Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kotihoidontuen poistoa ajavat nuoret, jotka eivät ehkä edes lisäänny koskaan

Vierailija
04.10.2016 |

Onko hyvä, että lasten etua ajetaan alas teennäisillä tasa-arvoedun perusteluilla tahoilta, joilla ei vielä todennäköisesti ole itsellään lapsia, eikä ehkä koskaan ja joiden tärkein päämäärä on kohota urallaan, mieluiten ilman niitä lapsia? Silloinkin, kun niitä siunaantuu. Lapsettomuus on lisääntynyt paljon, tahaton ja tarkoituksellinen. Jos heillä on lapsia, on ne nuorena saatuja aikana, jolloin muutenkin tekee henkisesti tiukkaa sitoutua lapseen ja olla lapsen kanssa päivät. Silloin halutaan olla muiden nuorten seurassa, opiskella ja rakentaa elämäänsä ja identiteettiään. Vanhemmiten arvojärjestys muuttuu ja tasa-arvo on jo joka tapauksessa saavutettu. Korkeasti koulutetuilla ei ole mitään tarvetta kodinhoitotuen eväämiselle, eikä se palvele väehmminkoulutettujenkaan etuja.

Jos kotihoidotuki loppuu, jää moni äiti joka tapauksessa kotiin, mutta taloustilanne kotona vain on huonompi, samoin kuin nousumahdollisuudet yhteiskunnan rattaisiin köyhyydestä. Liian moni lapsi viedään jo nyt vuoden tai kahden ikäisenä hoitoon päiväkotiin. Äiti, jonka lähellä lapsi on ensi hetkensä ollut, ja joka imettää lasta, on lapsen kehitykselle tärkeä pitkään. Isä ohittaa äidin tärkeydessä hetkellisesti hieman myöhemmin.

Saako aikuisten itsekkyys ja oman edun tavoittelu määrätä lasten edut? Tasa-arvoa ei pysty enää rapauttamaan ja tasa-arvo on vapautta valita. Valinnamahdollisuudet eivät ole sen suuremmat, jos kodinhoito poistetaan. Edelleenkin suurituloisempi ei jää kotiin ja tuloton jää kotiin vielä pahemmin loukkuun.

Olisiko nyt vähintäänkin kaavaillun kansalaisten perustulon paikka tähän, jonka turvin kotona lasta hoivaamassa oleva saa ostettua itselleen tarvittavat työhaastatteluvaatteet, tilapäisen hoitajan, kännykkämaksut ja bussiliput? Demarinuoret eivät näe omaa itsekästä pikkuvanhaa nenäänsä pidemmälle.

Kommentit (71)

Vierailija
61/71 |
04.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kokonaisella 40% kotihoidontuelle jäävillä ei edes ole työpaikkaa johon palata. Lisääntymisestä tulee siis jonkinlainen uravalinta näille pitkäksi aikaa.

Tämä! Miksei huomata, että siellä on nimenomaan työhönsä tyytymättömiä ja työttömiä "kotihoidontuella", koska eivät muutakaan keksi?

Omasta lähipiiristäni kaikki ovat töissä noin 1- 2 vuodessa lapsen syntymästä. Tyytyväisiä äitejä, jotka saavat tehdä töitä, ja usein isä pehmustaa useilla kuukausilla lapsen hoitoonmenoa.

Vierailija
62/71 |
04.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkään tällaista ei voi muuttaa kertarysäyksellä vaan asteittain, niin että perheet (ja työelämä) voivat varautua muutoksiin.

No mutta miksi kotihoidontuki tulisi edes ylipäätänsä poistaa? Kyllähän nytkin mies voi jäädä kotiin jos perhe katsoo sen järkevämmäksi vaihtoehdoksi. Miksi me suomalaiset tarvitsemme aina ylhäältä saneltua politiikkaan (kuten tämä 6+6+6-malli jossa molemmille korvamerkitty tietty aika), emmekö me ole tarpeeksi viisaita itse päättämään miten oman perheen sisällä lapsenhoito kannattaa järjestää?

