Lue keskustelun säännöt.
Miksi se Hintikka tekee lisää lapsia kun ei jaksa hoitaa entisiäkään?
03.10.2016 |
Juuri hiljattain aiheesta avautui ja onnistui syyttämään kaikkia läheisiään siitä ettei nämä hoida hänen lapsia? Onko nyt sitte joku syyllistyneistä suostunu hoitamaan kahta räkänokkaa viikonlopun niin eiko oitis uutta putkeen?
Kommentit (265)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
masi kirjoitti:
Kuka Hintikka?
Mä luulin et toi oli se lyhyt tukkanen nainen, jota se viron muija lytytti, mut ei ollutkaan. En ole koskaan nähnyt tuota.
M43
Kylläpä oli kiinnostavaa. Kerro ihmeessä lisää.
Kyllä, meitä ei kiinnosta pätkääkään hintikoiden tai muiden nobodyjen jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häh? Siis jos joskus vauva-aikana on ollut poikki jonkun koliikkivauvan takia ja kaivannut apua, ei kannata enää hankkia lapsia ja ihailla niitä mummoja jotka auttavat lapsiaan? :D minulle se on itsestäänselvyys, että autan omia lapsiani kun tulevat vanhemmaksi, sain itsekin korvaamatonta apua :) näin jatkan hyvää ja tulevatkin sukupolvet jaksavat. Minusta vanhempien ei edes kuulu jaksaa täysin yksin, se on tosi surullista jos kukaan ei auta edes silloin, kun on väliaikainen rankka jakso, esim allergiavauvan takia. Mielestäni on velvollisuuteni auttaa lähipiirissäni kärsiviä ihmisiä, oli se sitten mummon auttamista kauppa-asioissa, tai itkevän vauvan viemistä lenkille, että äiti pääsee nukkumaan päiväunet.
Olenko jotenkin omituinen, kun pidän tällaista ihan normaalina yhteisöllisyytenä ja minusta _saa valittaa_ jos on rankkaa. Kauhean tuomitsevaa leimata sen takia koko vuosikymmeniä kestävä vanhemmuus...
Hintikkahan halusi nimenomaan herättää keskustelua.
Miksi nyt sitten muka ei saisi keskustella siitä, miksi keski-ikää vauhdikkaasti lähestyvä, kiireistä työtä tekevä kunnianhimoinen nainen haluaa aina vaan lisää lapsia, vaikka on ymmärrettävästi jo ihan uupunut aiemmistakin lapsistaan? Miksi hän uskaltaa uhota itse olevansa superisovanhempi tulevaisuudessa, kun ei mitenkään voi tietää omasta terveystilanteestaan ikääntyessään - eikä lastensa lisääntymisikiä ja lisääntymistahtia? Miksi hän on niin syyttävä ja ilkeä vanhempaa sukupolvea kohtaan; joiden vaivoista ja tilanteesta ei varmasti voi tarkkaan mitään tietää?
Onko keskustelun herättäminen ja ihmettely monopolisoitu toimittajille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hintikan vanhempien sukupolvi on juurikin sitä ahnetta suurta ikäluokkaa. Saaneet asunnot ilmaiseksi, koulutuksen ilmaiseksi, pysyvät työpaikat suunnilleen sisään kävelemällä, omat lapsensa hoidattaneet omilla vanhemmillaan. Heillä on myös ennätyssuuret eläkkeet, kiitos massa-ahnehdinnan.
He eivät osaa jakaa, koska ovat tottuneet vain ottamaan.
En kyllä pysty tähän samaistumaan millään. Asuntolainoissa oli 15% korot, joten jos se on ilmaiseksi saamista niin just. Koulutus on ollut ihan yhtä ilmaista silloin kuin nyt. Työpaikkoja oli vielä 70-luvulla, mutta suurin osa jäi työttömiksi 90-luvun laman aikaan ja siihen kurjuuteen jäi. Ennen harvemmin hoidettiin lapsia isovanhemmilla. Eläkkeet eivät ole perusduunarilla kovinkaan suuret kun siihen kertymään on osunut vielä työttömyyttä.
