Molemmat veljeni saavat rahaa vanhemmilta, minä en

Kännykällä kirjoitan niin tiivistän:

Olen alkanut tuntemaan katkeruutta ja ehkä jopa vihaakin vanhempiani kohtaan. Vanhempani hyysävät, tuputtavat rahaa, paapovat ja lellivät molempia veljiäni. Molempien vuokra maksetaan (minulla ei), saavat ruokaa ja ruokarahaa, kaiken huippu on se, että äiti käy välillä "kylässä" eli siivoamassa nuoremman veljeni yksiön. Kun tulevat kotiin, heittävät kamat eteiseen ja äiti kiikuttaa äkkiä pyykit koneeseen, loppuviikonloppu kuluukin sitten täysihoidossa.

Mä en ole saanut vastaavaa kohtelua, en ikinä. Mun on AINA odotettu osallistuvan kotitöihin ja ruoanlaittoon. Kun sain heti opiskelupaikan, se oli vain ihan ok juttu, mutta kun isoveljeni jaksoi neljän vuoden himassa makaamisen jälkeen punnertaa itsensä yliopistoon, se oli maailman suurin ihme jota juhlittiin monta viikkoa.

Kestäisin näitä jos en nyt olisi saanut niin pahasti rättiä naamaan. Soitin (viimeisena vaihtoehtona) kotiin, ja sanoin, että nyt tarvitsisin oikeasti hieman apua laskuihin vuokran jälkeen (kävin yksityisellä päivystyksessä niin olen täysin auki tällä hetkellä). Äiti vaan naureskeli ja sanoi, että tervetuloa aikuisuuteen, sellasta se on.

Mainittava olisi, että vanhempani osallistuivat juuri yli tonnilla pikkuveljeni lomamatkaan. Hänellä kun on ollut niin paljon stressiä ja paha olla.

On sellainen olo, että haluaisin laittaa välit poikki.