Miksi se Hintikka tekee lisää lapsia kun ei jaksa hoitaa entisiäkään?
Juuri hiljattain aiheesta avautui ja onnistui syyttämään kaikkia läheisiään siitä ettei nämä hoida hänen lapsia? Onko nyt sitte joku syyllistyneistä suostunu hoitamaan kahta räkänokkaa viikonlopun niin eiko oitis uutta putkeen?
Kommentit (265)
Vierailija kirjoitti:
Räkänokkia ja kakaroita...palstan maailmaa nähneet teini velat kokoontuu.Naurettavaa.
Teinit ei kylläkään edes tiedä kuka hintikka on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hintikan vanhempien sukupolvi on juurikin sitä ahnetta suurta ikäluokkaa. Saaneet asunnot ilmaiseksi, koulutuksen ilmaiseksi, pysyvät työpaikat suunnilleen sisään kävelemällä, omat lapsensa hoidattaneet omilla vanhemmillaan. Heillä on myös ennätyssuuret eläkkeet, kiitos massa-ahnehdinnan.
He eivät osaa jakaa, koska ovat tottuneet vain ottamaan.
En kyllä pysty tähän samaistumaan millään. Asuntolainoissa oli 15% korot, joten jos se on ilmaiseksi saamista niin just. Koulutus on ollut ihan yhtä ilmaista silloin kuin nyt. Työpaikkoja oli vielä 70-luvulla, mutta suurin osa jäi työttömiksi 90-luvun laman aikaan ja siihen kurjuuteen jäi. Ennen harvemmin hoidettiin lapsia isovanhemmilla. Eläkkeet eivät ole perusduunarilla kovinkaan suuret kun siihen kertymään on osunut vielä työttömyyttä.
Joka sukupolvessa toki on niitä asiansa sössineitä. Tuo on silti ihan fakta. Inflaatio maksoi asuntovelat ja opintovelat, yliopistotutkinnon sai kasaan kahdessa vuodessa, työpaikat olivat pysyviä ja mitä ihmellisimpiä virkoja riitti kaikille pilvinpimein. Ja ne omat äidit oli vielä kotiäitejä ja lapset saattoi olla koko kesänkin mummolassa. Meilläkin isoäiti Pohjanmaalta kävi junalla hakemassa kaikki serkukset eri puolilta Suomea heille. Se oli ihan normi.
Kuulostaa kyllä erittäin harvinaiselta. Lainaa ei edes saanut kuten nykyään saa. Nuorilla on ensiasuntona nykyään omakotitalo, eikös silloin mene hyvin. Jos ensimmäinen asuntolaina on yli 200 000 euroa?
Niin, mitä ne ausnnot nykyään maksaa? 200 000 eurolla ei saa kuin yksiön täälläpäin. Hyvä jos senkään. 70-luvulla yksiön hinta keskustassa suhteessa tuloihin oli murto-osa nykyisestä. Veljenikin ostaa paukautti suoraan kaksion keskustasta. Ja "maksoi" sen kymmenessä vuodessa inflaation turvin.
No onhan palkatkin nousseet. Ei asuntojen hintoja voi verrata tuolla tavalla. Oma palkkani oli paljon huonompi 80-luvulla, mitä nyt.
Ai ei voi? Miksei voi? 80-luvulla pankin merkonomi saattoi ostaa omakotitalon Helsingistä ihan ilman perintöjä ja muita ekstrarahoja. Nykyään ei tod ostele.
Eli tuo on ainoa oikea tapa verrata. Tulojen suhde siihen mitä sillä sai silloin ja saa nyt. Johan se on fakta, että tästä eteenpäin sukupolvet on köyhempiä kuin vanhempiensa sukupolvi.
Appiukko monesti muistelee miten oli 70-luvulla halpaa, kun palkka oli 2500mk/kk ja vuokraa maksettiin kaksiosta 250mk/kk, siitä säästi kevyesti vähän pohjakassaa, että sai rakennettua aravalainalla perheelle talon. Laskekaapa kuinka monta prosenttia nyt keskituloinen 2500€/kk tienaava maksaa kaksiosta vuokraa, kun se näillä samoilla kulmilla on n. 700€ helpostikin.. Inflaatio vei lainasta suuren osan silloin ja hekin rakensivat aika pian jo seuraavaan talon!
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei saa arvostella Hintikkaa koska hänen toimittajaystävälaumansa tulee tänne torppaamaan koko ihmettelyn.
Ei korppi korpin silmää noki.
No tässähän sitä nyt on palstaräyhät saaneet sivukaupalla haukkua ja arvostella Marjaa perustuen yhteen kolumniin. Siitä on ihan jokainen omaan elämäänsä katkeroitunut av-mamma tehnyt omia johtopäätöksiään ja tuominnut Marjan huonoksi äidiksi ja avuttomaksi jne.
Sitten taas me, jotka työn tai muun puolesta tunnemme Marjan, tiedämme, että hän on aivan ihana ihminen, ystävä ja äiti, ja jos tässä maassa on perhe, jossa on ja tulee olemaan hyvä kasvaa useammankin lapsen, se on hänen perheensä.
Onnea ja rakkautta Töölöön, ja apua on tarjolla kun sitä tarvitaan!
Vierailija kirjoitti:
Toimittajat kirjoittaa asioista jotka katsoo tärkeäksi.Hyvä aihe ottaa esiin.Koskettaa monia.
Voisiko tuo saatanan maailmanparantaja (älkää tehkö lapsia tähän paskaan maailmaan)
painua vittuun???Sulla ei oikeasti ole mielipidettä YHTÄÄN mihinkään!!!Jauhat vain jokaisen ketjun täyteen tuota samaa paskaa...