Joka sukupolvessa toki on niitä asiansa sössineitä. Tuo on silti ihan fakta. Inflaatio maksoi asuntovelat ja opintovelat, yliopistotutkinnon sai kasaan kahdessa vuodessa, työpaikat olivat pysyviä ja mitä ihmellisimpiä virkoja riitti kaikille pilvinpimein. Ja ne omat äidit oli vielä kotiäitejä ja lapset saattoi olla koko kesänkin mummolassa. Meilläkin isoäiti Pohjanmaalta kävi junalla hakemassa kaikki serkukset eri puolilta Suomea heille. Se oli ihan normi.
Kuulostaa kyllä erittäin harvinaiselta. Lainaa ei edes saanut kuten nykyään saa. Nuorilla on ensiasuntona nykyään omakotitalo, eikös silloin mene hyvin. Jos ensimmäinen asuntolaina on yli 200 000 euroa?
Missäs päin suomea on tyypillistä, että nuorilla (alle 25?)olisi asuntolainat yli 200k?! :D en ole tällaista kuullutkaan, tiedän ainoastaan yhden parin jolla oli 28-vuotiaana noin kallista taloa (rivitaloasunto) ja yhden, jolla oli 30-vuotiaana omakotitalo. Lähipiirini koostuu kuitenkin melko kouluttautuneista ihmisistä ja ei todellakaan ole tyypillistä miltään yli 200k omakotitalot ensiasuntoina. Hyvä jos jonkun pienen rivaripätkän saa kaksvitosena nippa nappa ja sekin on jo aika ihmeellistä. Joillakin harvoilla saattoi olla nuorena joku kerrostaloyksiö tai pieni kaksio, usein nämäkin vanhempien avustamina. Teillä on rikasta porukkaa siellä päin! :D
Ihme kun täällä ei pankki myönnä järin suuria lainojakaan ilman kovia tuloja ja vakkaripaikkaa, mutta teillä on varmaan erilaiset pankitkin ja lait...
Vierailija kirjoitti:
Häh? Siis jos joskus vauva-aikana on ollut poikki jonkun koliikkivauvan takia ja kaivannut apua, ei kannata enää hankkia lapsia ja ihailla niitä mummoja jotka auttavat lapsiaan? :D minulle se on itsestäänselvyys, että autan omia lapsiani kun tulevat vanhemmaksi, sain itsekin korvaamatonta apua :) näin jatkan hyvää ja tulevatkin sukupolvet jaksavat. Minusta vanhempien ei edes kuulu jaksaa täysin yksin, se on tosi surullista jos kukaan ei auta edes silloin, kun on väliaikainen rankka jakso, esim allergiavauvan takia. Mielestäni on velvollisuuteni auttaa lähipiirissäni kärsiviä ihmisiä, oli se sitten mummon auttamista kauppa-asioissa, tai itkevän vauvan viemistä lenkille, että äiti pääsee nukkumaan päiväunet.
Olenko jotenkin omituinen, kun pidän tällaista ihan normaalina yhteisöllisyytenä ja minusta _saa valittaa_ jos on rankkaa. Kauhean tuomitsevaa leimata sen takia koko vuosikymmeniä kestävä vanhemmuus...
Kyllä jokainen saa odottaa mitä haluaa ja kivaahan se on jos on mummut ja paapat auttamassa, mutta ketään isovanhempaa ei voi velvoittaa tai pakottaa. Se ei ole enää heidän velvollisuutensa. Ikävää, että Hintikalla ei ole auttavia isovanhempia lapsilleen, mutta pointti on siinä, että miksi mollata heitä julkisesti ja syyllistää. Heillä ei ilmeisesti ole minkäänlaisia välejä enää kun lehtien palstoilla nöyryytetään täydellisesti.
Ei minunkaan äitini ole liiemin auttanut, mutta se hänelle suotakoon, ei tulisi mieleenikään julkisuudessa retostella hänen asioillaan. Hänellä on oikeus auttaa tai olla auttamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No neuvola oli tarjonnut tukea, mutta eipä ollut töölöläisrouvalle kelvannut.
Ei kelvannut, koska ajatteli, että ei ole niin isossa pulassa, että pitäisi yhteiskunnan apua ottaa vastaan. Siinä on pieni ero "kelpaako" vai nolottaako otttaa vastaan.
