Lue keskustelun säännöt.
Molemmat veljeni saavat rahaa vanhemmilta, minä en
03.10.2016 |
Kännykällä kirjoitan niin tiivistän:
Olen alkanut tuntemaan katkeruutta ja ehkä jopa vihaakin vanhempiani kohtaan. Vanhempani hyysävät, tuputtavat rahaa, paapovat ja lellivät molempia veljiäni. Molempien vuokra maksetaan (minulla ei), saavat ruokaa ja ruokarahaa, kaiken huippu on se, että äiti käy välillä "kylässä" eli siivoamassa nuoremman veljeni yksiön. Kun tulevat kotiin, heittävät kamat eteiseen ja äiti kiikuttaa äkkiä pyykit koneeseen, loppuviikonloppu kuluukin sitten täysihoidossa.
Mä en ole saanut vastaavaa kohtelua, en ikinä. Mun on AINA odotettu osallistuvan kotitöihin ja ruoanlaittoon. Kun sain heti opiskelupaikan, se oli vain ihan ok juttu, mutta kun isoveljeni jaksoi neljän vuoden himassa makaamisen jälkeen punnertaa itsensä yliopistoon, se oli maailman suurin ihme jota juhlittiin monta viikkoa.
Kestäisin näitä jos en nyt olisi saanut niin pahasti rättiä naamaan. Soitin (viimeisena vaihtoehtona) kotiin, ja sanoin, että nyt tarvitsisin oikeasti hieman apua laskuihin vuokran jälkeen (kävin yksityisellä päivystyksessä niin olen täysin auki tällä hetkellä). Äiti vaan naureskeli ja sanoi, että tervetuloa aikuisuuteen, sellasta se on.
Mainittava olisi, että vanhempani osallistuivat juuri yli tonnilla pikkuveljeni lomamatkaan. Hänellä kun on ollut niin paljon stressiä ja paha olla.
On sellainen olo, että haluaisin laittaa välit poikki.
Kommentit (101)
Meilläkin me kaksi tyttöä ollaan aina autettu äitiä kotitöissä. Se oli oletus ja selviö. Veli ei.. Veljelle maksettiin ajokortti, me tytöt maksettiin se omista säästöistä. Nyt ollaan jo kaikki vakitöissä, mut veli saa heiltä yhä avustusta. Veli tienaa esim. minua enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissa pöydälle ja puhut suoraan eriarvoisesta kohtelusta. Ei ne ehkä edes tajua, luulevat että sinä pärjäät kaikessa muutenkin mutta pojat tarvivat apua.
Voi luoja kuinka paljon olen puhunut, puhunut ja puhunut. Teininä oli todella isoja riitojakin asiasta. Kesällä puhuin äidin kanssa pitkään ja rauhassa asiasta mökillä, mutta ei asiasta tullut yhtään mitään paitsi selitelyä ja perusteluja miksi hän ei ole väärässä kuten aina.
Se on totta, että mä olen ollut "näkymättömissä" koko elämäni verrattuna veljiin.. Olen saanut kesätyöpaikat, kirjoitin hyvin, sain heti opiskelupaikan, kavereiden kanssa on mennyt ihan ok.. Heillä taas on ollut yhtä vuoristorataa ja isoveljelleni on niin oma lukunsa, etten sitä edes lähde avaamaan.
Toisaalta taas molemmat ovat saaneet valtavasti huomiota ja aikaa harrastuksistaan, mulla ei ole koskaan ollut vastaavaa. Näiden takia molemmat vanhemmistani ovat tuntuneet olleen aina paljon ylpeämpiä heistä. Tai siis ei tunnu ainoastaan vaan ovat. En osaa kuvailla tilannetta, mutta yhden aika elävän esimerkin voin antaa: Oltiin äidin kanssa kaupassa ja törmättiin äidin työkaveriin. Työkaveri sanoi yllättyneenä "ai sulla on tytärkin!".