Mä kirjoitin äsken tuon että rajut luonnonilmiöt lisääntyy jne. Mutta ikävä kyllä en ole sitä aikasemmin kirjoittanut eli näyttäis siltä että muutkin tajuaa sen. Sen sijaan jos tarkastelleen sun kirjoittamaan kommenttia, ei susta kovin fiksua kuvaa saa. Tää taitaa nyt olla sitä kuuluisaa wt meininkiä.
Kyllä mulla on mielipide, montakin. Suosittelen että sinäkin luet hieman uutisia jotta tajuat tämän maailman tilan, pst iltapäivälehtiä ja seiskaa ei lasketa uutisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Appiukko monesti muistelee miten oli 70-luvulla halpaa, kun palkka oli 2500mk/kk ja vuokraa maksettiin kaksiosta 250mk/kk, siitä säästi kevyesti vähän pohjakassaa, että sai rakennettua aravalainalla perheelle talon. Laskekaapa kuinka monta prosenttia nyt keskituloinen 2500€/kk tienaava maksaa kaksiosta vuokraa, kun se näillä samoilla kulmilla on n. 700€ helpostikin.. Inflaatio vei lainasta suuren osan silloin ja hekin rakensivat aika pian jo seuraavaan talon!
Juuri näin se meni. Veljeni on syntynyt 1950 ja hän maksoi kalliolaiskaksiosta vuokraa 200 markkaa. Koulutus kaksivuotinen merkonomi keskikoulun päälle ja suoraan vakituiseen työpaikkaan ja palkka noin 3500 markkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hintikan vanhempien sukupolvi on juurikin sitä ahnetta suurta ikäluokkaa. Saaneet asunnot ilmaiseksi, koulutuksen ilmaiseksi, pysyvät työpaikat suunnilleen sisään kävelemällä, omat lapsensa hoidattaneet omilla vanhemmillaan. Heillä on myös ennätyssuuret eläkkeet, kiitos massa-ahnehdinnan.
He eivät osaa jakaa, koska ovat tottuneet vain ottamaan.
En kyllä pysty tähän samaistumaan millään. Asuntolainoissa oli 15% korot, joten jos se on ilmaiseksi saamista niin just. Koulutus on ollut ihan yhtä ilmaista silloin kuin nyt. Työpaikkoja oli vielä 70-luvulla, mutta suurin osa jäi työttömiksi 90-luvun laman aikaan ja siihen kurjuuteen jäi. Ennen harvemmin hoidettiin lapsia isovanhemmilla. Eläkkeet eivät ole perusduunarilla kovinkaan suuret kun siihen kertymään on osunut vielä työttömyyttä.
Joka sukupolvessa toki on niitä asiansa sössineitä. Tuo on silti ihan fakta. Inflaatio maksoi asuntovelat ja opintovelat, yliopistotutkinnon sai kasaan kahdessa vuodessa, työpaikat olivat pysyviä ja mitä ihmellisimpiä virkoja riitti kaikille pilvinpimein. Ja ne omat äidit oli vielä kotiäitejä ja lapset saattoi olla koko kesänkin mummolassa. Meilläkin isoäiti Pohjanmaalta kävi junalla hakemassa kaikki serkukset eri puolilta Suomea heille. Se oli ihan normi.
Kuulostaa kyllä erittäin harvinaiselta. Lainaa ei edes saanut kuten nykyään saa. Nuorilla on ensiasuntona nykyään omakotitalo, eikös silloin mene hyvin. Jos ensimmäinen asuntolaina on yli 200 000 euroa?
Niin, mitä ne ausnnot nykyään maksaa? 200 000 eurolla ei saa kuin yksiön täälläpäin. Hyvä jos senkään. 70-luvulla yksiön hinta keskustassa suhteessa tuloihin oli murto-osa nykyisestä. Veljenikin ostaa paukautti suoraan kaksion keskustasta. Ja "maksoi" sen kymmenessä vuodessa inflaation turvin.
No onhan palkatkin nousseet. Ei asuntojen hintoja voi verrata tuolla tavalla. Oma palkkani oli paljon huonompi 80-luvulla, mitä nyt.
Ai ei voi? Miksei voi? 80-luvulla pankin merkonomi saattoi ostaa omakotitalon Helsingistä ihan ilman perintöjä ja muita ekstrarahoja. Nykyään ei tod ostele.
Eli tuo on ainoa oikea tapa verrata. Tulojen suhde siihen mitä sillä sai silloin ja saa nyt. Johan se on fakta, että tästä eteenpäin sukupolvet on köyhempiä kuin vanhempiensa sukupolvi.
Siis sinä et ilmeisesti ole ollut töissä vielä 80-luvulla. Voin kertoa, että lainan saanti oli lähes mahdotonta. Laina-aika oli otettava lyhyeksi, sillä korot olivat 15% luokkaa. Siitä voit laskea kuinka paljon enemmän asunnosta maksettiin todellisuudessa myyntihinnan lisäksi. Kaikki rahat menivät konkreettisesti lainaan. Ollaan vaihdettu asunto 5 vuotta sitten ja nyt lainan sai helposti lähes nollakorolla. Nyt rahaa jää huimasti vielä lainanmaksun jälkeen käyttöön, mitä ei ollut 80-luvulla.
Kun toinen lapseni syntyi ensimmäisen ollessa vain vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen, olin uuden edessä. Vauva kärsi refluksista ja huusi yöt läpeensä, voimakastemperamenttinen esikoinen starttaili uhmaikää. Elettiin tammikuuta ja sydäntalvea. Ensimmäisen lapsen jälkeen tupa oli täynnä kyläileviä sukulaisia ja ystäviä, toisen jälkeen ei niinkään. Kun mieheni palasi töihin kolmen viikon isyysvapaan jälkeen, tunsin olevani loputtoman yksin. Vaikka hän riensi duunit tehtyään heti kotiin auttamaan, päivät tuntuivat vaikeilta.
