Molemmat veljeni saavat rahaa vanhemmilta, minä en

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voithan vinkata verottajalle, mikäli epäilet rahavirran ylittävän neljä tonnia kolmessa vuodessa per veljes.

Mitä verottaja sillä tiedolla tekee? Perheenjäsenen elinkustannusten maksamista ei katsota lahjaksi, vanhemmat saavat siten maksaa vuokran, ostaa ruokaa, kustantaa bussikortin jne. ilman, että verottaja sanoo siihen mitään.

Lahjavero on maksettava, jos annetaan tietty summa rahaa tietyllä aikavälillä, vaikka olisi sukua.

Ap, voithan vaatia, että heidän saamansa lahjat ja avustukset kirjataan ennakkoperinnöksi (lahjavero maksettava silti), jolloin saanet tasavertaisempaa kohtelua.

Ei koske esim. sitä jos rahat menee ruokaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kissa pöydälle ja puhut suoraan eriarvoisesta kohtelusta. Ei ne ehkä edes tajua, luulevat että sinä pärjäät kaikessa muutenkin mutta pojat tarvivat apua.

Voi luoja kuinka paljon olen puhunut, puhunut ja puhunut. Teininä oli todella isoja riitojakin asiasta. Kesällä puhuin äidin kanssa pitkään ja rauhassa asiasta mökillä, mutta ei asiasta tullut yhtään mitään paitsi selitelyä ja perusteluja miksi hän ei ole väärässä kuten aina.

Se on totta, että mä olen ollut "näkymättömissä" koko elämäni verrattuna veljiin.. Olen saanut kesätyöpaikat, kirjoitin hyvin, sain heti opiskelupaikan, kavereiden kanssa on mennyt ihan ok.. Heillä taas on ollut yhtä vuoristorataa ja isoveljelleni on niin oma lukunsa, etten sitä edes lähde avaamaan.

Toisaalta taas molemmat ovat saaneet valtavasti huomiota ja aikaa harrastuksistaan, mulla ei ole koskaan ollut vastaavaa. Näiden takia molemmat vanhemmistani ovat tuntuneet olleen aina paljon ylpeämpiä heistä. Tai siis ei tunnu ainoastaan vaan ovat. En osaa kuvailla tilannetta, mutta yhden aika elävän esimerkin voin antaa: Oltiin äidin kanssa kaupassa ja törmättiin äidin työkaveriin. Työkaveri sanoi yllättyneenä "ai sulla on tytärkin!".

Olen todella pahoillani.

Ehdotan, että pyydät uudelleen apua vanhemmiltasi. Tee laskelma siitä, kuinka paljon he ovat auttaneet veljiäsi ja pyydä, että sinä saat vastaavan summan käyttöösi - heidän omana lapsenaan.

Tauko veljien hyysäämisessä ja huomio sinuun. 

Sinä et ansaitse tuollaista kohtelua. Et todellakaan. 

Hyvän ystäväni pikkuveljeä myös paapottiin. Ystäväni joutui jäämään kotiin, jos vanhemmat lähtivät iltaa istumaan, ystäväni aina piti peruuttaa menonsa vaikka oli mitä tahansa sovittu.

Ajokortin joutui itse maksamaan, samoin polttoaineet autoon, lisäksi joutui ottamaan veljensä mukaan ja tämähän teki myös hallaa hänen omille ystäville. Pikkuveli sai tietenkin oman auton, ajokortin ja bensakortin.

No, asialla on myös toinen puoli. Kukaan naisista ei ole pikkuveljen arvoinen, aina huoriteltiin kaikkia tyttöystäviä, ja poika tajusi rahahanat voivat lakkaa, jos nai väärän tytön.

Me ollaan isosiskon kanssa olleet äitejä jo yli 10 vuotta, pikkuveli asuu edelleen kotona, täydenpalvelun huushollissa ja kun ystäväni käy lapsuudenkotonaan, veli passautaa siskoaan, joka ei tietenkään tee mitään, mutta äiti komentelee hae nyt veljelles leipää.

Viimeksi jouluna ystäväni osti pikkuveljelleen jonkun Marttojen kokkikirjan. Sanoi kyllä hän nuorena oli katkera kun sai itse maksaa kaikki ja pikkuveli sai kaiken ilmaiseksi, vanhemmat eivät tätä tietenkään myöntäneet, mutta on todella tyytyväinen että itse tajusi ettei omat vanhemmat arvosta häntä kuten veljeään ja itse on omalla ahkeruudellaan kaikki saanut aikaan. Sen sijaan pikkuveli asuu vieläkin kotona, käy töissä matalapalkkaisella alalla, kukaan nainen ei kelpaa kun kuvittelee prinsessa tippuu syliin ja tosiasia on ettei kukaan mammanpoikaa edes huoli.

