mutta myös kilteimpiä ja nöyrimpiä ihnisiä, joita tunnen. Nämä ovat hyviä asioita, mutta liika on liikaa. He eivät uskalla ottaa asioita esille vanhempiensa kanssa, koska vanhemmat voivat suuttua siitä (olen todistanut kerran tätä). Appi saattaa käyttäytyä välillä tosi oudosti, mutta kaikki vain ymmärtävät ja "kunnioittavat" häntä. Hänelle on hirveän tärkeää olla "tärkeä", tulla huomatuksi, "olla jotain". Haha, joku jopa kutsisi häntä paskantärkeäksi. Vanhemmat nimenomaan vaativat meiltä joustoa (eivät käy meillä koskaan, vaikka matka tännepäin on sama), eivät kestä kritiikkiä jne. Uskon, että mieheni pelkää appeni loukkantumista (koska hänet on kasvatettu liian kiltiksi) ja minä reagoin siihen (koska en ole niin kiltti). Ja silti olen tosi kiltti, mies on kaksi viikonloppua poissa ja minä hoidan lapset (ketään ei kiinnosta minun jaksaminen), ja tosiaan eri vaihtoehtoja jo nyt mietin tämän patriarkan juhlapäivää varten. Jos tänä ei ole huomaavaista, niin mikä sitten on? Ap
Miehenä laittaisin sinut kiertoon välittömästi. Arvomaailmasi on sairas.
Niin, toivottavasti meiheni löytää sopivan piian, kun minä lähden kiertoon ;) ap
Mikä 3- ja 5-vuotiaille sopiva konsertti järjestetään sunnuntai-iltana klo 18 eteenpäin? Kun kerroitte että joudutte lähtemään puolen päivän jälkeen ja matkaa on 400 km (eli talvinopeuksilla ja "pikkuteillä kuten kerroit matkaan menee 5-6 tuntia). Ilman apen synttäreitäkin miettisin, että kannattaisikohan myydä liput eteenpäin ja ostella pari vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appesi täyttää vain kerra 70 vuotta. Lastenkonsertteja sen sijaan tulee ja menee. Jos synttärit ovat todella sunnuntaina (mikä kannattaa nyt varmistaa), myykää tai lahjoittakaa liput. Sukulaissuhteet ovat elämän kantava voima, vaikka sukulaisia ei voikaan valita. Lapset tapaavat aivan liian harvoin verisukulaisiaan, joten heille ei muodostu oikein kunnon kuvaa juuristaan.
Elämä on neuvotteluja, mutta myös pettymyksiä. Niistä selviää, kun ideoi uutta tilalle. Joskus on vain tehtävä tiettyjä asioita. Puhutaan joustavuudesta.
Ymmärrän tämän. Mutta lapset tapaavat appea melko usein (kerran kuussa) suhteessa välimatkaan (me menemme aina heille). Lomilla vietämme pari viikkoa samassa huushollissa. Ja he ovat aina tervetulleita meille. Joten mistään harvinaisesta tapaamisesta ei ole kyse. Joustavuutta minäkin tässä peräänkuulutan, tällä kertaa mieheltäni, joka muuten aikoo olla sekä ensi että sitä seuraavan viikonlopun apuna apen luona pihahommissa. Minä ja lapset emme mahdu mukaan autoon, mutta varmasti lokakuun lopulla sitten taas. Ap.
Kuules nyt ap, olen laittanut pari viestiä puolestasi. Nyt ihmettelen tuota teidän oleskeluanne anoppilassa. Siis ei tule mieleeni yhtään ketään muuta, jotka noin paljon asuvat anoppilassa tai omien vanhempien luona. MIKSI? Jopa minä alan ajatella aptä nyt provoksi...
Ongelma on se, että miehesi napanuora on vielä katkeamatta. Sinä ja lapsesi pitäisi hänelle olla tärkeämpiä kuin omat vanhempansa. Ehkä vanhemmat osaavat syyllistää tai manipuloida poikaansa auttamaan ja viihdyttämään heitä?
Minä pahoin pelkään tätä. Mies ja hänen siskonsa ovat ihania, mutta myös kilteimpiä ja nöyrimpiä ihnisiä, joita tunnen. Nämä ovat hyviä asioita, mutta liika on liikaa. He eivät uskalla ottaa asioita esille vanhempiensa kanssa, koska vanhemmat voivat suuttua siitä (olen todistanut kerran tätä). Appi saattaa käyttäytyä välillä tosi oudosti, mutta kaikki vain ymmärtävät ja "kunnioittavat" häntä. Hänelle on hirveän tärkeää olla "tärkeä", tulla huomatuksi, "olla jotain". Haha, joku jopa kutsisi häntä paskantärkeäksi. Vanhemmat nimenomaan vaativat meiltä joustoa (eivät käy meillä koskaan, vaikka matka tännepäin on sama), eivät kestä kritiikkiä jne. Uskon, että mieheni pelkää appeni loukkantumista (koska hänet on kasvatettu liian kiltiksi) ja minä reagoin siihen (koska en ole niin kiltti). Ja silti olen tosi kiltti, mies on kaksi viikonloppua poissa ja minä hoidan lapset (ketään ei kiinnosta minun jaksaminen), ja tosiaan eri vaihtoehtoja jo nyt mietin tämän patriarkan juhlapäivää varten. Jos tänä ei ole huomaavaista, niin mikä sitten on? Ap
Tarina muuttuu koko ajan. Alussa kerroit, että appi ei ole yhtään sosiaalinen ja juhlissa olisitte todennäköisesti vain te, mutta nyt appi onkin huomionkipeiä tärkeilijä, joka haluaa tulla huomatuksi. Ratko ihan omassa päässäsi miten tätä satua jatkat.
