En kestä miesystäväni lasten äitiä!

Totuus on se, ettei kukaan täällä voi tietää, onko ap oikeasti hajoittanut miehensä perheen. Jos suhde alkoi vasta, kun eropäätös oli jo tehty, ei kenelläkään pitäisi olla asiaan mitään sanomista, vaikka niin monella tuntuu olevan. Koska mies saa rakastua uudelleen, vasta harkinta-ajan jälkeenkö? Elämä ei mene niin, vaikka te kuinka haluaisitte. Kertooko nää voimakkaat reaktiot oikeasti vaan ihmisten omista, jätettäväksi tulemisen peloista?

Nimim. Naimisissa itsekin

Ap:lle semmoinen asia vaan, että asioilla on aikansa. Ensin pitää menneen pölyn laskeutua ennenkuin oikeasti voi aloittaa uutta, ja edes nähdä selkeästi mistä on kysymys. Ihastumishuumalla ei ole mitään tekemistä oikean rakkauden kanssa, hormoonithan pyrkivät vaan siihen lisääntymiseen. Onko miehes sulle oikea tai sä hälle, sitä ei siitä huumassa vielä voi tietää. 

Toinen asia on lapset. Meidän tapauksessa meni malkein kaksi vuotta ennenkuin lapset olivat tottuneet eroon ja uuteen elämäntilanteeseen. Sitä ennen kihlaus saati uusi sisarus olisi ollut heille kauhea, traumaattinen kokemus. Lapset ovat erossa aina tosi kovilla, vaikkeivät sitä näyttäisikään, ero aiheuttaa heillä hylkäämisen pelkoa, ja uusi puoliso on yhteydessä tähän pelkoon. Lapsethan menettävät erossa valtavasti, vaikka loppupeleissä saisivatkin paljon paremman elämän. Olen usein miettinyt, kuinka hirveä, vastuuton teko on kesken lasten eroprosessin hankkia heille uusi sisarus. Jos yhtään osaat ap lapsen maailmaan eläytyä, niin kannattaa ajatella. Sitäpaitsi liian nopea lisääntyminen aiheuttaa varmasti ongelmia ja heikentää uusperheen mahdollisuuksia.  Ainakin se sysää jo kertaalleen hylätyty lapset uudestaan syrjään. 

Ihme että edes sietää sinua. Laitoin exäni tapaamaan lapsiamme valvotusti ilman uutta muijaansa. Mun lapsia ei mikään epämääräinen horo käskytä vaikka kuinka nussisi lasten isää. Hankkikoon omat lapset.

Vierailija kirjoitti:

Ihme että edes sietää sinua. Laitoin exäni tapaamaan lapsiamme valvotusti ilman uutta muijaansa. Mun lapsia ei mikään epämääräinen horo käskytä vaikka kuinka nussisi lasten isää. Hankkikoon omat lapset.

Mietipä miks sulla on exä.

Vierailija kirjoitti:

Oletko rikkonut toisen perheen saadaksesi itsellesi miehen? Miksi lähdit varatun mukaan? Luuletko olevasi parempi kuin tuo halveksimasi OIKEA vaimo?

Olet perheenrikkoja, avionrikkoja, jolla on hyvin tyypillinen asenne tuossa kuviossa! Myötätuntoni ovat petetyn vaimon ja äidin puolella. Hän ansaitsee paremman miehen kuin pettäjän! Pettäjät eivät kykene pitkään vakiosuhteeseen.

Ne lapset eivät ole sinun lapsiasi, eikä heidän kasvatuksensa kuulu sinulle, vaan heidän äidilleen ja isälleen, jotka ovat noiden yhteisten lapsiensa kautta useimmiten KOKO LOPPUELÄMÄNSÄ yhteydessä toisiinsa, tavalla tai toisella. Lapset muistuttavat miestä vaimostaan, ja kun teille tulee kriisejä, mies miettii, miksi hylkäsi sinun takiasi vaimonsa! Usko pois, moni mies katuu sitä, että vaihtoi vaimonsa ja lastensa äidin johonkin muuhun, joka ei ollut yhtään senkään veroinen kuin se ex. Tätä olen näin ikääntyneenä kuullut niin monen miehen sanovan, nuoren ja vanhan. Jopa isäni, joka erosi vanhoilla päivillään naisesta, jonka kanssa eli petettyään äitiäni. Hän tajusi, että oli tehnyt elämänsä virheen!!! He ovat jo pois tästä maailmasta.