Synnytyksestä palautuvana ja öisin tunnin välein heräilevänä tuoreena kahden lapsen äitinä olisin tarvinnut apua. Monena aamuna tuntui, että pelkkä ulos pääseminen oli ylitsepääsemätön haaste. Neuvolassakin huolestuttiin, kun “arjen voimavarat” -lomakkeeni näytti punaista. Minulle tarjottiin kunnallista kotiapua, johon on oikeutettu jokainen lapsiperhe. En suostunut. Minäkö, pärjääjä? Ei sellainen apu ole tarkoitettu minun kaltaisilleni!
Jatkoin arjen pyöritystä hampaat irvessä ja kyynel silmässä, vaikka meinasin välillä pyörtyä kesken kauppareissun. Tunnetilani muistutti hylkäämiskokemusta, jossa kelpaan vain pärjäävänä ja onnistuvana. Kun olen oikeasti romuna, minusta ei välitä kukaan. Onneksi oli puoliso. Voin vain kuvitella, kuinka kauhealta yksinhuoltajasta tuntuu vastaavassa tilanteessa.
Nyt uskallan jo tunnustaa: olin välillä niin uupunut, että luulin romahtavani. Siinä tilanteessa mikään ei olisi tuntunut paremmalta kuin rauhoittavia sanoja lausuva mummo tai vaari, joka olisi tuonut ruokaa ja ottanut lapset hetkeksi syliinsä. Todennut, että kaikki järjestyy. Kammottavassa väsymyksessäni en kuitenkaan osannut pyytää apua keneltäkään, vaikka olisin sitä kipeästi tarvinnut. Oma vikani, siis.
Lopulta vaikean vaiheen läpi minut tsemppasivat puolisoni lisäksi vanhat luottoystäväni, jotka toivat ovelle ruokakasseja noroviruksen yllättäessä. Tukea tarjosivat myös uudet vertaistoverit äiti-vauva -ryhmässä, jonne onneksi satuin eksymään.
Nyt, valvomisen täyteisen vauvavuoden jälkeen kaikki tuntuu helpommalta. Elämä voittaa ja minä selviän! Pahimpina hetkinä en kuitenkaan voinut mitään katkerille ajatuksille jotka kumpusivat mieleeni, kun seurasin vierestä ystäviä, joille tuotiin rotinoita päivittäin ja joiden esikoista tarjouduttiin ottamaan yökylään, kun vauvan kanssa oli haasteita. Mummukateus iski, pahemman kerran.
Olen nimittäin sitä mieltä, että vanha viisaus, jonka mukaan lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä, pitää edelleen paikkansa. Joku totesi minullekin, että “itsepä kaksi lasta halusit, itse ne hoidat”. Niinhän minä hoidankin - ei kai kukaan oleta, että joku muu hoitaa omat lapset. Mutta lapsille rakastava yhteisö ympärillä on parasta mitä voi olla!
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/10/marja-hintikka-isovanhemmuus-hu…
Vierailija kirjoitti:
Nyt satelee taas alapeukkuja, kuten joka kerta kun tämän täällä(kin) sanoo. Mutta yleensä kahden pojan/tytön jälkeen yritetään vielä saada sitä toista sukupuolta. Ja kun ei taaskaan "onnistu" niin sitten jätetään lapsiluku kolmeen. Tietenkin joo "sää oot aina halunnutkin kolme lasta", kyllä, tämän olen kuullut jo x miljoonaa kertaa :)
Tämä on täyttä paskaa. Ärsytti aivan suunnattomasti kolmannen lapsen syntymän jälkeen,kun ihmiset sanoivat että nyt te voitte lopettaa kun teillä on molempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä että lisääntyy. Tuskin saavat lapset huonoimmat mahdolliset lähtökohdat.
Suomeen tarvitaan lapsia.
Ei. Huono homma että tuollainen elämänhallintaongelmainen lisääntyy. Suomi saattaa lapsia tarvitakin, mutta maailma ei kaipaa enempää lapsia - tällä pallolla on 4 miljardia ihmistä liikaa.
"Elämänhallintaongelmainen" :D:D:D Salli mun nauraa :D Käy töissä ja hyvin tuntuu muutenkin pyyhkivän. Mutta tuntekaa nyt mammat toki sitä ylemmyydentuntoa kun joku uskaltaa sanoa ääneen että lapsiarki on joskus rankkaakin. Itse kun vain ajattelette sitä hiljaa mielessänne ja ulospäin kerrotte kaiken olevan mitä loistavimmin. On ilmeisesti niin harvinaista herkkua teille, että nauttikaa nyt.
Ainakin sen koti on kuin kaatopaikka ja todellakin viestii elämänhallintaongelmista.
Tämänkin olet vissiin päätellyt siitä yhdestä jotain juttua varten otetusta (ja lavastetusta) kuvasta? ;) Mutta kuten sanoin: jos kerran persettänne hyväilee tämä ajatus Hintikan täysin kaaottisesta elämänhallintaongelmasta yhdistettynä kolmanteen lapseen, niin antakaa toki mennä.
En seuraa hänen juttujaan, mutta useasti avautuu siivousongelmista. Eikä ne kuvat olleet kyllä lavastettuja. Ne oli syntyneet kahden kädettömän vanhemman käsissä pidemmän ajan kuluessa. Kaapin ovien tahmeuskin kieli siitä...
Ei jeesus :) Siis ihan oikeasti kuvittelette, että ammattilaiskuvausryhmä ei osaa tehdä kodista aidosti sotkuisen näköistä?
Miten te kuvittelette että nykyään voidaan kuvata vaikka 70-luvulle sijoittuvia sarjoja? Matkustetaan aikakoneella, koska eihän se muuten ole mahdollista saada aidon näköistä jälkeä? Jonkun sotkun ja tahman tekeminen kun on vielä aika paljon helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nuo Hintikan lausumat ovat aina tosi kärjistettyjä, se on osa hänen tyyliään. Mutta täytyy sanoa että vaikka itse ohjelmasta pidän (esim. imetys&alkoholi -jakso oli loistava), niin isovanhemmuudesta en ole yhtään samaa mieltä.