Perheriitahan siitä tuli, mutta totta kaikki

Vierailija kirjoitti:

https://www.veronmaksajat.fi/ajankohtaista/Ajankohtaista/Verojuristi-va…

Tuolla luki, että tuollainen elatus ym. on verovapaata, mutta että se pitää antaa niin että esim vuokra pitää maksajan maksaa suoraan vuokranantajan tilille, eikä sen tilille jonka vuokria siinä maksellaan.

Jos saaja voi osoittaa, että rahat on käytetty esim. juuri vuokraan, niin sekin riittää. Onhan se yhteiskunnan intresseissä, että vanhemmat elättävät aikuisiakin lapsiaan. Muuten nämä ovat sossussa rahaa kinuamassa.

AP:n kannattanee antaa vanhempiensa jäädä omaan arvoonsa. Puistattavia tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voithan vinkata verottajalle, mikäli epäilet rahavirran ylittävän neljä tonnia kolmessa vuodessa per veljes.

Jos rahojen katsotaan menemään peruselämiseen (ruoka, asuminen), niin verottajakaan ei voi mitään. Aikuista lastaan saa ruokkia ja asuttaa ilman, että lapsi joutuu maksamaan veroa.

Ja alaikäisen lapsen voi puolestaan jättää heitteille ja säästää siinä omiin juttuihin . Tai suosikkilapselle.

Kunhan ei jää kiinni. Ja ainahan voi valehdella ja teeskennellä.

Omilla rahoilla saa tehdä mitä haluaa. Ei oo rikollista. Jäkäjäkälällällää.

Ap, tuo on oikeasti niin vahingollista, että lopeta kaikki tekemisissä ole. Mikä voisi olla pahempaa, kuin omien vanhempien/äidin välinpitämättömyys, syrjintä, ulkopuoliseksi ja hylätyksi tuleminen. Koska sitä tuo on, ja se saa myös tuntua siltä. Itse en ole ollut em. syistä tekemisissä äitini ja sisarusteni kanssa 20 vuoteen, ja voinut sen jölkeen paljon paremmin. Sitä ennen seurasin  kuinka sisarukseni saivat kaiken, isoja rahalahjoituksia, matkoja  ja tukea opiskeluun, kaiken valmiina, eikä mua autettu edes kun köyhänä äitinä puusin ihan samoin pientä rahallista apua. Kauhisteltiin, että miten sulla ei ole rahaa eikä ruokaa, sä olet kyllä niin uskomaton jne.

Eli hyvin samanlaista kuin ap:llä, jotkut ihmiset vaan on hirveitä. Sukulaisuus ei ole syy olla tekemisssä ja pahoittaa mieltään jatkuvasti.

A, voisitko tehdä ihan realistisen listauksen siitä, mitä kaikkea veljillesi on kustannettu? Tyyliin autokoulut, mitä mennyt harrastuksiin yms. Jos joskus käyt vielä keskustelua äitisi kanssa aiheesta, sinulla olisi konkreettinen lista sanojesi tukena.

Minä olen ollut sisaruskatraamme lellikki. Voin kertoa, että ainakin minä olen tuntenut asiasta syyllisyyttä ja asia on jäytänyt välejä sisaruksiini, joita rakastan suuresti. Äiti ei usko järkipuhetta ja lelliminen tapahtui pitkälti kun olin lapsi ja sisarukset eivät asuneet enää kotona. Lelliminen ei ole myöskään ollut pelkästään rahallista, raha ollut vain pieni osa tätä vyyhtiä. Nykyään tilanne tasoittunut ja olen sisarusten kanssa asiasta suoraan keskustellut.

Vanhemmat, eriarvoistamalla lapsenne, lyötte kiilan heidän väliinsä. Sisarussuhteet ovat kuitenkin aivan täysin uniikkeja suhteita ihmisen elämässä, älkää pilatko niitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voithan vinkata verottajalle, mikäli epäilet rahavirran ylittävän neljä tonnia kolmessa vuodessa per veljes.