Meillä minä tyttö keskimmäinen isosta lapsikatraasta olen ollut aina näkymätön ja turha vanhempien mielestä . En ole koskaan aiheuttanut huolta enkä ole saanut huomiota rahaa tms niinkuin muut ovat saaneet. Olen koulutus ja työmittarilla kaikista menestynein kaikista mutta näköjään sellainen josta omat vanhemmat ei viitsi kenellekään mitään puhua. Tapasin kerran äidin ystävän jota en ollut nähnyt tyyliin 15 vuoteen. Hän tiesi vaikka mitä ihan mitättömiä juttuja sisaruksistani ja heidän pienistä lapsistaan mutta ei sitä että minullakin on lapsia ja että minä olen opettaja. Olin ollut jo noin 10 vuotta. Tuo henkilö sitten päivitteli että oikeastiko sinä olet opettaja.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tietona kaikille: Vanhemmat voivat maksaa lastensa kuluja rajattomasti: Maksaa vuokrat, sähkö-, puhelin ja lehtilaskut, ostaa ruokaa, ostaa taloustavaroita ym välttämättömyystarvikkeita. Eivät voi ostaa autoa tai muita ns. ylellisyystavaroita eivätkä lahjoittaa rahaa kuin sen 3999 euroa joka kolmas vuosi, muuten näitä menee lahjavero. Jos vanhemmat maksavat lahjaveron, se katsotaan lahjaksi. Lahjat katsotaan ennakkoperinnöksi perinnönjaossa hyvin herkästi viimeisiltä vuosilta.
Eikö tuo 3999e/kolme vuotta ole vielä henkilökohtainen raja, jolloin äiti voi antaa 3999 ja isä 3999 per lapsi?
Miehen vanhemmilla taas sisko aina ollut suosikki ja pojista ei välitetä. Sisko saanut aina kaiken haluamansa. Isovanhempia ei myös kiinnosta muut kuin tyttären lapset lainkaan. Tuntuu muiden lasten puolesta tosi ikävältä.
Hyi kuinka puistattavaa.
Täysin ymmärrettävää, että tuollainen elämänmittainen epäoikeudenmukaisuus ja selkeä syrjintä vakuuttaa kokemusta rakkaudettomuudesta.
Isoveljeni nosteli vuosien ajan kymppituhansittain palkkaa isältämme hakeutumatta yhteenkään työpaikkaan, kun minä tein mitä tahansa töitä aina paskansiivoamisesta kiireblokkaamiseen. Palkka oli täysin riittämätön, mutta minua isä tai äiti eivät auttaneet saati kysyneet, kuinka pärjään.
Nykyään monien vuosien jälkeen tilanne on onnekseni hiukan muuttunut, kun minäkin saan toisinaan taloudellista tukea vanhemmiltani - siis ehkä muutaman kerran vuodessa, kun veljeni nauttii tästä edelleen kuukausittain, mukavan säännöllisesti. En halua olla vihainen tai katkera, mutta lienee tosiasia, että monesti perheen poika saa nauttia suosimisjärjestyksen takaamista järinkin konkreettisista eduista.
Näytä kirjoituksesi vanhemmillesi; eivät tämän jälkeen voi kieltää ongelmaa olemattomaksi tai keksityksi.
N24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa aikuisuuteen! Aikuisuus tarkoittaa sitä, että ei sinun enää tarvitse niin hirveästi yrittää olla toisille mieliksi. Ei sinun tarvitse enää yrittää olla se "hyvä tyttö", jotta vanhempasi rakastaisivat sinua.
Tilanne on aivan toisin päin kuin sinä olet ajatellut. Vanhempiesi ei ole koskaan tarvinnut miellyttää, ei rakastaa eikä varsinkaan maksaa sinua elämistäsi, kun sinä olet muutenkin ollut vanhempien mieliksi, ihan omasta aloitteestasi.
Vanhempasi ovat yrittäneet ostaa rahalla veljiesi suosiota, rakkautta ja kaikkea sitä, mitä sinä olet tarjonnut heille ilmaiseksi.
Kysy ihan suoraan äidiltäsi, miksi sinä et ole ansainnut edes tarvitsemaasi apua, mutta sen sijaan veljillesi maksetaan enemmän. Ja tule kertomaan meille, mitä äitisin suoraan kysymykseesi vastaa! Esitä sama kysymys myös isällesi.
Älä katkaise välejä vaan sano suorat sanat ja vaadi ne vastaukset ensin.
