Lue keskustelun säännöt.
Kumman pelastaisit palavasta talosta?
03.10.2016 |
Vain toisen ehtisit pelastaa, toinen kuolisi varmasti.
Kommentit (821)
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Tuolle suruun moraalisena päätöksentekokriteerinä tarttuneelle vielä: Entä jos sattuisit varmuudella tietämään, että lapsen vanhemmat aktiivisesti toivovat lapsensa kuolemaa ja olisivat onnesta ymmyrkäisinä, jos lapsi menehtyisi? (Oletamme myös, että lapsella ei ole muita läheisiä, jotka voisivat häntä jäädä suremaan. )Onko tässäkin tilanteessa siis väärin pelastaa lapsi ja oikein pelastaa se koira, jonka kuolema tulee varmuudella aiheuttamaan surua?
Pelastaisin lapsen jotta tämä voidaan huostaanottaa noin sairailta vanhemmilta.
t. ohis
Niin, mutta tämä moraalisen ajattelun esitaistelija, jolle kysymyksen esitin, sanoi jostakin syystä, että ainoa oikea päätöksentekokriteeri on se, kuinka voimakasta surua omaiset ja muut henkiin jääneet ihmiset kuoleman johdosta kokevat.
On hauska murskata tällaisia omahyväisiä moraalisia näkemyksiä parilla virkkeellä. Filosofa ei ole niin helppoa kuin useimmat olettavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jumalauta. Olen aina pitänyt koirafanaatikkoja vähän sairaina, tämä vahvistaa käsitystäni.
Vierailija kirjoitti:
Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?
Mitä merkitystä sen kuolleen lapsen vanhempien tunteilla on minun päätökseni kanssa?
Olisit voinut pelastaa heidän lapsensa, mutta et tehnyt sitä, vaan jätit kuolemaan. Ihan sitä vaan.
Olen eri henkilö, kuin se jota lainaat, mutta vastaan: Olisin muuten, mutta koska pelastin näistä kahdesta itselleni rakkaamman, eli oman koirani, ei jäänyt aikaa pelastaa enää lasta. Muuten olisin lapsenkin pelastanut.
Ei mua edes suoraan sanottuna kiinnostais näin vakavassa tilanteessa, mitä jonkun kuolleen lapsen vanhemmat musta mahdollisesti ajattelis, kun pelastin niiden lapsen sijasta oman koirani. Kyllä mulla on kyky tuntea empatiaa jne. ja oisin varmasti surullinen menehtyneen lapsen puolesta, mutta vieraat ihmiset nyt vaan merkitsee mulle vähemmän kuin oma rakas koira, joka on mulle mittaamattoman arvokas.
Eli sinulle vieraan ihmisarvo on lemmikkisi eläinarvoa alhaisempi.
No jos se suomeksi tarkoittaa sitä, että rakastan lemmikkiäni enemmän ja toivon hänen pelastuvan ennen vierasta ihmistä, niin kyllä. Jäävisti katsottuna me kaikki eliöt olemme samanarvoisia, mutta minulle ne omat perheenjäseneni mukaanlukien lemmikki ovat ne kaikista arvokkaimmat ja rakkaimmat.
Jos me kaikki olisimme samanarvoisia kaikkien koirienkin kanssa niin sinä heittäisit arpaa kumman pelastaisit. Pidät koiraasi arvokkaampana eliönä kuin jonkun vieraan lasta.
Jos kaksi valintaa ovat moraalisesti samanarvoisia, silloinhan päätöksen voi varmaan jopa sinun mielestäsi tehdä muiden arvojen kuin moraaliarvojen perusteella. Esimerkiksi se, juoko aamiaisbuffetissa appelsiinimehua vai ananasmehua on päätös, johon moraaliperustein ei saada eroa, joten moraalisinkin ihminen voinee tehdä tässä päätöksen omien mieltymystensä mukaan. Miksi ei siis myös tässä pelastusvalinnassa voisi luottaa omaan harkintaansa, jos kumpikin valinta on moraalisesti samanarvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Koiria saa uusia, lapsia ei.