Hintikkahan kommentoi että isovanhemmuus on hukassa ja kadehtii mm. sellaisia joilla isovanhemmat asuvat lähellä, ovat läsnä, kuljettavat lasta muskareissa. Kyllähän se vanhemman tehtävä on siellä muskarissa lapsensa kuljettaa ja ulkomaanreissut hoitaa. Toki isovanhemmista on monissa perheissä iso apu, mutta luulenpa että tuossakin on sellainen tilanne ettei edes osaa ajatella kuinka monessa perheessä ne isovanhemmat eivät ole se ensisijainen apu lastenhoitoon mitä vanhemmat haluaisivat. Aika monien jo kuusikymppisilläkin vanhemmilla saattaa olla kunnon puolesta vaikeuksia pysyä pikkutaaperon perässä tai vanhempien kasvatusneuvoja ei noudateta.
Täälläkin palstalla on ollut satoja aloituksia kuinka isovanhemmat suosivat yhtä lasta, jättävät välittämättä vanhempien hoito-ohjeista, loukkaantuvat kun eivät saa lasta usein hoitoon, haluaisivat hoitaa jo vauvasta lähtien vaikka tarvetta ei ole. Kerran joku jopa kirjoitti kuinka mummo oli vienyt mitään sanomatta vauvan kylille näytille, kun vanhemmat olivat olleet sisällä ja mummo vauvaa nukuttamassa ulkona.. Siinä jos jossain on isovanhemmuus hukassa, eikä suinkaan siinä ettei pikkutaaperoita viedä Kanarialle lomalle jotta vanhemmat saavat omaa aikaa..
Ei hän minusta tuolla "isovanhemmuus hukassa" viitannut niinkään tuohon että isovanhempien pitäisi kuljettaa lapsia muskareissa ym. Hän puhui tuosta, että herkästi vanhemmat ihmiset arvostelevat nykyvanhempia siitä että heillä on vanhemmuus hukassa. Maailma on nykyään hyvin erilainen kuin silloin kun nykyisovanhemmat ovat itse olleet vanhempia. Silloin oli hyvin tavallista, että isovanhemmat osallistuivat aivan eritavalla lasten hoitamiseen ja perheen arkeen. Nykyisovanhempien ei tarvitse hoitaa lapsenlapsia jos eivät halua, mutta ei myöskään tarvitse arvostella nykyvanhempia koska kyllä nykyvanhemmat ovat monessa mielessä nyt enemmän yksin kuin isovanhemmat itse aikoinaan.
Ja kun nykyisovanhemmat olivat lapsia, oli varsin tavallista, että mummo ja pappa asuivat samassa taloudessa lapsensa ja tämän perheen kanssa. Oli helppo hoitaa lapsenlapsia ja osallistua perheen arkeen. Vastavuoroisesti dementikkomummoa ei tungettu vanhainkotiin, vaan lapset hoitivat hänet kotona.
Moniko noin 30v vanhempien perhe suostuisi siihen, että toisen vanhemmat asuvat samassa, käyttävät samaa keittiötä, istuvat olohuoneessa katsomassa televisiota ja siinä sivussa hoitavat lapsenlapset ja vievät näitä muskariin? Perhe ei olisi yksin, mutta eipä olisi yksityisyyttäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kuitenkin, että tehdään monta lasta vaikka on rankkaa. Arvostan.
Arvostat ihmistä joka synnyttää tälläiseen maailmaan lapsia? Maapallo kärsii, rajut luonnonilmiöt lisääntyy että ylimääräisestä populaatiosta päästäisiin eroon.. 50v. päästä asiat ei ole näin hyvin.
Suomalaisia on liian vähän, kehitysmaalaisia on liian paljon. Meillä on täällä oikein hyvät olosuhteet. Ei ole luonnonkatastrofeja, puhdasta vettä riittää ja ruokaakin saamme tuotettua oman kansan tarpeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hintikan vanhempien sukupolvi on juurikin sitä ahnetta suurta ikäluokkaa. Saaneet asunnot ilmaiseksi, koulutuksen ilmaiseksi, pysyvät työpaikat suunnilleen sisään kävelemällä, omat lapsensa hoidattaneet omilla vanhemmillaan. Heillä on myös ennätyssuuret eläkkeet, kiitos massa-ahnehdinnan.
He eivät osaa jakaa, koska ovat tottuneet vain ottamaan.
En kyllä pysty tähän samaistumaan millään. Asuntolainoissa oli 15% korot, joten jos se on ilmaiseksi saamista niin just. Koulutus on ollut ihan yhtä ilmaista silloin kuin nyt. Työpaikkoja oli vielä 70-luvulla, mutta suurin osa jäi työttömiksi 90-luvun laman aikaan ja siihen kurjuuteen jäi. Ennen harvemmin hoidettiin lapsia isovanhemmilla. Eläkkeet eivät ole perusduunarilla kovinkaan suuret kun siihen kertymään on osunut vielä työttömyyttä.
Joka sukupolvessa toki on niitä asiansa sössineitä. Tuo on silti ihan fakta. Inflaatio maksoi asuntovelat ja opintovelat, yliopistotutkinnon sai kasaan kahdessa vuodessa, työpaikat olivat pysyviä ja mitä ihmellisimpiä virkoja riitti kaikille pilvinpimein. Ja ne omat äidit oli vielä kotiäitejä ja lapset saattoi olla koko kesänkin mummolassa. Meilläkin isoäiti Pohjanmaalta kävi junalla hakemassa kaikki serkukset eri puolilta Suomea heille. Se oli ihan normi.
Kuulostaa kyllä erittäin harvinaiselta. Lainaa ei edes saanut kuten nykyään saa. Nuorilla on ensiasuntona nykyään omakotitalo, eikös silloin mene hyvin. Jos ensimmäinen asuntolaina on yli 200 000 euroa?