Hahaa ai meneekö :D Mitäköhän verottaja tykkää siitä, että makselevat molempien vuokran.

Ohiksena: vuokranmaksu (ja muiden laskujen maksu) on aina ok, jos se tapahtuu suoraan vanhemmalta vuokranantajan tilille.

Lainaa rahaa veljeltäsi. Hän voi aina pyytää lisää vanhemmiltanne.

Sairasta kotikasvatusta Suomessa! Narsistivanhempia, henkistä väkivaltaa, lasten eriarvoista kohtelua, syrjimistä, vähättelyä, halveksuntaa, alistamista. Mikä vanhempia vaivaa?

Tuo kuvio tulee menemään kuten suvussani: Tältä "hylkiöltä" vaaditaan aina vaan enemmän palveluksia ja apua vanhuksille. Vastalahjaksi ei koskaan tule kiitosta tai arvostusta vaan vain lisää vaatimuksia. Suosittuja lapsia nämä vanhukset tulevat mielistelemään vielä kuolin vuoteellaan.

Kuvio ei ole terve, eikä sellaiseksi muutu. Älkää langetko auttajan rooliin, koska se tuhoaa teidän omanarvontuntonne.

Vierailija kirjoitti:

Sama setti täälläkin, tosin minun veljeni ovat minua nuorempia velipuolia.

Minä olen käynyt aina töissä, koko lukioiänkin, ostanut itse osan lukiokirjoista, ylioppilashatun ja -mekonkin - velipuoleni eivät tietenkään. Meistä kolmesta minusta ei ole ylioppilaskuvaakaan. Se vaan jotenkin jäi, kun ei itselläni ollut varaa maksaa.

Opiskelin yliopistossa, valmistuin nuorena. Muistan millainen ilonaihe oli, kun ekalla oman alan palkallani ostin 23-vuotiaana ihan oman pyykkikoneen. Ekaan omaan kotiini en saanut yhtään rahallista avustusta tai mukaani mitään tavaroita lapsuudenkodista, velipuolilleni hommattiin kattava koti-irtaimisto mikroa ja sitä pyykkikonetta myöten. Erinäisten välivuosien jälkeen velipuoleni päätyivät työelämään kaksvitosina, toinen lukiopohjalta ja toinen vuoden kurssin jälkeen. Hienoa heille, mutta ihan jatkuvasti ei minulle, koulutetulle broilerille, tarvitsisi korostaa kuinka velipuoleni ovat niin älykkäitä että pärjäävät työelämässä ilman koulutustakin.

Äitini ja isäpuoleni käyttävät säännöllisesti minun yritykseni palveluita. Luonnollisesti en ole veloittanut heiltä mitään, vaikka vuosien varrella puhutaan monien tuhansien eurojen arvoisista palveluksista. Jotenkin vaan tympäisi kuulla, että velipuolen ammattiavusta maksetaan joka kerta hinnaston mukainen hinta - ja vielä pimeänä käteen. Jotenkin ihmetytti myös kuulla, että äitini ja isäpuoleni kertovat omille läheisilleen maksavansa minullekin käyvän hinnaston mukaan... Isäpuoleni on ollut asunnossani remppaamassa ja peri siitäkin kaksikymppiä tunnilta käteen, omille pojilleen tekee tietysti ilmaiseksi. (Joo, olen sittemmin vaihtanut remppa-apua, halvempaakin kuitilla ja kotitalousvähennyksellä.) Kun äitini tänä vuonna sairastui, minun osakseni jäi maksaa tutkimukset yksityisellä - muuten hän olisi joutunut turvautumaan omaan säästötiliinsä... Tiedän, ettei minun pitäisi rahoittaa... Mutta kun hän on kuitenkin oma rakas ja ainoa äitini, ja minä haluan hänen pysyvän hengissä ja elävän pitkään. <3 Ja ei, omista rahoistaan hän ei sellaisia maksaisi, kun on tärkeämpiäkin rahanreikiä kuten isäpuolen autoon iso remontti, joka erikoisauton erikoisosineen on joka kerta tuhansia euroja.