Lapsia maailmassa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. Olen itse lääkäri, täytyykin seuraavan kerran miettiä akuuttitilanteessa pelastanut sydänkohtauksen saaneen ihmisen vai alanko elvyttää jonkun koiraa.
Ei tarvitse, koska lääkärinä toimit ammattietiikkasi velvoittamana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. Olen itse lääkäri, täytyykin seuraavan kerran miettiä akuuttitilanteessa pelastanut sydänkohtauksen saaneen ihmisen vai alanko elvyttää jonkun koiraa.
Aika lapsellinen kommentti. Sinun lääkärinvalasi velvoittaa sinut pelastamaan sen ihmisen ennen eläintä, eli et oikein pysty miettimään mitä tekisit. Itse en ole lääkäri joten en riko mitään valoja tai periaatteita kun haen ensisijaisesti koirani sieltä liekeistä.
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Tuolle suruun moraalisena päätöksentekokriteerinä tarttuneelle vielä: Entä jos sattuisit varmuudella tietämään, että lapsen vanhemmat aktiivisesti toivovat lapsensa kuolemaa ja olisivat onnesta ymmyrkäisinä, jos lapsi menehtyisi? (Oletamme myös, että lapsella ei ole muita läheisiä, jotka voisivat häntä jäädä suremaan. )Onko tässäkin tilanteessa siis väärin pelastaa lapsi ja oikein pelastaa se koira, jonka kuolema tulee varmuudella aiheuttamaan surua?
Pelastaisin lapsen jotta tämä voidaan huostaanottaa noin sairailta vanhemmilta.
t. ohis
Niin, mutta tämä moraalisen ajattelun esitaistelija, jolle kysymyksen esitin, sanoi jostakin syystä, että ainoa oikea päätöksentekokriteeri on se, kuinka voimakasta surua omaiset ja muut henkiin jääneet ihmiset kuoleman johdosta kokevat.
On hauska murskata tällaisia omahyväisiä moraalisia näkemyksiä parilla virkkeellä. Filosofa ei ole niin helppoa kuin useimmat olettavat.
Paitsi että vaikka rakentaisit minkälaisen skenaarion jossa lapsi on orpo, tai sen koko suku vihaa sitä, niin kuitenkin ihmisten kollektiivi surisi uutista kuolleesta lapsesta enemmän kuin kuolleesta koirasta. Ainakin oletan näin. Surua se ventovieraan uutisenlukijankin suru on. Mutta surun määrää on hankala kvantifioida joten se pelkkäänä kriteerinä on aika höpsö.
Pidän kultaista sääntöä hyvänä ohjenuorana tällaisiin moraaliähkyihin. Haluaisinko että joku vieras pelastaisi mieluummin lapseni kuin koiransa. Tai haluaisinki että joku olisi pelastanut mieluummin minut kun olin lapsi vai koirani. Sen perusteella mitä haluan on minun vastavuoroisesti oltava valmis toimimaan pelastajana.
t. ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. Olen itse lääkäri, täytyykin seuraavan kerran miettiä akuuttitilanteessa pelastanut sydänkohtauksen saaneen ihmisen vai alanko elvyttää jonkun koiraa.
Usko tai älä, niin ei meitä koiran omistajia kiinnosta. Oma koira on yhtä tärkeä minulle, kuin jonkun toisen lapsi hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipiteeni tosiaan on se, että on loogista valita itseään tunteiden tasolla lähempänä oleva olento. Se ei ole minusta kuitenkaan moraalisesti oikein, mutta täysin ymmärrettävää.
Se että on jostain jotain mieltä että se on loogista ei tee siitä loogista. Mielipiteeseesi vaikuttaa sinun arvomaailmasi jonka mukaan tunnetaso ja sidos pelastettavaan arvotetaan sen yläpuolelle onko pelastettava ihminen vai eläin. Ja tämä ei ole mikään itsestäänselvyys vaan moraalinen valinta.