Vaan ehkäpä he alkaisivat maksaa sinunkin menojasi, jos ihan suoraan ilmoittaisit, että heillä ei ole enää tytärtä, jos sinä et saa edes silloin apua kun tarvitset, vaikka veljesi saavat sitä pyytämättä.
Älä enää tyydy turhiin höpinöihin vaan kysy suoraan, miksi sinä olet vanhemmillesi niin vähempiarvoinen. Sitten vasta välit poikki, jos vastaus antaa siihen aihetta. Et sinä ole enää teini, joka juoksee ulos ovet paukkuen. Alat vain elää ihan ikiomaa elämääsi, olematta mitenkään katkera menneisyydelle ja tulevaisuuteen suunnaten.
Kyllä ap tuolla jo kertoi keskusteluista. Kiistävät ja selittelevät.
Eli tuskin auttaa mitään minkäänlainen keskustelu. Kysymys selvästi yksinkertaisista ihmisistä joilla ei minkäänlaista kykyä tarkastella omaa toimintaansa tietoisesti. Mahdollisesti myös luonne/persoonallisuushäiriöisiä.
Melko typerä avaus ja asenne viestissäsi muuten.
Viisaampaa olisi herätellä aikuisuuteen näitä tolloja velipoikia.
Ap varmasti kärsinyt jo riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suvussa henkilöä, jota vanhempasi kunnioittavat tai jopa vähäsen pelkäävät?
Yhteistyö tälläisen tahon kanssa voisi tuoda tulosta, jos haluat pitää puoliasi taloudellisessa mielessä.
Isovanhemmat voisivat niinikään huomioida tilanteen testamenttaamalla omaisuuttaan suoraan sinulle vanhempanne ja ja veljesi sivuuttaen. Olis kyllä ihan äikkis :DMiten voi "pitää puoliaan taloudellisessa mielessä", jos kyseessä on toisten rahat?
Niin, ei voi. Jokainen määrää omista rahoistaan.
Jos oma tyttäreni alkaisi minulle vakavalla naamalla selittämään että käytetään hänen tulevaa perintöään väärin, niin olisi täysin varma että testamenttaisin muille omaisuuden ja hälle vain lakiosa.
No mutta. Eihän se olisi ensimmäinen kerta, kun rikosilmoitusta kuoleman jälkeen tehtäisiin syystä että omaisen varat ovat ennen kuolemaa huvenneet itsekseen teille tietämättömille. Ja muut sukulaiset vain myhäilevät keskenään koettaen saada tätä yhtä luopumaan perinnönjaon hidastelusta.
Tiesitkö, että eläessään saa omaisuudellaan tehdä ihan mitä haluaa! Kaiken saa antaa yhdelle lapsista ja jos tämä on maksanut lahjaveron, jää muu suku nuolemaan näppejää, perittävää ei ole. Rikosilmoituksen voi tehdä, mutta tuomiota ei tule, koska ei ole rikosta.
Tuomio voi tulla. Petoksesta. Jos lahja on annettu rintaperilliselle, sen oletetaan olevan ennakkoperintöä, ellei toisin ole määrätty. Rintaperillinen voi vaatia, että ennakkoperinnön tai testamenttiin rinnastuvan lahjan saaja suorittaa hänelle lakiosan täydennystä, joka voidaan maksaa rahana.
Mikähän se sinua ja kaltaisiasi vaivaa, kun inhoatte itse kasvattamianne lapsia noin paljon?
Missä on se petos? Kaikki hoidettu asiallisesti verottajan kanssa, kaikesta olemassa selkeät paperit, maksut maksettu jne. ja lahjakirjassa lukee selkeästi, että tätä ei tulla katsomaan ennakkoperinnöksi. Rintaperillinen voi vaatia vaikka mitä ja polkea jalkaa, mutta euroakaan hän ei silti saa! Oikeuteenkin voi mennä, mutta ei se tilannetta muuta.
Miksi on niin vaikeaa uskoa, mitä laissa sanotaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa aikuisuuteen! Aikuisuus tarkoittaa sitä, että ei sinun enää tarvitse niin hirveästi yrittää olla toisille mieliksi. Ei sinun tarvitse enää yrittää olla se "hyvä tyttö", jotta vanhempasi rakastaisivat sinua.
