Apen synttärit - riita menossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se anoppi niitä juhlia varmaan järjestää (jos järjestää) joten etkö voisi soittaa hänelle ja kysyä millaisia suunnitelmia on tulossa vai onko ollenkaan?

No kun kokemus on, että anoppi edellisenä päivänä leipoo kakun ja that's it. He eivät missään nimessä ole pitämässä sukujuhlia tai vastaanottoa. Miehen sisko ei myöskään pääse paikalle perheineen, se on nyt jo tiedossa. Enkä siis väitä, että sitten meidänkään ei tarvitse, vaan todellakin mennään kakkua syömään ja viedään lahja, mutta niin, että ehditään muutakin. Ap

 70-v on iso juttu.

Riippuu muuten ihan ihmisestä. Toiset eivät todellakaan halua juhlia vanhenemista mitenkään ja ajatuskin "pakko"juhlista tasavuosien lähestyessä aiheuttaa pakokauhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Roadwalker kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttakaa! Meillä on miehen kanssa hirveä riita menossa. Apella on synttärit (70 v.) joulukuun alussa. Appivanhemmat asuvat noin 400 km päässä meistä. Sattumalta tuona saman päivänä on yksi kallis lastenkonsertti, johon ostin jo kalliit liput (en siis muistanut synttäreitä eikä mitään ollut sovittu) enkä voi niitä palauttaa. Mitään juhlia ei ole vielä sovittu, ei kutsua tullut tms., ja juhlapäivä on sunnuntai, jolloin meidän pitäisi lähteä ajamaan kotiin heti puolenpäivän jälkeen. Konsertti olisi iltapäivällä. 5- ja 3-vuotiaat lapsemme ovat aivan innoissaan konsertista, mutta nyt mieheni on ehdottomasti sitä mieltä, että sinne ei mennä, vaan apen synttäreitä pitää mennä viettämään. Että sellainen on periaate. Mies ei suostu kuuntelemaan yhtään mitään ja äsken huusimme toisillemme. Olen tosi joustava appivanhempia kohtaan aina, mutta juuri nyt tuntuisi todella kurjalta jättää kalliit liput käyttämättä. Miten ratkaisisitte asian?

Mä en näe tässä mitään ongelmaa. Te menette juhlimaan lasten papan syntymäpäivää, se on sun murheesi jos et ole ottanut kaikkia asioita huomioon. Tuo syntymäpäivä nyt joka tapauksessa on joka vuosi samalla päivämäärällä. Kyseessä on kuitenkin lasten isän isä.

Minua siis risoo se, että emme ole koskaan synttäreillä käyneet ja tiedän, ettei mitään vastaanottoa tai sukujuhlia tule. Olemme vieneet lahjan/ kukan sitten, kun olemme käyneet. En tajua, mistä nyt on tullut periaate, että meidän pitää siellä olla. En minä voi muistaa appeni ja anoppini synttäreitä, se on kyllä ihan mieheni asia. Ap

Kuinkas usein apella sitten on noita 70-vuotispäiviä ollut? Vai vertaatko nyt jotakin tavallista syntymäpäivää tällaiseen merkkipaaluun?

Mitä tällaisena merkkipaalipäivänä sitten tehdään? Kerro!

Vietetään juhlia siten kun järjestäjä on ne järjestänyt, eikä aleta vänkäämään vastaan ja päsmäröimään tai järjestämään niitä oman lätkämatsilippujen takia uusiksi tai ehdottelemaan, että tulepas sinä vanhus nyt meillä täällä piipahtamaan niillä päivilläsi, kun itse haluaakin mennä mieluummin lätkämatsiin. Samalla tavoin vaimot vetävät herneen nenään, jos merkkipäivää ei muisteta tai mies kertookin menevänsä mieluummin katsomaan lätkää merkkipäivänä - voihan ne merkkipäivät viettää vaikka ens viikolla.

Okei! Mitäs kun juhlakalu ei ole juhlia mitenkään järjestämässä ja ap:n mies käsk i odottamaan kutsua. Mitä jos kutsua virallisiin juhliin ei tule? Kerro lisää kun tiedät.