Niin, mitä ne ausnnot nykyään maksaa? 200 000 eurolla ei saa kuin yksiön täälläpäin. Hyvä jos senkään. 70-luvulla yksiön hinta keskustassa suhteessa tuloihin oli murto-osa nykyisestä. Veljenikin ostaa paukautti suoraan kaksion keskustasta. Ja "maksoi" sen kymmenessä vuodessa inflaation turvin.
No onhan palkatkin nousseet. Ei asuntojen hintoja voi verrata tuolla tavalla. Oma palkkani oli paljon huonompi 80-luvulla, mitä nyt.
Ai ei voi? Miksei voi? 80-luvulla pankin merkonomi saattoi ostaa omakotitalon Helsingistä ihan ilman perintöjä ja muita ekstrarahoja. Nykyään ei tod ostele.
Eli tuo on ainoa oikea tapa verrata. Tulojen suhde siihen mitä sillä sai silloin ja saa nyt. Johan se on fakta, että tästä eteenpäin sukupolvet on köyhempiä kuin vanhempiensa sukupolvi.
Siis sinä et ilmeisesti ole ollut töissä vielä 80-luvulla. Voin kertoa, että lainan saanti oli lähes mahdotonta. Laina-aika oli otettava lyhyeksi, sillä korot olivat 15% luokkaa. Siitä voit laskea kuinka paljon enemmän asunnosta maksettiin todellisuudessa myyntihinnan lisäksi. Kaikki rahat menivät konkreettisesti lainaan. Ollaan vaihdettu asunto 5 vuotta sitten ja nyt lainan sai helposti lähes nollakorolla. Nyt rahaa jää huimasti vielä lainanmaksun jälkeen käyttöön, mitä ei ollut 80-luvulla.
Olen ollut työelämässä vuodesta 1979. Ja sain suoraan vakituisen työpaikan, vaikkei edes yo-papereita vielä ollut. Ei minulla ikinä ole kaikki rahat menneet lainaan. Ensimmäisen asuntoni ostin 1984 ja velaton asunto (150-neliöinen rantarivari Helsingissä) meillä oli 1998.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä että lisääntyy. Tuskin saavat lapset huonoimmat mahdolliset lähtökohdat.
Suomeen tarvitaan lapsia.
Ei. Huono homma että tuollainen elämänhallintaongelmainen lisääntyy. Suomi saattaa lapsia tarvitakin, mutta maailma ei kaipaa enempää lapsia - tällä pallolla on 4 miljardia ihmistä liikaa.
"Elämänhallintaongelmainen" :D:D:D Salli mun nauraa :D Käy töissä ja hyvin tuntuu muutenkin pyyhkivän. Mutta tuntekaa nyt mammat toki sitä ylemmyydentuntoa kun joku uskaltaa sanoa ääneen että lapsiarki on joskus rankkaakin. Itse kun vain ajattelette sitä hiljaa mielessänne ja ulospäin kerrotte kaiken olevan mitä loistavimmin. On ilmeisesti niin harvinaista herkkua teille, että nauttikaa nyt.
Ainakin sen koti on kuin kaatopaikka ja todellakin viestii elämänhallintaongelmista.
Tämänkin olet vissiin päätellyt siitä yhdestä jotain juttua varten otetusta (ja lavastetusta) kuvasta? ;) Mutta kuten sanoin: jos kerran persettänne hyväilee tämä ajatus Hintikan täysin kaaottisesta elämänhallintaongelmasta yhdistettynä kolmanteen lapseen, niin antakaa toki mennä.
En seuraa hänen juttujaan, mutta useasti avautuu siivousongelmista. Eikä ne kuvat olleet kyllä lavastettuja. Ne oli syntyneet kahden kädettömän vanhemman käsissä pidemmän ajan kuluessa. Kaapin ovien tahmeuskin kieli siitä...
Ei jeesus :) Siis ihan oikeasti kuvittelette, että ammattilaiskuvausryhmä ei osaa tehdä kodista aidosti sotkuisen näköistä?
Miten te kuvittelette että nykyään voidaan kuvata vaikka 70-luvulle sijoittuvia sarjoja? Matkustetaan aikakoneella, koska eihän se muuten ole mahdollista saada aidon näköistä jälkeä? Jonkun sotkun ja tahman tekeminen kun on vielä aika paljon helpompaa.
Se Hintikka-show ei ole mikään draamasarja, eikä ne kuvat olleet kulisseista, kuten esim 70-luvun sarjan kuvat olisivat.
t. tv-työssä oleva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hintikan vanhempien sukupolvi on juurikin sitä ahnetta suurta ikäluokkaa. Saaneet asunnot ilmaiseksi, koulutuksen ilmaiseksi, pysyvät työpaikat suunnilleen sisään kävelemällä, omat lapsensa hoidattaneet omilla vanhemmillaan. Heillä on myös ennätyssuuret eläkkeet, kiitos massa-ahnehdinnan.
He eivät osaa jakaa, koska ovat tottuneet vain ottamaan.
En kyllä pysty tähän samaistumaan millään. Asuntolainoissa oli 15% korot, joten jos se on ilmaiseksi saamista niin just. Koulutus on ollut ihan yhtä ilmaista silloin kuin nyt. Työpaikkoja oli vielä 70-luvulla, mutta suurin osa jäi työttömiksi 90-luvun laman aikaan ja siihen kurjuuteen jäi. Ennen harvemmin hoidettiin lapsia isovanhemmilla. Eläkkeet eivät ole perusduunarilla kovinkaan suuret kun siihen kertymään on osunut vielä työttömyyttä.
