Lue keskustelun säännöt.
Miksi se Hintikka tekee lisää lapsia kun ei jaksa hoitaa entisiäkään?
03.10.2016 |
Juuri hiljattain aiheesta avautui ja onnistui syyttämään kaikkia läheisiään siitä ettei nämä hoida hänen lapsia? Onko nyt sitte joku syyllistyneistä suostunu hoitamaan kahta räkänokkaa viikonlopun niin eiko oitis uutta putkeen?
Kommentit (265)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele ettei monella isovanhemmalla ole intoa hoitaa lastenlapsia, kun vanhempien vaatimukset on kasvaneet ihan tolkuttomiksi. Jos vaatii, että kylän on osallistuttava lapsen kasvattamiseen niin pitäisi muistaa, että kylä kasvattaa sitten omalla tavallaan.
Itse en esimerkiksi enää ota kummilapsiani hoitoon, koska on annettu ymmärtää, että ihan perus kotona olo ja leikkipuistossa käynti ei riitä, vaan "kummipäivinä" pitäisi olla aina jotain spesiaalia kuten eläintarhavierailu. Myöskään ei osata hyväksyä sitä, että toisten kotona pätee heidän säännöt, ei ne, mitä vanhempi itse noudattaa lapsensa kanssa kotona. Minun luonani eivät lapset esimerkiksi syö olohuoneen sohvalla vaan keittiössä ja komennan kyllä, jos tätä sääntöä ei noudateta. Ja komennan omalla tavallani, en välttämättä sillä pedagogiikan oppaassa erityisherkille lapsille suositeltavalla tavalla.
Kannattaa kyllä ihan puhua suoraan ja kysyä vanhemmilta eikö hoito kelpaa. Minä en ainakaan haluaisi oman suhteeni kummilapseen menevän vain sen tähden että päättelen jostain epäsuorista kommenteista että hoitoni ei kelpaa.
Ja jos vanhemmat tuovat niitä lapsia hoitoon, niin eiköhän se ole sen merkki että hoito kuitenkin kelpaa. Mutta ei kummilapsia ole pakko hoitaa tietenkään. Minä olen ollut vasta kouluiässä kummeilla hoidossa, ja silloinkin aika harvakseltaan.
Nuo sinun säännöt kuulostaa ihan normaalilta, jos vanhemmat suuttuvat ettei lapset saa syödä olohuoneessa niin pöljiä ovat. MUTTA ajattelevatko ne vanhemmat oikeasti noin? Siinäpä vasta kysymys. Se selviää vain kysymällä suoraan.
Minä olen sukulaislapseni kummi ja vähän samoista syistä en enää ole kovin innokas hoitamaan kummin "velvollisuuksia". Lapsen äiti on monta kertaa marissut ja motkottanut, että minun pitäisi tehdä lapsen kanssa "jotain spessuu". Ei kelpaa kotona oleminen, leikkipuisto tai kesällä maauimalassa käyminen. Pitäisi olla Linnanmäkeä, Särkänniemeä, Ruotsin matkaa ja kaikenlaisia kalliita elämyksiä. Samainen äiti vaatii näitä asioita myös lapsen isovanhemmilta. Tai oikeastaan isovanhemmille vaatimukset taitavat olla vielä kovemmat, eikä mikään tunnu riittävän. Mummi oli vienyt lapsenlapsen Korkeasaareen ja menivät autolla, niin lapsen äiti suuttui, että olisi pitänyt mennä lautalla. Marmatti, että mummi on niin laiska kun pitää autolla matkustaa.
Kiitosta ei koskaan heru ja muiden pitäisi aina joustaa sen mukaan, miten ja milloin arvon äiti haluaa lastaan hoidettavan. Valitettavasti lapsessa alkaa hemmotteleva kasvatus myös näkyä vähitellen...
Hiukan ääriesimerkki, mutta tekipä hyvää avautua!
Ajattelepas, mitä meillä isovanhemmilla on. Meillä on kolme lasta ja jokaisella on lapsia yhteensä viisi, kun jokaisella on omat tapansa ja sääntönsä, joita äidit valvovat kuin haukat.
Pappa teki jokaiselle lapselle "käyttöohjeet" Excel- taulukolla, mitä vanhemmat ovat omassa päässään keksineen (ymmärrämme allergiat yms.)
viime kesäisen episodin jälkeen, kun pappa ymmärtänyttään antoi 5v. syödä kolme grillimakkaraa ja miniän mielestä lapsi oli kuoleman kielessä liiallisen suolamyrkytyksen seurauksena.