Vastaus: emme me suomalaiset ole tarpeeksi viisaita päättämään itse.

Kyllä Pekalle pitää sanoa, että se on pakko nyt jäädä kotiin, jotta Pekka kehtaa mennä sanomaan pomolleen Markulle, että nyt on pakko jäädä kotiin. Markku ymmärtää mustaa valkoisella. Pekka helpottuu, on salaa tyytyväinen ja nauttii Olivian seurasta puoli kaunista vuotta. Olivia rakastaa isäänsä. Mikä parasta, Mimmu pääsee töihin eikä masennukaan imetystuki- ja doulaharrastustensa alle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/71 |
04.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

" Isä ohittaa äidin tärkeydessä hetkellisesti hieman myöhemmin".

Anteeksi, missä kohtaa tämmöinen tapahtuu?

Vierailija
64/71 |
04.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

^

Vierailija
65/71 |
04.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Vierailija
66/71 |
04.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun mielestäni demarinuorten avaus osuu täysin oikeaan. Kotihoidontuen käyttäjistä 97% naisia, joten todellisesta valinnan vapaudesta ei ole ei voida edes keskustella. Eli suomalaiset eivät syystä tai toisesta osaa edelleenkään jakaa lasten hoitoa tilanteessa, jossa kyse on kahden vanhemman kotitaloudesta.

Työllisyysastetta on kuitenkin välttämätöntä nostaa, kun niin moni kotiin jäävä nainen on osaaja alalla, jolla tekijöistä on pulaa (ts. sosiaali- ja terveysalan ammattilainen). Ellei tätä työllisyysastetta saada nopeasti nostettua, vaihtoehtona on etuuksien karsiminen. Tällöin vaarassa ovat myös monet lapsiperheitä hyödyttävät yhteiskunnan palvelut ja tuet (esim. lapsilisä). Hyvinvointivaltio on kallis järjestelmä.

Päivähoidon kustannukset ovat lyhyellä tähtäimellä kunnille merkittäviä, mutta päivähoito edistää naisten työllisyyttä pitkällä tähtäimellä ja mahdollistaa suuremman verokertymän tulevaisuudessa. Naisen omaan talouteen ja työuraan perhevapailla on myös suuri merkitys. Perhevapaalta palaavan äidin palkka jää jälkeen lapsettomien, työssä jatkaneiden naisten palkasta, etenkin jos hän on ollut kotona pitempään. Puhumattakaan työssä käyvän miehen palkasta. Tilanne kostautuu myös naisen eläkkeessä, varsinkin mikäli eläkevuosia viettää yksin, avioeron tai avoeron johdosta.

On idioottimainen järjestelmä maksaa naisille, jotta he pysyttelisivät työelämästä poissa.

Minä kannattaisin vanhempainvapaan 6+6+6 -mallia, jossa kotihoidontuesta olisi luovuttu kokonaan , mutta ansiosidonnainen vanhempainvapaa on pidempi. Vapaa koostuisi kolmesta 6 kuukauden jaksosta, joista yksi on äidille, yksi isälle ja yksi jaettavissa vanhempien sopimalla tavalla.

Muualla Euroopassa naiset ovat jo kauan valinneet työn silloin, kun työn ja perheen yhdistäminen ei ole mahdollista. Täällä periferiassa pohditaan ”valinnan vapauteen” perustuen sitä, miksi syntyvyys on laskenut jo vuosia ja on nyt miltei yhtä alhaalla kuin 1860-luvun nälkävuosina. Ilmiön ajatellaan naisia syyllistävästi, johtuvan nuorten naisten nirsoudesta ja mukavuudenhalusta. Sana rakennepolitiikka ei meillä vahingossakaan mahdu samaan lauseeseen perhevapaiden kanssa.

Ks. myös

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/nainen-pysy-kotona-keskusta-pit…

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/perhevapaisiin-on-pakko-puuttua/uXkMf…

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/71 |
04.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni demarinuorten avaus osuu täysin oikeaan. Kotihoidontuen käyttäjistä 97% naisia, joten todellisesta valinnan vapaudesta ei ole ei voida edes keskustella. Eli suomalaiset eivät syystä tai toisesta osaa edelleenkään jakaa lasten hoitoa tilanteessa, jossa kyse on kahden vanhemman kotitaloudesta.