En minäkään haluaisi vierasta ihmistä kotiin kokkailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häh? Siis jos joskus vauva-aikana on ollut poikki jonkun koliikkivauvan takia ja kaivannut apua, ei kannata enää hankkia lapsia ja ihailla niitä mummoja jotka auttavat lapsiaan? :D minulle se on itsestäänselvyys, että autan omia lapsiani kun tulevat vanhemmaksi, sain itsekin korvaamatonta apua :) näin jatkan hyvää ja tulevatkin sukupolvet jaksavat. Minusta vanhempien ei edes kuulu jaksaa täysin yksin, se on tosi surullista jos kukaan ei auta edes silloin, kun on väliaikainen rankka jakso, esim allergiavauvan takia. Mielestäni on velvollisuuteni auttaa lähipiirissäni kärsiviä ihmisiä, oli se sitten mummon auttamista kauppa-asioissa, tai itkevän vauvan viemistä lenkille, että äiti pääsee nukkumaan päiväunet.
Olenko jotenkin omituinen, kun pidän tällaista ihan normaalina yhteisöllisyytenä ja minusta _saa valittaa_ jos on rankkaa. Kauhean tuomitsevaa leimata sen takia koko vuosikymmeniä kestävä vanhemmuus...
Ei kukaan missään ole ollutkaan ehdottamassa, että isovanhempien olisi tahtomattaan autettava. MH sanoi ääneen sen, mitä kaikki ajattelevat.: olisi ihan mahtavaa, jos olisi sellaiset isovanhemmat, jotka edes joskus auttaisivat. Ja kysyisivät, tarvitaanko apua. Itse aion olla tällainen, jos lapsenlapsia tulee, koska todellakin koen, että se on vähintä, mitä voin tehdä.
Kyllä jokainen saa odottaa mitä haluaa ja kivaahan se on jos on mummut ja paapat auttamassa, mutta ketään isovanhempaa ei voi velvoittaa tai pakottaa. Se ei ole enää heidän velvollisuutensa. Ikävää, että Hintikalla ei ole auttavia isovanhempia lapsilleen, mutta pointti on siinä, että miksi mollata heitä julkisesti ja syyllistää. Heillä ei ilmeisesti ole minkäänlaisia välejä enää kun lehtien palstoilla nöyryytetään täydellisesti.
Ei minunkaan äitini ole liiemin auttanut, mutta se hänelle suotakoon, ei tulisi mieleenikään julkisuudessa retostella hänen asioillaan. Hänellä on oikeus auttaa tai olla auttamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hintikan vanhempien sukupolvi on juurikin sitä ahnetta suurta ikäluokkaa. Saaneet asunnot ilmaiseksi, koulutuksen ilmaiseksi, pysyvät työpaikat suunnilleen sisään kävelemällä, omat lapsensa hoidattaneet omilla vanhemmillaan. Heillä on myös ennätyssuuret eläkkeet, kiitos massa-ahnehdinnan.
He eivät osaa jakaa, koska ovat tottuneet vain ottamaan.
En kyllä pysty tähän samaistumaan millään. Asuntolainoissa oli 15% korot, joten jos se on ilmaiseksi saamista niin just. Koulutus on ollut ihan yhtä ilmaista silloin kuin nyt. Työpaikkoja oli vielä 70-luvulla, mutta suurin osa jäi työttömiksi 90-luvun laman aikaan ja siihen kurjuuteen jäi. Ennen harvemmin hoidettiin lapsia isovanhemmilla. Eläkkeet eivät ole perusduunarilla kovinkaan suuret kun siihen kertymään on osunut vielä työttömyyttä.
Joka sukupolvessa toki on niitä asiansa sössineitä. Tuo on silti ihan fakta. Inflaatio maksoi asuntovelat ja opintovelat, yliopistotutkinnon sai kasaan kahdessa vuodessa, työpaikat olivat pysyviä ja mitä ihmellisimpiä virkoja riitti kaikille pilvinpimein. Ja ne omat äidit oli vielä kotiäitejä ja lapset saattoi olla koko kesänkin mummolassa. Meilläkin isoäiti Pohjanmaalta kävi junalla hakemassa kaikki serkukset eri puolilta Suomea heille. Se oli ihan normi.
Kuulostaa kyllä erittäin harvinaiselta. Lainaa ei edes saanut kuten nykyään saa. Nuorilla on ensiasuntona nykyään omakotitalo, eikös silloin mene hyvin. Jos ensimmäinen asuntolaina on yli 200 000 euroa?