Tilanne on aivan toisin päin kuin sinä olet ajatellut. Vanhempiesi ei ole koskaan tarvinnut miellyttää, ei rakastaa eikä varsinkaan maksaa sinua elämistäsi, kun sinä olet muutenkin ollut vanhempien mieliksi, ihan omasta aloitteestasi.
Vanhempasi ovat yrittäneet ostaa rahalla veljiesi suosiota, rakkautta ja kaikkea sitä, mitä sinä olet tarjonnut heille ilmaiseksi.
Kysy ihan suoraan äidiltäsi, miksi sinä et ole ansainnut edes tarvitsemaasi apua, mutta sen sijaan veljillesi maksetaan enemmän. Ja tule kertomaan meille, mitä äitisin suoraan kysymykseesi vastaa! Esitä sama kysymys myös isällesi.
Älä katkaise välejä vaan sano suorat sanat ja vaadi ne vastaukset ensin.
Vaan ehkäpä he alkaisivat maksaa sinunkin menojasi, jos ihan suoraan ilmoittaisit, että heillä ei ole enää tytärtä, jos sinä et saa edes silloin apua kun tarvitset, vaikka veljesi saavat sitä pyytämättä.
Älä enää tyydy turhiin höpinöihin vaan kysy suoraan, miksi sinä olet vanhemmillesi niin vähempiarvoinen. Sitten vasta välit poikki, jos vastaus antaa siihen aihetta. Et sinä ole enää teini, joka juoksee ulos ovet paukkuen. Alat vain elää ihan ikiomaa elämääsi, olematta mitenkään katkera menneisyydelle ja tulevaisuuteen suunnaten.
Todennäköisesti perhe on vain helpottunut, kun "heillä ei ole enää tytärtä". En usko, että ap:sta on ennenkään ollut erityistä iloa, niin katkeralta hän vaikuttaa.
Ai tämä poikalapsien lelliminen on näinkin yleinen ilmiö. Mikä siinä on, että niitä ei edes yritetä päästää siitä avuttomuudesta eroon, vaan lellitään vielä aikuisinakin? Eikö vanhempien tehtävä olisi auttaa siinä aikuistumisessa? Ap:lle vain naureskeltiin, että tervetuloa aikuisuuteen, kun tämä pyysi apua, mutta milloinkas ne veljet toivotetaan tervetulleiksi?
Hyvä puoli on edes se, että veljien lellimisestä huolimatta ap:n vanhemmat eivät vaikuta pitävän tytärtään minään "luuserina", vaan ehkä jopa veljiään kyvykkäämpänä. Ihmettelen vain miksi vaikuttaa siltä, että he jostain syystä hyväksyvät tyttölapsensa kyvykkyyden ja omillaan toimeen tulemiseen niin helposti, kun poikiaan eivät edes yritä tukea niin, että heistä tulisi yhtä itsenäisiä eivätkä tarvitsisi vanhempiensa apua jatkuvasti. Ei kannettu vesi kaivossa pysy, eikä näköjään näitä vanhempia edes haittaa? Jos he haluavat pitää poikansa kiinni itsessään, jotta kokisivat itsensä vanhempina edelleen tarpeellisiksi, miksei samaa apua anneta tyttärelle, miksei hänen kohdallaan olla yhtä "iloisia", kun voidaan olla edelleen tarpeellisia?
Mua siis ihan oikeasti kiinnostaisi, mikä saa vanhemmat käyttäytymään noin. Onko ne veljet vaan söpömpiä, vai onko tämä pelkästään sukupuoliasia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.veronmaksajat.fi/ajankohtaista/Ajankohtaista/Verojuristi-va…
Tuolla luki, että tuollainen elatus ym. on verovapaata, mutta että se pitää antaa niin että esim vuokra pitää maksajan maksaa suoraan vuokranantajan tilille, eikä sen tilille jonka vuokria siinä maksellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suvussa henkilöä, jota vanhempasi kunnioittavat tai jopa vähäsen pelkäävät?