Täällä on esitetty jo riittämiin loogisia päättelyketjuja koiran pelastamisen puolesta + loogisia päättelyketjuja lapsen pelastamisen puolesta, joita voi soveltaa koiraan, joten jätän tämän keskustelun nyt tähän. Logiikka kun on muutakin kuin 1+1=2 -tyyppisiä yhtälöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelastaisin lapsen ja tappaisin koira, ettei turhaan kidu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. Olen itse lääkäri, täytyykin seuraavan kerran miettiä akuuttitilanteessa pelastanut sydänkohtauksen saaneen ihmisen vai alanko elvyttää jonkun koiraa.
Aika lapsellinen kommentti. Sinun lääkärinvalasi velvoittaa sinut pelastamaan sen ihmisen ennen eläintä, eli et oikein pysty miettimään mitä tekisit. Itse en ole lääkäri joten en riko mitään valoja tai periaatteita kun haen ensisijaisesti koirani sieltä liekeistä.
Mikä kohta lääkärin valassa pakottaa laittamaan koiran ihmisen edelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?
Mitä merkitystä sen kuolleen lapsen vanhempien tunteilla on minun päätökseni kanssa?
Olisit voinut pelastaa heidän lapsensa, mutta et tehnyt sitä, vaan jätit kuolemaan. Ihan sitä vaan.
Olen eri henkilö, kuin se jota lainaat, mutta vastaan: Olisin muuten, mutta koska pelastin näistä kahdesta itselleni rakkaamman, eli oman koirani, ei jäänyt aikaa pelastaa enää lasta. Muuten olisin lapsenkin pelastanut.
Ei mua edes suoraan sanottuna kiinnostais näin vakavassa tilanteessa, mitä jonkun kuolleen lapsen vanhemmat musta mahdollisesti ajattelis, kun pelastin niiden lapsen sijasta oman koirani. Kyllä mulla on kyky tuntea empatiaa jne. ja oisin varmasti surullinen menehtyneen lapsen puolesta, mutta vieraat ihmiset nyt vaan merkitsee mulle vähemmän kuin oma rakas koira, joka on mulle mittaamattoman arvokas.
Eli sinulle vieraan ihmisarvo on lemmikkisi eläinarvoa alhaisempi.
No jos se suomeksi tarkoittaa sitä, että rakastan lemmikkiäni enemmän ja toivon hänen pelastuvan ennen vierasta ihmistä, niin kyllä. Jäävisti katsottuna me kaikki eliöt olemme samanarvoisia, mutta minulle ne omat perheenjäseneni mukaanlukien lemmikki ovat ne kaikista arvokkaimmat ja rakkaimmat.
Jos me kaikki olisimme samanarvoisia kaikkien koirienkin kanssa niin sinä heittäisit arpaa kumman pelastaisit. Pidät koiraasi arvokkaampana eliönä kuin jonkun vieraan lasta.
No ehkä se sitten on niin, mutta siinä tapauksessa lähes kaikki ovat kanssani samaa mieltä. Aika harva varmaan heittäisi arpaa sen suhteen, pelastuuko vieras lapsi vai oma lapsi vaan eiköhän suurin osa sen oman lapsen valitsis vieraan sijasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipiteeni tosiaan on se, että on loogista valita itseään tunteiden tasolla lähempänä oleva olento. Se ei ole minusta kuitenkaan moraalisesti oikein, mutta täysin ymmärrettävää.
Se että on jostain jotain mieltä että se on loogista ei tee siitä loogista. Mielipiteeseesi vaikuttaa sinun arvomaailmasi jonka mukaan tunnetaso ja sidos pelastettavaan arvotetaan sen yläpuolelle onko pelastettava ihminen vai eläin. Ja tämä ei ole mikään itsestäänselvyys vaan moraalinen valinta.
Täällä on esitetty jo riittämiin loogisia päättelyketjuja koiran pelastamisen puolesta + loogisia päättelyketjuja lapsen pelastamisen puolesta, joita voi soveltaa koiraan, joten jätän tämän keskustelun nyt tähän. Logiikka kun on muutakin kuin 1+1=2 -tyyppisiä yhtälöitä.
Kannattaa jättääkin jos pitää 1+1=2 logiikkana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipä koiransa tässä pelastamisen valitsija, jos siellä oikeasti olisi sinun lapsesi? Miltä tuntuisi, kun se toinen tekisi samoin kuin sä tässä? Pelastaisi koiransa?