Juu, kiitosta ei koskaan heru, moitteita moitteen perään, eikä sitä hoitoapua ole koskaan tarpeeksi ja riittävästi, vaikka olemme molemmat vielä työelämässä ja jaksaa vain pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta Hintikan viesti on selvä: väsymyksen ja ketutuksen saa sanoa ääneen. Äitiydestä ja vanhemmuudesta saa puhua. Jos on rankkaa, sen saa myöntää.
Se ei silti tarkoita että olisi kestämättömän rankkaa tai että lapsia ei haluaisi esimerkiksi kolmea.
Hänen "esimerkkinsä" kertoo, että kolme lasta on mahdollista vaikka saisi ekan melko iäkkäänä ja että lapsia voi toivoa ja saada, vaikka ei olisikaan 50-luvun täydellinen kotiäiti.
Ja että äititkin käyvät töissä. Siinä meillä nimittäin, siskot, on täällä Suomessa vielä paljon hommaa.
No kertokaa nyt minulle, että miksi tuossa tekstissä piti valittaa isovanhemmista noin paljon ja taas kerran yrittää syyttää kaikkia muita omista ongelmista? Tottakai saa puhua ja apuakin kannattaa hakea, mutta olihan tuo kirjoistus alusta loppuun pelkkää vinkumista ja muiden syyttelyä.
masi kirjoitti:
Kuka Hintikka?
Suomen ärsyttävimpiä ämmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/10/marja-hintikka-isovanhemmuus-hu…
Siinäpä tuo. Niille jotka ei osaa esim. googlata hakusanoilla Hintikka + isovanhemmat.
No se on sitä nykyaikaista uusavuttomuutta. Tiedon hakeminen on toisille ihan ylivoimainen asia. Näkeehän sen tämänkin palstan aloituksista.
Jos tekee aiheesta ketjun niin ei ole kovin vaikeaa lisää sitä linkkiä. Jos tuhat ihmistä käyttää 10s jutun etsimiseen niin aikaa menee ihmisiltä yhteensä noin vajaa 3h. Linkin lisääminen aiheeseen josta haluaa keskustella on sitä nykyaikaista huomaavaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Paljosta vetoa että isommat pienet lapset käy täyttä tai lähes täyttä viikkoa päiväkodissa kun vauva syntyy. Koska 4v ja 2v ikäiset vaan tarvitsevat niin paljon virikkeitä kun ovat niin ulospäinsuuntautuneita.
Nykyään monet lapset eivät enää pysty luovaan ja mielikuvitukseen vaativaan leikkiin, vaan tarvitsee aikuisen ohjausta leikkeihin. Joka on todella sääli.
Eron huomaa selvästi, jos lapsi on voinut rauhassa ja luovasti leikkiä kotona yksin tai sisarusten kesken, joka antaa eväitä aikuisuuteen luovuuteen ja asioiden ratkaisemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua, miksi tekee kolmannen, jos kahden kanssa on kokenut elämän noin raskaaksi ja kun kerran realiteetit tukiverkoston osalta on tiedossa.
Ilmeisesti 3 lasta perheessä on tosiaan trendikästä joissain piireissä. Milloinkahan oman järjen käytöstä tulisi trendikästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No neuvola oli tarjonnut tukea, mutta eipä ollut töölöläisrouvalle kelvannut.
Hyvä ihme kun täällä on tyhmiä ihmisiä... oletko ihan varma että tuo oli se Hintikan pointti?
Hän vinkuu, että yhteisöllistä tukea ei ole tarjolla. No kyllä sitä on, jos ottaa vastaan.
Minun mielestäni yhteisöllistä tukea on nykyään huomattavasti vähemmän kuin esim. nykyisten isovanhempien saadessa omia lapsiaan. Kuten Hintikkakin kertoi, niin paljon toitotetaan tuota että "itsepä teit lapset, hoida ne itse", taloyhtiöiden naapurit eivät suinkaan tarjoudu pihalla leikkivien lasten kavereiksi vaan suorastaan vihaavat näitä ja inhovat lasten aiheuttamaa meteliä, lapsia ei saisi näkyä häissä, sukujuhlissa, kaupassa, ravintoloissa jne., isovanhemmat eivät vättämättä halua hoitaa lapsenlapsiaan.