Missäs päin suomea on tyypillistä, että nuorilla (alle 25?)olisi asuntolainat yli 200k?! :D en ole tällaista kuullutkaan, tiedän ainoastaan yhden parin jolla oli 28-vuotiaana noin kallista taloa (rivitaloasunto) ja yhden, jolla oli 30-vuotiaana omakotitalo. Lähipiirini koostuu kuitenkin melko kouluttautuneista ihmisistä ja ei todellakaan ole tyypillistä miltään yli 200k omakotitalot ensiasuntoina. Hyvä jos jonkun pienen rivaripätkän saa kaksvitosena nippa nappa ja sekin on jo aika ihmeellistä. Joillakin harvoilla saattoi olla nuorena joku kerrostaloyksiö tai pieni kaksio, usein nämäkin vanhempien avustamina. Teillä on rikasta porukkaa siellä päin! :D
Ihme kun täällä ei pankki myönnä järin suuria lainojakaan ilman kovia tuloja ja vakkaripaikkaa, mutta teillä on varmaan erilaiset pankitkin ja lait...
Kaksio Helsingissä 250 000 e, säästöjä 50 000 e ja lainaa 200 000 e. Aika tavallista.
Vierailija kirjoitti:
Olen 80-luvun lapsi, eikä meidän perheen isovanhemmat kovin usein hoitaneet meitä lapsenlapsia. Ehkä kerran vuodessa äidin äiti oli minua ja siskoani hoitamassa ja isän äiti taisi olla vain yhden illan koko lapsuutemme aikana. Mummojen ja vaarien luona käytiin kyllä silloin tällöin päivävierailulla, lämpimät välit oli. Ei minulla ole mitään huonoja tai katkeria muistoja sen takia, ettei isovanhemmat minua hoitaneet. Joskus olen kysynyt vanhemmiltani, olivatko he tyytyväisiä omilta vanhemmilta saamaan apuun ja he pitivät avun määrää aivan riittävänä.
Eikä kovin moni lapsuuteenkaverinikaan ollut säännöllisesti isovanhempiensa hoidettavana ja esim. harrastuksiin kuskasivat lähes poikkeuksetta vanhemmat (tai jonkun kaverin vanhemmat, kun samaan harrastukseen mentiin kimppakyydillä). Kaikki käsittääkseni pitivät tätä aivan normaalina.
Olenko nyt ainoa, jolla on tällaisia kokemuksia vajaan 30 vuoden takaa? Kun niin paljon puhutaan, että NYKYisovanhemmat eivät hoida lapsenlapsia ja ovat jotenkin tosi itsekkäitä.
Meillä minua ei hoitanut kukaan ulkopuolinen sukulainen. Isoäidin luona olin yötä vasta aikuisiässä, kun veli vietti mummolassa kaikki kesät läpeensä. Onko sitten niin, että nykyajan työt imevät ihmisistä mehut niin, että se vaikuttaa myös vapaa-aikaan ja ihmiset ovat uuvuksissa oli lapsia tai ei. Olivathan esim. hoitoalan ja opetusalan työt ja toimistohommat paljon lunkimpia verrattuna siihen, millaista meno on nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet isovanhemmat ovat vielä työelämässä, joka on ihan heillekin tarpeeksi rankkaa. Siihen vielä pukataan viikonlopuksi pienet lapset hoidettavaksi ja syyllistetään oikein urakalla...
Juu, ei kiitos. Tulen varmasti olemaan omille lapsilleni tueksi ja turvaksi, mutta sen olen heille tähdentänyt, että ketään ei kohdella itsestäänselvyytenä.
Moni 70-luvulla syntynyt vietti kesän maalla. useita viikkoja mummolassa. Ei tietysti kaikki mutta monet.