Mitäs muuta? Varmasti paljonkin muuta, enkä edes varmasti kaikkea tiedä. Äitini arvostelee minua kaikista huomaamistaan laiskuuksista kodinhoidosta, samoin velipoikieni laiskoja puolisoita. Ironisuuden huipentuma on se, että äitini kärsi itse kovasti siitä, että hänen lapsuudenperheessään poikia suosittiin tyttöjen kustannuksella. :D

Tuo on jo järkyttävää, että sinua kohdellaan ilmaisena palvelujen tarjoana ja sinulta peritään kuitenkin rahaa, jos pyydät apua. Viimeiseen asti yrität miellyttää äitiäsi, vaikka ihan vieraana piikana tuo sinua tuntuu pitävän. Onko sinulla parisuhdetta ja ystäviä vai onko äitisi ainoa ihminen, johon sinulla on mahdollisuus yrittää turvautua hädässä ja tarviessasi apua?  Kai ymmärrät, että äidilläsi on todennäköisesti paljon enemmän rahaa kuin sinulla ja sinulta lypsävät lisää. Jotenkin ahdistavaa lukea tekstisi.

Sama homma meillä, sisaria ollaan ja mulla ei lapsia. Tälle jolla on lapsia, niin on maksettu puolet omakotitalosta ja annettu "vähän" rahaa välillä. Mulle ei mitään, saa kuulemma pyytää, jos tarttee. Aikoinaan olisin tarvinnut, en enää. Sinnittelin ja tein töitä opiskeluajan.

Nyt ap homma on täysin sinun käsissäsi

Jos suostut niin vanhempasi tulevat hoidattamaan itsensä sinulla ja kaiken sillä välillä . Eli tulee jatkumaan seuraavat 30- 40 vuotta.

Sinun on turha kerjätä rakkautta vanhemmiltasi, sitä ei tule. Ei tule mitään valaistumista myöskään.

Eivät ole mitään empatian ihmelapsia.

Hulluinta on että he varmaan vilpittömästi uskovat toimivansa oikein.

Eli mikään puhe , kostotoimet tms ei auta. En kannata myöskään mitään dramaattista välien katkaisua.

Mutta ehdottomasti mietit rajasi ja alat pitää niistä tiukasti ja kylmästi kiinni.

Sinä et ole heidän piikansa eikä kukaan huolehdi sinun elämästäsi ellet sinä itse.

Autat heitä vain jos oikeasti ehdit ja voit.

Nuoria ihmisiähän he vielä ovat, pärjäävät kyllä omillaan

Ja lohduttaudu sillä että sinä tulet pärjäämään , veljistäsi ei tiedä.

Vielä kertauksena: Älä yritä ostaa vanhempiesi rakkautta olemalla kiltti ja hyväksikäytettävä. Se ei auta mutta tekee sinusta katkeran.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut sisaruskatraamme lellikki. Voin kertoa, että ainakin minä olen tuntenut asiasta syyllisyyttä ja asia on jäytänyt välejä sisaruksiini, joita rakastan suuresti. Äiti ei usko järkipuhetta ja lelliminen tapahtui pitkälti kun olin lapsi ja sisarukset eivät asuneet enää kotona. Lelliminen ei ole myöskään ollut pelkästään rahallista, raha ollut vain pieni osa tätä vyyhtiä. Nykyään tilanne tasoittunut ja olen sisarusten kanssa asiasta suoraan keskustellut.

Vanhemmat, eriarvoistamalla lapsenne, lyötte kiilan heidän väliinsä. Sisarussuhteet ovat kuitenkin aivan täysin uniikkeja suhteita ihmisen elämässä, älkää pilatko niitä

Tämä! Kun vanhemmat tuhoavat toiminnallaan sisarusten välit. Mitä sellaiset "vanhemmat" ovat, itsekkäitä ja lapsiaan vahingoittavia ainakin.

Kuulostaa aivan exäni lapsuudenkodilta. Siitä asti, kun tutustuin silloisiin appivanhempiini, ihmettelin sitä hyysäämistä. Exälleni kannettiin kaikki nenän eteen, kun astui vanhempiensa ovesta sisään - ja osasi hän kyllä vaatiakin, varsinkin äidiltään. Äitinsä juoksi kiltisti exän mielen mukaan. Olimme tuolloin 25-vuotiaita työssä käyviä ihmisiä ja exän vanhemmat mm. maksoivat exäni laskut, harrastuksen, auton kaikkine kuluineen, antoivat isoja määriä käteistä ja kassitolkulla ruokaa mukaan. Lisäksi minulle selvisi, että appivanhemmat olivat ennen poikansa täysi-ikäistymistä säästäneet tälle yli 20000 e rahaa, jonka exä oli hassannut varmaan baareihin ja reissuihin. Exän äiti oli myös usein siivoamassa poikansa luona ja samalla toi exälleni lahjoina kaikki kodintarvikkeet sekä siivousvälineet. Ihmettelin miten keskituloiset vanhemmat edes pystyivät panostamaan poikaansa moisia rahamääriä.