Kukaan pettäjä ja perheensä hylkääjä ei ole sisimmässään onnellinen!

Saatoin tehdä päätelmiä oman asenteeni vuoksi. Olen tuon yllä olevan kirjoittaja.

En tunne ap:n todellista tilannetta, joten pyydän anteeksi, jos loukkasin.  

Tätä keskusteluketjua lukiessani mietin kyllä, miten voi olla kihloissa, asua saman katon alla ja suunnitella yhteistä lasta, kun toisella on vielä ero kesken. On täytynyt tuntea toisensa jo ennen eropapereiden jättämistä, tai on ollut kyllä kiire luoda uusi suhde.

 Tyypillisin tilanne on se, että (yleensä) mies löytää uuden ja vasta sen jälkeen, ja siitä syystä, ilmoittaa eroavansa, mikä tulee vaimolle yleensä yllätyksenä ja sattuu ihan hirvittävästi! Tämä nostattaa minussa voimakkaita sympatioita hylättyjä kohtaan, niin naisia kuin miehiäkin. Ei ole mikään ihme, että hylätyillä vaimoilla on mielenterveys vaakalaudalla ja yhteiskunta maksaa hylkäämisten takia kallista laskua. Sen hylkääjän pitäisi ottaa teoistaan vastuu, mutta nykyisellään sitä hylättyä vain potkitaan päähän, haukutaan ja viedään ne viimeisetkin rippeet: lapset, joiden takia hän jaksaa vielä elää! Hylätyksi tulemista voi hyvin verrata muuhun järkyttävään shokkitilaan, josta ei hetkessä kukaan ihminen selviä! Mutta ei! Ne, jotka pettävät ja jättävät, he jatkavat porskuttelua. Eihän se heihin koske! Ymmärrän, jos se hylätty on itse pettäjä, muussa tapauksessa ei oikein ymmärrys riitä.

Itse näitä tilanteita läheltä seuranneena koen, että hylkääminen ei ole oikein. Oma liittoni on kestänyt vuosikymmeniä, mutta lapsuuteni kasvoin isän ja hänen toisen naisensa kanssa ja loin lämpimät suhteet äitiini vasta nuoruudessani, kun pystyin itse tekemään ratkaisuja. Minulla oli lämpimät välit myös tähän isän "nyxään".  Vuosikymmenet väärässä liitossa elänyt isäni kertoi lopulta katuvansa nuoruuden tekojaan ja eroamista äidistäni. Se vaan oli väärin! Samaa olen kuullut monen muun miehen sanovan menetettyään vaimonsa oman hölmöilynsä seurauksena.

Ymmärrän, että on tilanteita, joissa ei muuta vaihtoehtoa ole kuin lähteä. Silloin se jätetty yleensä tietää, miksi niin tapahtui.

Toivon näiden kovienkin kirjoitusten vaikuttavan sen, että ap ja muut samassa tilanteessa olevat ymmärrätte sen hylätyn todellisen ahdistuksen, tuskan ja kivun, ettekä enää millään tavoin lyö häntä, sillä se sama voi yhtä hyvin tapahtua myöhemmin teille itsellenne. Mieti itsesi hänen tilalleen ja koeta ymmärtää! Hän ansaitsee kunnioituksen, tukea ja kannustusta jatkaa elämäänsä ja olla äiti lapsilleen.

Nainenon toiselle susi.

Vierailija kirjoitti:

Nainenon toiselle susi.

Häh?

Eiköhän ongelmana ole se, että sä olet olemassa, ja niistä lähtökohdista et voi tehdä mitään oikein. 