Olen eri mieltä; itse olen saanut lapset -70 luvulla ja -80 luvun alussa. Asuimme paikkakunnalla, missä ei ollut ketään sukulaista, joten turvaverkko puuttui täysin. Aika yksin sitä oli lasten kanssa ja ei ollut vielä näitä some-yhteisöjäkään. Ei meidän kerrostalossa ainakaan ollut mitään auttavia naapureita, en edes tuntenut heitä. Pikkuhiljaa sitten hiekkalaatikolla tuli niitä tuttuja ja tuttuja sain myös seurakunnan äiti-lapsi piirissä.
Nythän maailma somen myötä on pienentynyt, saat heti hoitovinkkejä ja neuvoja. Omiin pulmiini hain vastauksia joko neuvolasta tai Kaksplus-lehden vastauspalstoilta :), lehti taisi ilmestyä 1x kk:ssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen, miksi ihmiset ovat näin myrkkyä täynnä nykyään? Hirveää arvostelua ja vihaa täynnä kirjoitukset. Missä on empatia, ystävällisyys ja kyky nähdä sydämellä? Surullista, että näin on...Tsemppini Marjalle, Been there, done that.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele ettei monella isovanhemmalla ole intoa hoitaa lastenlapsia, kun vanhempien vaatimukset on kasvaneet ihan tolkuttomiksi. Jos vaatii, että kylän on osallistuttava lapsen kasvattamiseen niin pitäisi muistaa, että kylä kasvattaa sitten omalla tavallaan.
Itse en esimerkiksi enää ota kummilapsiani hoitoon, koska on annettu ymmärtää, että ihan perus kotona olo ja leikkipuistossa käynti ei riitä, vaan "kummipäivinä" pitäisi olla aina jotain spesiaalia kuten eläintarhavierailu. Myöskään ei osata hyväksyä sitä, että toisten kotona pätee heidän säännöt, ei ne, mitä vanhempi itse noudattaa lapsensa kanssa kotona. Minun luonani eivät lapset esimerkiksi syö olohuoneen sohvalla vaan keittiössä ja komennan kyllä, jos tätä sääntöä ei noudateta. Ja komennan omalla tavallani, en välttämättä sillä pedagogiikan oppaassa erityisherkille lapsille suositeltavalla tavalla.
Kannattaa kyllä ihan puhua suoraan ja kysyä vanhemmilta eikö hoito kelpaa. Minä en ainakaan haluaisi oman suhteeni kummilapseen menevän vain sen tähden että päättelen jostain epäsuorista kommenteista että hoitoni ei kelpaa.
Ja jos vanhemmat tuovat niitä lapsia hoitoon, niin eiköhän se ole sen merkki että hoito kuitenkin kelpaa. Mutta ei kummilapsia ole pakko hoitaa tietenkään. Minä olen ollut vasta kouluiässä kummeilla hoidossa, ja silloinkin aika harvakseltaan.
Nuo sinun säännöt kuulostaa ihan normaalilta, jos vanhemmat suuttuvat ettei lapset saa syödä olohuoneessa niin pöljiä ovat. MUTTA ajattelevatko ne vanhemmat oikeasti noin? Siinäpä vasta kysymys. Se selviää vain kysymällä suoraan.
Minä olen sukulaislapseni kummi ja vähän samoista syistä en enää ole kovin innokas hoitamaan kummin "velvollisuuksia". Lapsen äiti on monta kertaa marissut ja motkottanut, että minun pitäisi tehdä lapsen kanssa "jotain spessuu". Ei kelpaa kotona oleminen, leikkipuisto tai kesällä maauimalassa käyminen. Pitäisi olla Linnanmäkeä, Särkänniemeä, Ruotsin matkaa ja kaikenlaisia kalliita elämyksiä. Samainen äiti vaatii näitä asioita myös lapsen isovanhemmilta. Tai oikeastaan isovanhemmille vaatimukset taitavat olla vielä kovemmat, eikä mikään tunnu riittävän. Mummi oli vienyt lapsenlapsen Korkeasaareen ja menivät autolla, niin lapsen äiti suuttui, että olisi pitänyt mennä lautalla. Marmatti, että mummi on niin laiska kun pitää autolla matkustaa.
Kiitosta ei koskaan heru ja muiden pitäisi aina joustaa sen mukaan, miten ja milloin arvon äiti haluaa lastaan hoidettavan. Valitettavasti lapsessa alkaa hemmotteleva kasvatus myös näkyä vähitellen...