Mistä tiedät, että juhlia ei järjestetä? Silläkö logiikalla, että niitä ei ollut 67-vuotispäivilläkään?

Miksi se 70 vuotta on sitten tärkeämpi kuin 67 vuotta? Kyse on toki pelkästään psykologiasta, jostain kumman syystä tasaluku on muka isompi asia.

Mä tiedän appivanhempieni synttärit, vaikken ole appea kertaakaan tavannut.. yhdessä 22 vuotta. Mä stalkkasin Facebookissa. Uu, moon niin raju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vietin edellisen kerran epävirallisesti syntymäpäivääni täytettyäni 18 vuotta. Kävin silloin kavereiden kanssa ravintolassa. Siitä on yli 20 vuotta, enkä ole vieläkään kokenut tarvetta viettää enempiä synttärijuhlia. Epäilen, että sellaista päivää tuleekaan.

Jos 70-vuotias äijä pahastuisi siitä, ettei syntymäpäiviään vietetä, voi hellantuuteli. Nyt näyttää vielä siltä, että pahastuja ei ole edes itse juhlittava, vaan poikansa. Oikea puolestaloukkaantujien kuningas.

Eikös tuo nyt ole aivan normaalia, ettei tuollaisia synttäreitä vietetä 18-vuotispäivien (itse en viettänyt edes niitä) jälkeen. Sitten vanhuksena eläkkeellä isojen merkkipaalujen merkitys kasvaa.

Ei ehkä voi sanoa, että olisin viettänyt juhlia, tutut vain huomasivat minunkin tulleen ravintolaan, joten sanoin että olen aiemmin viikolla täyttänyt 18. Sitä sitten "juhlistettiin" juttelemalla mukavia lasin ääressä.

En koe edelleenkään syntymäpäivien olevan isoja merkkipaaluja. Samoin minulle ei ole väliä, muistetaanko minua esim. isänpäivänä (olen siis mies). Minulle on tärkeämpää olla yhdessä, muistaa ja viettää mukavaa aikaa jokaisena päivänä kuin se vain on rakkaiden kanssa mahdollista. Tuntuu teennäiseltä viettää jotain erillistä päivää, kun joka päivästä voi tehdä läheistensä kanssa hyvän. Paljon hauskempaa on yllättäen vaikka pukeutua parhaimpiinsa ja lähteä ulos syömään, ihan vain koska huvittaa. Ns. juhlapäivistä itselleni tulee tunne, että pitää olla kivaa, vaikka tuntuisi miten surkealta.

Uppista

AP, mihin päädyitte? Sopiko apelle se että tulette edellisenä päivänä tai seuraavalla viikolla?

PS. Haluatko oikeasti jatkaa tuon mies-kakaran kanssa?

Joo, niin pitkä ketju et uteliaita ollaan loppuratkaisun suhteen.

No, miten kävi?

Siis minkälaisia ihmisiä täällä on! Onko tosiaan niin, että ap itsekeskeisyydessän pitää jotain konserttia tärkeämpänä kuin lasten ukin juhlia - ei ole todellista! Totta hemmetissä menette sinne juhliin, kyse on lastesi ukista ja miehesi isästä! Pää pois perseestä!

Vierailija kirjoitti:

Siis minkälaisia ihmisiä täällä on! Onko tosiaan niin, että ap itsekeskeisyydessän pitää jotain konserttia tärkeämpänä kuin lasten ukin juhlia - ei ole todellista! Totta hemmetissä menette sinne juhliin, kyse on lastesi ukista ja miehesi isästä! Pää pois perseestä!

Oletko tyhmä vai muuten vain idiootti? EI OLE MITÄÄN JUHLIA! Pelkästään kahvit apen ja anopin kanssa. Ap on maininnut sen tässä ketjussa useaan kertaan, mutta jotkut vain ovat niin typeriä, etteivät tajua.

AP, onko jo päätöksiä tehty?

Vierailija kirjoitti:

Siis minkälaisia ihmisiä täällä on! Onko tosiaan niin, että ap itsekeskeisyydessän pitää jotain konserttia tärkeämpänä kuin lasten ukin juhlia - ei ole todellista! Totta hemmetissä menette sinne juhliin, kyse on lastesi ukista ja miehesi isästä! Pää pois perseestä!