Itse taas en ole saanut apua kun lapset pieniä. Anoppi ei hallinnut auttaa mutta jaksoi syyllistää. Omat lapsensa anoppi hoidatti kyllä äidillään. Monta viikkoa putkeen mummolassa. Se oli kait ihan normaalia 70-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt satelee taas alapeukkuja, kuten joka kerta kun tämän täällä(kin) sanoo. Mutta yleensä kahden pojan/tytön jälkeen yritetään vielä saada sitä toista sukupuolta. Ja kun ei taaskaan "onnistu" niin sitten jätetään lapsiluku kolmeen. Tietenkin joo "sää oot aina halunnutkin kolme lasta", kyllä, tämän olen kuullut jo x miljoonaa kertaa :)
Jos on yhtään laskupäätä, ymmärtää, miten todennäköistä on saada lapsi just sitä sukupuolta mitä haluaa. Kukaan, joka ei haluaisi kolmea mitä-tahansa-sukupuolta-olevaa lasta ei yrittäisi kolmea tehdä. Tai voihan niitä haluta, vaikka syntyisivät vahingossakin, mutta ymmärtänet pointin.
Mulle taksikuski selitti tuota samaa "haluat varmaan nyt tytön", kun ajoi mua synnärille. Kyllä minä niin mieleni pahoitin hänenkin puolestaan, kun syntyi poika.
Trine kirjoitti:
Monet isovanhemmat ovat vielä työelämässä, joka on ihan heillekin tarpeeksi rankkaa. Siihen vielä pukataan viikonlopuksi pienet lapset hoidettavaksi ja syyllistetään oikein urakalla...
Juu, ei kiitos. Tulen varmasti olemaan omille lapsilleni tueksi ja turvaksi, mutta sen olen heille tähdentänyt, että ketään ei kohdella itsestäänselvyytenä.
Miksi ne pienet lapset pukattaisiin isovanhemmille. Ne viedään, jos siihen on lupa ja on pyydetty ja haluttu. Vuodessa on 52 viikonloppua. Aika hirvittävä ajatuskin, että parina kolmena lauantaina olisi lapsenlapset hoidossa, kyllä siinä melkein elämänhalu katoaa tuollaisessa rääkissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hintikan vanhempien sukupolvi on juurikin sitä ahnetta suurta ikäluokkaa. Saaneet asunnot ilmaiseksi, koulutuksen ilmaiseksi, pysyvät työpaikat suunnilleen sisään kävelemällä, omat lapsensa hoidattaneet omilla vanhemmillaan. Heillä on myös ennätyssuuret eläkkeet, kiitos massa-ahnehdinnan.
He eivät osaa jakaa, koska ovat tottuneet vain ottamaan.
En kyllä pysty tähän samaistumaan millään. Asuntolainoissa oli 15% korot, joten jos se on ilmaiseksi saamista niin just. Koulutus on ollut ihan yhtä ilmaista silloin kuin nyt. Työpaikkoja oli vielä 70-luvulla, mutta suurin osa jäi työttömiksi 90-luvun laman aikaan ja siihen kurjuuteen jäi. Ennen harvemmin hoidettiin lapsia isovanhemmilla. Eläkkeet eivät ole perusduunarilla kovinkaan suuret kun siihen kertymään on osunut vielä työttömyyttä.
Joka sukupolvessa toki on niitä asiansa sössineitä. Tuo on silti ihan fakta. Inflaatio maksoi asuntovelat ja opintovelat, yliopistotutkinnon sai kasaan kahdessa vuodessa, työpaikat olivat pysyviä ja mitä ihmellisimpiä virkoja riitti kaikille pilvinpimein. Ja ne omat äidit oli vielä kotiäitejä ja lapset saattoi olla koko kesänkin mummolassa. Meilläkin isoäiti Pohjanmaalta kävi junalla hakemassa kaikki serkukset eri puolilta Suomea heille. Se oli ihan normi.
Kuulostaa kyllä erittäin harvinaiselta. Lainaa ei edes saanut kuten nykyään saa. Nuorilla on ensiasuntona nykyään omakotitalo, eikös silloin mene hyvin. Jos ensimmäinen asuntolaina on yli 200 000 euroa?
Missäs päin suomea on tyypillistä, että nuorilla (alle 25?)olisi asuntolainat yli 200k?! :D en ole tällaista kuullutkaan, tiedän ainoastaan yhden parin jolla oli 28-vuotiaana noin kallista taloa (rivitaloasunto) ja yhden, jolla oli 30-vuotiaana omakotitalo. Lähipiirini koostuu kuitenkin melko kouluttautuneista ihmisistä ja ei todellakaan ole tyypillistä miltään yli 200k omakotitalot ensiasuntoina. Hyvä jos jonkun pienen rivaripätkän saa kaksvitosena nippa nappa ja sekin on jo aika ihmeellistä. Joillakin harvoilla saattoi olla nuorena joku kerrostaloyksiö tai pieni kaksio, usein nämäkin vanhempien avustamina. Teillä on rikasta porukkaa siellä päin! :D
Ihme kun täällä ei pankki myönnä järin suuria lainojakaan ilman kovia tuloja ja vakkaripaikkaa, mutta teillä on varmaan erilaiset pankitkin ja lait...