Hiukan ääriesimerkki, mutta tekipä hyvää avautua!
Ajattelepas, mitä meillä isovanhemmilla on. Meillä on kolme lasta ja jokaisella on lapsia yhteensä viisi, kun jokaisella on omat tapansa ja sääntönsä, joita äidit valvovat kuin haukat.
Pappa teki jokaiselle lapselle "käyttöohjeet" Excel- taulukolla, mitä vanhemmat ovat omassa päässään keksineen (ymmärrämme allergiat yms.)
viime kesäisen episodin jälkeen, kun pappa ymmärtänyttään antoi 5v. syödä kolme grillimakkaraa ja miniän mielestä lapsi oli kuoleman kielessä liiallisen suolamyrkytyksen seurauksena.Juu, kiitosta ei koskaan heru, moitteita moitteen perään, eikä sitä hoitoapua ole koskaan tarpeeksi ja riittävästi, vaikka olemme molemmat vielä työelämässä ja jaksaa vain pitää.
Kirjoitin tuon alkuperäisen kommentin kummilapsistani. Voin niin ymmärtää teidän tilannetta! Jos pitää omia lastenlapsia hoitaa excel-listan tarkkuudella niin ilo menee koko hommasta. Minulle on suututtu, kun en antanut parivuotiaan sormiruokailla ravintolassa (oltiin tällä kertaa kaupungilla lasten kanssa hieman erikoisemman ja jännemmän ohjelman vuoksi). Kuulemma jo yksikin kerta syöttämistä haittaa lapsen omatoimisuutta.
En minä ole mikään ammattikasvattaja tai super-nanny. Mielelläni tarjoaisin lapsille aikaani ja huomiotani, mutta ihan tosi ei minusta ole toteuttamaan vanhempien jokaista erikoistoivetta. Näen toki kummilapsiani edelleen säännöllisesti, yleensä vain menen nykyään heille kylään tai nähdään niin, että lasten äiti on mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miksi ihmiset ovat näin myrkkyä täynnä nykyään? Hirveää arvostelua ja vihaa täynnä kirjoitukset. Missä on empatia, ystävällisyys ja kyky nähdä sydämellä? Surullista, että näin on...Tsemppini Marjalle, Been there, done that.
Varmaan ärsyttää tuollainen minä- minä asenne. Minä haluan kolmannen, teen sen, viis seurauksista muille, saan sitten taas vnkua. En ymmärrä. Monet ajattelevat, ja pitäisi ajatella, kuinka montaa jaksaa kasvattaa, oikeasti, hyvin, kuinka moneen riittää resurssit? Tuo haastattelu joka oli linkattu tähän aiemmin, oli tehty helmikuussa tänä vuonna. Ei kovinkaan kauaa aikaa sitten,ja sitten heti taas hankkitunut raskaaksi. Itse en tälläistä koliikki ja refluksivauvan äitinä ymmärrä. Meillä jäi yhteen, en jaksaisi enempää, mutta en mainosta sitä lehtien palstoilla.
Olikon toi aiempi vain joku julkisuus/mainistemppu? Niin tai näin, nyt tuo nainen tuntuu aika feikiltä,todella epäaidolta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan te mummot täällä teillä on ihan hirveä asenne!!
Minä ja minun elämäni. Turha tulla itkemään tänne jos kukaan ei teitä tuu katsomaan vanhainkotiin.
Vanhemmat eivät varmasti teitä pakota tekemään mehua ja siivoilemaan lapsienne kotia. Osa haluaa rakastavan läheisen lapsilleen. Mun mielestä on surulista, että isovanhempani eivät ehdi eläkkeellä tulla tapaamaan minua eri paikkakunnalle. Vaikka ovat siihen kaikella tavalla kykeneviä, mutta omassa elämässä on niin hirveän kiire. Täälläkin niin vahvasti kytee ajatus, että lapset on heti omillaan kun heistä tulee aikuisia ja ei saa valittaa kun ite on hommanut! Hintikan kanssa ihan samaa mieltä, että moni voisi vaihtaa sitä asennetta ja ajatella muitakin kuin itseään.