Yhteistyö tälläisen tahon kanssa voisi tuoda tulosta, jos haluat pitää puoliasi taloudellisessa mielessä.
Isovanhemmat voisivat niinikään huomioida tilanteen testamenttaamalla omaisuuttaan suoraan sinulle vanhempanne ja ja veljesi sivuuttaen. Olis kyllä ihan äikkis :DMiten voi "pitää puoliaan taloudellisessa mielessä", jos kyseessä on toisten rahat?
Niin, ei voi. Jokainen määrää omista rahoistaan.
Jos oma tyttäreni alkaisi minulle vakavalla naamalla selittämään että käytetään hänen tulevaa perintöään väärin, niin olisi täysin varma että testamenttaisin muille omaisuuden ja hälle vain lakiosa.
No mutta. Eihän se olisi ensimmäinen kerta, kun rikosilmoitusta kuoleman jälkeen tehtäisiin syystä että omaisen varat ovat ennen kuolemaa huvenneet itsekseen teille tietämättömille. Ja muut sukulaiset vain myhäilevät keskenään koettaen saada tätä yhtä luopumaan perinnönjaon hidastelusta.
Tiesitkö, että eläessään saa omaisuudellaan tehdä ihan mitä haluaa! Kaiken saa antaa yhdelle lapsista ja jos tämä on maksanut lahjaveron, jää muu suku nuolemaan näppejää, perittävää ei ole. Rikosilmoituksen voi tehdä, mutta tuomiota ei tule, koska ei ole rikosta.
Tuomio voi tulla. Petoksesta. Jos lahja on annettu rintaperilliselle, sen oletetaan olevan ennakkoperintöä, ellei toisin ole määrätty. Rintaperillinen voi vaatia, että ennakkoperinnön tai testamenttiin rinnastuvan lahjan saaja suorittaa hänelle lakiosan täydennystä, joka voidaan maksaa rahana.
Mikähän se sinua ja kaltaisiasi vaivaa, kun inhoatte itse kasvattamianne lapsia noin paljon?
Missä on se petos? Kaikki hoidettu asiallisesti verottajan kanssa, kaikesta olemassa selkeät paperit, maksut maksettu jne. ja lahjakirjassa lukee selkeästi, että tätä ei tulla katsomaan ennakkoperinnöksi. Rintaperillinen voi vaatia vaikka mitä ja polkea jalkaa, mutta euroakaan hän ei silti saa! Oikeuteenkin voi mennä, mutta ei se tilannetta muuta.
Miksi on niin vaikeaa uskoa, mitä laissa sanotaan?
Miksi äiti haluaa olla vatipää?
"No kun mä voin!" kiherrys kiherrys...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoita äitilles kirje jossa kerrot tuosta? Ja jos se ei reagoi pistä välit poikki?
Harmittaa sun puolesta :/
Meidän perheessäpä todettiin suoraan, että voi voi, kun poikien harrastukset nyt vain on kalliimpia kuin tyttöjen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tää on niin omituista, miten jotku vanhemmat voi kohdella lapsia noin eriarvoisesti. nyt lähet pikkuhiljaa työstämään itseäs irti tuosta perheestä, sukuaan ei voi valita. olen satavarma, että kun vanhempasi vanhenevat, he "pyytävät" sinulta apua, ei veljiltä, koska "sinä oot niin reipas, ja veljet nyt on mitä on"
ihan oikeasti, niin siinä tulee käymään!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suvussa henkilöä, jota vanhempasi kunnioittavat tai jopa vähäsen pelkäävät?
Yhteistyö tälläisen tahon kanssa voisi tuoda tulosta, jos haluat pitää puoliasi taloudellisessa mielessä.
Isovanhemmat voisivat niinikään huomioida tilanteen testamenttaamalla omaisuuttaan suoraan sinulle vanhempanne ja ja veljesi sivuuttaen. Olis kyllä ihan äikkis :DMiten voi "pitää puoliaan taloudellisessa mielessä", jos kyseessä on toisten rahat?
Niin, ei voi. Jokainen määrää omista rahoistaan.
Jos oma tyttäreni alkaisi minulle vakavalla naamalla selittämään että käytetään hänen tulevaa perintöään väärin, niin olisi täysin varma että testamenttaisin muille omaisuuden ja hälle vain lakiosa.