Oma pääsi on selkeästi perseessä. Arvaas kummasta lapset tykkää enemmän, vanhusten juhlista (jotka tässä tapauksessa on ajo 500km päähän kahvittelemaan) vai lapsille tarkoitetuista konserteista? Ja kun lapsille vielä on luvattu, että konserttiin mennään. Kahvittelukäynnin voi hoitaa edellisenä päivänä tai seuraavalla viikolla.

Minusta avain tilanteeseen on ihan silkka keskustelu. 

Lapsille on luvattu konsertti, ja liput ostettu. Jos tilanteenne on se että lapset eivät juuri maksullisiin tapahtumiin pääse ja konserttia on odotettu kovasti, niin en jättäisi heiltä väliin konserttia.

Ota sinä itse appeen yhteyttä, kiität kauniisti kutsusta ja kerro pulmastasi - teillä on menoa ainoastaan juuri sinä päivänä, ja että odotettua konserttia ei pysty siirtämään kun se on  vain tuolloin päivämääränä. Ja kysy että voisiko vaikka viikolla siirtää juhlapäivää, jos siis on pienen piirin juhlat - koska kovasti toivoisit että pääsisitte mukaan koko perhe eikä pelkästään mies.

Ja jos ei onnistu siirto, niin ehdota että tulette vaikkapa ihan koko viikonlopuksi heille seuraavana (tai edellisenä) viikonloppuna, jälkeisjuhlistamaan sitten syntymäpäivää ja viettämään aikaa heidän kanssaan. 

Jos appi ei ole yhteistyöhaluinen tai -kykyinen, niin pahoittele kovasti että sinä ja lapset ette pääse juhliin.

291, kutsua ei ole tullut, ap:n mies nillittää, kun isänsä täyttää vuosia, eikä suostu edes siihen, että menisivät perjantaina appelaan, lähtisivät sunnuntaiaamuna kotiin niin ehtii konserttiin. Ehei. Miehen mielestä siellä pitää olla iltaan asti. Tämä appi ei ole liiemmin juhlinut syntymäpäiviään muutenkaan, edelliset pyöreät oli ap:n mukaan sellaiset, että oli kutsunut kavereitaan kahville, ja vasta kahvittelun lomassa tuli ilmi, että täyttää pyöreitä vuosia. Aikaisemminkin on viety lahja ja käyty onnittelukahvilla+kakulla ihan muuna päivänä kuin syntymäpäivänä. Tällöin itse pääpäivänä toki soitellaan skypellä ym.

Kaikki tämä selviää ketjusta.

PS. Ap, huhuu? Kai kaikki sumpliutui ja miehen mökötyksestä huolimatta pääsette sekä konserttiin, että apen luokse (joko edellinen päivä tai seuraava viikonloppu)?

Toivottavasti appi on varannut eturivinpaikan maatalousnäyttelyn supertraktorin esittelyyn, kun ap:lla on elämänsä merkkipäivä tai appihätä.

Eli  puhdas miesvihaprovohan se tämäkin oli. Kuten moneen kertaan totesin.

Vierailija kirjoitti:

Eli  puhdas miesvihaprovohan se tämäkin oli. Kuten moneen kertaan totesin.

Siltä se heti vaikutti, vaikka nyt ensimmäistä kertaa näen.

Vierailija kirjoitti:

291, kutsua ei ole tullut, ap:n mies nillittää, kun isänsä täyttää vuosia, eikä suostu edes siihen, että menisivät perjantaina appelaan, lähtisivät sunnuntaiaamuna kotiin niin ehtii konserttiin. Ehei. Miehen mielestä siellä pitää olla iltaan asti. Tämä appi ei ole liiemmin juhlinut syntymäpäiviään muutenkaan, edelliset pyöreät oli ap:n mukaan sellaiset, että oli kutsunut kavereitaan kahville, ja vasta kahvittelun lomassa tuli ilmi, että täyttää pyöreitä vuosia. Aikaisemminkin on viety lahja ja käyty onnittelukahvilla+kakulla ihan muuna päivänä kuin syntymäpäivänä. Tällöin itse pääpäivänä toki soitellaan skypellä ym.