Jos olen kasvattanut lapseni sen verran huonosti, että kiristävät minua sillä, että jos en ala eläkkeellä lapsenpiiaksi, niin eivät tule katsomaan vanhainkotiin. Niin se on kuule ihan sama. En usko, että tarvitsen sinne ketään tollaamaankaan minua, kun makaan vaipat jalassa ja syötettävänä siellä tajuamatta tästä maailmasta mitään.
Normaalisti kasvatettu lapsi aikuisena ymmärtää myös sen, että hänen ikääntyvät vanhempansa tarvitsevat myös lepoa, eivätkä jaksa hypätä heidän oikkujensa mukaan.
Sulla meni pointti ohi! Jokainen varmasti haluaa rakastavan suhteen lapsien ja isovanhempien välille. Jos sitä ei synny niin myöskään ei varmasti kiinnosta tulevaisuudessa olla tekemisessä vanhempiensa kanssa ja he jäävät yksinäiseksi. Jos mun isovanhemmat eivät ehdi mua kattomaan miksi ehtisin heitä. Vanhemmillakin mennyt maku touhuun. Nyt kuitenkin me tarjottaisiin kahvit siistissä kodissa, heidän pitäisi vain antaa meille aikaa. Ehkä heidän tekemiset ovat tärkeämpää, mut olis kiva edes yltää joskus yhtä tärkeäksi kuin ulkomaanmatka. Eli kyseessä ei ole mitenkään kiristäminen vaan se että rakastava suhde ei ole syntynyt.
Toivotaan, että sulle käy tuuri ja olet vanhainkodissa vain tiedottomana, monelle ei käy yhtä hyvä tuuri.
No minä nyt satun olemaan vanhainkodissa töissä ja sinne pääsee nykyään vain sellaiset, jotka ovat todella huonossa kunnossa. Ja ei siellä niitä lapsenlapsia todellakaan näy, vaikka mummo olis uhrannut koko elämänsä heidän hoitamiseen. Joten sen varaan ei kannata laskea ja jättää omia harrastuksia ja reissuja lapsenlapsien hoidon takia. Tietäisitpä kuinka vähän oikeasti jotain lapsenlapsia kiinnostaa puolikuollut mummo vanhainkodissa. Korkeintaan sen verran, että jäähän siltä perintöä.
Joten jos lapsenlapsiani ei kiinnosta käydä katsomassa minun puolikuollutta raatoa, jos en ole omistanut elämääni heidän käyttämiseensä ulkomailla ja tutkimalla uusimpia turvavälineiden vertailutietoja (ja mitäs muuta se hintikka vaati), niin en usko, että se minua siinä vaiheessa enää haittaa.
Ja mikä tärkeintä, vaikka siellä aivoissa ei siinä vaiheessa kamalasti informaatio liiku, niin on muistoja reissuista, kavereista, hauskoista kokemuksista eikä vain siitä, miten itku kurkussa kuunteli miniää, jolle ei kelvannutkaan se toiseksi paras turvaistuin tai miten valvoi korvakipuisen lapsenlapsen kanssa, koska tämän vanhemmat vaativat saada omaa aikaa.
Vielä eläkkeellä kannattaa elää eikä väsyttää itseään hiotovastuullisena isovanhempana. Jos ei vanhemmat jaksa lapsiaan niin miksi isovanhempien pitäisi niitä jaksaa?
Pakko vielä jankata, että on harmi ettet pysty kokemaan tai saamaan näitä asioita lapsien ja lastenlapsien kanssa. Heidän pitäisi olla rikkaus ei taakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme poikaa. Voin kuvitella, ettei tarvitse haaveilla lapsenlapsia hoitoon :)
Pojat on kasvatettu vanhanaikaisella kurilla ja ovat saaneet räpiä ojissa ja kiikkua puihin ja syödä makkaraakin ja vuolla itselleen kaarnaveneitä.
Ei taida miniät luottaa kullannuppujaan minulle, kun kuulevat miehiltään, mitä pojat ovat saaneet lapsena tehdä :)
Vierailija kirjoitti:
Hintikka luulee olevansa hyvä mummu. Itselläni kaksi teiniä ja tukiverkkoa ei ollut. Kun Hintikka selviää pestistänsä itse niin luulenpa vaan ettei jaksa enää olla se hyvä mummo. Sitten haluaa jo jotain muuta, kun lastenhoitoa väsyneenä ja vanhana.
Mun teinit jo tietää ettei musta hoitajaksi ole. Olen kaikkeni antanut heille ja koskaan eivät ole olleet hoidossa muualla.