Tiesin alusta asti, että exällä on sisko, mutta hänestä ei pahemmin puhuttu ja jos puhuttiin, niin huonoon sävyyn. Luulin/ymmärsin exän perheen juttujen perusteella, että sisko on jotenkin hankala ja toivoton tapaus. Ajattelin että siksi välit on huonot. Tapasin exän siskon ensimmäistä kertaa joskus joulupöydässä ja hän vaikutti oikein herttaiselta ja kiltiltä ihmiseltä. Tulimme erinomaisesti juttuun. Ilmeni että tyttö oli hyvässä opiskelupaikassa ja pärjännyt aina koulussa hyvin. Exästäni ei voi sanoa samaa... Tämän jälkeen tapasin exän siskoa lyhyesti muutamia kertoja appivanhempien luona ja kohtelu tyttöä kohtaan oli kamalaa katsottavaa. Häntä pidettiin piikana, jota voi hyppyyttää ja komennella miten tahansa. Samaan aikaan exä makasi sohvalla ja äitinsä tarjoili hänelle pullaa. Yhden vierailun jälkeen tivasin exältä, että eikö hänestä tunnu pahalta ja epäreilulta, kun siskoa kohdellaan vieressä tuolla tavalla. Exä oli sitä mieltä, että siskonsa on sellainen "hikipinko lapanen", jolle sopii oikein hyvin hyppyytettävän rooli.

Exän siskosta myös jauhettiin uskomattoman törkeästi selän takana aina, kun ei ollut paikalla. Omat vanhempansa nimittelivät tyttöään pahuksen nörtiksi, p*skantärkeäksi yliopistopelleksi, ylisuorittajaksi, tossukaksi ja vaikka miksi. Exää ihailivat ja paapoivat. Aloin vältellä appivanhempien luona käyntiä, koska en kestänyt katsella ja kuunnella tuota touhua. Myöhemmin minun ja exän eroon vaikutti suuresti se, ettei hän päästänyt irti vanhempiensa helmoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.veronmaksajat.fi/ajankohtaista/Ajankohtaista/Verojuristi-va…

Tuolla luki, että tuollainen elatus ym. on verovapaata, mutta että se pitää antaa niin että esim vuokra pitää maksajan maksaa suoraan vuokranantajan tilille, eikä sen tilille jonka vuokria siinä maksellaan.

Jos saaja voi osoittaa, että rahat on käytetty esim. juuri vuokraan, niin sekin riittää. Onhan se yhteiskunnan intresseissä, että vanhemmat elättävät aikuisiakin lapsiaan. Muuten nämä ovat sossussa rahaa kinuamassa.

AP:n kannattanee antaa vanhempiensa jäädä omaan arvoonsa. Puistattavia tyyppejä.

Voihan sitä käydä sossussa vaikka vanhemmat elättääkin kunhan maksavat käteisellä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aivan exäni lapsuudenkodilta. Siitä asti, kun tutustuin silloisiin appivanhempiini, ihmettelin sitä hyysäämistä. Exälleni kannettiin kaikki nenän eteen, kun astui vanhempiensa ovesta sisään - ja osasi hän kyllä vaatiakin, varsinkin äidiltään. Äitinsä juoksi kiltisti exän mielen mukaan. Olimme tuolloin 25-vuotiaita työssä käyviä ihmisiä ja exän vanhemmat mm. maksoivat exäni laskut, harrastuksen, auton kaikkine kuluineen, antoivat isoja määriä käteistä ja kassitolkulla ruokaa mukaan. Lisäksi minulle selvisi, että appivanhemmat olivat ennen poikansa täysi-ikäistymistä säästäneet tälle yli 20000 e rahaa, jonka exä oli hassannut varmaan baareihin ja reissuihin. Exän äiti oli myös usein siivoamassa poikansa luona ja samalla toi exälleni lahjoina kaikki kodintarvikkeet sekä siivousvälineet. Ihmettelin miten keskituloiset vanhemmat edes pystyivät panostamaan poikaansa moisia rahamääriä.