Joka sukupolvessa toki on niitä asiansa sössineitä. Tuo on silti ihan fakta. Inflaatio maksoi asuntovelat ja opintovelat, yliopistotutkinnon sai kasaan kahdessa vuodessa, työpaikat olivat pysyviä ja mitä ihmellisimpiä virkoja riitti kaikille pilvinpimein. Ja ne omat äidit oli vielä kotiäitejä ja lapset saattoi olla koko kesänkin mummolassa. Meilläkin isoäiti Pohjanmaalta kävi junalla hakemassa kaikki serkukset eri puolilta Suomea heille. Se oli ihan normi.
Kuulostaa kyllä erittäin harvinaiselta. Lainaa ei edes saanut kuten nykyään saa. Nuorilla on ensiasuntona nykyään omakotitalo, eikös silloin mene hyvin. Jos ensimmäinen asuntolaina on yli 200 000 euroa?
Niin, mitä ne ausnnot nykyään maksaa? 200 000 eurolla ei saa kuin yksiön täälläpäin. Hyvä jos senkään. 70-luvulla yksiön hinta keskustassa suhteessa tuloihin oli murto-osa nykyisestä. Veljenikin ostaa paukautti suoraan kaksion keskustasta. Ja "maksoi" sen kymmenessä vuodessa inflaation turvin.
No onhan palkatkin nousseet. Ei asuntojen hintoja voi verrata tuolla tavalla. Oma palkkani oli paljon huonompi 80-luvulla, mitä nyt.
Ai ei voi? Miksei voi? 80-luvulla pankin merkonomi saattoi ostaa omakotitalon Helsingistä ihan ilman perintöjä ja muita ekstrarahoja. Nykyään ei tod ostele.
Eli tuo on ainoa oikea tapa verrata. Tulojen suhde siihen mitä sillä sai silloin ja saa nyt. Johan se on fakta, että tästä eteenpäin sukupolvet on köyhempiä kuin vanhempiensa sukupolvi.
Siis sinä et ilmeisesti ole ollut töissä vielä 80-luvulla. Voin kertoa, että lainan saanti oli lähes mahdotonta. Laina-aika oli otettava lyhyeksi, sillä korot olivat 15% luokkaa. Siitä voit laskea kuinka paljon enemmän asunnosta maksettiin todellisuudessa myyntihinnan lisäksi. Kaikki rahat menivät konkreettisesti lainaan. Ollaan vaihdettu asunto 5 vuotta sitten ja nyt lainan sai helposti lähes nollakorolla. Nyt rahaa jää huimasti vielä lainanmaksun jälkeen käyttöön, mitä ei ollut 80-luvulla.
Olen ollut työelämässä vuodesta 1979. Ja sain suoraan vakituisen työpaikan, vaikkei edes yo-papereita vielä ollut. Ei minulla ikinä ole kaikki rahat menneet lainaan. Ensimmäisen asuntoni ostin 1984 ja velaton asunto (150-neliöinen rantarivari Helsingissä) meillä oli 1998.
Lucky for you =)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hintikan vanhempien sukupolvi on juurikin sitä ahnetta suurta ikäluokkaa. Saaneet asunnot ilmaiseksi, koulutuksen ilmaiseksi, pysyvät työpaikat suunnilleen sisään kävelemällä, omat lapsensa hoidattaneet omilla vanhemmillaan. Heillä on myös ennätyssuuret eläkkeet, kiitos massa-ahnehdinnan.
He eivät osaa jakaa, koska ovat tottuneet vain ottamaan.
En kyllä pysty tähän samaistumaan millään. Asuntolainoissa oli 15% korot, joten jos se on ilmaiseksi saamista niin just. Koulutus on ollut ihan yhtä ilmaista silloin kuin nyt. Työpaikkoja oli vielä 70-luvulla, mutta suurin osa jäi työttömiksi 90-luvun laman aikaan ja siihen kurjuuteen jäi. Ennen harvemmin hoidettiin lapsia isovanhemmilla. Eläkkeet eivät ole perusduunarilla kovinkaan suuret kun siihen kertymään on osunut vielä työttömyyttä.
Joka sukupolvessa toki on niitä asiansa sössineitä. Tuo on silti ihan fakta. Inflaatio maksoi asuntovelat ja opintovelat, yliopistotutkinnon sai kasaan kahdessa vuodessa, työpaikat olivat pysyviä ja mitä ihmellisimpiä virkoja riitti kaikille pilvinpimein. Ja ne omat äidit oli vielä kotiäitejä ja lapset saattoi olla koko kesänkin mummolassa. Meilläkin isoäiti Pohjanmaalta kävi junalla hakemassa kaikki serkukset eri puolilta Suomea heille. Se oli ihan normi.
Kuulostaa kyllä erittäin harvinaiselta. Lainaa ei edes saanut kuten nykyään saa. Nuorilla on ensiasuntona nykyään omakotitalo, eikös silloin mene hyvin. Jos ensimmäinen asuntolaina on yli 200 000 euroa?
Niin, mitä ne ausnnot nykyään maksaa? 200 000 eurolla ei saa kuin yksiön täälläpäin. Hyvä jos senkään. 70-luvulla yksiön hinta keskustassa suhteessa tuloihin oli murto-osa nykyisestä. Veljenikin ostaa paukautti suoraan kaksion keskustasta. Ja "maksoi" sen kymmenessä vuodessa inflaation turvin.
No onhan palkatkin nousseet. Ei asuntojen hintoja voi verrata tuolla tavalla. Oma palkkani oli paljon huonompi 80-luvulla, mitä nyt.
Ai ei voi? Miksei voi? 80-luvulla pankin merkonomi saattoi ostaa omakotitalon Helsingistä ihan ilman perintöjä ja muita ekstrarahoja. Nykyään ei tod ostele.
Eli tuo on ainoa oikea tapa verrata. Tulojen suhde siihen mitä sillä sai silloin ja saa nyt. Johan se on fakta, että tästä eteenpäin sukupolvet on köyhempiä kuin vanhempiensa sukupolvi.