Kaikki tämä selviää ketjusta.

PS. Ap, huhuu? Kai kaikki sumpliutui ja miehen mökötyksestä huolimatta pääsette sekä konserttiin, että apen luokse (joko edellinen päivä tai seuraava viikonloppu)?

Kiitos, sinä tiivistit keissin tosi hyvin :) Ap siis täällä.

No niin, tilanne on nyt se, että mies oli viikonloppuna (työmatkalla) jutellut/ ollut muuten yhteydessä appeen.  Apelle on täysin ok, että käymme kahveilla jonakin muuna päivänä ja otamme juhlapäivänä Skype -puhelun. Minä en siis soittanut apelle enkä anopille, enkä myynyt lippujakaan, vaikka molemmat vaihtoehdot olivatkin mielessä. Päätin odottaa ja katsoa, mitä tapahtuu. Ehkä lapset ovat olleet tarpeeksi innoissaan konsertista, ja ehkä mies on tajunnut, että juhlavastaanottoa/ sukujuhlia ei todellakaan ole tiedossa. Mies joka tapauksessa lähetti tällaisen tekstarin minulle viikonloppuna työmatkalta, muuten asiasta ei ole puhuttu.

Jos joku vielä sanoo jotain juhlista, niin edelliset pyöreät appi tosiaan vietti tuttujen kesken (4 hlöä) niin, että minut ja mies (aikuiset ihmiset) hätistettiin alakertaan vieraiden tullessa, jotta "vanhemmat" saivat olla yläkerrassa rauhassa :D ihan huumorilla me tuo otettiin, vaikka oltiin ostettu lahja ja ajettu 400 km varta vasten sinä päivänä. saimme pullat ja kahvia, kun vieraat (jotka itse eivät tienneet alkuun edes olevansa synttärivieraita) olivat lähteneet. Mutta ehkä nyt pienten lasten kanssa, työssäkäyvänä ihmisenä en olisi ottamassa samaa heti uusiksi ;)

Mutta pakko myös sanoa, että olen ollut allapäin. Koko tämä juttu on ollut täysin typerä. Mies oikeasti ensin kieltäytyi täysin edes puhumasta siitä mahdollisuudesta, että olisimme ajaneet onnittelemaan appea jonain muuna päivänä, kutsuneet meille tms. Minä  yritin joustaa ja sovitella niin, että _molemmat_ asiat olisivat onnistuneet, mutta hän oli aivan kuin muuri. Kun aloimme riidellä, niin lopulta hän lopuksi huusi minulle, että miksi emme voi puhua asiasta rauhassa. No, kun hän itse ei suostunut siitä puhumaan! Ehkä pahinta tässä on se, että hän ihan oikeasti meni aivan lukkoon, kun pohdin ääneen mahdollisuuksia (synttäripäivänä ON oltava onnittelemassa, se on periaate!). Ehkä mies on tajunnut, että oikeasti appi olisi ne kahvit keittänyt meille eikä muuta, mutta mikä hiton periaate? En ole koskaan kuullut moisesta häneltä aiemmin. Se huolettaa.

Olemme puhuneet miehen kanssa vain välttämättömät lapsiin liittyvät asiat. En ole halunnut/ jaksanut vääntää tästä enää. On ollut kurja olo, kiire töissä, mies viikonlopun työmatkalla ja lapset koko ajan hoidettavana. Minä ihan oikeasti luulen, että tuohon suuttumiseen ja yhtäkkisen "periaatteen" luomiseen liittyy jotain ihan muuta, joka ei liity minuun vaan mieheni suhteeseen vanhempiinsa. Olen suoraan sanoen vaan vähän surullinen, koska en tarkoittanut pahaa kenellekään ja yritin korjata virheeni, joka miehen mielestä oli suuri :(

Up

Opitko edes tapauksesta mitään? Ilmeisesti et, koska syytät edelleenkin miestäsi omasta virheestäsi.