Työllisyysastetta on kuitenkin välttämätöntä nostaa, kun niin moni kotiin jäävä nainen on osaaja alalla, jolla tekijöistä on pulaa (ts. sosiaali- ja terveysalan ammattilainen). Ellei tätä työllisyysastetta saada nopeasti nostettua, vaihtoehtona on etuuksien karsiminen. Tällöin vaarassa ovat myös monet lapsiperheitä hyödyttävät yhteiskunnan palvelut ja tuet (esim. lapsilisä). Hyvinvointivaltio on kallis järjestelmä.

Päivähoidon kustannukset ovat lyhyellä tähtäimellä kunnille merkittäviä, mutta päivähoito edistää naisten työllisyyttä pitkällä tähtäimellä ja mahdollistaa suuremman verokertymän tulevaisuudessa. Naisen omaan talouteen ja työuraan perhevapailla on myös suuri merkitys. Perhevapaalta palaavan äidin palkka jää jälkeen lapsettomien, työssä jatkaneiden naisten palkasta, etenkin jos hän on ollut kotona pitempään. Puhumattakaan työssä käyvän miehen palkasta. Tilanne kostautuu myös naisen eläkkeessä, varsinkin mikäli eläkevuosia viettää yksin, avioeron tai avoeron johdosta.

On idioottimainen järjestelmä maksaa naisille, jotta he pysyttelisivät työelämästä poissa.

Minä kannattaisin vanhempainvapaan 6+6+6 -mallia, jossa kotihoidontuesta olisi luovuttu kokonaan , mutta ansiosidonnainen vanhempainvapaa on pidempi. Vapaa koostuisi kolmesta 6 kuukauden jaksosta, joista yksi on äidille, yksi isälle ja yksi jaettavissa vanhempien sopimalla tavalla.

Muualla Euroopassa naiset ovat jo kauan valinneet työn silloin, kun työn ja perheen yhdistäminen ei ole mahdollista. Täällä periferiassa pohditaan ”valinnan vapauteen” perustuen sitä, miksi syntyvyys on laskenut jo vuosia ja on nyt miltei yhtä alhaalla kuin 1860-luvun nälkävuosina. Ilmiön ajatellaan naisia syyllistävästi, johtuvan nuorten naisten nirsoudesta ja mukavuudenhalusta. Sana rakennepolitiikka ei meillä vahingossakaan mahdu samaan lauseeseen perhevapaiden kanssa.

Ks. myös

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/nainen-pysy-kotona-keskusta-pit…

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/perhevapaisiin-on-pakko-puuttua/uXkMf…

Tuo hoitovapaiden korvamerkitseminen 6+6+6-mallilla ei ratkaise ongelmaa, koska perimmäinen syy siihen miksi naiset jäävät enemmän kotiin hoitamaan lapsia johtuu 1) äidillä ei ole työpaikkaa mihin palata ja 2) äidin palkka on pienempi kuin isän, joten perheellä on myös taloudellinen motivaattori valita äiti jäämään kotiin. Ja kyllä tässä tilanteessa tulee nimenomaan puhua valinnanvapaudesta. Jos perheet ovat itse valinneet sen, että äiti on kotona niin se on todellista perheiden valinnanvapautta. Ei se, että heille ylhäältä sanellaan tietyt ajat mitkä kukakin saa olla kotona. 