Ja aika nopeasti olette edenneet, varmasti sekin mietityttää. Parhaimmillaan skenaario on ehkä se, että lasten äiti pelkää että olet ohimenevä laastarisuhde ja toivoo että lapset eivät kiinny sinuun liikaa ja joudu suremaan vielä sinunkin menetystäsi. 

Ihan järkyttävää tekstiä täällä joltakin naisilta. Mulle tulee kanssa hyvin voimakkaasti olo, että nämä naiset täällä pelkäävät ihan hullun lailla puolisonsa jättävän ja sen vuoksi jokainen, joka ilmoittaa olevansa yhdessä lapsellisen miehen kanssa, edustaa heille ihan hirveää uhkaa.

Eksät on eksiä syystä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkyttävää tekstiä täällä joltakin naisilta. Mulle tulee kanssa hyvin voimakkaasti olo, että nämä naiset täällä pelkäävät ihan hullun lailla puolisonsa jättävän ja sen vuoksi jokainen, joka ilmoittaa olevansa yhdessä lapsellisen miehen kanssa, edustaa heille ihan hirveää uhkaa.

Eksät on eksiä syystä.

Jos meidän onni ja rakkaus joskus loppuisi niin pitäisi erota. Ei sitä pelätä pidä, pitää vaan pitää huolta liitosta. Mutta sen tiedän että mieheni ei toimisi tuolla lailla, että lapset eivät ole hetkeäkään saaneet hengähtää eron jälkeen ja isä on kihloissa ja puolisisarus tulossa. Enkä toimisi minäkään. Sellaisia vanhempia me ei kumpikaan olla eikä kumpikaan arvostaisi uutta kumppania joka ei sitä hengitystilaa automaattisesti oleta lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkyttävää tekstiä täällä joltakin naisilta. Mulle tulee kanssa hyvin voimakkaasti olo, että nämä naiset täällä pelkäävät ihan hullun lailla puolisonsa jättävän ja sen vuoksi jokainen, joka ilmoittaa olevansa yhdessä lapsellisen miehen kanssa, edustaa heille ihan hirveää uhkaa.

Eksät on eksiä syystä.

Sama.

No ihan ensimmäiseksi todettava, että suurin osa naisista ja äideistä olisi loukkaantunut ja heistä tuntuisi todella pahalta, jos vielä ei ole edes ero astunut voimaan, kun mies jo yrittää vauvaa uuden tyttöystävän kanssa. Itse olisin jo lasten puolesta huolissani, jos miehellä olisi uusi nainen, joska kaikella innolla "leikkii" äitipuolta. Siinä on vain liikaa liian lyhyelle ajalle. Osoittaisi, ap, empatiaa ja hienotunteisuutta, jos siirtyisit vähän taka-alalle ja antaisit kaikille osapuolille aikaa sopeutua tilanteeseen.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että oli ero millainen hyvänsä, uusiella puolisoilla tulee olla mahdollisuus ja itse asiassa jopa velvollisuus osallistua lapsipuolten elämään. On kaikkien edun mukaista, kun lapsen elämässä olevat aikuiset ovat sovussa, välittävät lapsesta ja hoitavat häntä yhdessä. Toki biologisia vanhempia ei voi korvata, eikä se ole tarkoituskaan, mutta äidin ja isän on tehtävä tilaa myös äiti- ja isäpuolille ja annettava heillekin kasvatusvastuuta. Tällaisen suhteen rakentuminen vie kuitenkin aikaa ja vaatii luottamusta. 

onpa monet täällä ilkeitä ja katkeria, tuntuu pahalle ap:n puolesta

Vierailija kirjoitti:

Siis miten täällä voi olla näin ilkeitä ihmisiä? Tietokoneen takana istuu ihminen. Miettikää vähän. Ja kun eron syy ei ole ollut minussa vaan ihan muussa enkä ala sitä tänne tilittämään kun ei ole minun asia. Ap