Mitä merkitystä sen kuolleen lapsen vanhempien tunteilla on minun päätökseni kanssa?
Olisit voinut pelastaa heidän lapsensa, mutta et tehnyt sitä, vaan jätit kuolemaan. Ihan sitä vaan.
Olen eri henkilö, kuin se jota lainaat, mutta vastaan: Olisin muuten, mutta koska pelastin näistä kahdesta itselleni rakkaamman, eli oman koirani, ei jäänyt aikaa pelastaa enää lasta. Muuten olisin lapsenkin pelastanut.
Ei mua edes suoraan sanottuna kiinnostais näin vakavassa tilanteessa, mitä jonkun kuolleen lapsen vanhemmat musta mahdollisesti ajattelis, kun pelastin niiden lapsen sijasta oman koirani. Kyllä mulla on kyky tuntea empatiaa jne. ja oisin varmasti surullinen menehtyneen lapsen puolesta, mutta vieraat ihmiset nyt vaan merkitsee mulle vähemmän kuin oma rakas koira, joka on mulle mittaamattoman arvokas.
Eli sinulle vieraan ihmisarvo on lemmikkisi eläinarvoa alhaisempi.
No jos se suomeksi tarkoittaa sitä, että rakastan lemmikkiäni enemmän ja toivon hänen pelastuvan ennen vierasta ihmistä, niin kyllä. Jäävisti katsottuna me kaikki eliöt olemme samanarvoisia, mutta minulle ne omat perheenjäseneni mukaanlukien lemmikki ovat ne kaikista arvokkaimmat ja rakkaimmat.
Jos me kaikki olisimme samanarvoisia kaikkien koirienkin kanssa niin sinä heittäisit arpaa kumman pelastaisit. Pidät koiraasi arvokkaampana eliönä kuin jonkun vieraan lasta.
No ehkä se sitten on niin, mutta siinä tapauksessa lähes kaikki ovat kanssani samaa mieltä. Aika harva varmaan heittäisi arpaa sen suhteen, pelastuuko vieras lapsi vai oma lapsi vaan eiköhän suurin osa sen oman lapsen valitsis vieraan sijasta.
Kyse ei olekaan vieras lapsi oma lapsi vaan vieras lapsi oma koira skenaariosta. Eipä liikutella maalia.
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Tuolle suruun moraalisena päätöksentekokriteerinä tarttuneelle vielä: Entä jos sattuisit varmuudella tietämään, että lapsen vanhemmat aktiivisesti toivovat lapsensa kuolemaa ja olisivat onnesta ymmyrkäisinä, jos lapsi menehtyisi? (Oletamme myös, että lapsella ei ole muita läheisiä, jotka voisivat häntä jäädä suremaan. )Onko tässäkin tilanteessa siis väärin pelastaa lapsi ja oikein pelastaa se koira, jonka kuolema tulee varmuudella aiheuttamaan surua?
Pelastaisin lapsen jotta tämä voidaan huostaanottaa noin sairailta vanhemmilta.
t. ohis
Niin, mutta tämä moraalisen ajattelun esitaistelija, jolle kysymyksen esitin, sanoi jostakin syystä, että ainoa oikea päätöksentekokriteeri on se, kuinka voimakasta surua omaiset ja muut henkiin jääneet ihmiset kuoleman johdosta kokevat.
On hauska murskata tällaisia omahyväisiä moraalisia näkemyksiä parilla virkkeellä. Filosofa ei ole niin helppoa kuin useimmat olettavat.
Paitsi että vaikka rakentaisit minkälaisen skenaarion jossa lapsi on orpo, tai sen koko suku vihaa sitä, niin kuitenkin ihmisten kollektiivi surisi uutista kuolleesta lapsesta enemmän kuin kuolleesta koirasta. Ainakin oletan näin. Surua se ventovieraan uutisenlukijankin suru on. Mutta surun määrää on hankala kvantifioida joten se pelkkäänä kriteerinä on aika höpsö
Voimme hyvin sopia myös skenaarion, jossa kukaan ei jää suremaan kuollutta lasta, ei kollektivisesti eikä yksityisesti. (Tämä ei ole edes mikään kuvitteellinen skenaario, vaan tätä tapahtuu maailmassa koko ajan.) Jos surun määrä ja voimakkuus on tosiaan se kriteeri, en näe, miten lapsen pelastaminen koiran sijaan voi olla mitään muuta kuin moraalisesti väärä teko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan pysty sanomaan kumman pelastaisin. Todella vaikea kysymys, toivottavasti en koskaan joudu sellaisen valinnan eteen.