Turussa esimerkiksi. Veljeni poika osti vaimoineen omakotitalon 26-vuotiaana. Opiskelut loppu ja töitä molemmilla. Asunnon hinta oli hieman yli 200 000 euroa. Ei mitenkään epänormaalia vaan ihan tavallista. Eihän mitään kunnon perheasuntoa saa halvemmalla hyvältä alueelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei saa arvostella Hintikkaa koska hänen toimittajaystävälaumansa tulee tänne torppaamaan koko ihmettelyn.
Ei korppi korpin silmää noki.
En ole toimittaja enkä tunne Hintikkaa. Ihmettelen vaan tätä että miten empatiakyvyttömiä, katkeroituneita ja lukutaidottomia ihmisiä täällä onkaan. Kun joku uskaltaa kertoa siitä että lapsiarki on mm. rankkaa niin haukutaan pystyy että mitä helvettiä kun ei pärjää ja kehtaa tehdä vielä lisääkin lapsia.
Mutta mikä ihmeen logiikka siinä on, jos kerran myöntää että kahden kanssa on ollut ongelmia ja että ei jaksa. Sitten ängetään 3 lapsi maailmaan, mitenkä se helpottaa tilannetta?
Onkohan maailmassa yhtäkään jolla EI olisi ollut rankkaa sen ensimmäisen lapsen kanssa? Silti monet tekevät toisen. Edelleen välillä on rankkaa mutta hyvin pärjätään. Jotkut tekevät kolmannenkin. Jälleen välilillä on rankkaa mutta hyvin pärjäävät. Vai onko ongelma nimenomaan tuo että uskaltaa sanoa ääneen sen että välillä tosiaan on rankkaa? Tuostahan Hintikka jutussaan juuri puhuukin jos sen verran vaivautuisit lukemaan! Että pitäisi olla jotenkin sellainen asenne, että menee aivan loistavasti ja vaikka välillä tuntuisikin rankalta niin sitä ei saisi missään nimessä sanoa ja sitä pitäisi yrittää piilotella. Ilmeisesti juuri sen pelossa, ettei sitten haaskalauma lennähdä paikalle muistuttamaan tuosta "avautumisesta" kun jälleen menee hyvin ja hankkii jopa lisää lapsia.
Minä minä! Minun lapseni on ollut aina ns. helppo lapsi. Nukkui jo pienenä vauvana täydet yöunet. Kasvanut ja kehittynyt normaalisti. Terve, ei edes mitään allergioita eikä yliherkkyyksiä. On nyt koululainen, paljon kavereita ja yksi ohjattu harrastus (3-4 krt/vko).
Alusta lähtien olen saanut kuulla monelta eri taholta, kuinka vaikeat ajat vielä koittavat. "Odotahan vaan, sitten kun..." tai "kyllä niitä yövalvomisia vielä tulee".
Silti en ole halunnut toista lasta. Ehkä juuri siksi, että kaikki on mennyt niin hyvin. Elämä on erittäin helppoa yhden kouluikäisen kanssa. Toista kertaa tällaista tuuria ei ehkä kävisi, ainakaan en aio ottaa riskiä siitä että elämämme mullistuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuossahan jutussa hän nimenomaan kertoo kuinka umpiuupunut oli... kahden lapsen kanssa, mieskin mukana huushollissa! Tarvittiin kumminkin kaverit ja kauppakassit. Kun ei isovanhemmat auttaneet. Ei hyvää päivää. Ei tämmöisillä eväillä paranisi lapsia tehdä tupaa täyteen, järkikin sen jo sanoo....
Tällaiset artikkelit ja tekstityylit taitaa olla liian vaikeita sinun ymmärryksellesi. Kannattaa pysyä jatkossa niissä valmiiksi pureskelluissa ja jauhetuissa lööppi-jutuissa niin ei tule paha mieli.