Luin vasta 2 sivua ketjusta, mutta kysyisin että: 1) Eikö sinusta kihloihin meno ja häiden suunnitteleminen mahdollisimman nopeasti ole vähän kiirehtimistä? Jos heidän eronsa ei ole vielä edes mennyt läpi? Eli paperilla sun kihlattusi on vielä naimisissa toisen naisen kanssa. 2) Oletko koskaan kuullut sanaa "laastarisuhde"? 3) Miten uskallat sitoutua mieheen, joka on juuri vasta eroamassa 4) Älä nyt herran jumala mitään lasta vielä yritä, odota ainakin hetki ja katso tuleeko ero paperilla tapahtumaan, ja onko varmaa että mies ei juokse takaisin entiseen kotiinsa. Tää neljäs ei ollut, kysymys eikä kehoitus vaan KÄSKY!

Miehen exän on kyllä varmaan lähes mahdotonta uskoa, että ap:n ja miehen suhde on alkanut vasta eron jälkeen, kun asuvat jo yhdessä ja häät ja lapsi ovat suunnitteilla.

Etkö siis ap ollut edes tavannut miestä ennen eropäätöstä?

Ei ihme että lapset oireilevat (ja ap kehtaa vielä laittaa äidin syyksi). Vanhemmat ovat vasta muuttaneet erilleen ja nyt on jo uusi eukko isän kanssa saman katon alla. Jo pelkästään ero on trauma lapsille ja siihen syssyyn vielä äitipuoli. Huhhei.

Ja tiedän mistä puhun, koska oma isäni teki aikoinaan saman. Otti vielä minua neljä vuotta vanhemman, juuri 18-vuotta täyttäneet akan.

Vierailija kirjoitti:

Hain lapset tarhasta ja tarjoan nyt päivällistä, sitten vien heidät vielä hetkeksi leikkipuistoon. Kiitos niille harvoille jotka tsemppasivat. Ap

Heetkinen!! Olette tunteneet 6kk , ja sinä hoidat jo hänen lapsiaan? Nyt teillä on kyllä liian kiire tosiaan, en ihmettele yhtään jos lasten äiti panikoi. Ja mies taitaakin olla pikku nössö, joka on halunnut sinusta vaan uuden "kotihengettären", joka hoitaa kodin ja lapset.

Äläkä ymmärrä väärin; rakkauden ja rakastumisen ymmärrän. Toiseen voi tulisesti rakastua, ja haluaa viettää hänen kanssaan kaiken ajan. MUTTA lapsia ei samantien vedetä tähän uuteen suhteeseen mukaan, vaan katsotaan ajan kanssa, ja tutustutaan vähitellen. EI NOIN, että ero on vielä vireillä, ja sinä-täysin tuntematon ihminen niille lapsille- hoidat jo itseksesi lapsia. Oisko tää kuitenkin vaan provo? Jos ei niin alkoi vähän ahdistamaan. Olin tulossa puolustamaan sinua, mutta taidan kuitenkin olla vaimon puolella. Ja sulle vähän mietittävää; haluatko tehdä vauvan tuon miehen kanssa, joka ennen virallista eroaan hoidattaa jo lapsensa uudella muijallaan? Mitäs sitten kun sun vauvalle/taaperolle käy samalla tavalla? Ymmärrätkö sitten?

Vierailija kirjoitti:

Ihme että edes sietää sinua. Laitoin exäni tapaamaan lapsiamme valvotusti ilman uutta muijaansa. Mun lapsia ei mikään epämääräinen horo käskytä vaikka kuinka nussisi lasten isää. Hankkikoon omat lapset.