Tutkimusten mukaan juuri korkeasti koulutettujen äitien puolisot pitävät yleisemmin vanhempainvapaita ja ne äidit, jotka ovat työttömiä, matalemmin koulutettuja tai olleet määräaikaisessa työsuhteessa, jäävät keskimäärin enemmän vanhempainvapaille. Miten tuo 6+6+6-malli ratkaisee ongelman kun se ei ratkaise ongelman syitä? Se käytännössä vain mahdollistaa sen, että äiti on työmarkkinoiden käytettävissä, eri asia sitten kokonaan onko hän työmarkkinoilla ollessaan työtön vai töissäkäyvä. Muutenkin tutkimusten mukaan työlliset korkeasti koulutetut äidit pitävät lyhyempiä vapaita ja ne äidit, joiden työmarkkina-asema on epävakaa, jäävät kotiin. Ketä palvelee se, että nämä keskimäärin vaikeammin työllistyvät ja kouluttamattomat äidit tuodaan työmarkkinoille, kun lopputulema on kuitenkin se, iso osa heistä työttömänä kuitenkin hoitaa lasta kotona ja valtio maksaa näille äideille lopulta suurempia etuuksia työttömänä työnhakijana? 

En vain käsitä vieläkään, että kenen etu on ajaa äiti pois kotihoidontuelta nauttimaan työttömänä työnhakijana työttömyystukea ja samalla pakotetaan isä töistä kotiin hoitamaan lasta. 

Vierailija
68/71 |
04.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni demarinuorten avaus osuu täysin oikeaan. Kotihoidontuen käyttäjistä 97% naisia, joten todellisesta valinnan vapaudesta ei ole ei voida edes keskustella. Eli suomalaiset eivät syystä tai toisesta osaa edelleenkään jakaa lasten hoitoa tilanteessa, jossa kyse on kahden vanhemman kotitaloudesta.

Työllisyysastetta on kuitenkin välttämätöntä nostaa, kun niin moni kotiin jäävä nainen on osaaja alalla, jolla tekijöistä on pulaa (ts. sosiaali- ja terveysalan ammattilainen). Ellei tätä työllisyysastetta saada nopeasti nostettua, vaihtoehtona on etuuksien karsiminen. Tällöin vaarassa ovat myös monet lapsiperheitä hyödyttävät yhteiskunnan palvelut ja tuet (esim. lapsilisä). Hyvinvointivaltio on kallis järjestelmä.

Päivähoidon kustannukset ovat lyhyellä tähtäimellä kunnille merkittäviä, mutta päivähoito edistää naisten työllisyyttä pitkällä tähtäimellä ja mahdollistaa suuremman verokertymän tulevaisuudessa. Naisen omaan talouteen ja työuraan perhevapailla on myös suuri merkitys. Perhevapaalta palaavan äidin palkka jää jälkeen lapsettomien, työssä jatkaneiden naisten palkasta, etenkin jos hän on ollut kotona pitempään. Puhumattakaan työssä käyvän miehen palkasta. Tilanne kostautuu myös naisen eläkkeessä, varsinkin mikäli eläkevuosia viettää yksin, avioeron tai avoeron johdosta.

On idioottimainen järjestelmä maksaa naisille, jotta he pysyttelisivät työelämästä poissa.

Minä kannattaisin vanhempainvapaan 6+6+6 -mallia, jossa kotihoidontuesta olisi luovuttu kokonaan , mutta ansiosidonnainen vanhempainvapaa on pidempi. Vapaa koostuisi kolmesta 6 kuukauden jaksosta, joista yksi on äidille, yksi isälle ja yksi jaettavissa vanhempien sopimalla tavalla.

Muualla Euroopassa naiset ovat jo kauan valinneet työn silloin, kun työn ja perheen yhdistäminen ei ole mahdollista. Täällä periferiassa pohditaan ”valinnan vapauteen” perustuen sitä, miksi syntyvyys on laskenut jo vuosia ja on nyt miltei yhtä alhaalla kuin 1860-luvun nälkävuosina. Ilmiön ajatellaan naisia syyllistävästi, johtuvan nuorten naisten nirsoudesta ja mukavuudenhalusta. Sana rakennepolitiikka ei meillä vahingossakaan mahdu samaan lauseeseen perhevapaiden kanssa.