Miksi sitä sitten pitää kirjoittaa, jos asia ei pidä paikkaansa. Meillä sitä kutsutaan valehteluksi tai ainakin nyt harhaanjohtamiseksi.
Sinä näytät olevan hukassa, vaikkei kukaan edes yrittänyt harhauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hintikan vanhempien sukupolvi on juurikin sitä ahnetta suurta ikäluokkaa. Saaneet asunnot ilmaiseksi, koulutuksen ilmaiseksi, pysyvät työpaikat suunnilleen sisään kävelemällä, omat lapsensa hoidattaneet omilla vanhemmillaan. Heillä on myös ennätyssuuret eläkkeet, kiitos massa-ahnehdinnan.
He eivät osaa jakaa, koska ovat tottuneet vain ottamaan.
En kyllä pysty tähän samaistumaan millään. Asuntolainoissa oli 15% korot, joten jos se on ilmaiseksi saamista niin just. Koulutus on ollut ihan yhtä ilmaista silloin kuin nyt. Työpaikkoja oli vielä 70-luvulla, mutta suurin osa jäi työttömiksi 90-luvun laman aikaan ja siihen kurjuuteen jäi. Ennen harvemmin hoidettiin lapsia isovanhemmilla. Eläkkeet eivät ole perusduunarilla kovinkaan suuret kun siihen kertymään on osunut vielä työttömyyttä.
Joka sukupolvessa toki on niitä asiansa sössineitä. Tuo on silti ihan fakta. Inflaatio maksoi asuntovelat ja opintovelat, yliopistotutkinnon sai kasaan kahdessa vuodessa, työpaikat olivat pysyviä ja mitä ihmellisimpiä virkoja riitti kaikille pilvinpimein. Ja ne omat äidit oli vielä kotiäitejä ja lapset saattoi olla koko kesänkin mummolassa. Meilläkin isoäiti Pohjanmaalta kävi junalla hakemassa kaikki serkukset eri puolilta Suomea heille. Se oli ihan normi.
Kuulostaa kyllä erittäin harvinaiselta. Lainaa ei edes saanut kuten nykyään saa. Nuorilla on ensiasuntona nykyään omakotitalo, eikös silloin mene hyvin. Jos ensimmäinen asuntolaina on yli 200 000 euroa?
Missäs päin suomea on tyypillistä, että nuorilla (alle 25?)olisi asuntolainat yli 200k?! :D en ole tällaista kuullutkaan, tiedän ainoastaan yhden parin jolla oli 28-vuotiaana noin kallista taloa (rivitaloasunto) ja yhden, jolla oli 30-vuotiaana omakotitalo. Lähipiirini koostuu kuitenkin melko kouluttautuneista ihmisistä ja ei todellakaan ole tyypillistä miltään yli 200k omakotitalot ensiasuntoina. Hyvä jos jonkun pienen rivaripätkän saa kaksvitosena nippa nappa ja sekin on jo aika ihmeellistä. Joillakin harvoilla saattoi olla nuorena joku kerrostaloyksiö tai pieni kaksio, usein nämäkin vanhempien avustamina. Teillä on rikasta porukkaa siellä päin! :D
Ihme kun täällä ei pankki myönnä järin suuria lainojakaan ilman kovia tuloja ja vakkaripaikkaa, mutta teillä on varmaan erilaiset pankitkin ja lait...
No missä ei ole tyypillistä? Pääkaupunkiseudulla ei saa juurikaan halvemmalla asuntoa. Yleensä siinä 25-vuoden paikkeilla koulut on käyty ja työelämä alussa. Toisilla on säästöjä, toisilla takaajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No neuvola oli tarjonnut tukea, mutta eipä ollut töölöläisrouvalle kelvannut.
Ei kelvannut, koska ajatteli, että ei ole niin isossa pulassa, että pitäisi yhteiskunnan apua ottaa vastaan. Siinä on pieni ero "kelpaako" vai nolottaako otttaa vastaan.
En minäkään haluaisi vierasta ihmistä kotiin kokkailemaan.
Pitää olla tosi tarpeessa ennekuin neuvolan kautta ottaa kotiinsa apuja. Ja tulevatko he siivoamaan ja pyykkäämään vai vain istumaan puhdas lapsi sylissä?