Sun lastesi tragedia ei ole isän uusi horo vaan sinä, heidän äitinsä. Erossa on todella tärkeää, että molemmat vanhemmat suhtautuat myönteisesti exän uuteen puolisoon siltä kantilta, että lapsi saa pitää myös hänestä.  Toivottavasti exällesi kasvaa kivekset takaisin kohtelusi jäljiltä ja osaa antaa uudelle puolisolleen tälle kuuluvan arvon. Se että yrität kontrolloida exäsi elämää kolahtaa kaikin tavoin lastesi nilkkaan. Onneksi he jonakin päivänä ymmärtävät kenellä viirasi päässä ja saavat mahdollisuuden valita itse omat ihmissuhteensa. Lapsille on tosi kurjaa kun isä ja uusi horo rakentavat perhe-elämää, ja he jäävät siitä paitsi, siitä isänsä elämästä. Harva horo niitä lapsia sen enempää omakseen haluaa kuin miehen mukana tulevana bonuksena on pakko hyväksyä. Kyllä sulla lasten äitinä on edelleen velvollisuus heistä huolehtia. Ei ole horon tehtävä. Ja ihan tosissaan, jos olet noin katkera, mieti vähän kuinka suuria vaurioita lapsesi siitä saavat. Äitinä sun velvollisuutesi on myös hakea itsellesi apua, ettet syydä lastesi harteille tuollaista paskaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko rikkonut toisen perheen saadaksesi itsellesi miehen? Miksi lähdit varatun mukaan? Luuletko olevasi parempi kuin tuo halveksimasi OIKEA vaimo?

Olet perheenrikkoja, avionrikkoja, jolla on hyvin tyypillinen asenne tuossa kuviossa! Myötätuntoni ovat petetyn vaimon ja äidin puolella. Hän ansaitsee paremman miehen kuin pettäjän! Pettäjät eivät kykene pitkään vakiosuhteeseen.

Ne lapset eivät ole sinun lapsiasi, eikä heidän kasvatuksensa kuulu sinulle, vaan heidän äidilleen ja isälleen, jotka ovat noiden yhteisten lapsiensa kautta useimmiten KOKO LOPPUELÄMÄNSÄ yhteydessä toisiinsa, tavalla tai toisella. Lapset muistuttavat miestä vaimostaan, ja kun teille tulee kriisejä, mies miettii, miksi hylkäsi sinun takiasi vaimonsa! Usko pois, moni mies katuu sitä, että vaihtoi vaimonsa ja lastensa äidin johonkin muuhun, joka ei ollut yhtään senkään veroinen kuin se ex. Tätä olen näin ikääntyneenä kuullut niin monen miehen sanovan, nuoren ja vanhan. Jopa isäni, joka erosi vanhoilla päivillään naisesta, jonka kanssa eli petettyään äitiäni. Hän tajusi, että oli tehnyt elämänsä virheen!!! He ovat jo pois tästä maailmasta.

Kukaan pettäjä ja perheensä hylkääjä ei ole sisimmässään onnellinen!

Saatoin tehdä päätelmiä oman asenteeni vuoksi. Olen tuon yllä olevan kirjoittaja.

En tunne ap:n todellista tilannetta, joten pyydän anteeksi, jos loukkasin.  

Tätä keskusteluketjua lukiessani mietin kyllä, miten voi olla kihloissa, asua saman katon alla ja suunnitella yhteistä lasta, kun toisella on vielä ero kesken. On täytynyt tuntea toisensa jo ennen eropapereiden jättämistä, tai on ollut kyllä kiire luoda uusi suhde.

 Tyypillisin tilanne on se, että (yleensä) mies löytää uuden ja vasta sen jälkeen, ja siitä syystä, ilmoittaa eroavansa, mikä tulee vaimolle yleensä yllätyksenä ja sattuu ihan hirvittävästi! Tämä nostattaa minussa voimakkaita sympatioita hylättyjä kohtaan, niin naisia kuin miehiäkin. Ei ole mikään ihme, että hylätyillä vaimoilla on mielenterveys vaakalaudalla ja yhteiskunta maksaa hylkäämisten takia kallista laskua. Sen hylkääjän pitäisi ottaa teoistaan vastuu, mutta nykyisellään sitä hylättyä vain potkitaan päähän, haukutaan ja viedään ne viimeisetkin rippeet: lapset, joiden takia hän jaksaa vielä elää! Hylätyksi tulemista voi hyvin verrata muuhun järkyttävään shokkitilaan, josta ei hetkessä kukaan ihminen selviä! Mutta ei! Ne, jotka pettävät ja jättävät, he jatkavat porskuttelua. Eihän se heihin koske! Ymmärrän, jos se hylätty on itse pettäjä, muussa tapauksessa ei oikein ymmärrys riitä.