No mutta. Eihän se olisi ensimmäinen kerta, kun rikosilmoitusta kuoleman jälkeen tehtäisiin syystä että omaisen varat ovat ennen kuolemaa huvenneet itsekseen teille tietämättömille. Ja muut sukulaiset vain myhäilevät keskenään koettaen saada tätä yhtä luopumaan perinnönjaon hidastelusta.
Tiesitkö, että eläessään saa omaisuudellaan tehdä ihan mitä haluaa! Kaiken saa antaa yhdelle lapsista ja jos tämä on maksanut lahjaveron, jää muu suku nuolemaan näppejää, perittävää ei ole. Rikosilmoituksen voi tehdä, mutta tuomiota ei tule, koska ei ole rikosta.[/
Eipäs. Jos lahjoittaa kaiken yhdelle rintaperilliselle voivat muut rintaperilliset vaatia osaansa siltä yhdeltä. Ei-perilliselle voi lahjoittaa joo, mutta sun esimerkin kuvaama tilanne ei ole sellainen, vaan laki puuttuu siihen jälkikäteen.
Surullista, että suosiminen niin kovin yleistä ja vanhemmat eivät itse tunnista/tunnusta tätä. Yleensähän se tuntuu olevan just niin, että jos joku pärjää itse niin ei saa sitten ikinä mitään apua kun taas joku heikommaksi koettu saa sitäkin enemmän. Yleensä kuopus ressukkaa suositaan kun on aina niin pieni. Meillä miehen pikkusisko on selkeä suosikki, joka on aina saanut tahtonsa läpi ja osaa hyvin käyttää tätä vielä aikuisenakin hyväkseen. Miehen vanhemmat voivottelevat meille, kun siskolla niin kovin vaikeaa. Hoidattaa lapsensakin nyt täysin heillä. Meille ei apua ole herunut. Suhteemme onkin hiipunut.
Sama setti täälläkin, tosin minun veljeni ovat minua nuorempia velipuolia.
Minä olen käynyt aina töissä, koko lukioiänkin, ostanut itse osan lukiokirjoista, ylioppilashatun ja -mekonkin - velipuoleni eivät tietenkään. Meistä kolmesta minusta ei ole ylioppilaskuvaakaan. Se vaan jotenkin jäi, kun ei itselläni ollut varaa maksaa.
Opiskelin yliopistossa, valmistuin nuorena. Muistan millainen ilonaihe oli, kun ekalla oman alan palkallani ostin 23-vuotiaana ihan oman pyykkikoneen. Ekaan omaan kotiini en saanut yhtään rahallista avustusta tai mukaani mitään tavaroita lapsuudenkodista, velipuolilleni hommattiin kattava koti-irtaimisto mikroa ja sitä pyykkikonetta myöten. Erinäisten välivuosien jälkeen velipuoleni päätyivät työelämään kaksvitosina, toinen lukiopohjalta ja toinen vuoden kurssin jälkeen. Hienoa heille, mutta ihan jatkuvasti ei minulle, koulutetulle broilerille, tarvitsisi korostaa kuinka velipuoleni ovat niin älykkäitä että pärjäävät työelämässä ilman koulutustakin.
Äitini ja isäpuoleni käyttävät säännöllisesti minun yritykseni palveluita. Luonnollisesti en ole veloittanut heiltä mitään, vaikka vuosien varrella puhutaan monien tuhansien eurojen arvoisista palveluksista. Jotenkin vaan tympäisi kuulla, että velipuolen ammattiavusta maksetaan joka kerta hinnaston mukainen hinta - ja vielä pimeänä käteen. Jotenkin ihmetytti myös kuulla, että äitini ja isäpuoleni kertovat omille läheisilleen maksavansa minullekin käyvän hinnaston mukaan... Isäpuoleni on ollut asunnossani remppaamassa ja peri siitäkin kaksikymppiä tunnilta käteen, omille pojilleen tekee tietysti ilmaiseksi. (Joo, olen sittemmin vaihtanut remppa-apua, halvempaakin kuitilla ja kotitalousvähennyksellä.) Kun äitini tänä vuonna sairastui, minun osakseni jäi maksaa tutkimukset yksityisellä - muuten hän olisi joutunut turvautumaan omaan säästötiliinsä... Tiedän, ettei minun pitäisi rahoittaa... Mutta kun hän on kuitenkin oma rakas ja ainoa äitini, ja minä haluan hänen pysyvän hengissä ja elävän pitkään. <3 Ja ei, omista rahoistaan hän ei sellaisia maksaisi, kun on tärkeämpiäkin rahanreikiä kuten isäpuolen autoon iso remontti, joka erikoisauton erikoisosineen on joka kerta tuhansia euroja.