Ks. myös

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/nainen-pysy-kotona-keskusta-pit…

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/perhevapaisiin-on-pakko-puuttua/uXkMf…

(Tein kokonaan uuden kommentin koska hyppäsi jostain syystä lainauksen sisään)

Tuo hoitovapaiden korvamerkitseminen 6+6+6-mallilla ei ratkaise ongelmaa, koska perimmäinen syy siihen miksi naiset jäävät enemmän kotiin hoitamaan lapsia johtuu 1) äidillä ei ole työpaikkaa mihin palata ja 2) äidin palkka on pienempi kuin isän, joten perheellä on myös taloudellinen motivaattori valita äiti jäämään kotiin. Ja kyllä tässä tilanteessa tulee nimenomaan puhua valinnanvapaudesta. Jos perheet ovat itse valinneet sen, että äiti on kotona niin se on todellista perheiden valinnanvapautta. Ei se, että heille ylhäältä sanellaan tietyt ajat mitkä kukakin saa olla kotona. 

Tutkimusten mukaan juuri korkeasti koulutettujen äitien puolisot pitävät yleisemmin vanhempainvapaita ja ne äidit, jotka ovat työttömiä, matalemmin koulutettuja tai olleet määräaikaisessa työsuhteessa, jäävät keskimäärin enemmän vanhempainvapaille. Miten tuo 6+6+6-malli ratkaisee ongelman kun se ei ratkaise ongelman syitä? Se käytännössä vain mahdollistaa sen, että äiti on työmarkkinoiden käytettävissä, eri asia sitten kokonaan onko hän työmarkkinoilla ollessaan työtön vai töissäkäyvä. Muutenkin tutkimusten mukaan työlliset korkeasti koulutetut äidit pitävät lyhyempiä vapaita ja ne äidit, joiden työmarkkina-asema on epävakaa, jäävät kotiin. Ketä palvelee se, että nämä keskimäärin vaikeammin työllistyvät ja kouluttamattomat äidit tuodaan työmarkkinoille, kun lopputulema on kuitenkin se, iso osa heistä työttömänä kuitenkin hoitaa lasta kotona ja valtio maksaa näille äideille lopulta suurempia etuuksia työttömänä työnhakijana? 

En vain käsitä vieläkään, että kenen etu on ajaa äiti pois kotihoidontuelta nauttimaan työttömänä työnhakijana työttömyystukea ja samalla pakotetaan isä töistä kotiin hoitamaan lasta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/71 |
04.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

6 + 6 + 6 -mallissahan säilyy oikeus olla kotona siihen asti, että lapsi on kolmevuotias. Tuo malli siis vaan ja ainoastaan parantaisi lapsiperheiden tilannetta, kun lasta saisi hoitaa 1,5-vuotiaaksi asti vanhempainrahalla. Lisäksi naisten asema työmarkkinoilla alkaisi vihdoin ja viimein parantua. Kalliimmaksi se tosin tulisi kuin nykyinen järjestelmä, mutta se olisi panostus naisiin ja lapsiin. Niitä ei ole liikoja näkynyt viime aikoina.

Vielä linkki, jossa kerrotaan ihan faktaa tuosta mallista: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/79834/2f6cd5ed-58a1-490b-b…

Työnantajana minua kauhistuttaa ajatus siitä, että työntekijälle hankitaa sijainen 6kk ajaksi, jonka jälkeen nainen palaa 6 kk ajaksi töihin ja sen jälkeen taas perhevapaalle. Mistä saan pätevän sijaisen, jolle tuollainen pätkätyö sopii etenkin kun itketään, että pätkätöiden vuoksi ei voi elää normaalia elämää. Systeemi lisäisi niitä, jotka ovat töissä tilkkutäkkimäisesti ja siitä syytettäisiin työnantajaa, ei sitä, joka jaksottaa hoitovapaataan.

Vierailija
70/71 |
04.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikä kukaan huomaa, että subjektiivisen päivähoito-oikeuden myötä meille on saatu maailman psyykeongelmaisin nuoriso. Voisiko asioilla olla jotain yhteyttä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/71 |
04.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

" Isä ohittaa äidin tärkeydessä hetkellisesti hieman myöhemmin".

Anteeksi, missä kohtaa tämmöinen tapahtuu?

Edelleen odotellaan vastausta tähän.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi yksi seitsemän