Itse näitä tilanteita läheltä seuranneena koen, että hylkääminen ei ole oikein. Oma liittoni on kestänyt vuosikymmeniä, mutta lapsuuteni kasvoin isän ja hänen toisen naisensa kanssa ja loin lämpimät suhteet äitiini vasta nuoruudessani, kun pystyin itse tekemään ratkaisuja. Minulla oli lämpimät välit myös tähän isän "nyxään".  Vuosikymmenet väärässä liitossa elänyt isäni kertoi lopulta katuvansa nuoruuden tekojaan ja eroamista äidistäni. Se vaan oli väärin! Samaa olen kuullut monen muun miehen sanovan menetettyään vaimonsa oman hölmöilynsä seurauksena.

Ymmärrän, että on tilanteita, joissa ei muuta vaihtoehtoa ole kuin lähteä. Silloin se jätetty yleensä tietää, miksi niin tapahtui.

Toivon näiden kovienkin kirjoitusten vaikuttavan sen, että ap ja muut samassa tilanteessa olevat ymmärrätte sen hylätyn todellisen ahdistuksen, tuskan ja kivun, ettekä enää millään tavoin lyö häntä, sillä se sama voi yhtä hyvin tapahtua myöhemmin teille itsellenne. Mieti itsesi hänen tilalleen ja koeta ymmärtää! Hän ansaitsee kunnioituksen, tukea ja kannustusta jatkaa elämäänsä ja olla äiti lapsilleen.

MInä en tiedä yhtään tapausta missä hirviömies on noin vain jättänyt ihanan vaimonsa ja lähtenyt toisen matkaan. Jokaisessa eroon päättyneessä liitossa mitä tiedän on ollut isoja ongelmia ja molemmilla ihan yhtä suuri osuus liiton päättymiseen.  Ja se joka lähtee, on yleensä se joka uskaltaa ottaa tilanteesta vastuun ja kantaa sen ikävän lähtijän osan. Tasan yhden miehen tiedän joka vonkuu exäänsä takaisin, kaikki muut ovat menneet vauhdilla eteenpäin. Ja mun kokemuksen mukaan asia on myös niin, että nainen hallitsee arkea yleensä raurtaisin ottein ja mies on siinä lähinnä avustajan osassa. Avustajan osasta on vaikea lähteä pois, jos ei ole toista naista siinä tukena.  Naiset kun yleensä ovat tottuneet kontrolloimaan kaikkea, lasten asiat ja miehen menot mukaan lukien ja mies perherauhan säilyttääkseen on alistunut siihen toimintamalliin. Erossa naisella on suuri sananvalta lasten asioissa. Että suurin osa miehistä on tarvinnut sen toisen naisen jotta ylipäätään uskaltaa ja osaa lähteä siitä kontrollin alta ja vaatia oikeutta omiin lapsiinsa. Yhtään hylättyä ressukkavaimoa ei ole vastaan tullut. KUn tapasin nykyisen mieheni, hän oli tehnyt eroa vuosia,  yhteisymmärryksessa lastensa äidin kanssa. Mutta kun me löysimme toisemme, alkoi hirveä marttyyrishow. Ja päivääkään ei hänelle kukaan valehdellut. 

Oletteko ihan tosissanne? Että miehen voi tuosta vaan "viedä" toisen naisen nenän alta? Etteikö se mieskin ole kykeneväinen päättämään moisesta? Kyllä se nyt vaan on, arvon mammat, niin että aikuinen ihminen ihan itse päättää tekemisistään.

Sitäpaitsi, ap kertoi miehen ja lastensa äidin eronneen ennen kuin hän tuli kuvioihin.