80-luvulla pankin merkonomi ei käynyt talvella Thaimaassa, syyslomalla Kanarialla ja kesällä Kreikassa eikä piipahtanut Prahaan ja Barcelonaan viikonloppulomilla. Matkustelu on yksi syy siihen, miksi nykyperhe kokee olevansa köyhä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hintikan vanhempien sukupolvi on juurikin sitä ahnetta suurta ikäluokkaa. Saaneet asunnot ilmaiseksi, koulutuksen ilmaiseksi, pysyvät työpaikat suunnilleen sisään kävelemällä, omat lapsensa hoidattaneet omilla vanhemmillaan. Heillä on myös ennätyssuuret eläkkeet, kiitos massa-ahnehdinnan.
He eivät osaa jakaa, koska ovat tottuneet vain ottamaan.
En kyllä pysty tähän samaistumaan millään. Asuntolainoissa oli 15% korot, joten jos se on ilmaiseksi saamista niin just. Koulutus on ollut ihan yhtä ilmaista silloin kuin nyt. Työpaikkoja oli vielä 70-luvulla, mutta suurin osa jäi työttömiksi 90-luvun laman aikaan ja siihen kurjuuteen jäi. Ennen harvemmin hoidettiin lapsia isovanhemmilla. Eläkkeet eivät ole perusduunarilla kovinkaan suuret kun siihen kertymään on osunut vielä työttömyyttä.
Joka sukupolvessa toki on niitä asiansa sössineitä. Tuo on silti ihan fakta. Inflaatio maksoi asuntovelat ja opintovelat, yliopistotutkinnon sai kasaan kahdessa vuodessa, työpaikat olivat pysyviä ja mitä ihmellisimpiä virkoja riitti kaikille pilvinpimein. Ja ne omat äidit oli vielä kotiäitejä ja lapset saattoi olla koko kesänkin mummolassa. Meilläkin isoäiti Pohjanmaalta kävi junalla hakemassa kaikki serkukset eri puolilta Suomea heille. Se oli ihan normi.
Kuulostaa kyllä erittäin harvinaiselta. Lainaa ei edes saanut kuten nykyään saa. Nuorilla on ensiasuntona nykyään omakotitalo, eikös silloin mene hyvin. Jos ensimmäinen asuntolaina on yli 200 000 euroa?
Niin, mitä ne ausnnot nykyään maksaa? 200 000 eurolla ei saa kuin yksiön täälläpäin. Hyvä jos senkään. 70-luvulla yksiön hinta keskustassa suhteessa tuloihin oli murto-osa nykyisestä. Veljenikin ostaa paukautti suoraan kaksion keskustasta. Ja "maksoi" sen kymmenessä vuodessa inflaation turvin.
No onhan palkatkin nousseet. Ei asuntojen hintoja voi verrata tuolla tavalla. Oma palkkani oli paljon huonompi 80-luvulla, mitä nyt.
Ai ei voi? Miksei voi? 80-luvulla pankin merkonomi saattoi ostaa omakotitalon Helsingistä ihan ilman perintöjä ja muita ekstrarahoja. Nykyään ei tod ostele.
Eli tuo on ainoa oikea tapa verrata. Tulojen suhde siihen mitä sillä sai silloin ja saa nyt. Johan se on fakta, että tästä eteenpäin sukupolvet on köyhempiä kuin vanhempiensa sukupolvi.
80-luvulla pankin merkonomi ei käynyt talvella Thaimaassa, syyslomalla Kanarialla ja kesällä Kreikassa eikä piipahtanut Prahaan ja Barcelonaan viikonloppulomilla. Matkustelu on yksi syy siihen, miksi nykyperhe kokee olevansa köyhä.
Ei, hän oli ollut kaksi vuotta töissä Saksassa ja todellakin matkaili joka vuosi ainakin kerran Kreikkaan ja talvilomalla Kanarialle. Thaimaahan ei silloin tehty matkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hintikan vanhempien sukupolvi on juurikin sitä ahnetta suurta ikäluokkaa. Saaneet asunnot ilmaiseksi, koulutuksen ilmaiseksi, pysyvät työpaikat suunnilleen sisään kävelemällä, omat lapsensa hoidattaneet omilla vanhemmillaan. Heillä on myös ennätyssuuret eläkkeet, kiitos massa-ahnehdinnan.
He eivät osaa jakaa, koska ovat tottuneet vain ottamaan.
En kyllä pysty tähän samaistumaan millään. Asuntolainoissa oli 15% korot, joten jos se on ilmaiseksi saamista niin just. Koulutus on ollut ihan yhtä ilmaista silloin kuin nyt. Työpaikkoja oli vielä 70-luvulla, mutta suurin osa jäi työttömiksi 90-luvun laman aikaan ja siihen kurjuuteen jäi. Ennen harvemmin hoidettiin lapsia isovanhemmilla. Eläkkeet eivät ole perusduunarilla kovinkaan suuret kun siihen kertymään on osunut vielä työttömyyttä.
Joka sukupolvessa toki on niitä asiansa sössineitä. Tuo on silti ihan fakta. Inflaatio maksoi asuntovelat ja opintovelat, yliopistotutkinnon sai kasaan kahdessa vuodessa, työpaikat olivat pysyviä ja mitä ihmellisimpiä virkoja riitti kaikille pilvinpimein. Ja ne omat äidit oli vielä kotiäitejä ja lapset saattoi olla koko kesänkin mummolassa. Meilläkin isoäiti Pohjanmaalta kävi junalla hakemassa kaikki serkukset eri puolilta Suomea heille. Se oli ihan normi.
Kuulostaa kyllä erittäin harvinaiselta. Lainaa ei edes saanut kuten nykyään saa. Nuorilla on ensiasuntona nykyään omakotitalo, eikös silloin mene hyvin. Jos ensimmäinen asuntolaina on yli 200 000 euroa?