Samalla kyttäävät kotia ym. että pitää laittaa kyläilme päälle kotona. Johan sitä pitää ensin jaksaa siivota ennekuin sellaiset kunnan kytät voi päästää kotiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kelpaa laittaa kakaroita maailmaan - yllätys yllätys! - ja sitten syyllistää koko ympäristönsä yhteisöllisyyden puutteesta. Kysyttiinkö edes isovanhemmilta että haluaako ne lisää hoidettavia... Montako sukulaista oli paikalla kun lasta laitettiin alulle?
Voiko joku nyt linkata että missä hän on mistään avautunut ja valittanut? Itse muistan häneltä tästä aiheesta yhden erittäin loistavan kirjoituksen:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/10/marja-hintikka-isovanhemmuus-hu…
Minusta tämä oli ihan erinomaista pohdintaa siitä, miten maailma on muuttunut aivan hurjasti lapsiperheiden ja tukiverkostojen näkökulmasta.Niin on muuttunutkin mummojenkin elämä. Ennen lapset synnytettiin nuorempana ja mummot oli 40-55-vuotiaita kotiäitejä. Naisten työssäkäynti yleistyi 60-70-luvulla ja sekin nuorten naisten keskuudessa, eikä suinkaan mummojen. Eikä siihen aikaan lapsia "hoidettu" vaan he leikkivät keskenään, vanhempien lasten valvoessa ja mummon tehtäväksi jäi lähinnä ruuanlaitto ja petin petaaminen.
Tämän päivän mummoista suurin osa on työelämässä, heillä on vaativa ja alati uudistuva työ, eläkeiän noustessa, oma ja puolison terveys reistailee, molemmalla on vielä iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat, jotka tarvitsevat apua arkisiin askareihin ja siinä sivussa pitäisi hoitaa lastenlapsiaan ja tehdä kotitöitä.
Jos nuoret ja terveet lapsiperheen vanhemmat ovat väsyneitä, niin moni mummo on jo jaksamisen äärirajoilla ja monet sairastuvat stressistä johtuviin sairauksiin, kun aika ei riitä, eikä lepoon ja yöuneen jää aikaa, kun pitäisi revetä joka paikkaan ja syyllistetään, kun voimavarat hiipuvat, eikä mikään apu riitä tai ole tarpeeksi.
Hintikka on 38-vuotias, joten erittäin suurella todennäköisyydellä hänen äitinsä on kyllä yli 60-vuotias ja eläkkeellä.
Mistä ihmeestä joku on saanut päähänsä, että yli 60-vuotiaat olisivat kaikki eläkkeellä...
Koska juuri he ovat sitä suurta ikäluokkaa, joka on kahminut itselleen isot eläkkeet ja myös jäävät eläkkeelle aikaisin. Itse työskentelen akateemisessa ammatissa, eikä täällä ole ketään ollut yli 61-vuotiaana enää töissä. Kaikki sukulaiseni eläköityneet 58-62 -vuotiaina.
Että oikein akateemisella alalla....
Suuret ikäluokat ovat nyt iältään 67-71 vuotiaita.
Ja 61v. ei kuulu suuriin ikäluokkiin, vaan on syntynyt 1955.
Suomessa eläkeikä on 63 vuotta.
Jos sukusi jäsenet ovat päässeet eläkkeelle 58-60 vuotiaina, niin heillä eläkeikä on perustunut ammaattiin esim poliisi, palomies, lennonjohto yms.
Tai sitten he ovat itse maksaneet itselleen vapaaehtoisen eläkevakuutuksen, joka käytetään ennen työeläkettä.
Monet työnantajat maksoivat näitä vapaaehtoisia eläkevakuutuksia työntekijöilleen vielä 80-luvulla. Meidänkin firmassa on näitä vanhempia työntekijöitä, joita on lähivuosina jäänyt tai jäämässä eläkkeelle 58-vuotiaana. Meille nuoremmille ei sitten ole minkäänlaisia etuuksia luvassa ja töitäkin pitäisi varmaan painaa päälle 70-vuotiaaksi.
Joo,nää ei kylläkään kommentoi itse juttua mitenkään vaan huutelevat ketjut täyteen räkänokka,kakara juttujaan,oli aihe mikä vain.
Vai oikeastiko täällä joku väsynyt mummu käy suoltamassa tälläistä?
Lisääntymistä ja pukkaamista...