Jos Hintikan lapset tekevät lapset saman ikäisenä, niin silloin hän on 76-vuotias.
Kuinkahan moni kasikymppinen jaksaa hoitaa mummoutensa ja antaa vielä lastenhoitoapua, kun huomioi keskimääräisen eliniän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hintikan vanhempien sukupolvi on juurikin sitä ahnetta suurta ikäluokkaa. Saaneet asunnot ilmaiseksi, koulutuksen ilmaiseksi, pysyvät työpaikat suunnilleen sisään kävelemällä, omat lapsensa hoidattaneet omilla vanhemmillaan. Heillä on myös ennätyssuuret eläkkeet, kiitos massa-ahnehdinnan.
He eivät osaa jakaa, koska ovat tottuneet vain ottamaan.
En kyllä pysty tähän samaistumaan millään. Asuntolainoissa oli 15% korot, joten jos se on ilmaiseksi saamista niin just. Koulutus on ollut ihan yhtä ilmaista silloin kuin nyt. Työpaikkoja oli vielä 70-luvulla, mutta suurin osa jäi työttömiksi 90-luvun laman aikaan ja siihen kurjuuteen jäi. Ennen harvemmin hoidettiin lapsia isovanhemmilla. Eläkkeet eivät ole perusduunarilla kovinkaan suuret kun siihen kertymään on osunut vielä työttömyyttä.
Joka sukupolvessa toki on niitä asiansa sössineitä. Tuo on silti ihan fakta. Inflaatio maksoi asuntovelat ja opintovelat, yliopistotutkinnon sai kasaan kahdessa vuodessa, työpaikat olivat pysyviä ja mitä ihmellisimpiä virkoja riitti kaikille pilvinpimein. Ja ne omat äidit oli vielä kotiäitejä ja lapset saattoi olla koko kesänkin mummolassa. Meilläkin isoäiti Pohjanmaalta kävi junalla hakemassa kaikki serkukset eri puolilta Suomea heille. Se oli ihan normi.
Kuulostaa kyllä erittäin harvinaiselta. Lainaa ei edes saanut kuten nykyään saa. Nuorilla on ensiasuntona nykyään omakotitalo, eikös silloin mene hyvin. Jos ensimmäinen asuntolaina on yli 200 000 euroa?
Missäs päin suomea on tyypillistä, että nuorilla (alle 25?)olisi asuntolainat yli 200k?! :D en ole tällaista kuullutkaan, tiedän ainoastaan yhden parin jolla oli 28-vuotiaana noin kallista taloa (rivitaloasunto) ja yhden, jolla oli 30-vuotiaana omakotitalo. Lähipiirini koostuu kuitenkin melko kouluttautuneista ihmisistä ja ei todellakaan ole tyypillistä miltään yli 200k omakotitalot ensiasuntoina. Hyvä jos jonkun pienen rivaripätkän saa kaksvitosena nippa nappa ja sekin on jo aika ihmeellistä. Joillakin harvoilla saattoi olla nuorena joku kerrostaloyksiö tai pieni kaksio, usein nämäkin vanhempien avustamina. Teillä on rikasta porukkaa siellä päin! :D
Ihme kun täällä ei pankki myönnä järin suuria lainojakaan ilman kovia tuloja ja vakkaripaikkaa, mutta teillä on varmaan erilaiset pankitkin ja lait...
No esim. täällä pääkaupungissa ihan kerrostaloasunnot on sen verran kalliita, että otettiin 24-vuotiaina yli 250k asuntolainaa miehen kanssa. Tämä siis pankilta, emme ole hyvätuloisista perheistä jotka olisivat asuntoamme rahoittaneet. Onhan se kiva ottaa ajoissa niin saa joskus maksettua poiskin ja on vielä sen ikäinen että jaksaa nauttia elämästä :)
Ja edellinen jatkaa, että jos haluaisi kolmannen, olisiko kannattanut pitää väliä vaikka pari vuotta jotta se kuopuskin olisi saanut elää rauhassa taaperoaikansa? Tuollaisessa ikäerossa tuo toinen (eli nyk. kuopus) keskimmäinen jää helposti jalkoihin kun nuorin syntyy ja on koko ikänsä se keskimmäinen joka on näkymätön.