Niin, mitä ne ausnnot nykyään maksaa? 200 000 eurolla ei saa kuin yksiön täälläpäin. Hyvä jos senkään. 70-luvulla yksiön hinta keskustassa suhteessa tuloihin oli murto-osa nykyisestä. Veljenikin ostaa paukautti suoraan kaksion keskustasta. Ja "maksoi" sen kymmenessä vuodessa inflaation turvin.
No onhan palkatkin nousseet. Ei asuntojen hintoja voi verrata tuolla tavalla. Oma palkkani oli paljon huonompi 80-luvulla, mitä nyt.
Ai ei voi? Miksei voi? 80-luvulla pankin merkonomi saattoi ostaa omakotitalon Helsingistä ihan ilman perintöjä ja muita ekstrarahoja. Nykyään ei tod ostele.
Eli tuo on ainoa oikea tapa verrata. Tulojen suhde siihen mitä sillä sai silloin ja saa nyt. Johan se on fakta, että tästä eteenpäin sukupolvet on köyhempiä kuin vanhempiensa sukupolvi.
Siis sinä et ilmeisesti ole ollut töissä vielä 80-luvulla. Voin kertoa, että lainan saanti oli lähes mahdotonta. Laina-aika oli otettava lyhyeksi, sillä korot olivat 15% luokkaa. Siitä voit laskea kuinka paljon enemmän asunnosta maksettiin todellisuudessa myyntihinnan lisäksi. Kaikki rahat menivät konkreettisesti lainaan. Ollaan vaihdettu asunto 5 vuotta sitten ja nyt lainan sai helposti lähes nollakorolla. Nyt rahaa jää huimasti vielä lainanmaksun jälkeen käyttöön, mitä ei ollut 80-luvulla.
Olen ollut työelämässä vuodesta 1979. Ja sain suoraan vakituisen työpaikan, vaikkei edes yo-papereita vielä ollut. Ei minulla ikinä ole kaikki rahat menneet lainaan. Ensimmäisen asuntoni ostin 1984 ja velaton asunto (150-neliöinen rantarivari Helsingissä) meillä oli 1998.
Tai olisko ollut vanhempasi... Onhan tossa lähes 15 vuoden laina-aika, joka on nykyäänkin tavallisin laina-aika. Silloin vaan korot olivat aika hurjat, joten laskes miten paljon asunto todellisuudessa maksoikaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kelpaa laittaa kakaroita maailmaan - yllätys yllätys! - ja sitten syyllistää koko ympäristönsä yhteisöllisyyden puutteesta. Kysyttiinkö edes isovanhemmilta että haluaako ne lisää hoidettavia... Montako sukulaista oli paikalla kun lasta laitettiin alulle?
Voiko joku nyt linkata että missä hän on mistään avautunut ja valittanut? Itse muistan häneltä tästä aiheesta yhden erittäin loistavan kirjoituksen:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/10/marja-hintikka-isovanhemmuus-hu…
Minusta tämä oli ihan erinomaista pohdintaa siitä, miten maailma on muuttunut aivan hurjasti lapsiperheiden ja tukiverkostojen näkökulmasta.Niin on muuttunutkin mummojenkin elämä. Ennen lapset synnytettiin nuorempana ja mummot oli 40-55-vuotiaita kotiäitejä. Naisten työssäkäynti yleistyi 60-70-luvulla ja sekin nuorten naisten keskuudessa, eikä suinkaan mummojen. Eikä siihen aikaan lapsia "hoidettu" vaan he leikkivät keskenään, vanhempien lasten valvoessa ja mummon tehtäväksi jäi lähinnä ruuanlaitto ja petin petaaminen.
Tämän päivän mummoista suurin osa on työelämässä, heillä on vaativa ja alati uudistuva työ, eläkeiän noustessa, oma ja puolison terveys reistailee, molemmalla on vielä iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat, jotka tarvitsevat apua arkisiin askareihin ja siinä sivussa pitäisi hoitaa lastenlapsiaan ja tehdä kotitöitä.
Jos nuoret ja terveet lapsiperheen vanhemmat ovat väsyneitä, niin moni mummo on jo jaksamisen äärirajoilla ja monet sairastuvat stressistä johtuviin sairauksiin, kun aika ei riitä, eikä lepoon ja yöuneen jää aikaa, kun pitäisi revetä joka paikkaan ja syyllistetään, kun voimavarat hiipuvat, eikä mikään apu riitä tai ole tarpeeksi.
Hintikka on 38-vuotias, joten erittäin suurella todennäköisyydellä hänen äitinsä on kyllä yli 60-vuotias ja eläkkeellä.
Mistä ihmeestä joku on saanut päähänsä, että yli 60-vuotiaat olisivat kaikki eläkkeellä...
Koska juuri he ovat sitä suurta ikäluokkaa, joka on kahminut itselleen isot eläkkeet ja myös jäävät eläkkeelle aikaisin. Itse työskentelen akateemisessa ammatissa, eikä täällä ole ketään ollut yli 61-vuotiaana enää töissä. Kaikki sukulaiseni eläköityneet 58-62 -vuotiaina.
Että oikein akateemisella alalla....
Suuret ikäluokat ovat nyt iältään 67-71 vuotiaita.
Ja 61v. ei kuulu suuriin ikäluokkiin, vaan on syntynyt 1955.
Suomessa eläkeikä on 63 vuotta.
Jos sukusi jäsenet ovat päässeet eläkkeelle 58-60 vuotiaina, niin heillä eläkeikä on perustunut ammaattiin esim poliisi, palomies, lennonjohto yms.
Tai sitten he ovat itse maksaneet itselleen vapaaehtoisen eläkevakuutuksen, joka käytetään ennen työeläkettä.
No onhan palkatkin nousseet. Ei asuntojen hintoja voi verrata tuolla tavalla. Oma palkkani oli paljon huonompi 80-luvulla, mitä nyt.