Tiesin alusta asti, että exällä on sisko, mutta hänestä ei pahemmin puhuttu ja jos puhuttiin, niin huonoon sävyyn. Luulin/ymmärsin exän perheen juttujen perusteella, että sisko on jotenkin hankala ja toivoton tapaus. Ajattelin että siksi välit on huonot. Tapasin exän siskon ensimmäistä kertaa joskus joulupöydässä ja hän vaikutti oikein herttaiselta ja kiltiltä ihmiseltä. Tulimme erinomaisesti juttuun. Ilmeni että tyttö oli hyvässä opiskelupaikassa ja pärjännyt aina koulussa hyvin. Exästäni ei voi sanoa samaa... Tämän jälkeen tapasin exän siskoa lyhyesti muutamia kertoja appivanhempien luona ja kohtelu tyttöä kohtaan oli kamalaa katsottavaa. Häntä pidettiin piikana, jota voi hyppyyttää ja komennella miten tahansa. Samaan aikaan exä makasi sohvalla ja äitinsä tarjoili hänelle pullaa. Yhden vierailun jälkeen tivasin exältä, että eikö hänestä tunnu pahalta ja epäreilulta, kun siskoa kohdellaan vieressä tuolla tavalla. Exä oli sitä mieltä, että siskonsa on sellainen "hikipinko lapanen", jolle sopii oikein hyvin hyppyytettävän rooli.

Exän siskosta myös jauhettiin uskomattoman törkeästi selän takana aina, kun ei ollut paikalla. Omat vanhempansa nimittelivät tyttöään pahuksen nörtiksi, p*skantärkeäksi yliopistopelleksi, ylisuorittajaksi, tossukaksi ja vaikka miksi. Exää ihailivat ja paapoivat. Aloin vältellä appivanhempien luona käyntiä, koska en kestänyt katsella ja kuunnella tuota touhua. Myöhemmin minun ja exän eroon vaikutti suuresti se, ettei hän päästänyt irti vanhempiensa helmoista.

Toivottavasti minunkin veljeni tyttöystävä näkisi saman kuin sinä. Ehkä hän on nähnytkin, mutta häntä kiinnostaa raha enemmän, ei ihmissuhteet. Ahkera mielistelijä hän on, mutta selän takana haukkuu ihmisiä sellaisin termein, ettei voisi uskoa. No, veljeni pitää sellaisesta, ei kuulu minulle. Oli hienosti sinulta tehty, että otit kontaktia exän siskoon, etkä uskonut vanhempien tyttärensä mustamaalaausta. Itse en enää käy kotona, joulunakaan, kun en kestänyt enää törkeätä kohtelua. En olisi tässä, jos olisin vielä yrittänyt kestää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on samoin ja minä olen tuon perheen äiti.

Pojat ovat pienestä asti olleet sopuisia, ahkeria ja kunnollisia. Murrosiässä oli ovien paiskomista ja huutamista, mutta käytös pysyi järkevissä rajoissa.

Sen sijaan tytölle ei ole koskaan kelvannut mikään. Kun isoveli sai fillarin, piti siskon saada myös eikä auttanut selittää, että veli teki kotitöitä ja säästi synttärirahoista, osti sitten säästöillään. Ei, sisko polki jalkaa ja vaati, että hän haluaa fillarin kun toinenkin sen saa. Häntä ei saa syrjiä. Ei saanut uutta pyörää, mutta muistaa edelleenkin, miten väärin häntä kohdeltiin. Pojille maksettiin valmennuskurssit, tyttö ei sellaista halunnut, mutta vaati saada vastaavan summan rahaa reissatakseen Euroopassa. Sai rahansa ja seuraavana vuonna vaati, että pitää maksaa valmennuskurssi, kun pojillekin maksettiin. Ei auttanut selitys, että sait saman summan rahana: häntä syrjitään!

Sama jatkuu edelleen. Kotona käy haukkumassa vanhempansa ja sitten on käsi ojossa, että pitää saada rahaa.

Jotain tytön kanssa meni pahasti pieleen, samanlaisen kasvatuksen saivat kaikki.

Mitenkähän on, oletteko suhtautuneet tyttäreenne lähtökohtaisesti yhtä myönteisesti kuin poikiinne?

Tämän tekstin perusteella vaikuttaa että ei.

Tunnetason tasa-arvoisuus pelastaisi varmaan paljon, mutta lapsi helposti hakee tasoitusta materiasta tunnekylmässä ympäristössä jossa keinoja tunteista puhumiseen ei anneta.