Juu tää provo alkaa jo hajota liikaa. Älkää nyt enää viittikö. Väsy. Keksi uus.
Joku tässä tarinassa ei nyt täsmää.
Teillä ei siis ole mitään aavistustakaan siitä, aikooko appi pitää juhlia vai lähteekö kenties juhlia pakoon, jos on jostain isommasta tasavuosijuhlasta kyse. Ei ole mitään kutsua, ei mitään suunnitelmaa vaan mies on nyt päättänyt, että lapset eivät siihen konserttiin mene?
Te ette mahdu miehen kyytiin silloin, kun mies on menossa sinne, ja sinun pitää sitten ajaa itse talvikelillä kun mahdutte? Jotenkin vaikea ymmärtää tätä, että koko perhe mahtuu kyytiin vain sinun ajaessa mutta ei silloin, kun mies on menossa sinne muuten.
Ja näette isovanhempia muutenkin aika usein. Mikä päähänpinttymä se on miehelle - ei siis apelle ja anopille - että juuri sinä yhtenä tiettynä päivänä pitää siellä olla?
Onhan tässä ehdotettu montakin ratkaisua, mutta jos mikään muu ei kelpaa kummallekaan teistä, niin sitten vaan käytte juhlimassa appea aja sinä ajat takaisin niin ajoissa, että lapset ehtivät konserttiin.
Et se ole aina sinä, jonka pitää olla aina niin huomaavainen ja kunnioittava. Vai kuulutteko johonkin etniseen vähemmistöön, jossa patriarkan kunnioittaminen on elintärkeää, vai oletteko taloudellisesti riippuvaisia appivanhemmista.
WraithTodd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaukseni katsoi jonnekin... Mutta pointti oli, että ostin konserttiliput ex tempore, kun lasten kanssa huomattiin, että suosikki oli tulossa tänne lähistöille. Oltiin tosi iloisia ja laskettiin, miten pitkä aika siihen on! Halusin vain hyvää, enkä siinä muistanut synttäreistä mitään. Olen tosi loukkaantunut miehelleni siitä, että hän yksioikoisesti vaati minua myymään liput - ilman synttärikutsua, neuvotteluja, kompromisseja. Ap
Oletko perheen pomo? Ei sitten tullut mieleen kysyä miehen mielipidettä konsertista?
Syytät nyt miestäsi yksioikoiseksi, kun kaikki ei mene oman tahtosi mukaan ja haluat sanoa sen viimeisen sanan ja haet vielä täältä mielipiteellesi tukea.
Meillä isovanhempien synttärit menevät kaiken edelle, jopa työasioita on jouduttu siirtämään ja hyvä niin.
Tosin, ihmisiä on joka junaan ja osa jää vielä asemalla. Työkaverini piti tärkeimpänä työpaikan virkistysmatkaa, kuin mummonsa hautajaisia, vaikka tarvitsi mummonsa kuolinpäivänä vapaapäivän.
Ymmärrän kyllä että isommissa jutuissa kysytään toisen mielipidettä mutta oikeasti, pitäisikö jostain lasten konserttilipuistakin alkaa kysellä että mitäs mieltä olet, sopiiko jos menen sinne lasten kanssa?
Minusta ap:n mies tässä on nyt yksi jäärä. Hänelle on ehdotettu että sinne synttärikahville mennään mutta hän ja lapset eivät ole koko päivää. Tämä ei taas miehelle sovi koska siellä on ehdottomasti oltava koko päivä ja ilmeisesti vielä muutama yökin.
Ja tähän lisäisin, että kun olen viikonloppuja lasten kanssa yksin, niin totta ihmeessä ostan lippuja ja muuta. Mies on pihahommissa eikä edes vastaa puhelimeen, eikä kaikkea voi eikä ehdi tarkistaa! Minua harmittaa, kun mies yrittää kääntää tämän niin, että yritän dissata synttäreitä. Ja vielä yksi asia, jota seuraan huolissani. Mies saa aina kauheat kilarit nimenomaan omien vanhempiensa kohdalla. Hän on muuten kiva ja joustava, sovitteleva tyyppi, mutta omien vanhempien kohdalla hänestä tulee kauhea jäärä ja hänelle ilmestyy ihan tyhjästä "periaatteita", kuten tämä, että kaikkien näiden vuosien jälkeen yhtäkkiä pitääkin olla synttäripäivänä paikalla. Varmaan mies pelkää, että nämä ovat viimeiset synttärit tms., mutta hänen reaktionsa on aina vanhempien suhteen jotenkin liian tunnepitoinen. He ovat kaiken yläpuolella jotenkin, mikä ihmetyttää minua. Peruskunnioitus riittäisi minulle.
Ongelma on se, että miehesi napanuora on vielä katkeamatta. Sinä ja lapsesi pitäisi hänelle olla tärkeämpiä kuin omat vanhempansa. Ehkä vanhemmat osaavat syyllistää tai manipuloida poikaansa auttamaan ja viihdyttämään heitä?