Jos sen vieraan lapsen vanhemmat jo ovat kuolleet pelastaisin ehkä koirani. Ei jäisi lapsi orvoksi ainakaan. Mutta loppupeleissä en tiedä mitä tekisin..
Ihmisiä on tosin liikaa maapallolla että siitäkin näkökulmasta voisin kyynisesti ajatella pelastavani rakkaan viattoman koirani, joka ei koskaan tekisi huonoja maapalloamme rasittavia tekoja.
Täh, kuvitteletko ettei koirasi ylläpito millään tavalla rasita luontoa?
Kuvittelen että se rasittaa vähemmän kuin se lapsi joka eläisi ja shoppailsi täällä ehkä 80 vuotta.
Jos ekologisesti ajattelee niin sitten sinun kannattaisi antaa molempien palaa poroksi. Kuollut koira kuluttaa vielä vähemmän.
Pelastaisin oman koirani. Se on kerran pelastanut minun henkeni, enkä antaisi itselleni koskaan anteeksi, jos en tekisi sille hädän hetkellä samoin. Vieraaseen lapseen minulla ei ole tunnesidettä, enkä ole sille mitään velkaa. Toki ensisijaisesti pyrkisin pelastamaan molemmat.
Ihan luonnottomaksi mennyt suhde eläimeen tätä nykyä. Koirien pito yksi loistava esimerkki tästä. Lasta ei haluta, mutta eläimestä tehdään kuitenkin joku korvike. Puetaan johonkin helvetin härpäkkeisiin. Koira oli ennen ihmisen kumppani, työkaveri.
Moni rotu jalostettu johonkin tehtävään, mutta nyky-Suomessa nämä eläimet pakotetaan elämään usein hyvinkin passiivista ja aivan täysin luonnotonta elämää pahimmillaan kaupungissa. Päivät yksin ilman laumaansa (kannattaa katsoa youtubesta video siitä, mitä saksanpaimenkoira raukka puuhaa ollessaan yksin päivän), omaa luonnollista viettiään saa harva noudattaa (paimentaa, noutaa, kaivaa). Kaikki vain sen takia että IHMINEN NIIN HALUAA. Puhdasta itsekkyyttä siis. Minä minä minä haluan koiran koska MINÄ IHMINEN LUONNON KRUUNU haluan koiran!
Että turha jeesustella lemmikkien omistajat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipiteeni tosiaan on se, että on loogista valita itseään tunteiden tasolla lähempänä oleva olento. Se ei ole minusta kuitenkaan moraalisesti oikein, mutta täysin ymmärrettävää.
Se että on jostain jotain mieltä että se on loogista ei tee siitä loogista. Mielipiteeseesi vaikuttaa sinun arvomaailmasi jonka mukaan tunnetaso ja sidos pelastettavaan arvotetaan sen yläpuolelle onko pelastettava ihminen vai eläin. Ja tämä ei ole mikään itsestäänselvyys vaan moraalinen valinta.
Täällä on esitetty jo riittämiin loogisia päättelyketjuja koiran pelastamisen puolesta + loogisia päättelyketjuja lapsen pelastamisen puolesta, joita voi soveltaa koiraan, joten jätän tämän keskustelun nyt tähän. Logiikka kun on muutakin kuin 1+1=2 -tyyppisiä yhtälöitä.
Kannattaa jättääkin jos pitää 1+1=2 logiikkana.
Hieno vastaus sinulta. Päiväsi parhaimmistoa.
Kuvittelen että se rasittaa vähemmän kuin se lapsi joka eläisi ja shoppailsi täällä ehkä 80 vuotta.