Mitäs muuta? Varmasti paljonkin muuta, enkä edes varmasti kaikkea tiedä. Äitini arvostelee minua kaikista huomaamistaan laiskuuksista kodinhoidosta, samoin velipoikieni laiskoja puolisoita. Ironisuuden huipentuma on se, että äitini kärsi itse kovasti siitä, että hänen lapsuudenperheessään poikia suosittiin tyttöjen kustannuksella. :D
Tuttua. Mun mies on perheen keskimmäinen lapsi. Nuorimmalle on ostettu oma yritys (huomattavan hintainen sijoitus) ja asunto, jossa pikkuveli on "vuokralla". Eläminen kaikin tavoin on vanhempien kustantamaa.
Mieheni on saanut joskus joitain rahasummia (muutamia satoja euroja), mutta epäreilulta tuntuu, että nuorinta paapotaan. Tämä on pikkuveljen kohdalla kylläkin selvästi vaikuttanut siihen, että aikuistumista ei ole tapahtunut. Yli 30-vuotiaana pikkuveli juo kaikki rahansa ja elämäntilanne on hyvin epävakaa. Hänelle ei kelpaa mikään eikä kukaan. Toisaalta aika surullista.
Vierailija kirjoitti:
Voithan vinkata verottajalle, mikäli epäilet rahavirran ylittävän neljä tonnia kolmessa vuodessa per veljes.
Jos rahojen katsotaan menemään peruselämiseen (ruoka, asuminen), niin verottajakaan ei voi mitään. Aikuista lastaan saa ruokkia ja asuttaa ilman, että lapsi joutuu maksamaan veroa.
Tervetuloa aikuisuuteen! Aikuisuus tarkoittaa sitä, että ei sinun enää tarvitse niin hirveästi yrittää olla toisille mieliksi. Ei sinun tarvitse enää yrittää olla se "hyvä tyttö", jotta vanhempasi rakastaisivat sinua.
Tilanne on aivan toisin päin kuin sinä olet ajatellut. Vanhempiesi ei ole koskaan tarvinnut miellyttää, ei rakastaa eikä varsinkaan maksaa sinua elämistäsi, kun sinä olet muutenkin ollut vanhempien mieliksi, ihan omasta aloitteestasi.
Vanhempasi ovat yrittäneet ostaa rahalla veljiesi suosiota, rakkautta ja kaikkea sitä, mitä sinä olet tarjonnut heille ilmaiseksi.
Kysy ihan suoraan äidiltäsi, miksi sinä et ole ansainnut edes tarvitsemaasi apua, mutta sen sijaan veljillesi maksetaan enemmän. Ja tule kertomaan meille, mitä äitisin suoraan kysymykseesi vastaa! Esitä sama kysymys myös isällesi.
Älä katkaise välejä vaan sano suorat sanat ja vaadi ne vastaukset ensin.
Vaan ehkäpä he alkaisivat maksaa sinunkin menojasi, jos ihan suoraan ilmoittaisit, että heillä ei ole enää tytärtä, jos sinä et saa edes silloin apua kun tarvitset, vaikka veljesi saavat sitä pyytämättä.
Älä enää tyydy turhiin höpinöihin vaan kysy suoraan, miksi sinä olet vanhemmillesi niin vähempiarvoinen. Sitten vasta välit poikki, jos vastaus antaa siihen aihetta. Et sinä ole enää teini, joka juoksee ulos ovet paukkuen. Alat vain elää ihan ikiomaa elämääsi, olematta mitenkään katkera menneisyydelle ja tulevaisuuteen suunnaten.