Vierailija kirjoitti:
Ja edellinen jatkaa, että jos haluaisi kolmannen, olisiko kannattanut pitää väliä vaikka pari vuotta jotta se kuopuskin olisi saanut elää rauhassa taaperoaikansa? Tuollaisessa ikäerossa tuo toinen (eli nyk. kuopus) keskimmäinen jää helposti jalkoihin kun nuorin syntyy ja on koko ikänsä se keskimmäinen joka on näkymätön.
Taitaa Hintikalla olla jo niin ikää, että pitää tehdä silloin kuin on aika. Toisaalta hän on nyt luonut ympärilleen tämän omaan äitiyteensä liittyvän julkisuuden, joten pitää olla vauva, että voi tätä samaa julkisuutta jatkaa. Onhan siinä mukana myös oma toimeentulo. Itseäni ärsyttää ne MH:n ohjelmia mainostavat tissisuihkutus kuvat, ko toimittaja tykkää julkisuudesta ja varmimmin sitä saa, kun tekee uusia lapsia. Jatkossahan hän voi esiintyä asiantuntijana vaikka missä lasten kasvattamiseen liittyvässä asiassa. Seuraavaksi Marja Hintikan kasvatusoppaat jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hintikkahan halusi nimenomaan herättää keskustelua.
Miksi nyt sitten muka ei saisi keskustella siitä, miksi keski-ikää vauhdikkaasti lähestyvä, kiireistä työtä tekevä kunnianhimoinen nainen haluaa aina vaan lisää lapsia, vaikka on ymmärrettävästi jo ihan uupunut aiemmistakin lapsistaan? Miksi hän uskaltaa uhota itse olevansa superisovanhempi tulevaisuudessa, kun ei mitenkään voi tietää omasta terveystilanteestaan ikääntyessään - eikä lastensa lisääntymisikiä ja lisääntymistahtia? Miksi hän on niin syyttävä ja ilkeä vanhempaa sukupolvea kohtaan; joiden vaivoista ja tilanteesta ei varmasti voi tarkkaan mitään tietää?
Onko keskustelun herättäminen ja ihmettely monopolisoitu toimittajille?
Jos Hintikan lapset tekevät lapsia yhtä innokkaasti kuin äitinsä ja isänsä, niin lapsenlapsia kertyy yhdeksän kappaletta. Jos jokaista hoidat kerran kuussa, niin jo on kolmannes kuukaudesta mennyt siihen.
Siis voi apua! Ei tullut mieleen että jotkut ehkä haluavat viettää aikaa lastenlapsien kanssa... mun mummi otti meidät vastaan joka iltapäivä ilolla vastaan ja oikein harmistu kun ei vanhempina enää ehditty käymään niin usein. Onneksi mun mummi ajatteli muutakin kuin itseään...
Tätä minäkin juuri ihmettelen. Ovatko lapset ja lapsenlapset monille iäkkäämmille kommentoijille pelkkä rasite, joiden tuoma haitta on minimoitava? Luulisi, että joku ihan oikeasti haluaisi luoda tiiviin suhteen lastenlapsiinsa ihan vapaaehtoisesti. Ovatko ensin mainitut niitä, jotka ovat itsekin tehneet lapset "alta pois" ja odotelleet vain koska se oikea elämä voi alkaa?
Kolme lasta on meilläkin eikä ole koettu hoitoavun tarpeita kuin muuton kaltaisissa tilanteissa. Isovanhemmat kuitenkin aktiivisesti pyytävät voivatko lapset tulla välillä edes muutamaksi tunniksi, koska haluavat elävän yhteyden ja ihmissuhteen näihin lapsiin. Eikä tulisi mieleen kritisoida niitä ihmisiä, jotka enemmän tukea tarvitsevat. Lapset ovat eri tavalla kuormittavia eri perheissä, ja aikuisilla voimavarat ja olosuhteet erilaisia. Aika armottomia asenteita nykyään.
Koska hän voi. Minäkin teen lapsia kuin liukuhihnalta vaikken jaksa heitä kun vain kun ovat taaperoiässä. Lisääntyminen on perusoikeus ja lopetan heti kun kukaan ei tupakoi tai juo alkoholia tai kun koirat ei pasko pihatielle.
Ai nytkö pitää vielä jaksaa hoitaakin lapsiaan ennenkuin av-mammat antaa luvan lisääntyä. Minä luulin että tarvitsi vain olla varaa niihin lapsiin ja eikö Hintikalla ole.
Jos olisit lukenut kunnolla, niin sulle olis selvinnyt, että Hintikan lasten isovanhemmat asuivat kaukana.